Jane Austen: Pride and Prejudice
Ensimmäinen julkaisupäivä: 28.1. 1813
luettu iBooks-sovelluksella
Englantilainen romaani
It is a truth universally acknowledged, that a single man is possession of a good fortune, must be in want of a wife.
Edellä mainituilla sanoilla alkaa yksi kaikkien aikojen suurimmista kirjasuosikeistani. Nyt on pienen juhlan paikka, sillä tänään maanantaina 28.1.2013 tulee kuluneeksi tasan 200 vuotta siitä, kun Jane Austenin ehkä tunnetuin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo julkaistiin ensimmäisen kerran. Austen kirjoitti Bennettin siskosparven avioliittopuuhista kertovan romaaninsa jo 1700-luvun puolella, mutta alkujaan First Impressions -nimellä kulkenut kirja julkaistiin vasta Järjen ja tunteiden (1811) jälkeen.
Koska romaanin kehys lie monille tuttu, en paneudu nyt siihen. Monet varmasti muistavat, että Ylpeydessä ja ennakkoluulossa on avioliittosuunnitelmia ja –juonia, kilpakosijoita, lipevyyttä, petollisia ja kevytkenkäisiä ihmisiä, suvun despootteja ja ymmärtäväisiä ihmisiä, kartanoelämää, vehreää maaseutua, tanssiaisia, aikaa Lontoossa, kirjeitä, kirjoja, ujostelua ja hääkelloja. Henkilökaarti on huisi aina nokkelasta Elizabethistä hysteeriseen rouva Bennettiin, kärsivälliseen ja lempeään Janeen, kauheaan pastori Collinsiin ja jäyhään, mutta niin ihanaan Mr. Darcyyn saakka. Vaikkei Ylpeyttä ja ennakkoluuloa olisi lukenut, ovat tarinan keskeispiirteet varmasti tuttuja joko BBC:n 1990-luvulla tekemästä mainiosta televisiosarjasta, lukuisista I love Mr. Darcy –rintanapeista ja t-paidoista tai mainioista Austen-pastisseista, jollainen on osin vaikkapa Bridget Jones -elokuva aina Mr. Darcya myöten. Fanfictionia ja jatko-osiakin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta on kirjoitettu, jopa zombietarina sekä dekkari. Luin kirjan nyt varmaankin neljännen kerran, mutta ensimmäistä kertaa alkukielellä englanniksi.
"In vain I have struggled. It will not do. My feelings will not be repressed. You must allow me to tell you how ardently I admire and love you."
Elizabeth's astonishment was beyond expression. She stared, coloured, doubted and was silent.
Koska tarina on minulle läpensä tuttu, keskityin tällä lukukerralla kunnioittamaan kirjaa keskittyen kieleen ja lukuformaattiin. Ylpeyden ja ennakkoluulon lukeminen englanniksi oli viehättävä kokemus. Vaikka hyllyssäni oleva Sirkka-Liisa Norko-Turjan suomennos on iskostunut mieleeni oikein hyvänä, oli hyvä tutustua Austeniin alkukielellä. Aiemmin olen kuunnellut Emman englanninkielisenä äänikirjana, mutta luettuna Austenin kieli pääsi vielä paremmin oikeuksiinsa. Nykylukijalle Ylpeys ja ennakkoluulo on toisaalta charmikkaan vanhanaikainen ja toisaalta yllättävän sujuvaa luettavaa. Kirjaa lukiessani koin miltei siirtyväni, mielikuvissa totta kai, jonnekin toiseen aikaan ja paikkaan. Etenkin repliikeissä brittiläisen 1700-luvun lopun yläluokan käyttäytymisnormisto pääsee esille, kun esimerkiksi Elizabeth verhoaa varsin kipinöivän ajattelunsa kohtelaisuuteen: I deserve neither such praise nor such cencure. Tapahtumia, miljöötä ja tapakulttuuria Austen kuvailee raikkaasti, hänen henkilöhahmonsa ovat tarkkailijoita ja aktiivisia osallistujia. Ei olekaan ihme, että toista suosikkiani Carol Shieldsiä on verrattu Austeniin niin satiirissaan kuin arjen kuvauksessaan.
Luin Austenia paitsi ensimmäistä kertaa englanniksi, myös itselleni vielä melko uudella formaatilla. Ylpeyden ja ennakkoluulon avulla tutustuin ensimmäistä kertaa Applen iBooks-sovellukseen. Olen aiemmin lukenut e-kirjoja iPadin Kindle-sovelluksella, mutta nyt olen alkanut testata muita sähkökirjan lukemisen mahdollistavia ohjelmia ja koska iBookskin tarjoaa klassikkoja ilmaiseksi, oli Ylpeys ja ennakkoluulo ensimmäinen kyseisen ohjelman kirjahyllyyni lataamani teos (samalla latasin myös Johannes Linnankoskea ja Minna Canthia). En osaa lukea e-kirjaa samalla tavalla kuin painettua kirjaa, luen nopeammin, silmäillen. Onneksi rakas kirja vei tälläkin kertaa mukanaan ja ensimmäisen sadun sivun jälkeen pääsin romaanin pyörteisiin. iBooksista minulla ei ole kehuttavaa, jos ei moitittavaakaan. Sovellus toimii hyvin samantapaisesti kuin Kindlekin, lataaminen on helppoa, kirjanmerkkejä voi jättää mielensä mukaan ja tekstipohjan väriä voi muuttaa valkoisesta mustaan ja seepiansävyyn. Sinänsä kaksisataavuotiaan klassikon lukeminen tabletin ruudulta tuntui hieman väärältä ja teinkin päätöksen hankkia muutaman englanninkielisen austenin hyllyyni painettuna.
Olen jaaritellut kielestä ja e-kirjasta, mutta mitä osaan sanoa kirjasta, tarinasta, henkilöhahmoista ja ennen kaikkea tuntemuksistani kirjaa lukiessani? Unohdetaan e-kirjamuoto, koska sähkökirjan lukeminen ei koskaan anna minulle samaa tunnetta kuin painetun kirjan, ja keskitytään kerrankin lukufiilikseen, päällimmäiseen kirjasta jääneeseen tunteeseen. Olen iloinen, että pääsin tälläkin kertaa sisälle Elizabeth Bennettin ja hänen perheensä maailmaan. En enää osannut löytää kirjasta uusia tasoja, mutta en niitä kaivannutkaan. Romaanin rakkaustarina on varmaan yksi kaikkien aikojen ihanimmista, Austenin nokkeluus on toiminut esikuvana lukuisille nykykirjailijoille ja Ylpeyden ja ennakkoluulon koko asetelma on, vaikkei kovin feministinen, aina ajankohtainen. Austen on klassikkoasemansa ansainnut. Kaksisataavuotiaalle voi antaa vain kunniaa, ja nyt siihen on aihetta. Miten kirja voikin olla samaan aikaan niin viisas, hauska, ilkeä, romanttinen, eräällä tavalla arkinen, tarkkanäköinen, mukaansa tempaiseva ja yksinkertaisesti hieno!
Lopuksi haluaisin kuulla, mikä teidän blogini lukijoiden Ylpeys ja ennakkoluulo -suhde on? Onko kirja tuttu? Onko se rakas? Vastenmielinen? Yhdentekevä? Ja oletteko lukeneet Austenia suomeksi vai englanniksi? Kuten kerroin, minulle kirja on rakas, mutta Järki ja tunteet on vielä läheisempi.
*****
Julkaisen tämän kirjoitukseni yhtä aikaa P.S. Rakastan kirjoja -blogin Saran kanssa. Käykää lukemassa, miten ihana Sara koki Austenin romaanin. Muissa blogeissa kirjasta on kirjoitettu aina ajoittain. Linkitän nyt vain Morren arvion, joka on ihan huikea ja joka ilahdutti minua suuresti. Kuvassa olevan korun olen hankkinut Etsystä ja se saa kunnian olla kaulassani juuri tänään.
Ah, Ylpeys ja ennakkoluulo! Ja 200 vuotta vielä, hurraa Jane Austen ja Bennetin perhe!
VastaaPoistaMinulla on jättinide Austenin teoksia englanniksi, mutta lukeminen on jäänyt vähiin. Minulla oli hieno ajatus lukea kaikki alkukielellä kun suomeksi ne on luettuna jo useampaan otteesseen.
Pidän Austenin kieltä erittäin kauniina ja helppolukuisena jopa minulle, joka luen englanniksi vähän jos koskaan. Mutta jättinide itsessään on osoittautunut epäkäytännölliseksi raskautensa ja pienen pränttinsä vuoksi. Ehkä pitäisikin tosiaan kokeilla e-kirjaa!
Ylpeys ja ennakkoluulo on rakas kirja, mutta ehkä BBC:n tv-sarja on tullut niin paljon esille ja rakkaaksi itselleni, että se hieman häiritsee lukukokemusta. Northanger Abbey on jostain syystä aina vedonnut minuun, vaikka se ei taida yleisesti tunnustetuimpiin Austenin kirjoihin kuuluakaan.
Amma, hurraa! Ylpeys ja ennakkoluulo on yksi ikisuosikeistani ja ilahduin, kun muutama viikko sitten kuulin että kirja täyttää 200 vuotta.
PoistaAustenia oli tosi mukava lukea englanniksi, teksti on samalla kertaa vanhanaikaista ja raikasta ja koko ajan ihastuttavaa. Minä innostuin tästä niin, että taidan lukea muutkin austenit englanniksi. Jättikokoinen kirja on varmasti hankala, mutta e-kirjoina näitä saa ladata ilmaiseksi. :)
BBC:n sarja on minullekin rakas ja kun luin tätä, ajattelin samalla tv-sarjaa, näin sen silmissäni. Northanger Abbey on minulla hyllyssäni sen vanhalla nimellä, Neito vanhassa linnassa. Senkin voisin lukea uudelleen.
200 vuotta, uskomatonta, en ole tullut sitä ajatelleeksi. Luin aikanaan Suomessa suomeksi ja englanniksi ja molemmat kirjat jäivät sinne, mutta nyt taidan ladata Kindleen, kiitos vihjeestä. Ihana tuo yläkuva, taisit kerran kertoa ostaneesi tuon korun vai muistanko väärin?
VastaaPoistaAllu, niin se aika kuluu. :) On jännä ajatella, että Austen eli ennen Brontejen aikaa, koska minulle Austenin kirjat ovat raikkaampia (pidän kyllä Bronteistakin).
PoistaTuosta kuvan korusta en ole aiemmin kertonut, mutta minulla on muitakin Austen-aiheisia koruja. Tämä on tosifanitusta. :)
Austenin kuusi kirjaa olen lukenut suomeksi ja parhaat eli tämä, Emma ja Persuasion myös englanniksi. Alkukielinen teksti on nautittavaa mutta luulen että se olisi vähän turhan koukeroista että haluaisin kuunnella sitä äänikirjana...mutta sujuvaa Austenin englanti kyllä on luettuna myös nykyään, kaikista aikalaisistaan ei voi sanoa samaa...
VastaaPoistaAustenin feminismistä, hmm...minusta Austenin ansioihin kuuluu tarkkanäköisyys siitä miten yhteiskunta ja maailma toimii ja miten se näkyy yksilötasolla sortumatta kuitenkaan kirjoittamaan tendenssikirjallisuutta. Näissä löytyy myös realistista suorasukaisuutta, näin asiat menevät, ottakaa tai jättäkää. ja vaikka romanttinen rakkaus onkin tarinoiden keskiössä, olennaista on myös että rakastutaan oikeisiin henkilöihin ja sosiaalinen asema on osa henkilöä.
Se että kirjoittaa siitä miten asiat ovat eikä niinkään siitä miten asioiden pitäisi olla on kuitenkin myös yhteiskunnallisesti valveutunutta toimintaa, ja mihinkään satuihin joissa sikopaimen voittaa prinssin käden ja puoli valtakuntaa Austen ei ikinä sorru.
hdcanis, kauheaa, huomasin juuri etten ole tainnut lukea Persuationia ollenkaan. Se täytyy korjata mitä pikimmin. Pride and Predujice oli minulle ensimmäinen alkukielinen Austen ja pidin siitä, teksti oli yllättävän helppolukuista. Äänikirjassa Austenin hienostunut englanti pääsee myös oikeuksiinsa.
PoistaOlet ihan oikeassa siinä, että Austen oli tarkkanäköinen ja oikeastaan siksi myös feministinen: jo se, että nainen kirjoitti tällaista yli kaksisataa vuotta sitten oli poikkeuksellista. Paikoin Austen on ilkeäkin, mistä pidän.
Odotin tätä niin! Kiva, että muistit Austenia ja Ylepeyttä ja ennakkoluuloa.
VastaaPoistaMinulle Austenin tuotannon rakkaimmat kirjat ovat juuri Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Viisasteleva sydän. Olen lukenut Austenia lähinnä suomeksi mutta Ylpeyttä ja enakkoluuloa myös englanniksi. Koska BBC:n tv-sarja on minulle niin tuttu, tulee englanninkielisen tekstin kohdalla vääjäämättä luotua yhteys kirjan ja sarjan välille. E-kirjana en ole Austeneita lukenut. Äänikirjat englanniksi kyllä kiinnostaisivat. Niitä olisi kiva kuunnella vaikka pitkillä työmatkoillani.
Austenissa rakastan mm. nokkeluutta, tarkkanäköisyyttä sekä kykyä luoda jännitteitä.
Anu, sinun ansiotasi on, että hoksasin tämän merkkipäivän. Kiitos! :)
PoistaKuten kirjoitin, itselleni rakkain on Järki ja tunteet, mikä johtuu siitä että kirjan siskokset ovat hieman kuin minä ja pikkusiskoni. Toinen suosikkini on tämä Ylpeys ja ennakkoluulo. BBC:n sarja on minullekin tuttu ja kun luin tätä, näin silmissäni mm. Jennifer Ehlen ja Colin Firthin.
Austenia äänikirjana työmatkalla, silloin varmaan toivoisi että matka olisi vieläkin pitempi! :)
Ohoh! En tiennyt ollenkaan, että tänään juhlitaan 200-vuotispäivää. Vietin juuri sattumalta eilen Ylpeys ja ennakkoluulo- maraton päivän katsomalla BBC:n sarjan putkeen DVD:ltä. Mikä sattuma :) Luin kirjan kesällä englanniksi myös e-kirjamuodossa. Minulle e-kirjat sopivat mainiosti, silmäilen taasen vähemmän ja keskityn vain siihen yhteen sivuun. Ihan oikeaa kirjaa ei e-kirja tule meikäläisen kohdalla koskaan korvaamaan, mutta esimerkiksi tämä Pride ja Prejudice toimi Kindlellä oikein mahtavasti. Suomenkielistä versiota en lukenut, mutta aikeissa on. Olipa hauskaa lukea tämä postaukseksi näin heti tuon dvd:n jälkeen :)
VastaaPoistaTeresita, olipa sinulla hyvä ajoitus! BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo on niin suuri suosikkini, etten ole halunnut katsoa sitä 2000-luvulla tehtyä elokuvaa (en myöskään pidä Keira Knighleysta, joten sikälikin on ollut helppoa olla katsomatta tuo uusi leffaversio).
PoistaLue ihmeessä Ylpeys ja ennakkoluulo myös suomeksi! Koska olet lukenut kirjan aiemmin englanniksi, se voi olla hauskaakin.
Tarkistin kirjallisuusvihkostani, että olen lukenut tämän ensimmäisen kerran kahdeksannen luokan kevätlukukaudella täytettyäni juuri 15 vuotta. Muistan, että halusin lukea tämän, koska Ylpeys ja ennakkoluulo ampaisi välittömästi suosikkielokuvakseni ilmestyttyään. Sen jälkeen olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja, vaikka kyllä se BBC:n sarja vie voiton: myös sen olen nähnyt useampaan otteeseen. Lisäksi olen lukenut tämän englanniksi lukion ykkösellä.
VastaaPoistaMielestäni tämä on Jane Austenin paras kirja. Luin juurikin tuolloin yläasteikäisenä useammankin Austenin teoksen ja hän oli suosikkikirjailijani tuohon aikaan. Tuon enkunkielisen version luettuani en ole enää hänen kirjojaan lukenut. Emma jäi aikoinaan kesken, ei vain napannut. Rupesin ehkä löytämään enemmän kotimaisen kirjallisuuden helmiä, jolloin Austen sai väistyä. Kaiken kaikkiaan olen aina pitänyt Brontën sisarusten teoksista enemmän kuin Austenin, jotenkin niissä on enemmän virtaa ja tunnelmaa. Pitäisi varmaan lukea nyt juhlavuoden kunniaksi Ylpeys ja ennakkoluulo uudelleen, sillä tämä teos toimi minulle oikeastaan kunnon polkuna aikuisten osaston kirjojen pariin. Mielestäni BBC:n minisarja on oikein uskollinen tälle teokselle ja tekee tälle oikeutta. :)
Jonna, minä en ole nähnyt sitä elokuvaa ja syy on se, että olen niin ihastunut BBC:n sarjaan, että koen ennakkoluuloja varmasti ihan hyvää leffaa kohtaan. :)
PoistaYlpeys ja ennakkoluulo on hieno kirja. Se oli pitkään Austen-suosikkini, mutta jossain vaiheessa Järki ja tunteet kiilasi ohi. Emmasta olen samaa mieltä, se ei ole omakaan suosikkini.
Itse pidin Brontëista enemmän nuorempana, mutta nykyisin Austenin tarkkanäköinen ja satiirinenkin tyyli viehättää enemmän. No, Kotiopettajattaren romaani ja Humiseva harju ovat upeita kirjoja nekin, Anne Brontëa en ole vielä lukenutkaan.
Äh, kännykkäkommenttini ei näemmä tullut läpi... Kiitos ihanasta jutusta, ja mahtavaa kun Ylpeys ja ennakkoluulo on esillä! Tämä on minulle paras kirja ikinä, ja kyllä, mieluummin englanniksi. Austenin tekstistä henkii älykäs huumori ja äärimmäinen tarkkanäköisyys; hän ymmärtää ihmisten heikkouksia sortumatta kyynisyyteen. <3!
VastaaPoistaBooksy, äh, tosiaankin! Bloggerissa on kuulemma ollut taas ongelmia kommenttien suhteen. Keljua. Ihanaa, että jaksoit kommentoida uudestaan. :) Nyt kun luin Austenia ensimmäistä kertaa englanniksi, haluan lukea lisää. Minua viehättää tuo sama huumori ja tarkkanäköisyys, se viehättää nykykirjoissakin, mutta ehkä klassikoista vieläkin enemmän.
PoistaHäpeäkseni pakko myöntää, että aloitin kirjan lukemisen, mutta kesken jäi. Kyllä minä sen pariin silti vielä palaan jossain vaiheessa. :) Leffa löytyy hyllystä ja siitä pidin heti ensimmäisellä katselukerralla.
VastaaPoistaVJ, jos pidit leffasta, niin kannattaa palata kirjankin äärelle joskus. :)
PoistaOi, tuo koru on ihana. Ihan kuin Austenin Pride and Prejudicekin - olen lukenut sen moneen kertaan ja se on aina yhtä koukuttava.
VastaaPoistaMinna, kiitos. Tuo on yksi suosikkikoruistakin, menee toki vain joidenkin vaatteiden kanssa (tykkään koruista, tosin aina yksi kerrallaan :)). Ja tämä kirja tosiaankin koukuttaa. <3
PoistaVoi kiitos hienosta kirjoituksestasi! :) En tiennyt nyt olevan suuri kirjallinen juhlapäivä, joten kiitos muistutuksesta!
VastaaPoistaMinä pidän kovasti Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, kuten olen pitänyt myös muista Austenin kirjoista. Ylpeys ja ennakkoluulo on lempparini, mutta erityisesti mieleen on jäänyt myös Kasvattitytön tarina (Mansfield park)
Minusta Ylpeydessä ja ennakkoluulossa ihastuttavinta oli satiiri. Monet hahmot on kuvattu niin huvittaviksi. Erityisesti muistan sen naimisiin karanneen siskon (Oliko se Kitty vai Lydia?) olleen ehdoton suosikkini (siis mitä tulee hauskuuteen).
Pitäisi kyllä virkistää muistiani Austenin parissa, kunhan vain ehtisi muilta lukuprojekteilta! :)
Anna J, eipä kestä. :) Minäkin sain tuon merkkipäivän tietooni sattumalta ja pakkohan sitä oli blogijuhlistaa. Kirjakin oli totta kai ihana lukea.
PoistaHauska kuulla sinun Austen-suosikeistasi. Ylpeydessä ja ennakkoluulossa on melkoisesti satiiria. Lydia on kieltämättä hauska, mutta aika kamala ihminen toisaalta. Lue joskus PD Jamesin Syystanssiaiset, joka olevinaan jatkoa Ylpeydelle ja ennakkoluulolle, Lydiakin on mukana kuvioissa.
Ja virkistä ihmeessä muistiasi. :)
Jee,Onnea Ylpeys ja ennakkoluulo ja Jane Austen! Kumpaakaan (Y&E, J&T) tarinaa en ole lukenut mutta olen rakastunut senkin edestä Järki ja tunteet elokuvaan. Voin katsoa sitä kerta toisensa jälkeen, pidätellä kyyneliä ja hihitellä naurusta. Emma Thompson ja Kate Winslet suorittavat roolinsa erinomaisesti ja ne maisemat, AH <3 Hugh Grantista en ole koskaan liiemmin välittänyt,mutta toimiva hänkin.
VastaaPoistaTämän leffan myötä ihastuin myöhemmin myös vanhoista ajoista kertoviin sarjoihin kuten Tie Avonleaan ja Candlefordin postineiti.
Ylpeys ja ennakkoluulo elokuvaa (2005) en ole nähnyt.
Hietzu, onnea, onnea kirjalle aina vaan! Suosittelen lukemaan Austenia ja mainitsemasi kaksi kirjaa ovat mielestäni ne parhaimmat. Ne taitavat olla myös tunnetuimmat, ja syystäkin.
PoistaJärki ja tunteet on yksi suosikkielokuvistani. Ang Lee on muutenkin kiinnostava ohjaaja, joka tuntuu osaavan pureutua yhteiskuntakuvauksiin aina Hääjuhlasta Jäämyrskyyn ja Järkeen ja tunteeseen.
Minäkään en ole nähnyt Y&E-elokuvaa, mutta BBC:n 1990-luvulla tekemää sarjaa suosittelen lämmöllä.
En tiedä miksi, mutta pidän Austenin romaaneista, ja tämä on yksi suosikeista, jos puhutaan pelkästään Austenin tuotannosta. Kiva vuosisatapostaus, btw :) Mulla jököttää tuolla kirjassa paksu Austen-kokoelma..pitänee joskus kun ehdin, avata se ja lukea taas.
VastaaPoistaHelmi-Maaria, itse en kovin useinkaan tiedä, miksi pidän jostakin kirjailijasta. Itselläni Austen on kulkenut mukana "aina", ainakin 1990-luvun alkupuolelta saakka. :) Austeniin on ihana palata aina toisinaan, joten palaa sinäkin sen kokoelmapaksukaisen kanssa!
PoistaLuin alkukielellä kyseisen kirjan nuorena tyttösenä Keniassa ja ihastuin oitis. Yksityiskohtia en kirjasta enää muista, mutta valloittava kieli, tunnelma ja satiiri tekivät minuun suuren vaikutuksen. Asuin silloin Kerichossa, rehevien teeviljelmien keskellä. Aina kun kyseisestä kirjasta tulee puhe, minulle nousee selkeitä näkömuistikuvia tietyistä paikoista. Hassua, että lukukokemus liittyy niin voimakkaasti myös ympäristöön esim. Waltaria luin mahtavan jättiläispuun oksistolla ja aina tuo puu tulee mieleeni, kun puhutaan Waltarista.
VastaaPoistaOmenaminttu, lukupaikalla on valtava merkitys. Tutun kirjan ensimmäinen lukupaikka vie muistoihin ja kirja tavallaan "sijoittuu" aina sinne, missä se on luettu. Nuo kuvailemasi teeviljelmät vievät minutkin jonnekin kauas. En ole koskaan käynyt Afrikassa, mutta nyt mieleeni tuli elokuvan tai kirjan alku, jossa tyttö lukee kirjaa kenialaisen iltapäivän varjossa.
PoistaHyvät kirjat eivät vanhene. On muuten vauvan kirjojakin: http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2013/01/tidig-indoktrinering.html
VastaaPoistaHannele, no vau! Kaikkea sitä julkaistaan, melkein pakko saada tuollaiset. :)
PoistaIhana kuva! Ajatella että tuo ihana klassikko on jo tuon ikäinen!Pitää varmaankin taas lukea se uudestaan jossain vaiheessa..
VastaaPoistaYaelian, kiitos. Ja kirja on iki-ihana. Minun mielestäni etenkin Austeniin ja LM Montgomeryyn palaaminen on miltei terapeuttista.
PoistaAi niin unohdin vastata..olen lukenut vain englanniksi mutta muistissa on enemmän tällä hetkellä elokuva,jonka näkemisestä on vähemmän aikaa kuin kirjan lukemisesta...
VastaaPoistaYaelian, englanniksi Austenia onkin hyvä lukea, olen yhden kirjan perusteella vakuuttunut siitä.
PoistaYlpeys ja ennakkoluulo on ensimmäinen Austenin kirja, jonka luin, joskus keskikoululaisena eli alle 15-vuotiaana. Lainasin sen tietämättä kirjasta mitään. Nimen perusteella luulin kirjaa synkäksi ja arvokkaaksi. Mikä yllätys minua odottikaan! Ylpeys ja ennakkoluulo on pysynyt Austen-suosikkinani, vaikka olen lukenut muutkin hänen kirjansa.
VastaaPoistaMargit, ha haa, mahdoit tosiaan yllättyä! Mielestäni Brontëissa on tuota synkkää arvokkuutta, Austeneissa sitten kepeää nokkeluutta. Pidän molemmista, mutta enemmän Austenista. Olin sinua muutaman vuoden vanhempi, kun tutustuin Austeniin. Lukion englanninopettaja suositteli.
PoistaYksi ihanimmista kirjoista ikinä ja suosikkini Austenin teoksista. Olen lukenut suomeksi, mutta tämän postauksen jälkeen tekisi mieli lukea myös alkukielellä.
VastaaPoistaKristiina K, Ylpeys ja ennakkoluulo on hurmaava kirja. Suosittelen lukemaan englanniksi, minä ainakin nautin!
PoistaRakas, todella rakas. Luin sen ekaa kertaa jonkin ilmaisen klassikkopalvelun sähköpostiversiona (!), joskin olin jo rakastunut BBC:n minisarjaan. Osaan sen varsin valehtelematta ulkoa.
VastaaPoistaSittemmin kirpparilta tarttui käsiin ihana vanha pokkaripainos, "preface and notes by Brigid Brophy"
Ne annotaatiot ovat aivan ihania, kun ne avaavat kieltä ja yhteiskuntaa ihan toisella tavalla. Olen lukenut vain englanniksi, en tiedä milta se tuntuisi suomennettuna...
Hieno, hmmm... medaljonki (?) muuten kuvassa. Mistä on peräisin?
Calendula, oi, niin on ikirakas kirja. Minä ihastuin tähän lukiolaisena, mutta rakastuin sarjaan ja sen myötä sain kirjastakin uutta irti. Nyt en osaa oikein erottakaan niitä. :)
PoistaMinä olen pitänyt Austen-suomennoksista, mutta nyt hullaannuin tähän englanninkieliseen totaalisesti ja janoan jo lisää englanninkielistä Austenia. :)
Tuon medaljongin ostin Etsystä. En tiedä, onko ihan samanlaista enää tarjolla, mutta siellä on paljon erilaisia kirja-aiheisia koruja. Suosittelen tutustumaan!
Ihana juttu. :) Minun Austen-suosikkini on Järki ja tunteet, mutta Ylpeys ja ennakkoluulo on totta kai myös iki-ihana. Se on myös ainoa Austenin kirja, jonka olen lukenut sekä suomeksi että englanniksi, ja Austenin kieli on tosiaan erittäin helppolukuista ja viehättävää.
VastaaPoistaPidän kovasti myös Viisastelevasta sydämestä. Emma pitäisi lukea uudelleen, sillä muistikuvat siitä ovat kovin epämääräisiä (vaikka toki perustarinan muistan).
Austenissa viehättää ainakin vanhanajan tunnelma, hillitty tunteellisuus, ja se jokin selittämätön austenilaisuus, kyky kuvata ihmistä jaloimmillaan ja pikkumaisimmillaan.
Liisa, kiitos. Ja ihanaa, että sinun Austen-suosikkisi on sama kuin omanikin. Ja että olet lukenut Ylpeyden ja ennakkoluulon myös englanniksi.
PoistaMinä en ole tainnut lukea Viisastelevaa sydäntä ollenkaan, apua! Se pitää siis lukea suhteellisen pian.
Kuvailit hyvin sitä, mikä Austenissa viehättää. Ja sama viehättää muuten Carol Shieldsissäkin, hän tunsi esikuvansa työn. :)
Ihana Austen <3 Ja olisipa kyllä aika kiehtova ajatus tosiaan lukea alkukielellä joku hänen teoksensa, varsinkin kieleen keskittyen!
VastaaPoistaSusa, todellakin ihana! Suosittelen lukemaan Austenia englanniksi. Tämän lukeminen oli suuri ilo.
PoistaIhana täydellinen juttu♥ Kuvakin lähti 'jemmaan' myöhempiä mahdollisia tarpeita ajatellen...
VastaaPoistaOnko iso ero lukea englanninenglantia versus amerikanenglanti, sillä Cameronia luin tajuamatta,että edes luen vierasta kieltä, mutta nyt yksi Kanadasta lahjaksi saamani Shields ei lukeudun nautinnollisesti eli jos tällä lukemalla arvostelen, teen vääryyttä Shieldsille?
Leena, kiitos. <3 Ja hauskaa, että talletit kuvan.
PoistaMinä en ole nähnyt kovin suurta eroa amerikan- ja brittienglanniksi. Ei niillä ole varmaan juurikaan eroa, jotkut sanat (flat/apartment; lift/elevator) ovat erilaisia ja jotkut sanat kirjoitetaan eri tavoin (colour/color; harbour/harbor), muttei isompia.
Minä luin Shieldsin Ellein englanniksi. En tiedä, johtuuko siitä, ettei kirja ole oma Shields-suosikkini. Pitäisi lukea se suomeksi.
Olen lukenut suomeksi ja englanniksi ja kyllä kannatti lukea alkukielellä! Minusta klassikkojen lukeminen e-kirjana on taas tosi kätevää ja jotenkin kirjan henkeä kunnioittavaa - teksti ja tarinat elävät, vaikka julkaisumuodot muuttuvat. Moni paperipainos on palanut tai maatunut tai joutunut kadoksiis 200 vuoden aikana, mutta nyt elävät sähköiset painokset... :)
VastaaPoistaE-kirjassa on vielä kätevänä puolena sanakirja (ainakin Kindlessä), Dickensiä lukiessa siitä on paljon iloa ja olisi varmaan ollut Austeninkin kohdalla. Paperipokkarina luin alkukielisen Y&E:n.
Salla, totta, kannatti tosiaan lukea Austenia englanniksi. Olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että klassikoita on hyvä lukea e-kirjana, tarina pysyy. Minulla e-kirjan lukeminen vaatii vieläkin hieman totuttelua, luen sähköista kirjaa huolimattomammin kuin painettua. Mutta hieman aikaa ja kyllä se siitä. :)
PoistaTässä on kyllä hassu, en nyt sanoisi moderni klassikko, vaan hienosti selvästi aikaansa jäänyt mutta edelleen erittäin lukukelpoinen klassikko :). Minun ja Ylpeyden ja ennakkoluulon välit ovat vain lämmenneet ajan kuluessa. Muistan lukeneeni sen raivolla läpi joskus teininä suomeksi, eikä kirja tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta. Joskus n. 5 vuotta sitten näin jouluna TV:ssä esitetyn BBC:n sarjan ja rakastuin tarinaan täysin. Muistelen, että olen lukenut kirjan sittemmin englanniksi.
VastaaPoistaTessa, olen samaa mieltä, ei moderni - tietenkään - mutta sellainen iätön? Minä pidin tästä lukiolaisena, mutta BBC:n sarja sai suorastaan rakastumaan. Tämä olikin iloinen, onnellinen jälleennäkeminen!
PoistaMinulle(kin) Y&E on rakas kirja, mutta olen lukenut sen vain suomeksi. Luin sen ensimmäistä kertaa muistaakseni vuonna 2008 ja katsoin pian sen jälkeen BBC:n ihanan sarjan. Olin todella onnessani, kun tuntui että sarjassa kaikki oli juuri niin kuin kuvittelin. Kiitos tästä ilahduttavasta postauksesta!
VastaaPoistaLinnea, tämä on niin rakas monille. <3 Ja kyllä, sarjassa _kaikki_ on oikein, miten voi ollakin?! Onko muuten Ang Leen elokuva Järki ja tunteet tuttu? Sitäkin sinulle suosittelen.
PoistaPostauksesi on ihana! Ja Ylpeys ja ennakkoluulo on unohtumaton sekä luettuna että tv-sarjana, joka on onnistunut vangitsemaan kirjan hengen.
VastaaPoistaOlen lukenut Austenia suomeksi, mutta ehkäpä sitä tohtisi yrittää myös englanniksi.
Elina, kiitos! Suosittelen kokeilemaan Austenin lukemista englanniksi. Jotenkin se viehättävä ajankuva vain korostuu.
PoistaTämä on minulle rakas Austein ja se 90-luvulla tehty TV-sarja ihastuttava sekin! <3
VastaaPoistaEn muuten ole uskaltautunut lukemaan Austenia vielä koskaan englanniksi! Pelkään jotenkin vanhahtavaa englantia. Vaikka yleensä katson DVD:t ilman tekstityksiä, niin esim. Downton Abbey täytyy katsoa suomalaisilla teksteillä, kun pelkään, että muuten menisi kaikki ohi!
Korusi on kyllä ihana! <3
Reeta, hauska kuulla. Se tv-sarja on yksi kaikkein aikojen parhaimmista. Katson vähän telkkaria, mutta Ylpeys ja ennakkoluulon omistan dvd:llä ja siihen on ihana palata.
PoistaAustenin englanti on jännittävällä tavalla vanhahtavaa ja silti raikasta. Kokeile joskus! :)
Kuuntelin tätä äänikirjana englanniksi ollessani jouluapulaisena postissa ja aika tuntui lentävän kuin siivillä tämän parissa. En myöskään ollut lukenut kirjaa koskaan englanniksi, joten suorastaan yllätyin vanhanaikaisesta kielestä. Toki se tulee ilmi suomennoksestakin, mutta Kate Kellgrenin lukemana kokemus oli vallan hurmaava. Harmi kyllä koin keskittymisen liian haastavaksi postikeskuksen vilinässä ja ehdin kadottaa punaisen langan pitkien lauseiden aikana, joten äänikirja jäi lopulta kesken. Ehkä kyseinen formaatti ei ole aivan minun juttuni, ja ainakin sain valtavasti intoa - niin kuin myös tästä postauksestasi - lukea kirjan piakkoin englanniksi! Ihan omilla silmilläni.
VastaaPoista