tiistai 15. helmikuuta 2011

~Riikka Pulkkinen: Raja~

Annan kaiken voimani, kaiken valtani sinulle. Piirrä minulle ääriviivat. Pelasta minut tai yhtä hyvin hajota, hajota kokonaan. Tapa minut.

Riikka Pulkkisen esikoisromaani Raja (Gummerus 2006) piirtää nimensä mukaisesti rajat ihmisiin ja ihmisyyteen, kehoon ja mieleen. Keskiössä ovat pohdinnat siitä, kuka ottaa vastuun toisesta ihmisestä ja millaisin keinoin. Voiko ihminen haluta jotain toista liikaa ja toimia silti oikein? Onko oikeita ratkaisuja edes olemassa?

Rajassa on neljä keskeishahmoa, joiden ajatuksissa ääriviivoja oman itsen, läheisten ja maailman suhteen rakennetaan. Anja on 53-vuotias kirjallisuuden professori, joka on luvannut auttaa liian nuorena alzheimeriin sairastuneen miehensä pois maallisesta maailmasta. Mari on lahjakas lukiolainen, Anjan sisarentytär, joka on viiltelee itseään saadakseen maailmaansa jotain ihan omaa. Julian on Marin äidinkielenopettaja, poikamainen perheenisä, jonka himo Maria kohtaan kasvaa suureksi. Anni on Julianin kuusivuotias esikoistytär, mylittleponymaailmassa kasvava eskarilainen, jonka näkee aikuisten maailman tarkemmin kuin nämä sitä oivaltavatkaan.

Selvää on, että nyt liikutaan ylemmän keskiluokan tai porvariston hillityn charmin maailmassa. Pulkkinen löytää pienet ja itsestäänselvät keinot henkilöhahmojensa yhteiskuntaluokan kuvaamiseen: Marin äidin käsilaukku on kiiltelevää nahkaa; Jouluna pöydässä on Villeroy & Bochin astiat sekä alusta saakka itse valmistettu kinkku. Anja ja tämän nopea suhde, taiteentutkija Johannes juovat samettista ja aromikasta viiniä kadun arvokkaimmassa talossa. Kesämökki on vaalea huvila maalla ja aikuisten illanvietossa keskustellaan aina samoista asioista, taiteesta ja politiikasta. Onni on mahdollista saavuttaa, mutta vain hetkellisesti ennen murheen alhoa.

Hän oli silloin tulkinnut sen peloksi, mutta tiesi nyt mitä se oli ollut: hiljaista tietoa siitä että onni rehotti voimakkaimmillaan mahdollisuudessa, siinä hetkessä kun kaikki oli käden ulottuvilla mutta mitään ei ollut vielä luvattu. Ja kun onnea kohti kurkotti kätensä ja siihen uskalsi tarttua; silloin jo nosti päätään tieto sen väliaikaisuudesta.

En voi olla vertaamatta Rajaa Pulkkisen toiseen romaaniin Tottaan. Siinä, missä Totta on mielestäni kirjallinen täysosuma, kieleltään, tarinaltaan ja herättämiltään tunteilta minulle täydellinen kotimainen romaani, on Raja harjoitelmamaisempi. Raja on hyvä kirja, Pulkkisen esikoinen, jolla hän osoittaa lahjakkuutensa kielenkäyttäjänä ja henkilöhahmojen luojana. Erikoisesti Pulkkinen onnistuu Anjan kuvaajana. Anja on arkinen ruokakasseineen ja samaan aikaan hän on säkenöivä, terävä keskustelija, arvostettu professori, joka keskustelee lääkärinsäkin kanssa tieteestä, vaikka hakee depressio- ja unilääkkeitä itsemurhayritykseensä sekä eutanasia-aikeisiinsa. Anjan silmin kesäinen Helsinki näyttää kauniilta ja raikkaalta ja hänen turhautumisensa tuntuu todelta. Mari on ristiriitaisempi hahmo. Hän on toisaalta ärsyttävä teiniklisee pörrötetun tukkansa, gasellimaisten sääriensä ja surullisten, oivaltavien silmiensä kanssa. Toisaalta Marin ja Tinkan kuvitelmat siitä, miten ollaan aikuistenoikeesti, ovat varmasti tosia. Julianin ja Marin ristiriitaisia ajatuksia herättävä suhde kuvataan hyvin intensiivisesti, niin että lukiessa tulee miltei paha olo.

Silti jotkut asiat ärsyttivät minua Rajaa lukiessani. Eräs ärtymiseni kohteista, suurin sellainen, on Julianin henkilöhahmo. En tiedä, muistanko oikein, mutta onko hän vasta kahdenkymmenenyhdeksän? Jos on, niin hänen keski-iän kriisinsä ja ajatuksensa perheensä onnenvuosista valovuosien takaisena tuntuu epäuskottavalta. 29-vuotiaaksi Julian on ehtinyt paljon, mikä on toki mahdollista. Aluksi myös kuusivuotiaan Annin elämän kuvaus vaivaa minua: Kuinka mukamas yläasteikäinen naapurin tyttö voi hakea lapsen tarhasta odottaen tätä päiväkodin portin ulkopuolella? Kuinka moni kuusivuotias on avainkaulanauhalapsi, joka laittaa itse pinaattilettuja mikroaaltouuniin? Toivottavasti ei kovinkaan moni. Itselläni on viisivuotias tytär ja hänen maailmansa on niin toisenlainen kuin Annin, vai kuvittelenko vain? Ainakin meillä lapset haetaan aina päiväkodista siten, että aikuinen vaihtaa muutaman sanan lastenhoitajan kanssa. Myöhemmin Annin hahmo kuitenkin kasvaa korvaamattomaksi ja hän auttaa lukijaa näkemään aikuisten toilailut traagisessa, paljaassa valossa.

Hän laittoi kahvia ja haki lehden, käveli miehen suurilla kumisaappailla vielä rikkumattomaan valkoiseen lumeen. Saappaat jättivät valtavat jäljet koskemattomaan lumivalkeuteen. Postilaatikolla Anja katsahti varovasti ympärilleen, lumihiutaleet leijuivat hiuksille ja hän nosti kätensä ja pyörähteli hiljaa, kuin lapsi.

Pulkkisen kieli on kaunista ja rajua. Hänen lauseissaan mielihyvä valahtaa alas olkapäiltä; suihinottokokeiluissa yökötys pysyy poissa vadelmaista, hileistä ja sitruunamarenkimaista ajatellen; Helsingistä tulee uinuva talven tasku (ihanasti ilmaistu!) ja Julianin ajatuksissa tytön rytmi on tajua elämän kipeästä kepeydestä. Paneminen on kuitenkin panemista ja sukuelimiä kutsutaan puhekielisin nimityksin. Ja pian taas sylissä on turva ja valo on painokasta. Antigonen tragediasta - Julianin väitöstutkimussuunnitelman kohteesta - tuttu halu ja kuolema leimaavat ajattelua. Ja se, mikä pitäisi valita on elämä, mutta kenelle ja minkä arvoisena?

Luin joskus, muistaakseni oman blogini aiemmista kommenteista, että on Raja-ihmisiä ja on Totta-ihmisiä. Minä pidän molemmista romaaneista. Rajassa hellyys ja rajuus vuorottelevat onnistuneesti ja kaikessa paljaudessaan Raja herättää enemmän ajatuksia kuin seuraajansa; Tässä olemme, tällaisina, epäkypsinä, epäselvinä ja ymmärrykselle käsittämättöminä. Silti Totta tuli ainakin minua lähemmäksi, sillä se kantaa merkitystasollaan enemmän ja kypsemmin.

****-

Rajasta on kirjoitettu ainakin blogeissa Kaiken voi lukea, Lurun luvut, Morren maailma sekä Naakku ja kirjat.

34 kommenttia:

  1. Olen itse juuri lukenut Pulkkisen "Rajan", ihastuttuani uusimpaan "Totta"-teokseen. Arviosi kirjasta osui mielestäni naulan kantaan ja ajatuksesi ovat kuin omiani. On upeaa lukea arvioita kirjoistasi, myös kaikista aiemmista. Olet todella paneutunut lukemaasi ja osaat tuoda arviosi esiin selkeästi ja mielenkiintoisesti. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Teit samanlaisia huomioita kuin minä :) Juurikin tuo ajoittainen epäuskottavuus häiritsi paljonkin. Ja paikoin naiivin harlekiinimnainen kieli.
    Pettyin itse Rajaan kovasti, mutta en niin paljon, ettenkö uskaltaisi tarttua Totta -kirjaan. Se on vielä lukematta!

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjoitus Rajasta! Meinasin itsekin nostaa blogiini tuon pätkän onnen katoavaisuudesta: se kuvaa hyvin kirjan kaihoisaa, paikoin lähes pateettista tunnelmaa.

    Minuakin hämmensi Julianin hahmo. Mies tuntui yhtä aikaa käsittämättömän lapselliselta ja toisaalta painiskeli keski-iän kriisissä... Mutta jotenkin hyväksyin realismin puutteen osaksi Julianin persoonaa.

    VastaaPoista
  4. Luin juuri Totta-kirjan loppuun, sen lumoissa hetken odottelen, mutta haluan kyllä Rajaan vielä tarttua, vaikka niin ristiriitaisia ovat mielipiteet siitä olleet. Kiitos tästä sinun arviostasi, nyt ainakin tiedän, että kannattaa.

    VastaaPoista
  5. Minä taidan kuulua niihin Raja-ihmisiin... En saanut tarpeeksi irti Totta-kirjasta.

    Muistan, että muakin ärsytti hieman Julianin hahmo, mutta toisaalta kun mies on töissä opettajana, niin voisin kuvitella, että ne kaikki nuoret siinä ympärillä saavat Julianin ajattelemaan elämäänsä kalkkiksena. Nuorten parissa kun työskentelee, niin tulee aika ajoin sellainen olo, että on ikäloppu =O Tuo lapsen kuvaus pitäisikin lukea uudelleen, muistan että mulle koko tyttö jäi etäiseksi. Ja meillä poika on tehnyt aamupalansa jo 4-vuotiaana ;D Siis ihan kerran tai pari, mutta voisin kuvitella, että poika osaisi 6-vuotiaana jo tehdä mikroateriansakin...jos äiti unohtuu johonkin. Hmmm... tarkoitin vain sanoa, että mua eivät haitanneet nämä epärealistisuudet. Mutta olen lukijana vähän huoleton, enkä kiinnitä huomiota siihen, että onko kaikki niin todenmukaista.

    Pidin Rajasta juuri sen paikoin rosoisuuden takia.

    VastaaPoista
  6. Minulla on Totta täällä odottamassa lukemista. Jännä muuten nähdä, miten Alzheimerin tauti esiintyy aina useammin kirjoissa ja mikäs ihme se onkaan, kun sillä on niin suuri osuus todellisessakin elämässä. Radiossa kuulin juuri kehuttavan itävaltalaisen Arno Geigerin uusinta kirjaa dementioituneesta isästään. Kehuivat niin, että on melkein pakko ostaa se.

    VastaaPoista
  7. Marke: Kiitos sanoistasi, oikein mieltäni lämmittää. Hauska myös kuulla sinun lukukokemuksesi olleen melko samanlainen.

    Paneutumisen kanssa on vähän niin ja jäin. Jos olisi enemmän aikaa, oikolukisin tekstini ja kirjoittaisin enemmän ajatuksella. Nyt puran mietteeni suoraan Bloggeriin, mutta toki lukiessa merkitsen vaikuttavia kohtauksia koirankorvin (omat kirjat) tai post it-lapuin (kirjastolainat). :)

    Morre: Kieli vaihteli tässä kirjassa paljon. Se oli osin tuskastuttavan naiivia ja seuraavassa hetkessä hienoa. Ehkä kertoja vaikutti siihen, millaista kielestä tuli? Marin maailmaan se lapsellisuus sopikin, koska 16-vuotiaana on vielä ihan lapsi.

    Olen tyytyväinen, että luin Tottan ensin. Esikoiseksi Raja on kuitenkin hieno romaani, pidin siitä kovasti.

    Luru: Kiitos. Mielestäni kirjan ydin oli tuo onnen hetkellisyys onpa kyse sitten avioliitosta, lapsen leikistä tai aikuisten seksiaktista.

    Ehkä Julianin kuuluikin olla tuollainen epärealistinen? Ainakin hänellä itsellään todellisuus hämärtyi pahan kerran, kun pakkomielteet tai himot alkoivat ohjata toimintaa.

    Satu: Mitä pidit Tottasta? Minä rakastin sitä kirjaa, sen jokaista lausetta. Kannattaa varmasti odottaa hetki ennen Rajaa ja lukea jotain muuta siinä välissä.

    Mari A.: Rajasta saakin irti paljon. Tottassa (hitsi, kun sen taivutus on vaikeaa) oli muutama sellainen asia, joihin kiinnityin aivan erityisesti ja siksi kirja on minulle rakas.

    Niin, opettajana nuorisoasteella varmasti voi tuntea itsensä vanhaksi alle kolmekymppisenäkin. Kyllä meilläkin viisivuotias tekee itselleen voileivät tai laittaa muroja kuppiin (rikkoo jopa kananmunat leivottaessa), mutta aina meillä on joku aikuinen kotona. Rajan Anni oli kotona yksin laittaessaan pinaattilettuja mikroon. Kanaemoäitinä se ihan huoletti! :)

    Allu: Alzheimeria on niin paljon. Rajassa erityisen traagista oli se, että siihen sairastui viisikymppisen naisen puoliso, parhaassa työiässään oleva mies. Se on pelottavaa, mutta mahdollista. Toivottavasti pidät Tottasta!

    VastaaPoista
  8. Minulle tämä kuulosti Annamari Marttisen kirjalta Mistä kevät alkaa. On Alzheimeria, rosoisuutta, erotiikkaa, mutta itsetuhoisuuden sijasta kolmen eri sukupolven naiset kärvistelemässä omissa tialnteissaan.

    Luen Pulkkisen kolumneja jostain lehdestä, mutta milloinka, oi milloinka ehdin hänen kirjoihinsa...

    VastaaPoista
  9. Sait minut kiinnostumaan kovasti tästä kirjasta,sillä siinä on minua kiinnostavia elementtejä,kuten Helsinki,ja Altzheimer.Helsingin-vierailulla kävin tapaamassa Alzheimeriin sairastunutta tätiäni,ja olisi mielenkiintoista lukea,miten Pulkkinen tuota aihetta käsittelee.Hieno arvostelu!

    VastaaPoista
  10. Leena: Täytyy ottaa selvää tuosta Marttisen kirjasta. Pulkkisella nuo eri sukupolvien naiset ovat aika etäällä toisistaan, vaikka Anja ja Mari ovat sukulaisia.

    Ongelma siitä, milloin ehtiä jonkun kirjailijan kirjoihin, on niin tuttu! Minun tekisi mieleni ehtiä vaikka kenen kirjoihin, mutta kun ei ehdi, niin ei ehdi. Toisaalta se on hyväkin, olisi aika kauheaa, jos lukeminen loppuisi.

    Yaelian: Helsinki on aika keskeinen tässä kirjassa, sen eteläiset kaupunginosat, Stocka ja omakotitaloalueet. Alzheimeria kuvataan Anjan kautta, millaista on kun läheinen menettää muistinsa ja todellisuudentajunsa. Aika rankkaa. Minun isäni äidillä oli dementia ja mieheni mummolla alzheimer, joten kyllä kirjasta tarttumapintaa sai.

    VastaaPoista
  11. Olisipa mielenkiintoista lukea tämä nyt uudestaan, kun Totta-kirjan lukemista on vasta vähän aikaa. Silloin useampi vuosi sitten kun luin Rajan, ihastuin siihen todella paljon. Nyt taas kun Totta on tuoreemmassa muistissa, on vaikea sanoa, kumpiko oli parempi.

    VastaaPoista
  12. Minulla on tämä vielä(kin) hyllyssä odottamassa lukemista. Täytyy myöntää, että niin paljon olen lukenut tästä ennakkooon, että jonkinasteisia ennakko-dotuksia on päässyt muodostumaan. Katsotaan miten niille käy jahka pääsen lukemaan tätä. :)

    VastaaPoista
  13. Piti vielä käydä kommentoimassa, että ehkä sen pienen tytönkin irtonaisuus ja itsenäisyys liittyy kirjan raja-teemaan.

    VastaaPoista
  14. Minulla on juuri kirjapinossa Pulkkisen Totta-romaani. Sen luettuani voin paremmin miettiä olenko minä Raja-ihminen vai Totta-ihminen :) Kiitos hienosta arviosta!

    VastaaPoista
  15. Todella koukuttava kirjoitus, kiitos siitä :-)

    Raja on mullakin kirjahyllyssä; sorruin kirja-alessa siihen. Odottelee vielä lukuvuoroaan, mutta nousi ilman muuta pykälän ylemmäs uteliaisuutta kutkuttavan arviosi takia.

    VastaaPoista
  16. Minulle Raja oli jonkinasteinen pettymys. Se oli hämmentävä; toisaalta pidin siitä paljonkin, siinä oli paljon hyvää, mutta taas toisaalta siinä oli jotain todella ärsyttävää. Siksi en ole fiiliksissä odottamassa Tottan käsiin saamista.

    PS: Tuosta taivuttamisesta tuli vielä mieleen, että Juha Itkosen Kohti on vielä kamalampi taivuttaa :D

    VastaaPoista
  17. Minä pidin enemmän Totta-kirjasta, jonka luin ensin. Raja oli pienoinen pettymys, koska siitä oli kuullut niin paljon ylisanoja. Julianin ja Marin tarina lyhyesti sanottuna ärsytti. Toisaalta mietin jatkuvasti Riikka Pulkkisen ikää, hän oli kovin nuori kirjoittaessaan teosta ja esim. se Anjan henkilöhahmo oli ihailtavan hienosti rakennettu. No, tästä naisesta kuulemme vielä. Toivottavasti seuraavaa kirjaa ei tarvitse ihan neljää vuotta odottaa, tosin hyvää ei odota koskaan liian kauan.

    VastaaPoista
  18. Pitääkin käydä nyt piakkoin lainaamassa äidiltäni nämä Pulkkisen molemmat. Ja ehkäpä luen nyt sitten Rajan ensin, jos ei vaikka tuntuisi sitten Tottan ja sen ero niin suurelta.

    Kiitos taas hyvästä arviosta. Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa.

    (lisäksi; kauniit uudet kuvat yläpalkissasi!)

    VastaaPoista
  19. Minä tykkäsin kovin Rajasta. Sen tunteet olivat tosiaan paikoitellen niin voimakkaita, että voin pahoin. Totta on vielä lukematta.

    VastaaPoista
  20. Hmmm. Ehkä se Totta on sitten kuitenkin se, jonka luen näistä kahdesta ensin. Kiitos taas kerran hyvästä arvostelusta !

    VastaaPoista
  21. Minä luin Rajan syksyllä uudelleen ja pidin siitä. Pulkkinen on nuoresta iästään huolimatta kypsä kuvaamaan Anjaa ja sairasta miestään. Pulkkisen kieli on kaunista. Totta odottaa vielä hetken, kunhan saan sen tyttäreltäni.

    Palaisin vielä edelliseen aiheeseen ystävyyksistä. Juolahti mieleen mainio "Perunankuori"-kirja, minkä nimeä en täydellisenä nyt muista ja kirja on lainassa, etten pääse sitä lunttaamaan. Siinä kaikki guerneseylaiset olivat niin yhdessä yhteisellä asialla ja heidän välillään katkeamaton side.
    Ja kirjan huumori aivan mahtavaa, vaikka miehitysaika vaikutti saarelaisten elämään jopa traagisesti.

    VastaaPoista
  22. Hih, nyt kiinnitin huomiota heti tuohon kahvia ja lehteä koskevaan lainaukseen, koska kuulostaa kovin samantapaiselta kuin se lainaus jonka nostin Totta-kirjasta esiin. :)

    No, ehkä tätä Rajaakin voisi sopivan hetken tullen kokeilla. Nopealukuistahan Pulkkisen tyyli on Totta-kirjan perusteella.

    VastaaPoista
  23. Minä muistan pitäneeni Rajasta aikoinaan kovin paljon. Se jotenkin istui sen hetkiseen elämäntilanteeseeni loistavasti tai sanotaan, satuttavasti.

    Elämäntilanne tuntuu muutenkin vaikuttavan tosi paljon siihen, mitä kirjasta saa.

    VastaaPoista
  24. Totta oli lumoava, Kirja, täytti odotuksen, loi maailman, minusta ihan täydellinen.

    VastaaPoista
  25. Susa: Minulle käy usein niin, että jos kirjailija on julkaissut kaksi teosta, vaikuttaa se ensimmäinen lukukokemus minuun enemmän. Se voi olla syy, miksi Totta aukeni paremmin, mutta toisaalta se oli jotenkin valmiimpi. Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungista tykkäsin enemmän kuin hienosta Lumikosta, vaikka juuri Lumikon luinkin ensin.

    Ja kiitos tästä ♥

    Kuutar: Ennakko-odotukset ovat aina vaarallisia! Kannattaa ehkä antaa ajan kulua. Minulla on nyt Meriharakoiden arviot niin hyvin mielessäni, että kirja saa edelleen odottaa hyllyssäni.

    Mari A: Nimenomaan! Sitä ajattelin itsekin. Mutta silti kukaan kuusivuotias ei voi lähteä päiväkodista/eskarista ilman, että joku luotettava aikuinen hakee hänet porttien sisäpuolelta. Pieni juttu, joka kuitenkin alkoi nyppiä mieltäni.

    Naakku: Jään mielenkiinnolla odottamaan sinun arvosteluasi Totasta. Minä olen Totta-ihminen, vaikka pidin Rajastakin.

    Booksy: Kiitos itsellesi! Blogiarviot vaikuttavat jännästi, kun into lukea kirja nousee helposti. Raja oli hyvä lukukokemus ja pidin kirjasta paljon, joskaan ei tämä ikisuosikkeni joukkoon nouse.

    almafiina: Ymmärrän sinua hyvin. Totta oli mielestäni niin hyvä kirja, että jotenkin odotin Rajalta enemmän etenkin kun olin kuullut siitä niin paljon kehuja. Ja hieno Raja olikin, ei siinä mitään, mutta Totta aukesi minulle ihan eri tavoin. Oletko arvostellut Rajan blogissasi?

    Onneksi en pitänyt blogia silloin kun luin Kohti. ;)

    Joana: Samat ajatukset. Kyllä minä Rajastakin pidin, mutta Totta oli niin hieno, niin upea! Marin ja Julianin tarina oli jotenkin epäuskottava, melkein kuin jostain Reginasta (vieläkö se ilmestyy? En tiedä.). Silti Marissa hahmona oli jotain liikuttavaa, Julian oli yksinomaan epäuskottava. Totta puolestaan on sellainen kirja, jonka perusteella minäkin odotan jo Pulkkisen seuraavaa kirjaa.

    Linnea: En osaa sanoa, kumpi kirja olisi hyvä lukea ensin, mutta Raja on toki esikoinen. Ehkä minäkin lukisin sen nyt ensin, jos kirjallinen jälkiviisastelu olisi mahdollista.

    Ja kiitos. :)

    Minttis: Raja on voimakas kirja. Ja hyvä, vaikka purinkin muutamia ärsyttäneitä asioita tekstissäni. Ehdottoman puhutteleva kirja ja esikoiseksi harvinaisen kypsä.

    Petriina: On aina vaikea valita kahdesta kirjasta. Minulle Totta tuli ensin. Siinä mielessä järjetys oli oikea, että lumouduin Pulkkisen kieleen sen myötä. Toisaalta Raja olikin sitten hienoinen pettymys, vaikka hyvä kirja onkin.

    Kikka l.: Anjan kuvaus on onnistunut hyvin, minuakin hän kosketti. Ja jos Pulkkisen kieli on Rajassa kaunista, on se Totassa vielä jotain enemmän.

    Se Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on minunkin mielestäni mainio. Ystävyys ja lojaalisuus syntyy pakko-olosuhteissa, mutta millaista siitä tuleekaan! Vaikka kirjan aihe on aika rankka, jää kirjasta aurinkoinen mieli sekä matkakuume Guernseyn saarelle.

    Salla: Mietin ihan samaa! Että Pulkkisen kielenkäytön tunnusmerkit näkyivät jo Rajassa. Tuo kuvaus Anjan aamusta voisi hyvin olla Totassakin, mutta henkilö vain toinen.
    Rajan luki nopeaan. Jos Totta ei ollut mielestäni ihan mahdoton, kokeile tätäkin. :)

    Kirjailijatar: Elämäntilanne vaikuttaa aina lukukokemukseen. Minulle Totassa tuli vastaan sellainen asia Elsan menneisyydestä, joka kosketti ja joka sivusi omaa elämääni. Siksi ehkä Totta vaikutti niinkin voimakkaasti ja siksi kannan kirjaa sydämessäni.

    Satu: Ihanaa, että ajattelet noin ♥

    VastaaPoista
  26. Mielenkiinnolla seuraan ja luen näitä kirjaesittelyjä ja arvostelujasi :)
    Oikein hyvää ystävänpäivän viikkoa toivottelen!!

    VastaaPoista
  27. T: Kiitos ♥ Minulla on nyt aika hyvä lukuputki menossa, mutta koetan loppuviikolla kirjoitella taas muistakin aiheista.
    Sinulle myös mukavaa viikkoa. Älkää paleltuko pakkasissa!

    VastaaPoista
  28. Kiitos tästä! Linkitin tämän Siipien kantamat -postaukseeni, onhan ok? :)

    VastaaPoista
  29. Pienen mökin emäntä: Totta kai on ok! Kiitos :)

    VastaaPoista
  30. Hei Katja, luin juuri loppuun Rajan ja tunteet jäivät kovin pintaan. Minä pidin kirjasta ja se todella ravisteli tunteita. Pidän Pulkkisen tavasta kirjoittaa, hän on mielestäni äärettömän lahjakas. Luin Totta-romaanin puolisen vuotta sitten ja olin aivan myyty! Sen aion lukea vielä toistamiseen. Nyt on käytävä ostamassa Riikka Pulkkisen uusin. Tuskin maltan odottaa!
    Hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari! Raja on tosiaankin kirja, joka saa ajattelemaan monenlaista. Minäkin pidin Rajasta, mutta Totasta vielä paljon, paljon enemmän. Aion itsekin lukea tuon uusimman, Pulkkinen on yksi suosikkikirjailijoistani.

      Ihanaa syksyä!

      Poista
    2. On niitä ollut ennenkin uskottavuusongelmia.
      Tuntemattoman sotilaan ilmestyessä sodankäyneet rivimiehet kiistelivät siitä että olisiko Rokka pystynyt yksin tappamaan siihen joen jäälle niin paljon venäläisiä ilman että hänen konepistoolinsa olisi ylikuumentunut.
      Tänään taas mammat kiistelevät siitä osaisiko kuusivuotias laittaa yksin pinaattiohukaisia mikrossa.

      Näin se kirjallinen debatti heijastelee aikojen muuttumista.

      Poista
    3. Hei anonyymi!

      Totta, mutta näiden uskottavuuksien "uskottavuus" vaihtelee ja varmasti sekä Rokan konepistoolin että Rajan pikku-Annin pinaattilettujen merkitys on symbolinen pikemmin kuin realistinen, ja nostaisin kyllä Tuntemattoman aika eri tasolle ihan kansallisestikin kuin Rajan, joka on hyvä esikoisromaani, mutta ei sen enempää. Tuntematon sen sijaan on vakiintunut osa kotimaisen kirjallisuuden kaanonin.

      Minua muutoin melko realistisessa Rajassa muutamat pikkuseikat häiritsivät ja halusin kirjabloggaajana nostaa ne esille, sillä kirjoitin omasta lukukokemuksestani. Joskus vaan ärsyttää, joskus ei, nyt ärsytti.

      Täällä kukaan ei käsittääkseni ole "kiistellyt" pinaattiohukaisista, mutta keskustelua aiheesta on toki tullut. :) Mammaksi en itseäni miellä, vaikka äiti olenkin.

      Poista
  31. Olen ehdottomasti Raja-ihmisiä!

    Luin Rajan vasta huhtikuussa. Henkeä haukkoen. Yhtään liioittelematta sanon, että kirja järkytti mielenrauhaani, se meni niin syvälle tunteisiini. Vastaavanlaista lukukokemusta en ole aikoihin kokenut.

    Raja oli minusta hyvä myös muilla tavoin. Se ei ollut osoitteleva, tarina jännitteineen ja kehityskulkuineen oli taitavasti rakennettu. En itse kiinnittänyt huomiota epäuskottavuuksiin, jos sellaisia oli.

    Muista Pulkkisen kirjoista en ole välittänyt. Olen lukenut ne haukotellen ja ihmetellen, mitä ihmiset niistä vouhkaavat. _Ne_ ovat olleet minusta teennäisiä.

    VastaaPoista