keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Matkakirjoja ja vastauksia kirjalliseen haasteeseen


Talviset aurinkoiset päivät ovat ihania. Vaikka pakkanen nipisteleekin varpaita ja sormenpäitä, nautin niin näistä valoisista ja kevyesti puuterilumisista päivistä. Onkin ehkä ristiriitaista, että mitä enemmän ihailen talvimaisemaa ja mitä enemmän nautin ulkoilusta (olen aloittanut uudelleen menneen hölkkäharrastukseni ja käyn pienillä lenkeillä liki 20 asteen pakkasellakin), sitä enemmän poden myös itselleni niin tyypillistä matkakuumetta.

Kirjabloggaajana kytken tietenkin monet asiat lukemiseen ja helmikuussa aion lukea matkateemaisia kirjoja. Pidän teemakuukauteni kuitenkin kepeänä siinä mielessä, että luen toki muutakin, jos sopiva kirja osuu kohdalle, mutta koetan pitää matkateemaa yllä seuraavien viikkojen ajan. Romaanien lisäksi aion esitellä myös matkaopaskirjoja ja tutustua niiden keinoin kohteisiin, joihin en ainakaan aio matkustaa sekä paikkaan, jonne olen jo ostanut lentoliput.

Luetteko te muut matkaopaskirjoja? Ja mitkä ovat matkaromaanisuosikkejanne?


Matkustaminen liittyy myös erään suosikkikirjailijani Joel Haahtelan  kotisivuihin, jotka vastikään löysin. Haahtelalta on sivuston mukaan tulossa keväällä kirjoitussarja Matkustaja. On selvää, että odotan sitä innolla. Käykää tutustumassa kauniiseen ja haahtelamaiseen sivuun Poste Restante - Joel Haahtela. Kirjablogitkin mainitaan!


Leena Lumi muisti minua kirjallisella haasteella. Hän laati kiinnostavia kysymyksiä, joihin vastaan. En nyt nimeä ketään jatkohaastettavia, mutta toivon että haasteeseen tarttuvat kaikki ne, jotka osaavat nimetä elämänsä rankimman kirjan helposti. Minä nimittäin en osaa, sen tulette kohta huomaamaan.

1. Mikä kirjan nimi voisi olla sinun elämäsi tunnuslause?
Tanssi yli hautojen. En itse asiassa tanssi mielelläni (minua rytmitajuttomampaa ihmistä saa hakea), mutta tähän liittyy omat syynsä, joita en tässä avaa.

2. Kuka on kirjallinen alter egosi?
Ellinor Dashwood, järkevä (mutta pohjimmiltaan tunteellinen) isosisko.

3. Jos olisit kirjan kansi, minkä kirjan kansi olisit?
Aikamatkustajan vaimo. Tietenkin, kun kirjan kannessa on ihanat kengät ja eväitä - ja etenkin kun Kirjabloggaajan mieskin on ikuistettu. ;)

4. Mikä on ollut elämäsi rankin kirja? Ja miksi se oli sitä?
Tämä on vaikea kysymys! En tiedä, kaihdanko rankkoja kirjoja vai unohdanko ne nopeasti. Olen lukenut paljonkin rankoiksi mainittuja kirjoja Sofi Oksasen Puhdistuksesta Lionel Shriverin Poikani Keviniin, mutta... Ei, ei kumpikaan niistä. Sanon, että lukuhetki tekee kirjasta rankan. Luin Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt äitiyslomalla ja pienen tytön äitinä kirja kylmäsi minua. Sen lukeminen oikeasti pelotti. Kirja ei varmasti ole rankin, mutta minulle se oli hurja ja vaikuttava.

5. Minkä kirjan haluaisit nähdä elokuvana?
Luulen, että pitäisin Claudie Gallayn Tyrskyistä paljon enemmän elokuvana kuin kirjana. Merellinen, hieman harmaa ranskalaismiljöö - siitä saisi visuaalisesti aika hienon elokuvan!

6. Suosikkivuodenaikasi kirjan nimellä?
Vaikka rakastankin talvea, niin kyllä se on Syyskesä (Johan Bargumin kirja).

7. Kuka on sinusta paras suomalainen kirjailija ikinä?
Juhani Aho: miten sama kirjailija voi kirjoittaa niin savolaispariskunnasta ihmettelemässä rautatietä kuin nuoresta kirjailijasta haahuilemassa 1800-lopun Pariisissa ja syventyä myös niin hyvin Papin rouvan mielenliikkeisiin?

8. Minkä kirjan haluaisit minun lukevan? Ja miksi?
Leena, haluaisin että lukisit Leena Parkkisen romaanin Sinun jälkeesi, Max tai Jayne Anne Phillipsin Suojeluksen.

9.  Kuka kirjailija voisi olla alter egosi?
Carol Shields, ihailen hänen tarkkanäköisyyttään ja huumorintajuaan.

10. Minkä kirjan nimi kuvaa juuri sinua parhaiten?
Järki ja tunteet. Nehän ne minua määrittävät.

--
Kuvat otin joululahjaksi saamani lähilinssin avulla.

20 kommenttia:

  1. Katja, kiitos, että ehdit vastata ja miten upeasti! Tuo Aikamatkustajan vaimo on hieno kuva;)

    Minä oikeasti odotan Vieraan lasta ja Pelon Jokapäiväinen elämämme elokuvina. Tyrksyt oli minulle ihan kirjana täydellinen.

    Syyskesää parempaa emme tietää voi...;)

    Jotain telepatiaa...olen jo jonkin aikaa miettiinyt Phillipsin lukemista. Olen nyt saanut monia lukusuosituksia ja aion toteuttaa kevään kirjamerimyrskyssä niistä ainakin yhden tai kaksi. Suvelle ehkä lisää. Kumpaa suosittelet minulle enemmän, jo suositeltua Lumilapsi -kirjaa (muista mun heikko suhde fantasiaan) vai Jayne Anne Phillipsin Suojelusta?

    Oi, jollakin muullakin haastetulla oli Carol Shileds. Luen kaikki Shieldsin kirjat, mutta samaistun Shriveriin.

    Napakymmppi on kymppi eli ihan just sinua;)

    ***

    Tiedätkö, me emme ole ikinä lukenet matkaopaskirjoja. Joskus kymmeniä vuosia sitten tuli ostettua ekalle Italian ja myös Irlannin matkalle ko. maiden Berlitzit, mutta siinä se sitten olikin. Emme hamua nähtävyyksiä, vaan tunnelmia, maisemia, paikallisia ihmisiä, hyviä ruokapaikkoja ja haluamme löytää ne itse. Jokainen matka on kuin seikkailu.

    Sinä onnellinen, sinulla on jo lentoliput ostettuna! Meillä auton nokka kääntyy kohti alppeja viikoiksi, mutta ilmeisesti vasta vuoden päästä keväällä kiitos alakertamme ylipaisuneen remontin, mutta mukana on jälleen yhteensä kuusi päivää rahtilaivalla. Siellä ei toimi netti, aamiainen on brunssiaikaan ja illalllinen on aina jotenkin kuin jostain vanhasta brittifilmistä eli sekin ihme koetaan, että minäkin vain olen.

    Huimat kuvat näistä hennon, mutta kauneimman ikinä lumen päivistä.

    Lumikaunista loppuviikkoa sinulle!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua noita mun kirjoitusvirheitä...;)

      Poista
    2. Leena, (minä en edes huomannut kirjoitusvirheitä ;)) kiitos haasteesta! Vieraan lapsesta tulisi ihana elokuva! Pelon kirjaa sen sijaan en ehkä jaksaisi katsoa elokuvana, vaikka lukiessani mietin, että kirja sopisi hyvin filmattavaksikin.

      Lumilapsi ja Suojelus ovat niin erilaiset kirjat, että vaikea sanoa... Lumilapsi ei mielestäni ole fantasiaa (tai jos onkin, niin siinä on fantasiaelementtejä paljon vähemmän kuin vaikkapa P.I. Jääskeläisellä), se on koskettava ja luminen lukuromaani. Suojelus sen sijaan on jotain vahvaa: vaaraa Yhdysvaltain syvässä etelässä, moraalisääntöjä, uskontoa, tajunnanvirtaa. Se on romaanina vaativa - ja parempi. Lumilapsi taas on suloisempi, vaikka surullinen.

      Minulla matkaopaskirjat ovat yksi "paheeni". Pidän erityisesti Mondon oppaista. Luen ennakkoon melkein kaiken matkakohteistani, mutta en minäkään ole koskaan ollut nähtävyyksien perään. Esim. Pariisissa jätin Eiffelin väliin, kun oli niin ihana kävellä Montmartren pikkukaduilla ja hautausmailla. :)

      Joskus on ihanaa vain olla!

      Poista
    3. Varmaan sitten Suojelus, sillä en ole niin kauhean kovasti suloisten kirjojen perään elleivät ne ole lastenkirjoja;)

      Nimen omaan vain olla ja nauttia athmosfääristä!

      Poista
  2. Voi, miten kiva postaus. <3 Saatan jopa tarttua haasteeseen. :) Siksi en ala ruotia vastauksiasi enempää, koska samalla tulisi paljastettua jo omia. Hih.

    No, sen verran sanon, että syyskesä on oudosti minulle tätä nykyä melkeinpä masentavin vuodenaika. Bargumin kirja on kyllä hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäys: kuvia piti kehua muutenkin, mutta nyt kun tuo alimmainenkin, suursuosikkini, tuli näkyviin, sanon vielä, että upeat kuvat! <3

      Poista
    2. Karoliina, tartu haasteeseen! Haastanpa sinut vielä erikseen tässä kommentissani. :)

      Minä rakastan syyskesää, vaikka onhan se tavallaan jonkinlaista luopumisen aikaa: maa tuoksuu mullalle ja mädälle omenille, kesä päättyy. Minulle tuohon liittyy myös uuden alku, elän kai edelleen koulujen lukuvuoden mukaan. ;) Bargumin kirja on hieno.

      Ja kiitos. <3 Näistä tuo alimmainen on omakin suosikkini.

      Poista
  3. Luen kyllä matkaopaskirjoja, useimmiten kuitenkin sellaisia paikkoja koskevia, jonne olen itse matkustamassa. Kahden viikon päästä olen melkein Firenzessä...
    Paras matkaopas, jota olen pitkään aikaan lukenut on kirjastosta lainaamani Dorothy Mackayn, Ancient Cities of Iraq (1926). Siinä on arkeologisten paikkojen kuvausten lisäksi myös käytännön ohjeita matkailijoille, mm.: "Evening dress will be required by those who have introductions to British residents in Baghdad." Tästä aion postatakin kevään aikana, sen verran se inspiroi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, sinä onnellinen pääset taas Firenzeen! Saanko kysellä, että menetkö sinne työ- vai lomamerkeissä? Itse olen käynyt Firenzessä vain kerran (niiden mieheni Bolognan-vuosien aikana) ja lähtisin kyllä mielelläni uudelleenkin.

      Mainitsemasi MacKayn kirja kuulostaa kiehtovalta. Postaa, olisi kiinnostavaa lukea lisää!

      Poista
    2. Olen kutsuesitelmää menossa pitämään (on kiva kun joku muu maksaa matkakulut) -- enkä vielä koskaan ole ollut Firenzessä, paitsi tietysti virtuaalisesti... Kokouksen jälkeen minulla on pari päivää aikaa omaan haahuiluun eli tämä on vähän tällainen yhdistetty työ- ja virkistysmatka.

      Mackayn kirja on itse asiassa vähän vitsi (ei oikea kirja, vihkonen oikeastaan), mutta tulen yhdistämään sen omaan matkaani sinne päin & siihen olettamukseen, että Agatha Christiellä on varmaankin ollut sitä oma kappaleensa.

      Poista
  4. (Minäkään en lue matkaoppaita ilman lähitulevaisuuteen sijoittuvia matka-aikeita. Mutta halusin sanoa että oli minustakin kiva postaus!)

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka ihana postaus kauniine kuvineen! Huimat vastaukset <3

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa niin tutulta: minäkin nautin talvesta, kuten muistakin Suomen vuodenajoista, mutta krooninen matkakuume vaivaa. :) Luen matkaopaskirjoja ja pyrin aina hankkimaan omakseni kohdemaan matkaoppaan, sillä koen saavani matkasta enemmän irti, jos tiedän kohteesta jotain jo etukäteen. Lisäksi pyrin hankkimaan usein matkalukemiseksi kohdemaan kaunokirjallisuutta. Esimerkiksi Tyrskyt tuli luettua Ranskan-matkalla.

    Matkateemainen kuukausi kuulostaa mielenkiintoiselta! Odotan innolla postauksiasi siitä.

    Vastauksistasi Leenan haasteeseen: Kirjan rankkuus näyttää kovasti kytkeytyvän lukutilanteeseen. Minulle Poikani Kevin oli niin rankka, että se tuli yöuniin ja pyöri ajatuksissa pitkään. Koin kirjan niin todellisena ja vaikuttavana. Vuosia sitten en kyennyt lukemaan Reko ja Tiina Lundanin Viikkoja, kuukausia -kirjaa alkua pidemmälle, koska se oli siinä vaiheessa elämää liian raskas.
    Parhaaksi suomalaiskirjailijaksi mietin minäkin Juhani Ahoa, mutta päädyin lopulta Minna Canthiin. Ahon Juhaa on tullut viime vuosina luettua useaan kertaan, ja aina jaksaa hämmästyttää, miten ajattomasti ja hienosti Aho onnistuu kolmiodraamaa kuvaamaan.

    VastaaPoista
  7. Palautin juuri eilen kandintutkielmani, jossa tarkastelin Mary Wollstonecraftin ja Emily Lowen kirjoittamia matkakirjoja Skandinaviasta. Toinen on 1790-luvulta, toinen 1850-luvulta. Aika mielenkiintoisia! Genren historialliseen puoleen tuli tutustuttua tässä vuoden aikana melko perusteellisesti. Muuten luen hyvin harvoin matkaoppaita tai matkaromaaneja.

    Minäkin mielelläni näkisin Tyrskyt valkokankaalla. :)

    VastaaPoista
  8. Mitä maailmoja lähilinssi avaakaan...! Niin, lyhyesti kommentoin matkaopaskirjoja. Lempimatkaoppaanani on viime ajat ollut Otso Kantokorpi. Parastaikaa matkaoppaanani on Nadežda Mandelštam, Stalinin ajan Neuvostoliittoon kirjassa Ihmisen toivo. Parhaaksi suomalaiseksi kirjailijaksi elävien kirjoissa olevista valitsen Olli Jalosen, Poikakirjan lumoissa kun olen vieläkin. Muuten Joel Lehtosen tai Aleksis Kiven. Entä Maria Jotuni - vaikea valinta... .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsugaru, Ihmisen toivo on upea, olen lukenut sen monasti. Voisit pitää myös kirjasta Anna Ahmatova Fontankan talossa ja Lidia Tšukovskajan teoksesta Vajoaminen.

      Poista
    2. Fontankan talossa odottaa hyllyssä. :) Tarkoitus oli jatkaa Riikka Palon kirjalla, mutta nyt onkin vaikeuksia siirtyä fiktioon. Matka (akmetistien jäljillä) alkoi oikeastaan kirjalla Pietari, eurooppalainen kultttuurikaupunki. Vajoaminen lukulistalle, kiitos vinkistä. Myös Marina Tsvetajevan runot.

      Poista
  9. Kehtaako sanoakaan, että minulla on jo matkakuume, vaikka juuri vasta kotiuduin pitkältä reissulta. Mutta se taitaa olla krooninen kuume, tai tapa olla, tai jotain, minä nautin siitä mielentilasta, kun olen matkalla. Matkan ei tarvitse edes olla pitkä tai kauas, kunhan se on matka. No, huomenna pääsen lähimatkalle itään.

    Minun heikkouteni ovat myös Mondon matkaoppaat, niitä tykkään lueskella. Chileen ostin opaskirjan, mutten sitä sitten kuitenkaan juurikaan lukenut. Tässä kohtaa on pakko mainita Kyllikki Villat, Tove Janssonillakin on jotain kivoja matkakuvauksia ja sitten vielä Vivi-Ann Sjögren.

    VastaaPoista
  10. Ikuista matkakuumetta poden minäkin ja aina matkaoppaiden kanssa. Huhtikuisen matkan odottaminen on ihanaa!
    Vuosia, vuosia sitten luin useita matkakirjoja pyhiinvaellusreitistä Santiago de Compostelaan. Tarkoitus oli kävellä koko reitti.
    Mielenkiintoinen postaus ja upeita kuvia!

    VastaaPoista