Dallas- ja texaspullat taitavat olla lähinnä Dallasia, mitä olen koskaan päässyt. Eikä meillä tällä hetkellä ole niitäkään, on vain setäni mansikkatilan marjoista leivottua piirakkaa, muutama Dixie Chicksin levy sekä muistoja elämäni televisiosarjasta.
Elämäni televisiosarjaa minut sai muistelemaan Ilse, joka mountbattenilaisilla paperinukeillaan viittasi toiseen 1980-luvun suurista televisiosarjoista. Toiseen niistä, jotka vielä tuolloin yhdistivät kansaa ja toivat fiktiiviset hahmot iltapäivälehtien lööppeihin. Kuka ampui JR:n-tyyliset otsikot kirkuivat R-kioskin ikkunoissa ja saivat mediatutkijat pohtimaan ilmiötä vielä vuosien kuluttuakin.
Minulle Dallas ei ollut vain ilmiö. Se oli sarja, jonka katsominen perjantai-iltaisin rytmitti kasvamistani lapsesta teiniksi. Olin varmaan yhdeksän tai kymmenen vanha, kun isovanhempani olivat hoitamassa siskoani ja minua vanhempieni lomaillessa ulkomailla. Olin kuullut joidenkin luokkani, pienen savolaisen puukoulun, tyttöjen katsovan Dallasia ja Dynastiaa yhdessä vanhempiensa kanssa. Itse en ollut saanut katsoa Dallasia, mutta uskottelin mummolleni, että kyllä sitä meilläkin katsotaan yhdessä äidin kanssa ihan joka perjantai. Niin siirryin isojen tyttöjen joukkoon. Sue Ellen ja JR, Bobby ja Pamela, Ray ja Donna eikun Jenna, Miss Ellie ja Jock Ewing, Cliff, ärsyttävä Lucy ja kaikki sivuhahmot. Karjaa, öljyä, matkoja Pariisiin, uima-allastappeluita ja avoautoja. Kaikki jaksot huolella tehtynä, sarjan juonenkäänteet toinen toistaan ällistyttävämpiä.
Dallasia lähetettiin tuotantokausi toisensa jälkeen ja minä kävin rippikoulun sekä aloitin lukion. Lukion luokkabileissä pienen paikkakuntamme toisessa taajamassa sijaitsevassa keltatiilisessä omakotitalossa joimme palvelutiskialkosta ostettua Liebfraumilchiä ja katsoimme - aivan oikein - Dallasia. Dallas elämäni sarjana ei päättynyt lukiovuosiin, vaikka sarjan viimeiset jaksot näytettiin Suomessa samana vuonna, jolloin olin lukion toisella luokalla. Sarjan lähetykset uusittiin 1990-luvun lopulla, jolloin kirjoitin graduani. Ja niin Dallas astui mukaan minun akateemiselle tielleni: nukuin aamuisin pitkään, kävelin yliopistolle lukemaan sähköpostit sekä istumaan kahvilassa ystävieni kanssa, palasin takaisin kotiin iltapäivällä, katsoin Dallasin ja aloin kirjoittaa.
Pateettista tai ei, ihan oikeasti liikutuin kun tämä alkoi soida. Ja liikutun vieläkin. Jos Dallas joskus näkyy ilmaiskanavilla, niin katson sarjaa takuulla taas testatakseni, että onko se edelleen yhtä vaikuttava.
Mikä on sinun elämäsi televisiosarja? Onko sellaista tai onko niitä monia? Tätä kysyy ihminen, joka ei Greyn anatomian ollessa tauolla katso televisiosta sarjan sarjaa. Onneksi on olemassa dvd-levyt ja niiden mahdollistamana Midsomerin murhat Englantilaisessa maalaismaisemassa - hieman Dallasia lähempänä.
Kyllä se on Frendit. Teinistä asti ja tänä jouluna sain ihanan yhteislahjan ystäviltäni; Frendit-boksi, joka sisälsi kaikki 10 tuotantokautta!
VastaaPoistaEn vieläkään voi kuunnella U2:n With Or Without You -biisiä, koska siitä tulee mieleen Rachelin ja Rossin ero, joka oli niiiiiin riipaiseva!
Niin, se oli silloin, kun tv-sarja vielä saattoi yhdistää kansaa! Eipä sellaista enää ole olemassa. Ja seuraavana päivänä koulussa KAIKKI puhuivat edellisillan jaksosta.
VastaaPoistaMinun elämäni tv-sarja olisi varmaan Beverly Hills 90210 - siinä oli kaikki. Ja tahdoin olla Kelly vaikka olin ihan Andrea. :) Tai sitten tosiaan Frendit. Se on ikuinen.
Niin ja kiitos linkityksestä! Kyllä elämän vaatteet ja Mountbattenit inspiroivat moneen. Tämä oli ihana postaus ja kaunis kuva! Terv. Se Lady ;)
Ihanasti kirjoitit miten Dallas liittyi elämääsi lapsena ja teininä.Sarjoja on ollut niin monta,ja yksikään sellainen oikein ylitse muiden ei nyt tule mieleen...
VastaaPoistaIhanan näköinen mansikkapiirakka,nami!
Frendit, vaikka niitä näytetään nyt kyllästymiseen asti telkkarista uusintoina. Omistan kuitenkin kaikki dvd:nä ja rakastan sitä sarjaa, koska "kasvoin" sarjan myötä ja koin hyvin vahvasti erot ja rakastumiset.
VastaaPoistaHauska postaus;-) Tosiaankin ärsyttävä, raivostuttava Lucy!
VastaaPoistaJa se JR:n ampuminen oli tosi iso juttu...ja miten ko. näyttelijä osasikaan pyöritellä niitä molluskasilmiään ja Sue Ellen oli tapaus...ja hänenkin silmät olivat aivan valtavan suuret ja sitten se kaikki muu;-)
Mulla on muutama sarja, joista olen katsonut kaikki jaksot ja ne ovat Mullan alla (Six feet under), Vielä kerran (Once and again) ja Perhesiteet (Brothers & Sisters). Niin...ja tietysti Twin Peaks!
Brothers & Sisters olen ostanut jo ekan ja tokan tuotantokauden ja ne on katsottu kera leffaherkkujen ja nautittu.
Niin hauskasti kerroit, miten tulit kotiin ja katsoit Dallasia...Hymyiliköhän tänään eka kerran.
♥
(Ai niin! Minä en saa edes nähdä sanaa Dallas-pulla, etenkään jos se on se pieni Dallas-pulla. Olen täysin heikkona siihen vaniljan ja rahkan sekoitukseen siinä pienessä kiusauksessa.Miten nyt selviän huomisesta kauppareissusta...)
Minä tykkäsin Dawson greek, vai mikä sen nimi oli..
VastaaPoistaSit englantilaisista 4-osaisista ihmissuhdedraamoista..
Nyt ei oikein tule mun sarjaa, joskus surfailen jossain rikosten maailmoissa..
katsoin aikoinani Dallasta, se oli aika tärkeä...
ihanaa viikonloppua sulle..
Uskallankohan tunnustaa, että en ole koskaan nähnyt Dallasista ensimmäistäkään jaksoa. Olin katkera, kun meillä ei kotona katsottu telkkaria oikeastaan ollenkaan. Ei Taisteluplaneetta Galacticaa, ei Dallasia, ei Dynastiaa, ei mitään...yhyy. Opsikeluaikana katsoin sitten koko rahan edestä Melrose Placea ja Rooman sheriffiä sekä Teho-osastoa. Se onkin ainoa aika, jolloin olen telkkua aktiivisesti katsonut edes vähän.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua :-)
Mukava postaus!
VastaaPoistaPistää miettimään mikä olisi ollut ylitse muiden...ainakin myös pidin todella paljon Dallasista ja Dynastiasta,muistan katsoneeni niitä äitini kanssa.Ja olihan sitten Ritari Ässä,Katuhaukka,ihmemies MacGyver,viinitila Falcon Crest...muistan,että katsoimme yhdessä levyraatia ja älyvapaata palokuntaa...myöhemmin tuli sitten Twin Peaks.Voih mitä muistoja!Kummasti vain aika myös hävittää niitä,varmasti oli jokin minulle ylitse muiden tv-sarja olemassa...palaan asiaan,kun muisti palaa :))
Dallas ja Dynastia jäi multa melkein kokonaan katsomatta, koska en pienempänä jaksanut valvoa niin myöhään ;D Miksiköhän ei enää tuota vaikeuksia. Kyllä mä silti muistan katsoneeni Dallasia, mutta aika harvoin.
VastaaPoistaMulla kanssa Frendit on ollut iso juttu: olen oppinut enkkuni suuresti frendien ansiosta: kun osaan pitkät litaniat jaksoja ulkoa, voin käyttää samoja sanontoja sitten sujuvasti. Mietin juuri, että ovatkohan ne vanhentuneetkin...
Yksi tv-sarja on ylitse muiden ja se on Twin Peaks. Voiko sitä sanoa sarjaksi? Olen katsonut sen pariin otteeseen yhteen kyytiin korpimaisemissa ja saanut loppuelämäkseni painajaisia. Juuri kun se metsänraja ei ole paras paikka katsoa ko. sarjaa. Tai ehkä juurikin se paras. Siinä vaiheessa kun Bob ryömii jo unissa mukaan elämään, niin on päässyt jotenkin sen sarjan ytimeen. Rakastin sitä sarjaa, mutta sitten kerran kun yritin katsoa dvd:ltä, tajusin, että sarja on vanhentunut. Se oli aika kauheaa. Minä tahdon pitää painajaisistani kiinni.
Minä taas olen kasvanut katsoen Buffy vampyyrintappajaa:) Erityisen tärkeiksi ovat jääneet viimeiset tuotantokaudet, jotka ovat yhtä synkistelyä. Monet ehkä kokevat Buffyn huumoriin keskittyvänä sarjana, sellainenhan se vähän on ensimmäiset tuontantokaudet.
VastaaPoistaSydämen toinen puolikas kuuluu oikeutetusti Gilmoren tytöille.
Tuli mieleeni, että olen tietenkin myös kasvanut naiseksi ja naiseuteen taistelemalla oikeuteni katsoa uusintojen uusinnat myös sarjasta Sex and the City =) Ja myös ne ensimmäiset osat aikoinaan. Siinä sarjassa on sentään osattu tehdä kunnon loppu. LoveIt!
VastaaPoistaMinä olin tyttösenä aivan rakastunut McGyveriin :D Muut kaksi sarjaa joita Ei Saanut Unohtaa olivat Maailman Ympäri 80 päivässä ja Peukaloisen Retket.
VastaaPoistaIsompana tykkäsin Villistä Pohjolasta, Rooman sheriffistä ja kotimaisesta Ruusun ajasta. Joitakin vuosia näin ensimmäistä kertaa Menneen Maailman kun se tuli taas uusintana, ja se imaisi mukaansa mutta petyin sen loppuun.
Hei kaikille! Kiva, että osallistutte näihin muisteloihin. :) Ennen kuin vastaan jokaiselle henkilökohtaisesti mainitsen vielä, että Dallas ei mielestäni ole kaikkien aikojen paras tv-sarja (se on Twin Peaks tai Villi Pohjola) eikä se ole se, jota olen eniten rakastanut (se on Gilmore Girls), mutta Dallas on kaikista mahdollista syistä se "elämäni sarja".
VastaaPoistaHanna M.: Oliko Frendeissä With Or Withour you? Ajattele, minä en muista! Katsoin kyllä Frendejä ja katsoin varmaan muutamaakin uusintakierrosta, mutta näköjään huolimattomasti. Minulle Frendit on ihana sarja opiskeluvuosilta. Katsoimme sitä opiskelija-asunnossa yhdessä ystävien kanssa.
Ilse: Totta, Lady, ihan kaikki puhuivat edellisestä Dallasin tai Dynastian jaksosta. Missä vaiheessa tuo muuttui? Monet varmasti jakavat samanlaiset muistot Kauniista ja rohkeista, mutta minä en sitä sarjaa katsonut.
Beverly Hills... Kukapa ei olisi halunnut olla Kelly tai alkuaikojen Brenda? Andrea oli niin tylsä ja silti juuri se, joka itse oli. Vähän kuin Virva Selja (luitko Seljan tyttöjä, olemmeko keskustelleet tästä?). Olisin halunnut olla Kris, mutta olin Virva.
Yaelian: En itsekään ymmärrä, mikä viehätys Dallasissa oli. Ehkä sen tarinallisuus, olen aina rakastanut kunnon tarinoita ja Dallashan on sukusaaga vaikka vertaa. Nyt vuosien jälkeen sarja herättää lämpimiä, nostalgisia tunteita. Nykysarjoihin verrattuna sen kerronta oli varmaan tosi hidasta. Mansikkapiirakassa on aina mukana ripaus kesää.
Hanna: Frendit sinullakin. :) Minulle se oli mieleinen sarja opiskeluaikana, mutta ei enempää. Pidän kyllä kovasti sitcomeista, joita ei nyt tule ainakaan mitään kovin hyviä. 90-luku taisi olla hyvää aikaa: Frendit, Seinfeld, Frasier...
Leena: Sue Elleni silmät olivat lautasen kokoiset! Miten inhottava roisto JR olikaan. Uusintakierroksella tosin huomasin hänen koko ajan yrittäneen miellyttävän isäänsä Jockia - esikoisen osa?
Mullan alla ja Twin Peaks ovat minunkin suosikkisarjojani. Vielä kerran ja Perhesiteet taas ihan tuntemattomia. Twin Peaksissa oli jotain ihmeellistä, sellaista tunnelmaa ei ole missään. Ei missään!
Kiva, että sain sinut hymyilemään ♥
Hanne: Oikeasti englantilaiset sarjat ovat parhaita. Mieleeni tuli ihan sinun kommenttisi myötä 2000-luvun alussa tullut brittiläinen sarja Järvet. Kukaan ei varmaan muista sitä, mutta siinä oli jotain erikoista ja hienoa. Minullekaan televisio ei nyt tarjoa mitään ja siksi katson dekkarisarjoja (Midsomerin murhat, Christie-filmatisoinnit) dvd:ltä.
Sinulle lämpimiä ajatuksia!
Petriina: Uskallat! Se on aika hienoa, vaikka ymmärrän hyvin, että lapsuudessa harmitti. Minä en saanut katsoa Galacticaa, jota KAIKKI katsoivat. Rooman sheriffi oli oikeasti hyvä, siinä pikkukaupunkikuvaus yhdistyi moraalipohdintaan hienolla tavalla. Minäkään en nykyisin katso telkkaria juuri lainkaan, luen tai bloggaan mieluummin. :)
VastaaPoistaMarika: Oi, niin, Falcon Crest! Se tuli samaan aikaan kuin muutkin laatusaippuat. Ritari Ässä ja MacGyver olivat myös isoja juttuja. Näistä muuten näkee hyvin, kuka on samaa ikäluokkaa oman itsen kanssa. Sinä olet. Hauska muistella näitä!
Mari A.: Minä olen varmaan muutaman vuoden sinua vanhempi, mutta kyllä minäkin joskus nukahdin ennen Dallasia ja se harmitti tosi paljon! Ja se oli aikaa ennen kuin meille tuli VHS-nauhuri.
Twin Peaksia voi hyvinkin sanoa sarjaksi. Minä olen katsonut sen muistaakseni kolmesti ja olen samaa mieltä, että metsäseutu etenkään syysaikaan ei ole ainakaan mitäänsanomaton paikka katsoa sitä. Minun mielestäni sarja ei vieläkään ole vanhentunut, mutta ne toisen tuotantokauden jaksot olivat heikompia kuin ensimmäiset 10-12 jaksoa.
Sex and the city ♥
Sonja: Arvaa vaan, minä katsoin opiskeluaikaan Buffyakin. Mielestäni se onnistui olemaan samaan aikaan ironiaan saakka humoristinen, jännittävä, kitsch ja koskettava. Gilmoren tytöt on sarja, joka rakastan eniten. Siihen liittyy niin monia muistoja. Se on myös ainoa tv-sarja, jonka olen kokonaisuudessaan ostanut dvd-levyinä.
Elma Ilona: MacGyverissa oli sitä jotain. ;)) Mainitsemasi piirretyt tulivat silloin kun olin ala-asteella. Huomasin, että Maailman ympäri 80 päivässä tuli taas joskus joulun jälkeen. Kolmevuotias poikani istui television edessä kuin tatti, koska rakasti sarjassa olevia kulkuneuvoja. Villi pohjola on yksi kaikkien aikojen parhaimmista sarjoista ikinä.
--
Nyt kun mietin, niin olen katsonut elämässäni paljon televisiota - tai ainakin niitä ohjelmia, jotka kuuluvat johonkin suureen mediatarinaan, yhteisesti jaettuihin telkkarikokemuksiin. Enää en katso televisiosta juuri mitään, uutiset ja Pikku Kakkosen vain. Hyvä niin, luulen. :)
Dallasia ja Dynastiaa on katseltu, mutta ylitse muiden on ollut Twin Peaks muistan muksuna seuranneeni myös Perry Masonia ja Bonanza:)
VastaaPoistaMinun on pakko myös sanoa tuo Frendit.
VastaaPoistaTosin myöhemmin, dvd-boksien kautta, tärkeäksi sarjaksi nousi loistava Gilmoren tytöt. Se on tällä hetkellä ehkä jopa enemmän "elämäni sarja" sillä se nosti ylös monesta kuopasta ja on auttanut tekemään tärkeitä päätöksiä.
Itse asiassa tarkemmin miettin en olisi tässä samassa elämäntilanteessa tällä hetkellä ilman kys. sarjaa. :)
Hyvin tuttu on Dallas. Huvittaa kun Larry Hagman mainostaa nykyään saksalaisen Solarworldin aurinkoenergiaa.
VastaaPoistaVoi, Dallas... olisinkohan ollut kolmannella tai neljännellä luokalla kun Dallas alkoi. Se ihka ensimmäinen osa jäi katsomatta, mutta siitä lähtien tuskin monta jäi näkemättä! Se oli tosi tärkeä sarja ja paljon tulee muistoja siitä, tuo tunnusmusiikki...
VastaaPoistaDynastia ei niin innostanut, mutta McGyver, Galactica, Ritari Ässä tietenkin! Myöhemmin katsoin Miami Vicea.
Yksi ikuisista lempisarjoistani on Oi ihana toukokuu, voi että tykkäsin siitä! Ostin DVD-boksinkin ja olen katsellut niitä uudelleen, ihana herttaisen rönsyilevä perhe!
Niin ja se antiikkikauppias... Lovejoy! Tosi ihana!
Dallas ja Dynastia on täälläkin kuulunut Must-listalle!
VastaaPoistaSamoin on tullut vahdattua monen muun tavoin Beverly Hills, McGyver, Ritari Ässä, Hills Street Blues, Miami Vice, Konnankoukkuja kahdelle, Falcon Crest...onhan näitä!
Ihan ensimmäisiä telkkariohjelmamuistoja ovat kuitenkin Lassie, lauantaitanssit (juu, vanhempien imussa!) sekä iki-ihanat Myrskyluodon Maija ja Pieni talo Preerialla - jota toisinaan saatan katsoa nykyisinkin päivällä jos olen sopivasti kotosalla ;)
Nykyisin on kanavatarjontaakin niin paljon, ettei mitään tiettyä sarjaa tule samallalailla seurattua intensiivisesti - ja ainahan ne voi katsoa jälkikäteen jos ei just ohjelmantulohetkellä ole mahdollista...ei ollenkaan niin kivaa, mitä lapsuus-/nuoruusvuosien ohjelmien seuraamiset ja aikataulutukset ruudun ääreen ;D
Kiva postaus! <3
Dallas, oi Dallas! :)
VastaaPoistaMuistan jossakin vaiheessa pienempänä hiippaileeni olohuoneen nurkan taakse kurkkimaan sitä, kun vanhempanikin sitä katsoivat. Myöhemmin sai vasta katsoa ihan luvalla! Se Bobbyn murha on jäänyt päällimmäisenä mieleen, että se olikin sitten vaan unta.
Muuten oon aina ollut aika huono katsomaan telkkua, nytkään en seuraa mitään.
Mieleeni tuulahti ihana muisto lapsuuden perjantai-illoista, sillä meilläkin Dallas oli koko perheen sarja kouluvuosinani. Tykkäsin istua vihreällä nahkasohvalla (rakastan sitä vanhempieni sohvaa edelleen) ja uppoutua sarjan maailmaan.
VastaaPoistaMuita minulle tärkeitä sarjoja ovat olleet Villi pohjola, Gilmoren tytöt ja Midsommerin murhat. Olemme keränneet viimeksi mainittua sarjaa (myös Gilppareita) ja eilen katsoimme uusimman kiekon viimeisen jakson ja tietysti kyyneleet silmissä. Ei ole totta, että John Nettles jää pois sarjasta. Nyyh.
Lost oli elämäni telkkarisarja. Nyt olen seurannut säännölisesti vain Salkkareita ja Simpsoneita. Frendit on kyllä sellainen kans että sitä jaksaa katsella,vaikka on ties kuinka mones uusintakierros.
VastaaPoistaHanne: Twin Peaks oli kyllä yksi kaikkien aikojen parhaimmista televisiosarjoista. Bonanzasta ja myös muuten Peyton Placesta olen kuullut monien omaavan hienoja mediamuistoja. :)
VastaaPoistaLinnea: Gilmoren tytöt on minullekin se kaikkein rakkain televisiosarja. Se ei ole elämäni sarja siksi, että en sillä tavalla kasvanut sen kanssa, mutta ihana - oikea lohtusarja - se on. Tai nyt kun mietin, niin yhdellä tavalla Gilmoren tytöt voisivat olla elämäni sarja: Sitä katsoessani imetin nyt viisivuotiasta esikoistani ja itse asiassa toivonkin, että voin joskus kymmenen vuoden kuluttua katsoa sarjaa yhdessä tyttäreni kanssa.
Allu: Aika hauskaa! Öljymiehestä aurinkonenergiaan - suunta on kyllä ihan oikea.
Mollamari: Jäin miettimään sitä, että sarjan tärkeys varmaan kertoo paljon siitä, minkä ikäisiä me itse kukin olemme. Dallas, MacGyver ja Ritari Ässä ovat 80-luvun koululaisen sarjoja.
Oi ihana toukokuu on nimensä mukaisesti ihana! Se on muuten tosi hieno kirjanakin, Larkinin perhe tuo hyvälle mielelle. Britit osaavat!
Marielisa: Samoja tuttuja sielläkin... Konnankoukkuja kahdelle oli aikanaan jotain ihan uutta ja käänteentekevää. Se käsittääkseni muutti jotain televisiokerronnan rakennatta, jos en väärin muista. Ja joo, Lauantaitanssit ja Heikki Hietamies. Kukapa 70-luvun lapsi voisi olla muistamatta. ;)
Varmasti tuo hurja tv-tarjonta vaikuttaa osaltaan siihen, ettei sarjoja katso samalla tavalla kuin ennen. Toisaalta minä en katso oikeasti mitään sarjaa, jota tällä hetkellä lähetettäisiin televisiosta. Olen siis ihan pihalla kaikesta. Odotan, että Greyn anatomia ja Big Love jatkusivat.
Kiva, että pidit ♥
Teija: Oi! Nimenomaan. :) Bobbyn murha oli jotain niin dramaattista. Lapsena se uniselityskin upposi, mutta kymmenisen vuotta sitten aikuisena katsoessa se tuntui vähän hölmöltä.
Nykyisestä telkkarin seuraamista ihan samat sanat.
Anu: Ihan samoja muistoja, meilläkin koko perhe katsoi Dallasia. Tai isä taisi mennä monesti aikaisemmin nukkumaan. On aika hassuakin, miten joku mahtipontinen tv-sarja tuo mieleen lämpöisiä muistoja lapsuudesta.
Sinun tärkeät sarjasi ovat minullekin rakkaita: Gilmoren tytöt on se kaikkien aikojen ihanin sarja, Villi pohjola ehkä yksi parhaista ja Midsomerin murhia katsomme mieheni kanssa dvd:ltä useampana iltana viikossa. En ollut tiennytkään, että John Nettles jää pois sarjasta. Nyyh tosiaan, mitä sille sitten tapahtuu? Midsomerin murhathan henkilöityy juuri Nettlesin hahmoon ja hänen perheeseensä. Apua.
Hietzu: Lost on minulle sikäli tärkeä sarja, että se alkoi telkkarista silloin kun esikoiseni oli parikuinen. Kannoimme häntä sylissä mieheni kanssa vuorotellen ja katsoimme Lostia, mikä koukutti meidät katsomaan koko sarjan. Minä muuten ole koskaan katsonut yhtään Salkkareiden jaksoa. :)
Ihanaa, kun jaatte näitä muistoja ♥
Lost on myös mulle tärkeä sarja, en muista minä vuonna se alkoi, mutta muistan että se oli ensimmäinen sarja lasten syntymän jälkeen, jota jotenkin ryhdyimme miehen kanssa seuraamaan.
VastaaPoistaMyös Band of Brothers -sarja on läheinen, koska sitä olen katsonut molempien raskauksien aikana - ehkä se siksi jäi niin mieleen. Tosin nyt pyörivä The Pacific on ainoa sarja mitä nyt seuraan - ellei Ruotsin miljönääriäitejä lasketa. :-)
Salkkareita on ole katsonut kahta minuuttia kauempaa. Mua ärsyttää siinä kaiken muun lisäksi VALAISU, joka on musta huono. Ihme kompleksi.
Äitinikin katseli nuorempana Dallasia, kun aloin kuunnella tuota Dallasin tunnusmusiikkia, niin äiti vain kysyi "alatko katteleen Dallasia". Mukava tietää jotain mitä äiti on joskus nuorempana katsellut, ehkäpä pitäisi joskus hieman lisää kysellä.
VastaaPoistaIhan pienenä tyttönä katselin jotain ohjelmaa salaa. Minun piti olla jo nukkumassa, mutta nurkan takana tuijottelin telkkaria. Harmillisesti en satu muistamaan sarjan nimeä. Olin silloin alle kouluikäinen. Se vain on jäänyt mieleeni ja toivoisin, että vielä joskus törmäisin siihen.
Nykyisin katselen Vampire Diares sarjaa ja oon ihan hurahtanut.
www.murswein.blogspot.com
Dallas oli tosiaan silloin joskus iso puheenaihe, mutta etenkin silloin alussa kun se tuli keskiviikkoisin iltakymmeneltä, en tietenkään voinut kouluiltoina katsoa sitä. Tosin kerran, kun äiti oli reissussa, niin sain isältä luvan katsoa illan jakson. :-) Se oli aika iso juttu, muistan sen jakson tapahtumia vieläkin...
VastaaPoistaAiemmat kommentoijat ovat maininneet monta sarjaa, jotka ovat olleet minulle tärkeitä mm. MacGyver (oi ihana ihmemies ;-). Hill Street Blues (kiva, että sitä jaksetaan uusia), Konnankoukkuja kahdelle (Bruce Willis :-)
Villi Pohjola on yhä edelleen suuri suosikki. Gilmoren tytöt löytyvät myös dvd:ltä. Kotimaisista Hardwickin sarjat (Tankki täyteen, Reinikainen), niiden huumori ei vanhene.
Englantilainen Näkeviin vaan muru, etenkin ensimmäinen kausi on ihan parhautta :-)
Ihana, mielenkiintoinen keskustelu! Tai muistojen jakaminen, paremminkin.
VastaaPoistaKopioin tähän Ilsen blogiin kirjoittamani Dallasista ja sitten avaudun muista sarjoista:
"Ai niin piti vielä sanoa, että minäkin olin D-sarjojen koukussa lapsena. :) Dallas oli se oikea, aito ja alkuperäinen, ja Dynastia tuntui minusta ja siskostani vähän turhan hienostelevalta. Ihana nega-asenne lapsilla: mitä ne koreilee... ;D Ja olemme siis todellakin Itä-Suomesta emmekä vähättelyä suosivasta Länsi-Suomesta! Dynastiaakin silti seurattiin uskollisesti. Sen sijaan Falcon Crest oli meistä pelkästään vain huono.
Dallasista minulle tulee mieleen myös mummila maalla. Olimme siellä samanikäisen poikaserkkuni kanssa usein viikonloppuisin yökylässä. Serkku meni nukkumaan aina minua aikaisemmin ja isovanhemmatkin kympin uutisten jälkeen. Minä kiipesin ukin sohvalle sitten yksin katsomaan Dallasia mummin sammutellessa viimeisiä valoja ja mennessä nukkumaan. Oli vähän pelottavaakin valvoa yksin vanhassa maalaistalossa, jonka ikkunoiden takana oli Dallasin aikaan jo sysimusta yö."
Kauhean tylsää, mutten osaa yhtäkkiä nimetä yhtä elämäni sarjaa. Tosi tärkeitä kyllä on monia. Suurin osa on täällä mainittukin: "Sinkkuelämää" ja "Frendit", joita jaksan monien muiden tapaan katsoa vaikka kuinka monta kertaa uusintoina ja osaan pitkälti ulkoa. "Twin Peaks", joka oli jotakin ihan muuta, mutta nyt jo hieman vanhentunut. Kovasti koskettaneita on olleet esim. "Rooman sheriffi", "Mullan alla" ja "Ally McBeal", jälkimmäinen pinnallisuudestaan huolimatta.
Samalla tavalla kuin Woody Allenin elokuvia, rakastan samasta huumorista ammentavia sarjoja "Hulluna sinuun" ja "Curb Your Enthusiasm".
Viime aikojen parhaimpia ovat olleet ehdottomasti "Mad Men" ja "Greyn anatomia". "Lostkin" oli pitkään mahtava, ei enää ihan lopussa.
Rakastan brittisarjoja yleisesti ottaen, niitä jotka aina ennen tulivat perjantai-iltaisin. Parhaimmat ovat ehkä kuitenkin "Todella upeeta" ja "Rimakauhua ja rakkautta", joka saattaisi olla lähimpänä elämäni sarjaa.
Eri sarjoihin liittyvät muistot ovat kauniita. Minullekin tuli imetykseen ja sittemmin tuttipullon antamiseen liittyviä mieleen: esikoisen ollessa vauva seurasin juuri aamuruokinnan aikana ensin ihanaa skottilaista "2000 eekkeriä taivasta" ja sitten espanjalaista "Serranon perhettä".
"Pako"-sarjasta meillä jäi katsomatta livenä ensimmäinen tuotantokausi, mutta saimme sen sitten joululahjaksi, ja katsoimme sen melkein kokonaan putkeen uudenvuoden aattoyönä esikoisen ollessa alle 2 kk vanha, ja meidän viettäessä elämämme ensimmäistä uuttavuotta kotona oman perheen kesken. Muistan, miten vauva nukkui sohvalla välittämättä tv:n äänistä tai ulkoa kuuluvasta raketin paukkeesta.
Voi kun näistä voisi puhua vaikka kuinka kauan...
Minä olin Dallasille ja Dynastialle liian nuori, muistan kyllä kyseisten sarjojen tunnarit, mutta en niitä koskaan katsonut.
VastaaPoistaOlen monien tv-sarjojen fani, mutta vannon kyllä kotimaisuuden ja Neil Hardwickin (heh, vähän brittiläisyydenkin) nimeen. Tankki täyteen ja Reinikainen on opettanut minut kirjoittamaan.
Outi: Sinulla on osin samat Lost-muistot kuin minullakin. Meillä tosin esikoinen oli sylivauva, kun aloimme katsoa Lostia. Hänellä oli koliikki ja iltaisin vauvaa kanniskellessa/imettäessä oli aikaa katsoa telkkaria, silloin en juurikaan saanut luettua. Mieheni katsoi Band of Brothersia ja seuraa nyt Pacificia. Minäkään en ole koskaan katsonut Salkkareita. Kiva, että meitä on muitakin. :)
VastaaPoistaMurswein: Hauskaa. Dallas on sarja, joka 80-luvulla yhdisti melkein koko Suomea alakouluikäisistä eläkeläisiin. Se oli kyllä hyvin tehty, vaikka juonenkäänteiltään välillä "hieman" liioiteltu. Minäkin muistan katsoneeni telkkaria joskus salaa, hiivin olohuoneen ovelle ja katsoin samaa mitä vanhempanikin.
Katri: Minä en tiennytkään, että Dallas tuli joskus keskiviikkoisin. Perjantai-illat muistan. Näkemiin vaan muru tosiaan oli ihan parhautta! Sen olen katsonut kolmesti: 80-luvulla, uusintana 90-luvulla ja uudelleen 2000-luvulla. Olemme mieheni kanssa pohtineet, että sarjan voisi ostaa omaksi. Se huononi niissä uusissa jaksoissa, mutta kaksi ensimmäistä tuotantokautta olivat aika ylivetoja. ♥
Karoliina: Minä olen aina ajatellut, että Länsi-Suomessa etenkin Pohjanmaalla isotellaan ja siksi Dynastia olisi sopinut sinne! Sanon tämän kaikella hellyydellä, rakas kummitätini asuu Etelä-Pohjanmaalla ja kaikki kaksi (!) serkkuani ovat pohjalaisia. (Terveisiä vaan, jos luette ♥) Mutta olin lapsuudessani ja olen edelleen samaa mieltä, Dallas oli paljon Dynastiaa parempi ja maanläheisempi. Minä kyllä katsoin Falcon Crestiäkin.
Twin Peaks, Rooman sheriffi Mullan alla ja Ally McBeal - kyllä, katsoin niitä kaikkia. Miten minä en nyt katso mitään?
Rakastan Woody Allenin elokuvia ja Hulluna sinuun-sarjassa oli paljon sukulaisuutta Allenin elokuviin. Pidin myös Seinfeldista ja etenkin Frasierista. Ja "Rimis", silkkaa rakkautta tv-sarjaa kohtaan. Jännästi vauva-aikakin jäsentää television katselua. Esikoiseni oli koliikkivauva ja hänen ensimmäisen puolen vuotensa aikana en oikeasti voinut lukea mitään Me Naisia syvällisempää. Arvaa vaan oliko juhlaa palata kirjojen maailmaan loppuvuonna 2006? Ehkä siksikään en nyt katso juuri telkkaria.
Amma: Kotimaisessakin tv-tuotannossa on paljon hyvää, Tankki täyteen on suomalaisempi kuin monet "syntysuomalaisten" (inhoan näitä määreitä) tekemät sarjat. Minä kävin lapsena mansikkakarnevaaleilla kuuntelemassa Tenho Saurénin "Konstaapeli Reinikaisen parhaita juttuja". Oman aikansa stand upia. :) Uusista kotimaisista Tahdon asia oli huikea.
Oi Dallas!! :) Ihana postaus, kiitos tästä! Niin tutulta kuulostaa, Dallas oli mahtava! Ja sitä ennen Onnenpäivät, lauantai-iltapäivisin, oih! Nyt Emmerdale, olen niin koukussa siihen, että melkein haaveilen matkasta niihin maisemiin. :D
VastaaPoistaNuoruudessa, jolloin vielä kovin aktiivisesti katsoin telkkaria, tuli tosiaan katsottua ainakin Dallas, Dynastia, Ihmemies, Ritariässä ja Miami Vice lähes joka jakso;)
VastaaPoistaNykyään telkkarin katselu on jäänyt aika tavalla vähemmälle, tällä hetkellä suosikkisarjani on Gilmoren tytöt, jota tyttäreni kanssa seuraamme. Ja tuo tauolta palannut House on myös taas koukuttanut:)
Ja puutarhaohjelmat katson lähdes kaikki aika sujuvasti;)
Linnea, mie en ole koskaan katsonut Gilmoren tyttöjä, sillä olen luullut että se on jotenkin lässy sarja. :O
VastaaPoistaSatu: Kiva, että tämä toi mukavia muistoja. Minä muistan Onnen päivät omasta lapsuudestani vain hämärästi, muistan kyllä että ainakin vanhempani katsoivat sitä ja kun sarja alkoi uusintana 90-luvulla, palautui etenkin Fonzie mieleeni. :) Emmerdalen maisemmin lähtisin minäkin, vaikken sarjaa katsokaan. Englannissa on sitä jotain ♥
VastaaPoistaPioni: Samoja muistoja ja tunnelmia - totesinkin jo, etten itsekään katso telkkaria aktiivisesti. Pikku kakkonen on meillä katsotuin ohjelma. Odotan kyllä, että oma viisivuotiaani kasvaa siihen ikään, että voin katsoa Gilmoren tyttöjä hänen kanssaan. En tietenkään toivo ajan nopeutumista, mutta sitten aikanaan. :)
Hanna: Gilmoren tytöt on kaikkea muuta kuin lässy! Parasta diaologia, mitä amerikkalaiseen televisioon tulee.
Minun suosikkeja lapsena/nuorena oli Tohtori tuli kaupunkiin ja erityisesti Tie Avonleaan, ihanan lämminsävyinen sarja. <3 Harmitti kovasti kun yle uusi sen suht vasta mutta jaksoja ei ollut areenassa, joten telkkarittomana en päässyt näkemään oliko sarjassa vielä sitä lumoa. :(
VastaaPoistaRéa: Tohtori tuli kaupunkiin ja Tie Avonleaan molemmat tulivat silloin, kun aloittelin opintojani. Katsoin molempia, ihanan lämminhenkisiä kummatkin. Tie Avonleaan etenkin oli merkittävä, koska se avasi lisää Montgomeryn maailmaa. Nythän muuten Sara-kirjoja suomennetaan aika paljon. Käsittääkseni osa Sara-tarinoista on ollut pohjana Tie Avonleaan-sarjalle, mutta sarjassa on aineksia muistakin Montgomeryn kirjoituksista.
VastaaPoista