Mahtavaa, tuumaa tämä talvi-ihminen. Vuosi kuvina -haaste melkein Rudolf Koivun maisemissa etenee siis onneksi talvisissa tunnelmissa. Joki ei ole vielä jäässä (joulukuussa se hetken aikaa oli), mutta riitettä alkaa kehittyä. Lumi on pehmeää pakkaslunta. Nyt näkyvät kuvat otin tänään aamupäivällä, jolloin kävimme kävelyllä perheeni ja hoitokoiramme, ihanan, mutta hieman sairastelevan walesinspringerin kanssa. Kuvissa näkyvät kuta kuinkin juuri samat kohdat kuin tämän haastesarjan aiemmissakin osissa, mutta talvi-iloisena lisään muutaman kuvan.
Miten te muut koette talven? Kaipasitteko lunta? Ja mikä talvessa on parasta tai pahinta? Nyt kun pimeys meni ohi, minusta tuntuu, ettei tässä vuodenajassa mitään huonoa olekaan. Ja koska aina ei voi, halua tai jaksa nauttia ulkoilmasta, on niin kotoisaa olla sisällä - ainakin silloin, kun kesken on hyvä kirja. Luen tällä hetkellä romaania, joka vie minut Ghanaan ja Yhdysvaltoihin ja ihastuttaa kauttaaltaan, lisäksi luemme lasteni kanssa ääneen kirjaa haisevasta herrasmiehestä ja sekin on mainio. Lukemisen lomassa aion myös ehtiä lenkille, koska sain ennen vuodenvaihdetta (tietenkin juuri silloin!) jonkinlaisen viirauksen ja koetan saavuttaa menettämäni juoksukunnon kevääseen mennessä. Nyt vitonen menee jo, puuskuttaen, mutta menee kuitenkin!
Jätän teidät nyt kuta kuinkin kotimaisemiini ja palaan sitten, kun Ghanasta tai haisumiehestä on jotain kerrottavaa.
Miten kauniita kuvia ja ihana koiruli lopussa:) Täällä taas on ollut leuto ja vähäsateinen talvi,mutta ehkä sitä niin kaivattua sadetta tulee vielä lisää....
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa Katja!
Jael, kiitos. Koira on aivan ihana. Se on vanhempieni koira, joka on nyt meillä pari viikkoa hoidossa.
PoistaToivottavasti saatte sinne sadetta, niin on sitten keväällä parempi kaikkien hedelmäpuiden kukoistaa. :) Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!
Voi Minttulia♥
VastaaPoistaMinä olisin varmaan kuollut joulun viikkoina ilman lunta ellei olisi ollut kolmen viikon verran koko ajan 'vieraita' ja vieraita. Nyt kun maa on valkoinen, olen taas minä. Tulimme piiiitkältä lumimyrskyvaellukselta posket punaisina ja nyt on tasoitettava eli omenapiirakka on uunissa ja vaniljakastike jääkaapissa;) Päätimme herkutella Poirotia katsoessamme.
Mukavaa tulevaa viikkoa ja suukkosia Mintulle!
♥
Leena, niinpä! Minttu on pysyvällä kortisonikuurilla ja se vanhentaa koiraa ennen aikojaan. Onneksi jaksaa kuitenkin olla iloinen ja rauhallinen hännänheiluttaja. :)
PoistaMinustakin lumeton aika oli kammottavaa. Joulu sujui ihmeen helposti ehkä juuri kaiken touhun, sukulaisten ja yleisen joulutunnelman ansiosta. Mutta nyt tuntuu kyllä hyvältä! Mekin aiomme herkutella Poirotia katsoen: rasvaisia croissanteja (kun huomattiin, että yksi purkki on menossa vanhaksi) ja terveellistä mansikkarahkaa. :) Mutta ensin lenkille, aion puuskuttaa taas vitosen!
Rrrrakastan croissanteja! Huomenna menen kauppaan melkein vain niiden takia;) Mansikkarahka on myös meidän perheen tv-herkku, mutta minä laitan siihen rahkan lisäksi myös 2 dl kuohukermaa. Tietysti.
PoistaSinut on haastettu. Vastaat sitten kun ehdit ja sopii.
Leena, meillä äiti laittaa rahkaan kermaa ja siitä tuleekin ihanan samettista, mutta minä pidän siitä myös happamana ilman. :)
PoistaKiitos haasteesta, vastaan kun tulee sellainen mukava höpötysolo. Vaikeinta on muuten miettiä rankinta kirjaa, kun mulla ei ole sellaista (en siis kokenut esim. Kostoa tai Poikani Keviniäkään lopulta kauhean rankkana...), pitää miettiä!
Kyllä tämä kevyt lumipeite on helpotus, vaikka pääsimme nauttimaan lumesta jo välipäivistä loppiaiseen Kuusamossa. Heti on paljon valoisemman oloista! Nyt vain pelkään, että kosteaa ja pimeää joulunaikaa seuraa todella ankara sydäntalvi ja sitten lunta sataa vielä huhtikuussakin :). Olen tottunut opiskeluvuosina Saksassa varhaisiin keväisiin myös Roomassa joten viivästynyt kevääntulo on tuskaa.
VastaaPoistaSuloinen hauveli, hoitokoirat ovat hyviä jos oman pitoon ei ole (vielä) mahdollisuutta.
Elämän krestomatia, totta, pienikin lumipeite on helpotus ja minä pidän myös pakkasista (meillä oli aamulla -18,4). Luulen, että luonnonkin kannalta tämä talvi on hyvä.
PoistaVaikka rakastan talvea, en pidä pitkästä talvesta. Toivon kevättä jo maaliskuussa. Kommenistasi tulikin mieleeni vuodet 2003-2005, jolloin mieheni oli postdocina Bolognassa ja lensin sinne aina Suomen (asuin silloin Joensuussa, jossa oli kamalaa sohjoa) huhtikuuta karkuun. Sitten olikin ihana palata kotimaan kevääseen. :)
Hoitokoira on kiva ja meille sopiva.
Ei voi mitään, mutta inhoan talvea ja lunta. Kolmena talvena on vielä tullut yliannostus lunta. Olen nauttinut nyt, kun on ollut plusasteita ja puhtaat kadut pitkään. Niin helppo käydä ulkoilemassa eikä ole tarvinnut pakata kamalasti vaatetta päälle ja pelätä liukastumista. Mutta tänään sitä lunta sitten tuli.
VastaaPoistaMuutenkin tämä pimeä ajanjakso ei ole mieleeni, liikaa sisätiloissa olemista. Kevättalvi on jo mukavampi, ja tietysti kevät ja kesä ja miksei alkusyksykin. Talvella voi toki käpertyä lukemaan nojatuolin uumeniin, mutta mikä ihanuus on kesällä, kun voi lueskella ulkona luonnon keskellä. Ah, se on juhlaa!
Sanna-Maria
Sanna-Maria, niinhän se on, että luonnonajat - etenkin syksy ja talvi - jakavat mielipiteitä. Minä rakastan tätä vaihtelua ja nautin talvesta, mutta pidän kaikista vuodenajoista. Siirtymä vain on joskus vaikeaa.
PoistaLukeminen ulkona on juhlaa! Mutta on talvi-illoissakin puolensa. :)
Kuten jo omassa "Vuosi kuvina"-postauksessani totesin, niin en kaipaa lunta. Olen nauttinut, kun on päässyt hyvin pyöräilemään eikä tarvitse pukea montaa kerrosta vaatteita päälle.
VastaaPoistaViikonlopun aikana kuitenkin satoi tännekin ensilumi ja täytyy myöntää, että onhan se kaunista, mutta mielummin olisin ollut ilman sitä.
Valoa kyllä kaipaan ja kevättä. Mulla alkaa kevään odotus aina tammikuussa ja maaliskuussa olen jo ihan toivoton kun kevät ei vaan etene niin nopeasti kuin toivoisin.
Taas kerran ihania kuvia!
Jaana, minä kyllä nautin. Ja Joensuussa asuessani pyöräilin hankikeleilläkin ja -20 asteessa (sitä kylmemmällä jätin pyörän kotiin :)).
PoistaMinäkin kaipaan kyllä kevättä, mutta vasta maaliskuussa. Nyt nautin siitä, että valo lisääntyy, mutta on selvästi talvi. Juuri nyt alkaa olla sellainen tulisipa-hiihtolomakelit-olo. Mutta sen jälkeen odotan kevättä.
Hienoa, että nyt on lunta, mutta toivottavasti kevät ei tule taas myöhässä, kuten viime vuonna. Silloin tuntui, että hypättiin talvesta suoraan kesään. Toukokuussakin oli paikoitellen lunta. Eniten kuitenkin toivon näkeväni aurinkoa tämän kaiken pimeyden jälkeen. :)
VastaaPoistaSara, eilen olikin ihana aurinko! Aurinko ja lumi ovat aavistus kevättalvesta. :)
PoistaKauniita kuvia, erityisesti tuo viimeinen. Se on suorastaan upea! Itse juuri avauduin talvisuhteestani blogissani. Eli minun puolesta voitaisiin hypätä koko vuodenajan ohi, mielelläni ihailisin talvea lumisine maisemineen vain kuvissa tai tarinoissa. Liittyneekö siihen että inhoan kylmää. Talvi on minulle vähän kuin Valkoinen velho Narniassa, kaunis mutta julma ja kammottava. Olen nauttinut tästä leudosta talvesta kovasti, ja nyt lumen tullen en oikein tiedä mitä tekisin. Ulos ei kertakaikkiaan huvita lähteä ja mahdollisesti yritän siirtää kaikki menot seuraavalle lumettomalle viikolle. :)
VastaaPoistaHullut teekutsut, kiitos. Tuo koira on ihana, vähän sairasteleva, mutta kultainen. :)
PoistaTalvessa voi hyvinkin olla aavistus Valkoista velhoa, sen minäkin tunnistan. Mutta nautin kyllä tästä ajasta - ja kylmästä! Voi olla, että tämä johtuu osin siitäkin, että olen elänyt yli 30 vuotta Savossa ja Pohjois-Karjalassa ja tottunut kipakkaan keliin, siksi talvi täällä pääkaupunkiseudullakin tuntuu talvelta vasta pakkasilla. On niin raikasta! Mutta tosiaankin, pidän eniten vuodenaikojen vaihtelusta.
Kuvissasi on kauniit sävyt - huomaan, että tänään tehdyssä postauksessani on samalainen roosanvalkoinen vivahde!
VastaaPoistaMitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi minun on kestää syksyä ja talvea. Pimeys on pahinta, kylmyys toiseksi pahinta... No, kun täällä Pohjolassa asutaan, on vain pakko koittaa kestää, ja tänään olikin ihanan virkeä olo, kun aurinko paistoi ja saatiin lunta valaisemaan tienoota.Kadehdin talvi- ja syksyihmisiä; haluaisin olla kaikkien vuodenaikojen -ihminen!
Tie on kevyt, niinpäs olikin samanlainen sävy! :)
PoistaMinä pidän edelleen talvesta ihan hurjasti, mutta vanhetessani olen alkanut oitää keväästä: aiemmin en pitänyt keväästä ollenkaan ja nykyisin odotan sitä viimeistään maaliskuussa.
Jos haluat ammatinvaihtoa, suosittelen postikorttivalokuvaajan hommia, niin kauniita obn kuvat.
VastaaPoistaAllu, kiitos. :) Haaveilen kyllä ammatinvaihdosta useinkin, mutta postikorttikuvaajia on varmasti paljon.
PoistaSiis OVAT, tämä kone ei tottele
VastaaPoista:)
PoistaOnpa ihanan näköistä! Minä en oikein kestä edes ajatella, että tämä talvi saattaa minulle olla nyt ihan lumeton ja hiihdoton :(. Viime vuonna sain nauttia kunnon talvesta Suomessa vielä pääsiäisenä, mutta tänä vuonna pääsiäinen on vasta huhtikuun puolivälin jälkeen joten en usko/toivo että lunta sitten enää runsain mitoin on :). Jäänkin odottamaan sinulta kuvia, joissa on vähän enemmän lunta, niin pääsen edes vähän fiilistelemään ;).
VastaaPoistaOi kyllä, lunta ja pakkasta on odotettu! Olo on heti paljon virkeämpi, kun saa ulkoilla pakkasessa (ja sisällä painovoimainen ilmanvaihto toimii paremmin ;), ja lämpimästä huoneilmasta, kylpy- tai uimahallivedestä, saunasta ja lämpimistä juomista nauttii oikein kunnolla.
VastaaPoistaHiihtämisen ja pulkkailun puolesta lunta saisi olla enemmänkin, mutta muuten tämä on aika täydellinen määrä. Lumi muuttuu ikäväksi, jos sitä sataa jatkuvasti ja liikkuminen vaikeutuu; pakkanen taas alkaa olla inhottavaa jos sitä on yli 20 astetta tai jos tuulee. Vanhassa talossa pakkanen tuntuu myös sähkölaskussa ja vetona. Huhtikuussa ja mielellään jo maaliskuun puolivälin jälkeen lumi saisi jo väistyä ;)
Nyt kun aurinkokin on näyttäytynyt kunnolla ensi kertaa viikkoihin, niin kelit ovat aika täydelliset!
Hauska kuulla aikanaan, mitä teillä tykättiin Herra Lemusta; meilläkin se herätti kiinnostusta mutta nyt on kesken useampikin lastenromaani(sarja), joten joskus myöhemmin sitten.
Minähän en ole yhtään mikään talvi-ihminen (rakastan ennen kaikkea syksyä, ja kevättä ja kesääkin paljon), mutta tänä talvena olen yrittänyt opetella pitämään talvesta ja lumesta, ja ainakin toistaiseksi mieleni on vielä positiivinen. :D Puuterilumi ja kovat pakkaset ovat kyllä muutenkin mieleeni, sillä en kavahda kylmää, mutta liukkaita pelkään (innokas, vahva ja kovasti vetävä koira, liukkaat kelit ja huonot jalat on äärihuono yhdistelmä!), ja märkää lunta inhoan, etenkin jos sitä on metritolkulla. Mutta etenkin kuvissa lumiset maisemat ovat kauniita, sitä ei voi kiistää. :)
VastaaPoistaMinullekin tuli tuo haisulikirja ja vaikken juuri koskaan luekaan lastenkirjoja, haisulimies kiinnostaisi kyllä. Ja itse asiassa nyt olen lueskellut vähän yhtä ihanaa saturomaania, jonka avulla luulen pääseväni Adichien aiheuttamasta lukujumista.
Minttu on ihana, oi että!! <3 <3
Minä nautin siitä kun meillekin saapui vihdoin kunnon talvi. Lämpötila on pysytellyt monta päivää -20 asteen tienoilla ja maakin on pysynyt valkoisena. Ihanaa <3 Ulkona tarkenee kun pistää tarpeeksi vaatetta, sitä paitsi vaikka kuinka olen vilukissa pidän enemmän pakkasen nipistelystä kuin räntäsateesta poskillani :)
VastaaPoistaKauniita kuvia!
Talven onni näkyy näissä kuvissa, ihanat! <3
VastaaPoistaOnneksi talvi tuli, kestän tämän kovan pakkasenkin, joka totaalisen yllättäen. Vielä kun saataisiin kunnon keväthankiaiset...