sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Susan Sellers: Vanessa & Virginia

Susan Sellers: Vanessa & Virginia
Kustantaja: Into 2013
Alkuteos: Vanessa and Virginia 2008
Suomennos: Soili Takkala
Kansi: Nina Kairisalo
Sivuja: 244
Mistä: Kirjastosta
Englantilainen romaani

Sinä olit se, jolla oli sana hallussaan. Sinä olit se, joka tiesi kuinka kuvata tapahtuma niin että sen olemus paljastui. Minulla ei ole sinun lahjakkuuttasi. Jos olisi täällä, tietäisit kuinka tämä tarina pitää kertoa.Keksisit keinon tunkeutua totuuteen ja paljastaa löytösi niin runollisin sanoin, että sydän laulaisi itkiessäänkin.

Virginia Woolf ja Vanessa Bell. Kirjailija ja taidemaalari. Parhaimmat ystävät ja toistensa pahimmat kilpailijat. Siskokset. He varttuvat yhdessä, hakeutuvat taiteen maailmaan, rakastavat ja menettävät. Suru leimaa molempien elämää, ja kuten kaikki tietävät, tekee Virginia aikanaan oman, lopullisen ratkaisunsa. Miten kaiken lapsuudesta aikuisuuteen kokee Vanessa? Ja mitä hän haluaa siskolleen sanoa?

St. Andrewsin yliopiston kirjallisuuden professorina toimiva Susan Sellers tuntee hyvin sen maailman, johon hän romaaninsa Vanessa & Virginia sijoittaa. Seller on toimittanut Woolfin tuotantoa ja sekä kirjoittanut ja toimittanut Woolfia käsitteleviä tietokirjoja. Virginia Woolfin teokset ja elämä ovat kiinnostaneet minua jo kauan, joten hänen siskonsa Vanessan näkökulmasta kerrottu kirjeromaani oli tietenkin luettava.

Kuljet pitkin rantaa etsiskellen kiviä, joilla täyttää taskusi. Ajattelen sinua tuona päivänä tuijottamassa nopeasti virtaavaan jokeen, yhä lehdettömien puiden oksat piirtyneinä taivaan aavemaista harmautta vasten. Yritän luoda mielikuvaa siitä, mitä sinun päässäsi tapahtui. Muistitko minua, Leonardia, lapsia, kun jätit keppisi rannalle ja kahlasit pyörteiseen veteen, vai olitko suunnannut ajatuksesi pakenemaan sitä, mitä et enää voinut kestää?

Olin lukenut Vanessasta & Virgniasta niin huikeita blogiarvioita, että odotin kirjalta paljon. Esimerkiksi Minna kirjoitti kuinka kirja on juuri hänelle ja kuinka hän toivoo lisää tällaisia kirjoja. Leena taas pohtii, kuinka kirja hengittää Woolfin perintöä ja millainen monikerroksinen helmi Sellersin romaani onkaan. Melkoisia luonnehdintoja lukemisen alkuun, eikö! Mutta lukijana minä intän tai jäkitän hieman vastaan. Huomaan olleeni jossain määrin samoilla linjoilla Marian ja etenkin Sallan kanssa. Marian mukaan Vanessa & Virginia on ihan hyvä romaani, joka ei kielensä tai kerrontansa puolesta ole kuitenkaan erityisen säväyttävääSalla taas kiinnitti huomiota käännöksessä näkyvään kiireeseen sekä siihen, että Virginia Woolfin tai Vanessa Bellin elämää tuntemattomille teos ei toimi itsenäisenä romaanina. Olen ihan samaa mieltä! Jos en olisi ennakkoon tuntenut Woolfin - Bell on minulle vieraampi taiteilija - elämää, läheisiä ja Bloomsburyn ryhmää, olisin luultavasti tuskastunut Sellersin romaanin lukuisiin henkilöhahmoihin ja hyppelehtivyyteen.

Vanessa & Virginia onkin hyvin fragmentaarinen romaani. Siinä fiktio rakentuu Vanessa Bellin siskolleen kirjoittamien kirjeiden varaan ja hyppelehtii kohtauksesta ja tunnelmasta toiseen. Tämä tekee kirjan rakenteesta toisaalta kiehtovan, aika usein huomaan pitäni teoksista, jotka ajallisestikin jättävät paljon rivien väliin. Toisaalta Sellers viljelee näitä riviensä välejä niin, että lukiessani ärsyynnyin. Paljon jää ilmaan ja vaikka romaani sisältää suuria tunteita, jää lopputulos jotenkin ulkokultaiseksi. Osansa tekee varmastikin juuri kirjeromaanista johtuva preesens-muotoinen kerronta, joka useimmiten vierastan. Se lisää sitä irrallisuuden tunnetta, jota kirjaa lukiessani koin. Kokonaisuus on siis keskinkertaisen hyvä taiteilijaromaani.

Vanessa & Virginia on kaikesta huolimatta monilta osin kiehtova romaani. Sellers herättää etenkin Vanessan, mutta myös Virginian eloon. Hän kirjoittaa rakkaudesta ja taiteesta, teemoista joita kirjallisuudessa(kin) rakastan. Jaanan kanssa olen samaa mieltä siitä, että Sellers luo hienoja tuokiokuvia. Kaikkein hienoiten hän kirjoittaa sisarusten välisestä läheisyydestä, mustasukkaisuudesta ja ristiriidoista; siitä, miten siskokset vetävät toisiaan kuin erinapaiset magneetit ja siitä, kuinka vaikeaa se kaikki onkaan. Tässä romaani tuo osin mieleeni upean elokuvan Hilary ja Jackie, joka kertoo sellisti Jacqueline Du Prén ja hänen sisarensa Hilaryn keskinäisestä suhteesta. Korostan, että vertailu syntyy ihan oman pääni sisällä, ovathan ihmiset, taiteen laji ja aikakauset ihan erilaiset. Mutta tämä vertauskohta kertoo varmasti siitä, kuinka paljon kirjallisuuteen ja elokuviin mahtuu mustasukkaisuus- tai kateuskuvausta.

Vaikken saanut kirjalta sitä huikeaa fiktiota Virginia Woolfista, jota hain, ihastuin etenkin kirjan alkuun. Se lumosi minut, sillä ihastuin lastenhuonekuvaukseen, brittiläisyyteen ja siihen, miten Vanessa löysi itsestään taiteilijan jo niin pienenä; miten hän luo liitutaulusta kokonaisen värien sateenkaaren. Romaanin alku ja loppu pelastivat paljon, mitä omaan lukukokemukseeni tulee. Sellers kuvaa tarkkanäköisesti Stephenin perheen elämää, joka on toisaalta idyllistä krikettimailoineen ja kesäretkineen ja silti monenlaisen ahdistuksen sävyttämää. Loppu taas sitoo kokonaisuuden komeasti yhteen: kun suljin kirjan kannet, tunsin fiktion kautta päässeeni Vanessa Bellin ajatuksiin ja ennen kaikkea hänen työnsä maailmaan, hänen luomisvoimaansa. Kun vain sinne väliinkin olisi mahtunut jotain enemmän.

22 kommenttia:

  1. Sinä sekä pidit että et. Varmaan brittiläisyys pelasti paljon, sinulle. Minulle tuo Woolfin maailma on niin tuttu, että en osannut edes kuvitella/huomata, että se ei ole sitä kaikille. Kuitenkin tässä tuli minullekin uutta eli Vanessa kiinnosti minua kovastikin, sillä kuvataiteet ovat yksi intohimoni kohde. Minä pidin todella paljon tämän kirjan tunnelmasta ja kirja olikin lukuvuoteni neljänneksi paras melkein sadan kirjan joukosta. Monta, monta muuta kirjaa olen yrittänyt viime vuodenkin aikana aloittaa, mutta ei vain sytyttänyt, joten jäivät kesken: Tämä olisi saanut olla vaikka tuhat sivua ja olisin lukenut. Vessan elämästä olen tämän jälkeen jonkin verran lukenutkin ja väistämättä olent törmännyt häneen muutoinkin, sillä minulla on elinikäinen Woolf-projekti eli luen kaiken mitä Virginiasta irti saan.

    (On muuten mielenkiintoista tuo, että jos ei tunne taustoja, ei pääse kirjaan sisään. Luin jokin aika sitten yhtä arviota Pelon Jokapäiväinen elämämme kirjasta ja siinä lukijan into herpaantui Stalinin kauden historian tietämättömyyteen. Onko historia jo hylätty kouluissa, tuli mieleeni...)

    Onneksi noin puolet ainakin pidit Vanessasta ja Virginiasta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin ainakin puoliksi, ehkä enemmänkin. Suurin ongelma on ehkä Sellers kirjoittajana, hän olisi voinut saada enemmänkin irti. Woolfista olen ollut "aina" (no, siitä saakka kuin 1990-luvun lopussa luin Orlandon ja sitten Mrs Dallowayn, joka on mahtava) kiinnostunut ja nyt haluaisin lukea lisää Vanessastakin tai tutustua hänen töihinsä.

      Tässä kirjassa auttoi nimenomaan taustojen tunteminen. Mutta kyllä romaanin olisi hyvä toimia sellaisenaankin. :)

      Poista
    2. Hyvä juttu: Vähän lohduttaa, sillä jotenkin ajattelin, että sinä pidät tästä ihan sataa. Niin sitä sitten erehtyy...;)

      Sitä unohtaa kirjoja lukiessaan asettua sellaisen asemaan, joka ei tiedä jotain vaikka bolsevikkivallankumouksesta, Venäjän emigranteista tai just Virginia Woolfista.

      Vanessakin oli hirveän kiinnostava persoona!

      Poista
    3. Sinulle on jotain blogissani...

      Poista
    4. Kiitos. <3

      Ja minä odotin pitäväni tästä paljon juuri siksi, että Woolfin elämä kiinnostaa. Mutta tämä ei ollut _romaanina_ ihan niin huikea. Olen kuitenkin iloinen, että luin.

      Poista
  2. No höh! Aion lukea tämän kirjan jossain vaiheessa tänä keväänä kaavailemallani Virginia Woolf -aiheisella teemaviikolla (ostin tämän käännöksen Helsingin kirjamessuilta, ja alkukielisen teoksen jo aikoja sitten - itse asiassa sinä päivänä, kun sinä ja minä tapasimme ensimmäistä kertaa, yhdistän kirjan siis aina sinuun! :). Olen odottanut kirjalta paljon, mutta nyt taidan laskea odotuksiani vähän maltillisemmalle tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, äläs nyt! <3 Tässä on paljon hyvää: ihanaa brittikuvausta, kiehtova siskospari, taiteilijaelämää... Englanniksi tämä on muuten varmasti parempikin. Toivottavasti saat tästä enemmän irti!

      (Ja se päivä, jolloin tapasimme ekan kerran oli kyllä ihana! Kunpa saisimme taas joskus kuulla samaa musiikkia livenä!)

      Poista
  3. Minä pidin. http://tuulevi.wordpress.com/2013/12/13/tarkeaa-on-se-ettemme-lakkaa-luomasta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulevi, tässä oli paljon hyvääkin, vaikken ihan vakuuttunut.

      Poista
  4. Samoilla linjoilla oltiin! Olihan tämä ihan luettava, mutta tosiaan sellaiseen elämäkertaelokuvien tyyliin "pätkitty" - romaanin rakenne hieman kärsii, jos kirjoittaja haluaa tunkea jotain omasta mielestään tärkeitä yksityiskohtia mukaan mahdollisimman paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, niinpäs muutenkin onkin hieman elämäkertaelokuvien tyylinen! Hyvä huomio. Tässä oli paljon hyvää ja kiinnostavaa, mutta romaanina tämä ei ihan toiminut.

      Poista
  5. Minäkin luin tämän vähän aikaa sitten. Minä pidin kovasti tunnelmasta ja siitä, miten pienet tuokiokuvat kuitenkin veivät myös tarinaa (elämää?) eteenpäin. Silti olen kanssasi samaa mieltä siitä, että hiukan hajanainen tarinasta pakostakin noin tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, minäkin pidin kirjan tunnelmasta. Siitä ehkä eniten. Jotain tässä olisi kuitenkin saanut olla eri tavoin, että kirja olisi oikeasti tullut lähelle. Kiinnostava romaani - kuitenkin!

      Poista
  6. Tämä kirja on tosiaan herättänyt bloggareissa hyvin erilaisia tuntemuksia. Mielenkiintoista! Minulla kirja odottaa vielä lukemista, mutta avoimin mielin sitä odotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, tämä on tosiaankin jakanut mielipiteitä. Luulen, että enemmän pidät kuin et. Kannattaa siis lukea. :)

      Poista
  7. Selailin tätä kirjaa pitkään kirjakaupassa ennen matkalle lähtöä. Etsin matkalukemista, mutta en sitten ostanut tätä, vaikka aihe niin kovin kiehtookin. Mutta ehkäpä laitan tämän nyt kirjastosta varaukseen ja tutustun ennen lukemista paremmin Woolfin elämään.

    Ja olipa teillä mukava lukupiiri tuolla edellisessä postauksessa, loistava idea Lukukeskukselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, minäkin mietin tämän ostamista. Nyt olen ihan iloinen, etten ostanut, mutta toisaalta Woolfia käsittelevää kirjallisuutta on ilo myös omistaa.

      Lukukeskuksen ideoima lukupiiri oli mahtava: keskustelu, ruoka, seura - kaikki oli niin hyvää. :)

      Poista
  8. Ah, hyvä muistutus siitä, että tämä pitää lukea. Piti jo viime vuonna mutta on ollut tässä liikaa tohinaa..one day, one day!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, tämä ei onneksi karkaa! Jonain päivänä, siis. :)

      Poista
  9. Harmi, ettei kirja lumonnut täysin. :( Minäkin tunsin pääseväni lähelle nimenomaan Vanessa Bellin elämää ja ajatusmaailmaa, vaikka alun perin kiinnostuin kirjasta Virginia Woolfin takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr, minuakin hieman harmittaa, kun oli niin innoissani kirjan alusta ja odotin paljon. On tämä kuitenkin kiinnostava ja nyt tekisi mieli lukea enemmän juuri Vanessa Bellistä.

      Poista
  10. Kirja tuntuu herättävän lukijoissaan hyvin erilaisia tuntemuksia... Se herättää aina mielenkiinnon. Virginiaan tahdon tutustua kuitenkin ensin hänen omien kirjojensa kautta (en ole vielä sitä tehnyt!), sitten on ehkä tämänkin kirjan vuoro.

    VastaaPoista