Susan Sellers: Vanessa & Virginia

Susan Sellers: Vanessa & Virginia
Kustantaja: Into 2013
Alkuteos: Vanessa and Virginia 2008
Suomennos: Soili Takkala
Kansi: Nina Kairisalo
Sivuja: 244
Mistä: Kirjastosta
Englantilainen romaani

Sinä olit se, jolla oli sana hallussaan. Sinä olit se, joka tiesi kuinka kuvata tapahtuma niin että sen olemus paljastui. Minulla ei ole sinun lahjakkuuttasi. Jos olisi täällä, tietäisit kuinka tämä tarina pitää kertoa.Keksisit keinon tunkeutua totuuteen ja paljastaa löytösi niin runollisin sanoin, että sydän laulaisi itkiessäänkin.

Virginia Woolf ja Vanessa Bell. Kirjailija ja taidemaalari. Parhaimmat ystävät ja toistensa pahimmat kilpailijat. Siskokset. He varttuvat yhdessä, hakeutuvat taiteen maailmaan, rakastavat ja menettävät. Suru leimaa molempien elämää, ja kuten kaikki tietävät, tekee Virginia aikanaan oman, lopullisen ratkaisunsa. Miten kaiken lapsuudesta aikuisuuteen kokee Vanessa? Ja mitä hän haluaa siskolleen sanoa?

St. Andrewsin yliopiston kirjallisuuden professorina toimiva Susan Sellers tuntee hyvin sen maailman, johon hän romaaninsa Vanessa & Virginia sijoittaa. Seller on toimittanut Woolfin tuotantoa ja sekä kirjoittanut ja toimittanut Woolfia käsitteleviä tietokirjoja. Virginia Woolfin teokset ja elämä ovat kiinnostaneet minua jo kauan, joten hänen siskonsa Vanessan näkökulmasta kerrottu kirjeromaani oli tietenkin luettava.

Kuljet pitkin rantaa etsiskellen kiviä, joilla täyttää taskusi. Ajattelen sinua tuona päivänä tuijottamassa nopeasti virtaavaan jokeen, yhä lehdettömien puiden oksat piirtyneinä taivaan aavemaista harmautta vasten. Yritän luoda mielikuvaa siitä, mitä sinun päässäsi tapahtui. Muistitko minua, Leonardia, lapsia, kun jätit keppisi rannalle ja kahlasit pyörteiseen veteen, vai olitko suunnannut ajatuksesi pakenemaan sitä, mitä et enää voinut kestää?

Olin lukenut Vanessasta & Virgniasta niin huikeita blogiarvioita, että odotin kirjalta paljon. Esimerkiksi Minna kirjoitti kuinka kirja on juuri hänelle ja kuinka hän toivoo lisää tällaisia kirjoja. Leena taas pohtii, kuinka kirja hengittää Woolfin perintöä ja millainen monikerroksinen helmi Sellersin romaani onkaan. Melkoisia luonnehdintoja lukemisen alkuun, eikö! Mutta lukijana minä intän tai jäkitän hieman vastaan. Huomaan olleeni jossain määrin samoilla linjoilla Marian ja etenkin Sallan kanssa. Marian mukaan Vanessa & Virginia on ihan hyvä romaani, joka ei kielensä tai kerrontansa puolesta ole kuitenkaan erityisen säväyttävää. Salla taas kiinnitti huomiota käännöksessä näkyvään kiireeseen sekä siihen, että Virginia Woolfin tai Vanessa Bellin elämää tuntemattomille teos ei toimi itsenäisenä romaanina. Olen ihan samaa mieltä! Jos en olisi ennakkoon tuntenut Woolfin - Bell on minulle vieraampi taiteilija - elämää, läheisiä ja Bloomsburyn ryhmää, olisin luultavasti tuskastunut Sellersin romaanin lukuisiin henkilöhahmoihin ja hyppelehtivyyteen.

Vanessa & Virginia onkin hyvin fragmentaarinen romaani. Siinä fiktio rakentuu Vanessa Bellin siskolleen kirjoittamien kirjeiden varaan ja hyppelehtii kohtauksesta ja tunnelmasta toiseen. Tämä tekee kirjan rakenteesta toisaalta kiehtovan, aika usein huomaan pitäni teoksista, jotka ajallisestikin jättävät paljon rivien väliin. Toisaalta Sellers viljelee näitä riviensä välejä niin, että lukiessani ärsyynnyin. Paljon jää ilmaan ja vaikka romaani sisältää suuria tunteita, jää lopputulos jotenkin ulkokultaiseksi. Osansa tekee varmastikin juuri kirjeromaanista johtuva preesens-muotoinen kerronta, joka useimmiten vierastan. Se lisää sitä irrallisuuden tunnetta, jota kirjaa lukiessani koin. Kokonaisuus on siis keskinkertaisen hyvä taiteilijaromaani.

Vanessa & Virginia on kaikesta huolimatta monilta osin kiehtova romaani. Sellers herättää etenkin Vanessan, mutta myös Virginian eloon. Hän kirjoittaa rakkaudesta ja taiteesta, teemoista joita kirjallisuudessa(kin) rakastan. Jaanan kanssa olen samaa mieltä siitä, että Sellers luo hienoja tuokiokuvia. Kaikkein hienoiten hän kirjoittaa sisarusten välisestä läheisyydestä, mustasukkaisuudesta ja ristiriidoista; siitä, miten siskokset vetävät toisiaan kuin erinapaiset magneetit ja siitä, kuinka vaikeaa se kaikki onkaan. Tässä romaani tuo osin mieleeni upean elokuvan Hilary ja Jackie, joka kertoo sellisti Jacqueline Du Prén ja hänen sisarensa Hilaryn keskinäisestä suhteesta. Korostan, että vertailu syntyy ihan oman pääni sisällä, ovathan ihmiset, taiteen laji ja aikakauset ihan erilaiset. Mutta tämä vertauskohta kertoo varmasti siitä, kuinka paljon kirjallisuuteen ja elokuviin mahtuu mustasukkaisuus- tai kateuskuvausta.

Vaikken saanut kirjalta sitä huikeaa fiktiota Virginia Woolfista, jota hain, ihastuin etenkin kirjan alkuun. Se lumosi minut, sillä ihastuin lastenhuonekuvaukseen, brittiläisyyteen ja siihen, miten Vanessa löysi itsestään taiteilijan jo niin pienenä; miten hän luo liitutaulusta kokonaisen värien sateenkaaren. Romaanin alku ja loppu pelastivat paljon, mitä omaan lukukokemukseeni tulee. Sellers kuvaa tarkkanäköisesti Stephenin perheen elämää, joka on toisaalta idyllistä krikettimailoineen ja kesäretkineen ja silti monenlaisen ahdistuksen sävyttämää. Loppu taas sitoo kokonaisuuden komeasti yhteen: kun suljin kirjan kannet, tunsin fiktion kautta päässeeni Vanessa Bellin ajatuksiin ja ennen kaikkea hänen työnsä maailmaan, hänen luomisvoimaansa. Kun vain sinne väliinkin olisi mahtunut jotain enemmän.