Kustantaja: Gummerus 1986
Alkuteos: A Room With a View 1908
Suomennos: Hanna-Liisa Timonen
Sivuja: 252
Mistä: Ostos nettiantikvariaatista
Englantilainen romaani
"Minun huoneessani on näköala."
Neiti Bartlett äimistyi. Täysihoitoloissa oli yleensä tapana, että vieraita tarkkailtiin vaivihkaa päivä pari ennen kuin ruvettiin puheisiin, ja usein kävi niin että toinen todetiin "kelvolliseksi" vasta kun tämä oli lähtenyt pois. Hän tiesi, että tunkeilija oli sivistymätön jo ennen kuin edes vilkaisi tätä.
Firenze piazzoineen avaa uuden maailman Lucy Honeychurchille, hyvästä perheestä lähtöisin olevalle englantilaistytölle. Lucy on matkustanut ulkomaille yhdessä serkkunsa Charlotten, tuon varsin kuivakkaan vanhanpiian, kanssa. Naisten huoneen ikkunat eivät aukea viehättäviin maisemiin, mutta herra Emerson ja tämän poika George vaihtavat huonetta naisten kanssa. Emersonit eroavat muista englantilaisista, he vaikuttavat epäsovinnaisilta ja rohkeilta. Aika Italiassa muuttaa kaiken: Lucy joutuu satunnaisen ryöstömurhan silminnäkijäksi ja George Emerson on sopivasti paikalla auttaakseen Lucya. Myöhemmin Englannissa Lucy on kihloissa Cecil Vysen kanssa. Hänen täytyy kuitenkin löytää oma tiensä ja pohtia sovinnaisuussääntöjä sekä oman yhteiskuntaluokkansa määrittämiä rajoja.
E.M. Forsterin Hotelli Firenzessä, kuten kirjailijan muutkin teokset, ovat olleet lukulistallani jo yli 20 vuotta. Vuonna 1908 ensimmäisen kerran ilmestynyt romaani suomennettiin vasta sen pohjalta tehdyn menestyselokuvan ilmestymisaikoihin 1980-luvulla. Aloittelin kirjaa lukiolaisena, mutta pidin teosta liian kuivakkaana enkä muistaakseni katsonut elokuvaakaan. Ostin kirjan kesällä nettiantikvariaatista ja nyt marraskuun pimeällä mieleni karkaili sekä Italiaan että Englantiin.
Elämä, siinä määrin kun hän vaivautui pohdiskelemaan sitä, oli varakkaiden, miellyttävien ihmisten piiri, jossa jokaisella oli samat harrastukset ja samat viholliset. Siinä piirissä ihminen ajatteli, meni naimisiin ja kuoli. Sen ulkopuolelle jäivät köyhyys ja sivistymättömyys, jotka yrittivät tunkeutua piirin sisään.
Forsterin yli sata vuotta sitten kirjoittama teksti on nautittavaa luettavaa: romaanin kieli on edelleenkin raikasta, tarina on ehjä ja henkilökuvaus tarkkanäköistä - eikä turhan lempeää. Forster on paikoin piikikäs, hän esimerkiksi pohtii kaikkitietävän kertojansa äänellä sitä, millaista on kun ihmiset menettävät suhteellisuudentajunsa salaisuuksien äärellä tai kuinka ahtaat varakkaiden ja (epä!)miellyttävien ihmisten piirit ovatkaan. Kielen sujuvuudesta ja siten nautittavasta lukukokemuksesta on kiittäminen varmasti myös vasta 1980-luvulla valmistunutta suomennosta. Ajatusleikkinä voi pohtia, millainen aikalaissuomennos olisi ollut. Sen verran sujuvaa Forsterin teksti on, että kirjailijan muuta tuotantoa voisi kokeilla lukea myös englanniksi.
Romaanin englanninkielinen nimi A Room With a View kuvaa erinomaisesti sekä kirjan sisältöä että koko romaanin ideaa, sillä pohjimmiltaan teoksessa on kyse näköalasta: näköalasta luokkayhteiskuntaan, naisen oikeuksista oman elämänsä näköalaan sekä huoneena - tai huoneina ja talona - sosiaalisten suhteiden ja parisuhteen näyttämönä. Suomenkielinen nimi Hotelli Firenzessä jää alkukielisen jalkoihin, mutta Firenze on toki paitsi romaanin ensimmäisen osan tapahtumapaikka ja romaanin kaikkien tapahtumien alkusyy, myös paikka jonne Englannissakin palataan. Sussexlainen Wealdin metsämaa vertautuu Carraran vuoriin ja englantilaisten ja italialaisten niin erilaiset tavat rinnastuvat tuon tuostakin, kun vastakkain joutuvat pidättyväisyys ja eloisuus, oma tahto ja peitellysti intohimokin.
Hotelli Firenzessä on rakkausromaani, mutta se on myös brittiläistä luokkayhteiskuntaa ja tuon yhteiskunnan tekopyhyyttä ruotiva romaani. Lisäksi se on tapakulttuurin pakossa elävien ihmisten kuvaus. Täten erityisen mielenkiintoiset ovatkin kirjailijan kirjoittamat jälkisanat, joissa hän jatkaa päähenkilöidensä elämää. Lucyn ja Georgen myöhemmät vaiheet eivät tunnu lainkaan tylsiltä tai selittelevältä lisältä tarkkanäköisen romaanin jälkisanoina.
---
Kuvasin kirjan Venuksen syntymää vasten, koska Botticellin maalauksella on pieni rooli kirjassa ja koska oma turistitaidejulisteemme on ostettu juurikin Firenzestä.
Oi Forster, ikirakkauteni! Rakastan erityisesti Forsterin tapaa kuvata ihmisluontoa: hän on tarkkanäköinen, välillä aika armotonkin, pikkumaisuuksia paljastava, mutta toisaalta ymmärtäväinen ja lempeä. Ja tietysti rakastan aikakautta ja kulttuuria jota hän kuvaa, ja hänen naishahmojaan jotka ovat eläviä ja uskottavia.
VastaaPoistaKannattaa katsoa myös elokuvaversio: se on minusta yksi parhaista kirjafilmatisoinneista ikinä. Oma Forster-fanitukseni alkoikin nimenomaan Hotelli Firenzessä -elokuvasta, jonka olen nähnyt aikoinaan tuoreeltaan elokuvissa - useampaan kertaan. Jo näyttelijäkaarti on huikea: Maggie Smith, Helena Bonham Carter, Judi Dench, Julian Sands, Daniel Day-Lewis...
Ihanaa, että luit tämän. :)
Liisa, muistanko oikein, että juuri sinä suosittelit minulle Taloa jalavan varjossa Lontoo-viikolleni? Nyt ymmärrän oikein hyvin, Forster on juuri tuollainen tarkka, armoton ja silti ymmärtäväinen. Voitkin arvata, että Talo... on nyt lukulistallani.
PoistaKiitos myös elokuvasuosituksesta. Uskon, että pitäisin leffasta!
Olen nähnyt tämän vain elokuvana, kuten Talo jalavan varjossa, joista kummastakin pidin. Pitäisi joskus lukea varsinaisesti Forsterin kirjoja. Kiinnostavaa, että kirjailija kuului Bloomsburyn ryhmään, johon Virginia Woolfkin. :)
VastaaPoistaSara, on tosiaankin kiinnostavaa ja innostavaa kuulla Bloomsbury-ryhmästä. Arvostan Woolfia, pidin Forsterista. Täytyykin ottaa selkoa, ketä muita kirjailijoita ryhmään kuului.
PoistaTulin tänne sanomaan saman, jonka Liisa jo tuossa edellä onkin ehtinyt sanoa: elokuva loistavine näyttelijöineen on ihana. Luin kirjan liian pian elokuvan jälkeen, jolloin elokuva laimensi kirjaa.
VastaaPoistaMargit, onpa se elokuva sitten varmasti todella hyvä! Harvoin käy niin, että kirja tuntuu laimeammalta. Täytyy siis katsoa. :)
PoistaTämän kirjan luin ikuisuus sitten (englanniksi) ja muistan pitäneeni:) Olisikin mukava lukea se nyt uudestaan!
VastaaPoistaJael, en ihmettele ollenkaan. Luulen, että tämä kestäisi kyllä uusiakin lukukertoja.
PoistaOlen lukenut Forsterin Matka Indiaan (Intiaan) ja nähnyt tämän filmiversiona, kiinnostaa lukea tämä teos paljonkin, hyviä pointteja olit poiminut.
VastaaPoistaJokke, Matka Intiaan kävi myös mielessäni, mutta haluan lukea ensin tämän ja Talon jalavan varjossa. Kiitos!
PoistaKiva vihje :)
VastaaPoistaHannele, suosittelen.
PoistaIhana kirja ja ihana elokuva. Olisi hauska nähdä leffa uudestaan, ja miksei lukea kirjakin.
VastaaPoistaJaana, kirja ainakin oli tosi hieno. Pakko katsoa se leffakin. :)
PoistaSattumoisin myös minulla on seinällä juliste Venuksen syntymästä! ;)
VastaaPoistaOlen lukenut Fosterilta vain Matkan Intiaan. Jokin siinä kirjassa ärsytti aivan suunnattomasti. En edes muista, mikä juttu se oli. Saattoi olla asenteellinen.
Tuija, aika hauskaa. :)
PoistaJoskus kirjoissa vain on jotain ärsyttävää. En ole lukenut Matkaa Intiaan, mutta tässä Hotellissa ei ärsyttänyt mikään. Asenteellisuus voi muuten nykylukijalle välittyä voimakkaastikin, koska aikaa on kulunut näiden kirjoittamisesta ja maailma on muuttunut.
Jopas sattui, löysin tämän alkukielisenä kirjaston kierrätyskärrystä juuri muutama päivä sitten! Olen jo lukenut kirjan kertalleen kauan sitten, se oli nimittäin osa ensimmäisen yliopistovuoteni kurssilukemistoa. Muistan tykänneeni kirjasta jo silloin, ja nyt luulisin tykkääväni vähän enemmänkin. Elokuvakin on tosiaan hyvä, olen tainnut nähdä sen jopa kahdesti. Tämän mainion arviosi innoittamana tekisi mieli ottaa uusintaluku jo piankin, mutta ehkä kuitenkin pitäisi ensin lukea Liisan aiemmin kehuma Howards End. :)
VastaaPoistaPekka, aika metkaa! Luulen, että tämä oli Joensuussakin ainakin enkunopiskelijoilla opinto-ohjelmassa, en muista miten kirjallisuudessa. En kuitenkaan silloin lukenut Forsteria, vaikka aion. No, parempi myöhään jne... :)
PoistaLiisa kehui Taloa jalavan varjossa minullekin ja latasin kirjan jo e-kirjana, mutta vierastan niitä. Siksi pitää hankkia ihan painettu kirja!
Olen lukenut kirjan englanniksi silloin kun elokuvakin oli in -- ja Joken mainitsema Voyage to India taitaa olla pokkarina isän perintönä. Muistan pitäneeni kovasti kaikista & ensi helmikuussa pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni Firenzeen, lentoliputkin on jo hankittu (ja voin jopa kokouksen jälkeen haahuilla kaupungissa pari päivää ennen paluuta!).
VastaaPoistaElämän krestomatia, moni luki kirjan varmastikin silloin. Vielä lukiovuosinani 1990-luvun alussa tämä oli suosittu.
PoistaHienoa, että pääset Firenzeen! Se on hieno kaupunki. Olen tosin käynyt siellä vain päiväreissulta Bolognasta, joka on itselleni tuttu ja rakas. Jos sinulla on aikaa, kannattaa piipahtaa sielläkin: junamatka F:n ja B:n välillä kestää vain tunnin suuntaansa.
Hotelli Firenze on minulle tuttu vain elokuvasta. Kirja, näin hienosti kuvailtuna ja esiteltynä kuin sinä sen teit, alkoi kiinnostaa kovasti!
VastaaPoistaKaisa Reetta, moni on nähnyt tämän elokuvana. Minunkin pitäisi! Ja suosittelen kyllä kirjaa. <3
Poista