Maailman vahvin nalle 3/1980
Pellefantti 5/1980
Kustantaja: Lehtimiehet Oy
Mistä: Ostokset nettihuutokaupasta
Ruotsalaisia lasten sarjakuvalehtiä
Ilselän Minna pohtii huikeassa Keinulaudalla-sarjassaan kirjallisuutta asettamalla kaksi kirjaa laudan eri päihin ja punniten täten näiden teosten maailmaa suhteessa toisiinsa. Sarja palautti mieleeni oman leikkimielisen ja aika erilaisen (ja hyvin verkkaisen!) Kirjamatsi-sarjani, jonka aloitin keväällä 2012 äänikirjoilla ja jota olen jatkanut Christien dekkareilla sekä tyttökirjojen joululla. Nyt otetaan mittaa sarjakuvista!
Jokunen aika sitten aloin kaivata lapsuuteni sarjakuvalehtiä ja kävin aiheesta keskustelua omalla, yksityisellä Facebook-sivullani. Aku Ankka on ansaitusti monille se rakkain ja erilaiset albumit, kuten Tintit, Asterixit ja Lucky Luket, saivat niin ikään useat ystäväni nostalgian valtaan. Minäkin arvostan suuresti Aku Ankkaa ja pidin Asterixeista ja Lucky Lukeista. Lisäksi luin mielelläni muun muassa myös Ahmed Ahnetta ja Anua ja Anttia.
Pienenä lukijana pidin ehkä eniten Maailman vahvimmasta nallesta ja Pellefantista, etenkin edellisestä. Jymyhunajan voimaan luottava Nalle, joka tunnetaan nykyisin Bamsena ja myös vaatemerkkinä ja etelänlomien lastenkerhon tähtenä, on kiltti ja voimakas. Hän joutuu erilaisiin seikkailuihin ystäviensä kanssa. Nallen parhaat ystävät ovat Pomppi-jänis ja Kilpinen-kilpikonna, mutta myöhemmin Nalle tulee jopa isäksi. Isoäiti valmistaa Jymyhunajaa. Pellefantti puolestaan on pieni sininen norsu, maailman paras ja ainoa lajiaan. Pellefantti seikkailee ystävänsä Piip-hiiren kanssa, mutta "tuhma taikuri" Pahapeikko tahtoo sotkea suunnitelmat.
Kummankin sarjakuvan on luonut ruotsalainen Rune Andréasson (1925-1999). Wikipedia kertoo, että aikoinaan rauhaa rakastavaa ja omistamisen jakamiseen kehottanutta Bamsea pidettiin hyvinkin vasemmistolaisena, jopa kommunistisena. Pellefantti puolestaan esiintyi ensimmäisen kerran lastenkirjassa Pellefant i Gottlandet. Rune Andréasson jätti Pellefantin piirtämisen jo varhaisessa vaiheessa, mutta jatkoi Bamsen kanssa vuoteen 1990 saakka. Hän käytti apunaan muitakin kuvittajia. Suomessa Maailman vahvin nalle ilmestyy edelleen, tosin Bamse-nimellä. Lehteä kustantantaa nykyisin Egmont.
Nyt siis on pienen sarjakuvamatsin aika. Kerroin jo, että lapsena pidin etenkin Maailman vahvimmasta nallesta. Pellefantissa oli aina jotain ärsyttävää, joten norsu lähtee matsiin altavastaajana. Kirjamatsissa on nyt 4 kategoriaa ja jokaisessa on jaossa kuusi pistettä. Kilpailemassa ovat lehdet vuodelta 1980, jolloin täytin 7 vuotta.
Erä 1: kansi
Maailman vahvin nalle
Kansi on miltei uhkaava: hurja hämähäkki on selättänyt Nallen ja kaverit. Ei auta, vaikka Kilpinen lukee Hyönteisoppia. Aika houkutteleva kansi ja värikäskin! Kansi on itsensä Rune A.:n tekemä.
Pellefantti
Hah-haa, Pahapeikon pylly on laastareiden peittämä. Pellefantti ja Piip ovat tainneet jekuttaa, mutta onneksi ensiaputarvikkeet ovat mukana. Kiltti fantti on kyllä sitten kiltti.
Pellefantti saa nyt pisteet kansikuvan pilailumeiningistä, mutta muuten pointsit menevät suoraan Nallelle. Pellefantissa asettelu on perinteisempi, Nallessa kuvakulmatekniikka on paremmin hallussa. Pellefantin huumori puree, mutta kyllä Rune A. on kuitenkin aina Rune A.
Nalle 4 - Pellefantti 2 (Pisteet siis Runelle itselleen)
Erä 2: lehden sisältö
Maailman vahvin nalle
Kansineen 36 sivua luettavaa: tarinat Pomppi ja Ennätys-Enska, Jotkut eivät opi koskaan, Mikke tottelee äitiä, Nalle ja professori Pikkasen kutistuskone (jatkosarjis) sekä erilaisia tehtäviä ja kilpailuja. Lisäksi kaksi Nallen koulua, joissa kerrotaan eläinlasten leimautumisesta omaan emoonsa sekä hämähäkkien elämästä. Tarinoista kahdessa on mukana Maailman vahvin nalle, muissa seikkailevat esimerkiksi kissa ja hiiri sekä Mikke-kettu.
Pellefantti
Kansineen 36 sivua luettavaa: Sarjakuvatarinat Pellefantin hyppytuoli ja Pellefantti ja Punahilkka. Lisäksi satu Satu joka ei koskaan lopu sekä pelejä, kuten mainio Juustopeli ja yhdistä pisteet -tehtävä sekä aarresaaren etsimis -peli. Kumpikin sarjakuva keskittyy Pellefantiin ja Pahapeikko pääsee keljuilemaan. Satu joka ei koskaan lopu ei kiinnostanut lapsiani ja itsekin luin sen vain siksi, että se on mukana lehdessä. Se on selvästi täytetarina.
Molemmissa on paljon opettavaisuutta ja herttaisuutta. Vaikea erä! Koska Nallessa ei ole tyhmää satua, menevät pisteet näin:
Nalle 3,5 - Pellefantti 2,5
Erä 3: hahmot ja piirrosjälki
Maailman vahvin nalle
Hahmoja on enemmän ja piirrosjälki huoliteltua. Vesi roiskuu ja leopardin loikissa on vauhtiviivat. Rikas henkilökaarti jaksaa kiinnostaa vaihtelunhaluista lukijaakin.
Pellefantti
Punahilkka-sarjakuvan noita, Pahapeikon Mysko-täti, on suorastaan kömpelösti piirretty. Lautapeli, jotka Pellefantti ja Piip pelaavat, näyttää hauskalta. Raketin lailla ilmaan nouseva linnantorni on täysosuma.
Kummassakin on kotikutoinen ja kuitenkin mukava piirrosjälki. Aika lailla samoissa mennään.
Nalle 3 - Pellefantti 3
Erä 4: yleiset vaikutelmat ja söpöyspisteet
Kumpikin lehti
Tähän vaikuttavat oma nostalgia: Maailman vahvin nalle on parempi eikä se syyttä ole jäänyt näistä kahdesta edelleen elämään omana lehtenään ja tuotemerkkinään. Pellefantti on sympaattinen, mutta Pahapeikko on edelleen ärsyttävä. Pellefantti saa nyt myös säälipisteitä, kun joutuu mokomaa kiusankappaletta sietämään. Maailman vahvimmassa nallessa on omahyväisyyttä, muttei kuitenkaan samassa mittakaavassa kuin Mikki Hiiressä. Nallen maailma on vivahteikkaampi ja rikkaampi.
Maailman vahvin Nalle 4 - Pellefantti 2
Lopulliset pisteet:
14,5 - 9,5
Anteeksi, Pellefantti. Sait sääli- ja nostalgiapisteitä, mutta jymyhunajan tehoa et voinut sittenkään voittaa.
Luitteko te muut Maailman vahvinta nallea tai Pellefanttia? Mitkä olivat teidän lapsuutenne sarjakuvasuosikkeja?
P.S. Muistakaa blogini 5-vuotisarvonta: vinkatkaa lumisista kirjoista ja voitte voittaa kirjakauppalahjakortteja!
Luin molempia ja tykkäsin samoin enemmän Maailman vahvimmasta nallesta. Pellefantti oli ärsyttävän itserakas. En tosin tiedä, olisinko yhä samaa mieltä. Ehkä nallen hyvistely ottaisi nyt aivoon ja anarkistisempi Pellefantti olisi kovempi. :D
VastaaPoistaKaroliina, jos totta puhutaan, niin molemmissa on nyt ärsyttävyyksiä. Mutta nostalgia voittaa ne. Luulen, etten jaksaisi lukea uusia Bamse-lehtiä. Toisaalta tuo oikeudenmukainen ja kaikille jotain hyvää toivova maailma on aika ihana.
Poista<3
No toki. <3
PoistaUnohdin muuten luetella, mitä muita sarjiksia luin lapsena (_hyvin_ tärkeä tieto, tietenkin): Akua (ilman muuta) ja noista muista sinun tapaasi Asterixeja ja Lucky Lukeja, mutta en (jostain syystä) Tinttejä.
Nuo Maailman vahvin nalle ja Pellefantti mulle muuten tuli tilattuna kotiin (ja Aku Ankka, mutta se oikeastaan isosiskolleni).
<3
PoistaMinäkin luin lapsena paljon muuta: Tinttejä en minäkään, mutta nostin ne esille, koska siellä FB-keskustelussa moni mainitsi ne. Maailman vahvin nalle ja Pellefantti olivat minulle automatka lukemista. Sain lehden silloin, kun matkasimme Pohjanmaalle tätilään. Sitten, kun kasvoimme. mulle tuli Roope Setä ja siskolleni Aku Ankka.
Aku ankat, Taotao ja Maija mehiläinen olivat omia suosikkejani. Minun pitää joskus kokeilla tämmöistä taistelusteearjaa, hauska kirjoittaa eri tavalla kirjoista, ja näitä on hauska myös lukea.
VastaaPoistaHanna / Kirjainten virrassa
(puhelimella ei voi enää kommentoida kirjautuneena, padilla voi.)
Hanna, minä katsoin Tao Taoa ja Maija Mehiläistä telkkarista. :) Kokeile vaan joskus tällaista vertailusarjaa. Minulla nämä menevät aina vähän höpöjutuiksi, mutta joskus on kiva kirjoittaa näitäkin. :)
PoistaMie luin lehtinäkin. Tosin tapoin yhden hankisääsken Tao tao -kokoelmani kannella ja pelkäsin sitten lukea enää niitä, kun siitä "ruumiista" jäi jälki. Kaikkea sitä muistaakin.
PoistaOijoi, kaikkea sitä tosiaankin muistaa!
PoistaMuistan pitäneeni lapsena Maailman vahvimmasta nallesta, mutta en kyllä muista siitä mitään yksityiskohtia. Nallen viehätystä kuitenkin lisäsi se, että lehtiä ei kovin usein löytynyt mistään, eli ne olivat harvinaista herkkua, silloin kun niihin pääsi käsiksi. Pellefantti on hahmona tuttu, mutta en tiedä, olenko koskaan lukenut yhtäkään tarinaa.
VastaaPoistaMeille ei tullut Aku Ankkaa (syynä oli varmaan joku vanhempien 70-lukulaisen tiedostava kasvatusperiaate :)), mutta kerran kuussa postissa tuli Muumi-sarjakuva. Alkuperäisiä Muumeja julkaistiin silloin yksittäisinä lehtinä - ainakin kaikki Toven piirtämät tarinat ja osa Larsin piirtämistä - ja uuden Muumin ilmestyminen oli aina juhlahetki. Pitääkin kaivaa ne vanhat, kuluneet lehdet esiin ja pitää pieni Muumi-tuokio!
Tintit, Asterixit ja Lucky Luket kuuluivat myös lapsuuteen. Ja kyllä meillä Akujakin oli taskukirjoina ja Aku Ankan parhaina, eli ei Akukaan täydessä boikotissa ollut.
Liisa, minullakin on se muistikuva, ettei Nalleja olisi saanut niin helposti. Meillä oli yksi kuvakirjakin, siinä oli mukana leijona. Se on nyt kadonnut, olisipa hauska löytää se.
PoistaMeille Aku Ankka alkoi tulla vasta sitten, kun 4. tai 5. luokalla. Taskukirjoja luimme kuitenkin aikaisemmin mekin. Ja mummolassa luin serkkuni Akuja.
Nuo sinun Muumi-sarjakuvasi ovat aarteita. Pidä Muumi-tuokio ja kerro siitä meille muillekin! :)
Muistan hämärästi jonkun kerran lukeneeni noita. Aku Ankka oli paras. Silloin tällöin lainasin kaverilta Nakke Nakuttajia ja Pikku Lulua. Jäkimmäistä lukisin vieläkin jos sattuisi käsiin.
VastaaPoistaRita, Aku Ankka oli tietenkin paras. Nakke Nakuttajan muistan minäkin, luin sitä aika hammaslääkärin odotushuoneessa. Pikku Lulu täytyy nyt googlettaa.
PoistaMaailman vahvinta nallea on tullut luettua. Pellefanttia ei, nyt vasta kuulin että sillä on ollut oma lehti. Ei tuo Nalle aivan suosikki ollut, mikäli oikein muistan, mutta saattoi sitä lueskella jos ei muuta ollut. Lapsena lueskelin ainakin Asterixeja, Mustanaamiota ja Hämistä.. Niihin verrattuna Nalle saattoi olla liian lällyä kamaa, vaikka jymyhunajaa söikin. :)
VastaaPoistaMarika, Nalle oli lälly, ehdottomasti. Itse luin Maailman vahvinta nallea eka-tokaluokkalaisena. Sitten löysin Akut, Asterixit yms. Mustanaamiota en tainnut koskaan lukea - paitsi Seuran jatkiksena, jos oikein muistan. :)
PoistaPellefantin muistan minäkin:) Ja muistaakseni luin niitä sitten myös pojalleni. Lapsuudessa Aku Ankka oli kyllä se tärkein;sen tulo oli aina niin suuri juttu! Pidin paljon myös Teräsmies-sarjakuvalehdistä.Ai niin ja Masi....
VastaaPoistaJael, Aku Ankka on ollut varmaan melkein kaikille se ykkönen. Minä muistan, miten siskoni kanssa tappelimme, kumpi saa hakea postin keskiviikkoisin, jolloin Aku Ankka ilmestyi. Masi oli hauska, sen muistan tosin vain lehtistrippeinä.
PoistaIhanaa kun muistutit Pellefantista! Minulla oli lapsena sellainen vuosikertakirja Pellefantista, jonka siskoni ahkerana divarin käyttäjänä oli minulle ostanut. Muistan jopa yhden tarinan, jossa Pelefantilla on heinänuha ja hänen kärsänsä oli ihan tukossa.
VastaaPoistaMaailman vahvin nalle ei, vaikka lapsena paljon noitakin sarjakuvia luin, ole jäänyt niin hyvin mieleen yksityiskohdiltaan. Ja nykyään kun senkin nimeksi on tullut Bamse, ei siitä tule sellaista samanlaista nostalgista oloa.
Setäni tilasi minulle Aku Ankan, olisiko ollut vuosi -75, joten sitä tuli luettua. Erityisesti joulunumeroita odotin kovasti ja joulukuussa ilmestyvää erikoisnumeroa. Muistan ainakin Bernard ja Bianca-lehden ja 101-dalmatilalaista erikoisnumeron. Vanhempani tilasivat minulle Koululaisen. Aluksi se oli vaatimattomampi, opettajien kustantama lehti. Minulle tuli myös jonkin aikaa joku englannin kielinen "lehti" siinä oli jotakuinkin 2-4 aukeamaa. Se jaettiin englannin tunnilla tilaajille. Olisiko ollut " Clock" nimeltään :) Mummolan Seuroista luin minäkin jonkin verran sarjakuvia ja pienempänä seurasin Arja-Tädin pikku-Seuraa. Sain aina repiä nuo pikku-Seura sivut irti. Siellä oli mm. joulukarkkireseptejä, joita kokeilin ja kesällä kiva lautapeli, jota pelasin setäni kanssa monet kerrat. Nalleen ja Pellefanttiin tutustuin, kun sain lehtiä äitini enolta, joka oli ymmärtääkseni jonkinlainen lehtiasiamies. Minäkin tykkäsin enemmän Nallesta, joskin oli Pellefanttikin ihan ok. Minulla taisi olla Pellefantti-palapelikin, jonka sain tulta enolta. Aku oli kuitenkin se tärkein ja paras.
VastaaPoistaPellefantti-fani täällä! Siitä on tosin jokunen vuosi aikaa, kun on viimeksi tullut luettua. Maailman vanhinta nalleakin luin, mutta Pellefanti oli kyllä enemmän makuuni. Peukaloisten retkistä pidin myös kovasti sarjakuvana. Ja Rasmus Nallesta - ne olivatkin vähän tuhdimpia kirjoja, vaikka sarjakuvia nekin.
VastaaPoistaOstimme paljon sarjakuvia kesällä divareista ja muistelisin, että valikoimat olivat huimat. Meille ei tullut mitään lastenlehtiä.
Tulipas nostalginen olo tästä, kiitos. Aika on vissiin kullannut muistot, koska en muista että Pellefantti olisi ollut mitenkään itsekäs tai itserakas. Tosin voihan olla, etten vain tajunnut.
Ps. Nalle Puh -sarjakuvat olivat myös HOT!
Vaikka kuinka olen norsufani täytyy antaa pisteet ja kehut Maailman vahvimmalle nallelle <3 Pakko sanoa, että Bamse-nimi ei millään istu suuhuni kun taas meidän tytöt tuntevat nallen vain Bamsena.
VastaaPoistaTaisin lukea molempia lehtiä lapsena, ainakin Nallea, mutta Nakke Nakuttaja oli minun suosikkini ja se tuli minulle vuosikaudet :) Lisäksi minulle tuli joskus Villivarsa ja luin satunnaisesti myös Hevoshullua.
Ihana nostalgiapläjäys <3
Aah, mainio postaus! :) Minä luin pienenä Akua, Viki Vesseliä, muistaaksein vähän aikaa myös Maailman Vahvinta Nallea. Ja kirjastosta kannettiin Akun suuria (vuosi)kirjoja, Axterixia, tietenkin Tinttejä (jotka olivat suosikkejani), Roope setää :)
VastaaPoistaJa mikä juhlantuntu tulikaan siitä kun joskus viikonloppuisin saatiin Akun taskukirja ja neekerinsuukkoja, joiden käärepapereista tein nukenvaatteita <3