Herman Koch: Illallinen

Herman Koch: Illallinen
Kustantaja: Siltala 2012
Alkuteos: Het diner 2009
Suomentanut: Sanna van Leeuwen
Kansi: Vilma Pimenoff
Ulkomainen romaani, Alankomaat
Sivuja: 340

"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan", kuuluu Tolstoin Anna Kareninan ensimmäinen virke. Siihen haluaisin lisätä korkeintaan, että onnettomat perheet - ja niistä perheistä ennen kaikkea onnettomat avioparit - eivät pärjää yksin. Mitä enemmän todistajia, sen parempi. Epäonni etsii aina seuraa. Se ei siedä hiljaisuutta, varsinkaan sitä vaivautunutta hiljaisuutta joka laskeutuu kun se jää yksin.

Menestyvä poliitikko, tulevien vaalien varma voittaja, pääministeriainesta oleva Serge Lohman haluaa tarjota illallisen veljelleen Paulille. Paikka on eräs Amsterdamin hienoimmista ravintoloista ja mukaan tulevat tietenkin myös Sergen vaimo Babette ja Paulin vaimo Claire. Sivistyneen ilmapiirin, äärimmäisen tyylikkäiden puitteiden ja pingotettujen hymyjen takana on kuitenkin jotain ihan muuta. Hetkeä ennen illallista Paul on löytänyt teini-ikäisen Michel-poikansa puhelimesta videon, jonka katsomisen jälkeen mikään ei ole kuin ennen. Mitä on tapahtunut ja kuka tietää aiheesta jotain jo ennen Paulia?

Hollannissa Publieksprijs-palkinnon voittanut Illallinen (2009) on kotimaassaan arvostetun Herman Kochin kuudes romaani, joka pureutuu "mitä jos" -kysymyksiin sekä kahden perheen omakohtaisen oikeustajun kysymyksiin: Miten reagoida käsittämättömän äärellä? Aperiitiivista alkupaloihin ja pääruoasta aina jälkiruokaan digestiiviin saakka illallinen tarjoillaan Sergelle ja Babettelle sekä Paulille ja Clairille. Juomarahakin totta kai maksetaan. Ja siinä välissä (suhteellinen) totuus jos toinenkin paljastuu, kestohymykin hyytyy ja tunnelma kiristyy, sillä kuten rucolalla höystetyllä karitsankateenkorvalla, helmikananrinnalla  - luomulla, totta kai - sekä käsintehdystä suklaasta valmistetulla parfailla on hintansa, ei rehellisyys tai vaikeneminenkaan tule maksutta.

Ja juuri sillä hetkellä Claire käänsi päänsä ja katsoi minua.
Pidätin hengitystäni, tai pikemminkin, vedin henkeä sanoakseni jotain ensimmäisenä. Jotain - en vielä tiennyt mitkä sanat valitsisin - mikä muuttaisi koko elämämme. Claire otti punaviinipullon käteensä ja nosti sitä. Siinä oli enää tilkkanen, juuri ja juuri puoli lasillista.
"Haluatko tämän vielä" hän kysyi. "Vai avaanko saman tien uuden pullon?"

Illallinen on monitasoinen romaani. Se on ensikiksikin katsaus Hollanin ylemmän keskiluokan - ja Euroopan kenties edistyksellisimmässä maassa tosiaan on ylempi keskiluokka, parempi väki, jonka vain paikalliset erottavat puhetavan ja koko olemuksen perusteella  - perheiden elämän kipukohtiin, veljeskateuteen sekä sellaisiin seikkoihin, joita en tässä voi juonellisista syistä paljastaa. Toisaalta Koch nostaa romaanissaan esiin monia poliittisia kysymyksiä meidän jokaisen, suomalaistenkin, henkilökohtaisella tasolla pohdittavaksi. Kolmanneksi Koch pohtii luottamusta sekä suuria salaisuuksia, sitä kuka omaa tietoa ja miten sitä käyttää; kenellä on valtaa yli muiden?

Romaani ei ole mitään tavallinen perhetragedia, onneksi! Koska Koch on nimenomaan erinomainen kirjailija, hänen romaanistaan ei kasva asioilla mässäilevää nyyhkytarinaa, sosiaalipornoa tai perinteistä jännityskirjaa, vaikka Illallinen onkin koskettava ja koko ajan jännittävä. Se on ajatteluttava kertomus ja ennen kaikkea se on nimenomaan fiktiota, painokkaan hyvää kaunokirjallisuutta. Toki kaikki, mitä kirjassa tapahtuu, voisi tapahtua oikeasti melkein kenelle tahansa.  Koch kirjoittaa kaiken hienostuneesti, hyytävästi ja koukuttavasti, lukijansa mukanaan vieden. Koch käyttää takaumia ja osin ennakointiakin ja sivu sivulta lukija pääsee Paulin pään sisälle, joutuu kohtamaan kaikki samat kysymykset kuin Lohmanin veljesten perheetkin: Isi kulta!. Lukija joutuukin pohtimaan paitsi omaa suhdettaan moraalikysymyksiin, myös sitä, ovatko teot vai niiden salaaminen suurempi synti.

Illallinen tarjoillaan hienoissa puitteissa, mutta sitä edeltävät, sen aikaiset sekä jälkeiset seuraukset tuntuvat rajummalta kuin isku palleaan tai vasten kasvoja. Huomattavasti rajummalta. Ilallinen maittoi ainakin minulle, mutta mitenkään nopeasti sulava se ei (onneksi) ole. Illallinen on kirja, jota suosittelen mahdollisimman monen luettavaksi ja jonka uskon jäävän pitkäksi aikaa mieleen ajatteluttamaan. Sillä me kaikki tiedämme, mikä on väärin ja mitä ei voi eikä saa hyväksyä. Mutta tiedämmekö, mikä on oikein?


****½

Järjellä ja tunteella -blogin Susa (jonka kanssa olin näköjään valinnut saman ensimmäisen sitaatin - se onkin merkittävä) ihastui myös tähän tiheätunnelmaiseen romaaniin.