perjantai 24. tammikuuta 2014

Chad Harbach: Pelin henki

Chad Harbach: Pelin henki
Kustantaja: Otava 2013, Otavan kirjasto
Alkuteos: The Art of Fielding
Suomennos: Tero Valkonen
Kansi: Anja Reponen
Sivuja: 469
Mistä: lainassa ystävältä
Yhdysvaltalainen romaani


Uskallanko, ja uskallanko?
[--] Kirjallisuus saattoi tehdä ihmisestä kusipään, sen hän oli oppinut vetäessään jatko-opiskelijoiden seminaareja. Se saattoi opettaa käsittelemään toisia ihmisiä kuin henkilöhahmoja, oman älyllisen nautinnon välineitä, ruumiit joihin harjoittaa omia kriitikonkykyjään.

Baseballia, ravintolaruokaa, kariutuneita ja solmittuja ihmissuhteita. Nuoruuden tuskaa, elämistä urheilulle ja kirjallisuudelle, paljon Herman Melvilleä, hetkiä rehtorin kansliassa, valvomista, rahahuolia ja haaveita. Henry Skrimshander pääsee yliopistoon baseball-stipendin turvin. Hän saa huonekaverikseen Owenin, samassa joukkueessa pelaavan komean nuorukaisen. Joukkueen kapteeni Mike Schartz huolehtii pojista, mutta painii oman menneisyytensä kanssa. Yliopiston rehtori Guert Affenlight sekä hänen tyttärensä Pella käyvät läpi omia kipupisteitään. Kaikki viisi vaikuttavat toistensa elämään lähtemättömästi. Niille, jotka haluavat tietää enemmän romaanin kehyksestä suosittelen kustantajan kirjaesittelyyn tutustumista. Se paljastaa muutaman keskeisen juoniaihion

Huomasin Chad Harbachin esikoisromaanin jo viime keväänä, mutta kirjan urheiluteema sai minut kaihtamaan teosta. Blogimaailman ihmeellisyyttä ja etenkin Karoliinan ja Liisan suosituksia on kiittäminen siitä, että yliopistomaailmaan sijoittuva lukuromaani Pelin henki lopulta päätyi luettavakseni.

Eikä hän edes rakastanut baseballia vaan omaa käsitystään täydellisyydestä, täydellisen yksinkertaisesta elämästä, jossa jokaisella liikkeellä oli merkitys, ja baseball oli vain väline, jonka kautta se onnistui. Olisi voinut onnistua.

Pelin henki oli minulle hyvä, mutta ristiriitainen lukukokemus. Siinä on baseballia, joka ei kiinnosta minua tippaakaan. Siinä on niin paljon keskeishenkilöitä, että paikoin tuntui kuin lukisin televisiosarjan tai elokuvan pohjalta tehtyä kirjaa. Se sisältää melkoisen teemojen kirjon, joka kulkee (amerikkalaisen) yhteiskunnan traumoista hyvin yksityisiin tuntoihin. Se on niin sujuva ja hiottu, että jos olisin lukenut kirjan ns. vääränä lukuhetkenä, olisin suorastaan ärsyyntynyt tuosta valmiudestakin.

Nyt en kuitenkaan ärsyyntynyt, vaan enemmän - sittenkin - ihastuin. Ihastuin, koska baseballista huolimatta Pelin henki on mukaansa tempaiseva lukuromaani rakkaudesta, unelmista ja siitä, miten ne joko pakenevat tai kuinka niitä tavoitellaan. Se on myös kirja kirjoista ja lukemisesta, nuoruudesta ja vanhenemisesta, sallitusta ja rajojen rikkomisesta. Vierastamani baseball on onneksi vain kertomusta rakentava väline hieman samaan tapaan kuin paini monissa John Irvingin romaaneissa. Ja nimenomaan John Irving tuli Pelin henkeä lukiessani mieleen monesti, tosin sillä erotuksella että Harbach kirjoittaa jotenkin raikkaammin, ehkä kirpeänsuloisemminkin, vähemmän irstaasti (pidän kyllä Irvingin romaanien roisiudestakin, mutta pari viimeisintä ovat olleet pettymyksiä). Hän kirjoittaa myös paljon yksinkertaisemmin, mikä on syy siihen, että tämä kirjaihastukseni on enemmänkin kohtalaista kuin kokonaisvaltaista. Jotain jää puuttumaan tunnetasolla, vaikka kokonaisuus onkin toimiva ja rakastettava. Kokonaisuus on melko tavanomainen.

Kirjoitin, että keskeishenkilöitä Pelin hengessä on paljon. Olisinkin tullut toimeen vähemmälläkin, mutta Harbach rakentaa heistä kaikista enemmän tai vähemmän moniulotteisia - sellaisia hyviä lukuromaanihenkilöitä, joihin lukijan on helppo kiintyä. Romaanihenkilöt kannattelevat kirjaa sen tarinaa enemmän. Luulen, että unohdan Harbachin romaanin tarinan melko pian, mutta kuullessani vaikkapa Affenlightin, Henryn tai Pellan nimet, saan muistumia jostain hauraasta ja hellästä. Hauras ja hellä ovat kuitenkin ja onneksi kaukana imelästä.

Kiintyminen on se syy, miksi Harbachin romaani tarjoaa lopulta niin hyvän ja sydämeenkäyvän lukukokemuksen: Henry, Mike, Pella, Owen ja Affenlight kaikki kamppailevat omien kipupisteidensä kanssa. Suru leijuu jossain, luottamus on tässä ja nyt. Siksi lukijalle jää valoisa mieli.

17 kommenttia:

  1. Minulla kävi tämä kirja kotona mutta aihepiirinsä vuoksi se ei sitten kuitenkaan napannut ja en lukenut :). Hauska kuulla, että sinä kuitenkin ihastuit kirjaan, vaikka vähän samalla lailla olit aluksi ilmeisesti aihepiiristä skeptinen. Näinhän se joskus on, että pitäisi vain sinnikkäästi kokeilla uutta ja sellaistakin mikä ei heti nappaa. Siinä suhteessa lukupiirit ovat hyviä, että tulee luettua erilaisia kirjoja pikkuisen "pakolla".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, tässä baseball on onneksi vain yksi juonne muiden joukossa ja mielestäni eräänlainen väline, jonka kautta tarkastella kampuselämän kipupisteitä. Lopulta pidin kirjasta paljon, mutta en usko tämän jäävän mieleeni kovinkaan pitkäksi aikaa.

      Poista
  2. Jo ennen kuin luin mitään Irvingistä, olin aikeissa muistuttaa sinua painista;) Tosiaankin, Irvingin pari viiemeisintä ei ole ollut ihan sitä, mitä me odotamme häneltä, mutta ehkä hän vielä palaa. Oletko muuten lukenut Kunnes löydänt sinut? Se oli minulle ensin niin vaikea, sillä kulisseina on tatuointimaailma, mutta myös maailman kirkot, kitios erään kanttorin ja Suomessakin piipahdetaan. Eniten sitaatteja ikinä, olen löytänyt Irvingin kirjasta Kunnes löydän sinut. Ja lopulta tarinan tenho voitti.

    Tiedän kirjoittavani aiheen sivusta, mutta menköön nyt. Tänään. Jos sallit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, aina saa kirjoittaa aiheen sivustakin. :)

      Kuten olen monesti aiemminkin kertonut, olen - tietenkin! - lukenut kaikki suomennetut Irvungit. Pidin Kunnes löydän sinut -kirjasta enemmän kuin vaikkapa uusimmasta, mutta 2000-luvun Irvingeistä suosikkini taitaa olla Twisted Rived. Kunnes löydän sinut -kirjan tatuointimaailma ei ollut minulle hankala - ja kirjan tarina on hyvä.

      Poista
  3. Tässä kirjassa on hauska kansi, ja olen muutenkin ollut tästä kirjasta (alusta alkaen) kiinnostunut. Ei ole kuitenkaan tullut sellaista valtavaa vimmaa vielä ottaa kirjaa lukuun, mutta uskoisin, että kun kohtaamme Pelin hengen kanssa sopivasti, tutustumme mielihyvin. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kirjan kansi on tosiaan miltei riemukas. Tämä on lukemisen arvoinen kirja. En ihastunut niin paljon kuin toivon, mutta nautin kyllä lukemastani. :)

      Poista
  4. Voi harmi, kun et ihastunut tähän yhtä paljon kuin minä, mutta hyvä, että silti vähän. Mulle tämä tosiaan hipoi täydellisyyttä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, minuakin hieman harmittaa. Mutta hyvä kirja tämä on! Lopulta ihastuin enkä lukiessanikaan olisi voinut jättää tätä kesken. <3

      Poista
  5. Minulle tuli Saran ja sinun postauksista niin mieleen Irving. Minulle iski myös uusin Irving ihan täysillä, irstailut ja harrastajateatteri iskivät johonkin ilmaisutaidon opettajan hermoon, niin että vallan nautiskelin. Tämä voisi olla juurikin minun kirjani, jos se on irvingmäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Harbach on selvästi Irvinginsä lukenut. Hän itsekin kirjoittaa hyvin, joskin hieman laimeammin kuin Irving. Uusinkin Irving oli mielestäni hyvä, mutta ennakko-odotukseni olivat niin korkealla. Sinulle suosittelen kyllä tätäkin. :)

      Poista
  6. Oli kerran jo menossa lainakassiin, mutta harmikseni jätin hyllyyn. Baseballista huolimatta kiinnostanut alusta asti. Tänä vuonna. :)

    VastaaPoista
  7. Tämä kirja, ja arviointisi siitä, kiinnostaa minua, sillä yks tuttu aloitti joku päivä sitten opiskelun amerikkalaisessa collegessa, ja pitää ensimmäistä blogiaan kertomalla vaikutelmistaan siellä lentomatkasta alkaen.

    Laitan hänelle linkin tähän bloggaukseesi, arvatenkin kirja kiinnostaa myös häntä, ja hän voi hankkia sen sieltä. Vasta muutaman päivän siellä olleena - varsinaiset oppitunnit alkavat vasta maanantaina - hän on jo kokenut yhtä ja toista. Baseballin sijaan hän on ennättänyt pelata siellä jo koripalloa ja syödä kampusalueella sikäläistä ruokaa :)

    Hänen bloginsa on osoitteessa: http://iiirisgoestocollege.blogspot.fi/
    (Hän ei ole tavannut vielä huonetoveriaan, joka on mongolialainen.)


    VastaaPoista
  8. Olen tätä töissä jo tutkiskellut, mutta jotenkin tuo baseball-elementti on vielä ainakin pitänyt minut kirjasta erillään ;) Karoliinan ja sinun juttusi myötä kuitenkin varovaisen kiinnostunut!

    VastaaPoista
  9. Baseball- ym. jenkkiurheilu ei säväytä, mutta siitä huolimatta keväällä luin kirjan ja ihastuin kerrontaan ja henkilökuvaukseen - jopa niin, että annoin sille äänestyspisteitä.Otteessa ja näkemyksessä oli lukunautittavuutta.

    VastaaPoista
  10. Minusta oli juuri kiva, että urheilu mahtui kirjan kansien sisään. Aika harvoin kirjallisuus ja urheilu käyvät käsi kädessä. Luin kirjan joskus silloin, kun se ilmestyi =)

    VastaaPoista
  11. Baseball ei juurikaan kiinnosta, mutta jos siitä saa hyvää kirjallisuutta niin mikä ettei... Näitä mielenkiintoisia kirjoja tulee täällä blogimaailmassa vastaan niin paljon, että alkaa pyörryttää! :)

    VastaaPoista