Tammikuun kootut

Vaikka on vasta tammi-helmikuun vaihde, olen mielessäni jo (ainakin melkein) kevättalvessa.  Rakastan tulppaaneja: tähän vuodenaikaan minulla on tapana ostaa niitä viikottain. Sain ystävältä joululahjaksi lähilinssisarjan kameraan ja olen kokeillut sen käyttöä ahkerasti.

Tänään päättyvä tammikuu sujui aika rauhallisesti: töitä, perhearkea, harrastuksia ja hyviä kirjoja. Juuri mitään muuta en kaivannutkaan. Ehdin blogata lukemistani kirjoista, mutta kommentteihin vastaaminen laahaa hieman. Koetan ryhdistäytyä tässä suhteessa! Minun oli tarkoitus kirjoittaa myös Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin teatteri- ja elokuvasovituksista, mutta en ehtinyt. Ystäväni Karoliina, joka tyttärensä kanssa oli minun ja kahdeksanvuotiaani seurana Helsingin kaupunginteatterissa, kertoo teatteriesityksestä ja olen omissa mietteissäni samalla linjalla hänen kanssaan. Aurinkoista elokuvaversiota kävin katsomassa koko perheeni voimin ja vaikka ensin pidin elokuvaa aavistuksen ylisöpönä, voitti se puolelleen. Lisää elokuvasta ovat kirjoittaneet Anna ja Maria. Sen kerron, että elokuva sai kaipaamaan kesää ja halun tehdä sydänlettuja, joita sitten paistettiin iltapalaksi.

Tammikuun aikana olin mukana Lukukeskuksen mahdollistamassa lukupiiri-illassa, jonka aikana kokoonnuimme bloggaajaporukalla syömään herkkuja ja tapaamaan ihanaa Leena Parkkista, joka kertoi kirjoistaan ja työstään. Tämän viikon alussa äänestin ehdokkaitani Blogistanian palkintokisoissa. Linkitin jo voittajat Lumiomenan Facebook-sivulle (tervetuloa tykkäämään), mutta voittajista voi lukea lisää vaikkapa Ylen ja Nytin nettisivuilta. Oli aika hauskaa, että Hannan ja minun kirjablogikirjakin pääsi palkintosijoille. Kaikki voittakirjat ovat kovasti omaankin mieleeni.

Pitkässä, bussikyydillä taittuvassa työmatkassa on se etu, että matkan aikana ehtii lukea paljon. Toki mieluiten teleporttaisin itseni suoraan työpaikalle ja lukisin kotona. Tammikuu oli minulle hyvä lukukuu: Murakamin 1Q84:n luin toki jo jouluna, mutta kirjoitin siitä blogiini vasta vuoden alussa. Luin siis kaksi Murakamin kirjaa, joiden lisäksi Taiye Selasin Ghana ikuisesti ja David Walliamsin lastenromaani Herra Lemu kuuluvat kuukauden suosikkeihini. Antti Heikkisen Pihkatappi osui savolaiseen sydämeeni. Sen sijaan Susan Sellersin kirjalta Vanessa & Virginia en saanut ihan sitä, mitä hain.

Luettujen kaksi tuoreinta kantavat mukanaan myös matkakirjallisuuden teemaa. Aion nyt lähiviikkojen aikana lukea enemmänkin matkoista kertovia kirjoja ja ihan matkaoppaitakin.

Pentti Saarikoski: Kirje vaimolleni (1968)
Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (suom. 2011)
Chad Harbach: Pelin henki (2013)
David Walliams: Herra Lemu (2014)
Susan Sellers: Vanessa & Virginia (2010/2013)
Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (2013)
Antti Heikkinen: Pihtatappi (2013)
Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet (2013 (2014))
Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi (2013)
Haruki Murakami: 1Q84, osa 3 (2010/2013)