~Kirjasuosikkini 2010~

 

Vielä on pari päivää vuoden vaihtumiseen, mutta vaikka sain joululahjaksi hyviä, vielä kesken olevia kirjoja, uskallan nyt julkaista oman listani vuoden 2010 kirjasuosikeistani. Laskujeni mukaan luin vuonna 2010 kaikkiaan 65 sellaista kirjaa, joista kirjoitin blogiini. (Kirjojen laskeminen helpottaa ikuista blogikriisiäni siitä, että missä määrin tämä on kirjablogi.)

Esittelen niistä teille nyt oman kirjavuoteni TOP 10:n. Tarkat huomaavat, että listallani on kymmenen sijaan yksitoista suosikkiani. Tämä voi lukeutua osaksi humanistin matematiikkaa, joskin epäilen syyksi erinomaisen runsasta kirjavuotta. Linkit vievät luonnollisestikin kirjoista kirjoittamiini arvioihin, joista huomioin nyt vain kaunokirjallisuuden. En osaa laittaa kirjoja paremmuusjärjestykseen, joten aakkoset määrätköön suosikkieni paikan.

Lumiomenan kirjasuosikit 2010:

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
Nigeria ja Biafra, sota ja älymystö, raadollisuus ja rakkaus. Kaipuu jää, mutta rakkaus pysyy. En varmaan koskaan unohda tätä väkevää ja kaunista kirjaa.

Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Siilin eleganssin mukaan ottamista pohdin tovin. Se on (kuitenkin!) kirjoitettu niin mukaansatempaavasti, jopa kepeästi, että sitä lukee ilokseen vaikkapa lähijunassa matkalla töihin. Toisaalta se sisältää niin paljon kauneutta, kyyneliin saakka yltävää traagisuutta sekä filosofiaa, että se jää pyörimään mielin sopukoihin.
 
Peter Franzén: Tumman veden päällä
Vuoden kotimainen yllättäjä. Franzén onnistuu erinomaisesti nimenomaan lapsen näkökulman luomisessa. Peten ajatukset koskettavat ja äidin selviytymistarina porautuu syvälle lukijan sieluun.

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Kirjavuoteni surullisin kirja. Silti ja juuri siksi: alkuluvuilla on alku, koska ne ovat lukua 1 suurempia kokonaislukuja, mutta äärettömään jatkuvina niillä ei ole loppua. Giordanon kirja loppuu, mutta tarina ei. On vain kuulaasti hengittävä teksti sekä kaipuu johonkin saavuttamattomaan.

John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
Ei ihan parasta Irvingiä, mutta sisältää kaikki ne elementit, joista Irvingin tuotannossa pidän. Romaani on samaan aikaan karskimpi kuin kirjailijan aiemmat teokset, mutta se on myös hauska ja sydämellinen. Irvingiä tuntevat lukijat nauttivat fiktiivisistä viittauksista hänen aiempiin teoksiinsa

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Unen, toden ja muistojen rajapinnoilla ei kellolla ja kalenterilla ole väliä. Harjukaupungin salakäytävät on maagista realismia parhaimmillaan ja sellaisena melko harvinainen kotimainen kirja.

Ian McEwan: Rannalla
Tavattoman hieno yhden illan- ja yönromaani, josta lukee myös rivien välit. Kuinka sattuma, pieninkin ilme, ele tai asian tekemättä jättäminen, laukaisee päätöksiin, joista ei ole paluuta. Hetken merkitys on kauaskantoinen.

Arne Nevanlinna: Marie
Harva kirja tulee näin liki suodattuen samalla seepian sävyisenä lukijan (ainakin minun) mielessä.Yhteen päivään mahtuu puolen Euroopan historia. Marie antaa kasvot 1900-luvun eurooppalaisille naisille.

Andrew Nicoll: Rouva Agathen rakkaus
Hullu, yllättävä ja maaginen. Rouva Agathen rakkaus, englanninkieliseltä nimeltään The Good Mayor, kohoaa kaiken arjen yläpuolelle. Se on suloinen ja vanhanaikainen, sopivasti liberaali, arjen taikuutta ja suuren yllätyskäänteen sisältävä teos.

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
Jos listaisin lukemiani kirjoja paremmuusjärjestykseen, nousisi Haudankaivajan tytär vuoden ulkomaisten kirjojen ykköseksi. Korvissani soi Jacob Schwartin lause "sinä olet syntynyt täällä, sinulle ne eivät tee pahaa", joka sekoittuu Zachin pianoharjoituksiin. Annan Rebeccan ja/tai Hazelin sielun liekin loistaa mielessäni.

Riikka Pulkkinen: Totta
Kirjavuoteni vaikuttavin kirja, joka on arkea ja juhlaa, elävää ja verevää muistoinakin. Tottan jälki on lähtemätön. Jokaisen ihmisen takana on kokonainen maailma; Tärkeintä on halu pysyä tarinassa


Kirjavuoteen mahtui myös pieniä yllätyksiä. Vuoden kirjoista odotin ennakkoon eniten Irvingin Viimeistä yötä Twisted Riverillä, Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarinaa sekä Juha Itkosen Seitsemäätoista. Vaikka Niffeneggerin ja Itkosen romaanit olivatkin hienoja ja voin niitä mielihyvin suositella kaikille, olivat kirjat pieniä pettymyksiä odotuksiini nähden. Lisäksi haluan antaa "kunniamaininnan" seuraaville kirjoille:

Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa, jonka ottamista mukaan mietin viime hetkelle saakka. Koska liikuin Afrikassa jo Puolikkaan keltaista aurinkoa kanssa, päätin antaa tilaa Irvingille.

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri, jonka jokainen lause on merkityksellinen.

L.M. Montgomery: Annan jäähyväiset. Haluan pitää tämän kirjan itselläni, en voi arvottaa listoille.

Miina Savolainen: Maailman ihanin tyttö on maailman ihanin kirja. Jätin pois listaltani, koska päätin keskittyä kaunokirjallisuuteen.

Geraldine Brooks: Kirjan kansa, jonka jääminen pois kymmenen suosikkini joukosta on blogitapaturma. Unohdin kirjan, jota en voi unohtaa! Lukekaa tämä. :)

P.S. Toissapäivänä, 27.12., blogini täytti kaksi vuotta kuin vaivihkaa. Tulen juhlistamaan tätä pientä merkkipaalua arvonnalla heti vuoden 2011 alussa.