Edit. 25.8.2012. Kirjoittaessani Irvingin tuoreimmasta suomennoksesta Vapauttakaa karhut, tulin katsomaan mitä aikanaan kirjoitin Viimeisestä yöstä Twisted Riverillä. Mutta mitä ihmettä? Täällä onkin teksti Franzénin esikoisromaanista. Olen ymmälläni: Franzén on myös omalla paikallaan, ja kaikki tämän postauksen tunnisteet viittaavat Irvingiin. Samoin alla oleva kommenttikenttä on täynnä keskustelua Irvingistä ja suomeksi ja englanniksi lukemisesta. Olen pahoillani. Koetan selvitellä asiaa.
Peter Franzénin osin omaelämäkerrallinen teos Tumman veden päällä (Tammi 2010) kertoo kuusivuotiaan Peten tarinan 1970-luvun Keminmaalla uusperheessä, jonka elämää varjostaa isä(puole)n mielipuolinen väkivaltaisuus niin äitiä kuin Peteä kohtaan.
Minä seison oven takana, enkä kuule mitään. Korvissani kohisee ja suu on kuiva. Sormia nipistelee, vatsanpohjassa on kummallinen tunne, vähän kuin pissattaisi. Isä on poliisi, jota Pete hieman ihailee, tuopa isä undulaatitkin lapsille lemmikiksi. Joskus isä on niin pelottava, että Pete pissaa housunlahkeensa märäksi pelkästä selkäsaunan aavistamisesta. Naapurissa asuvalla kaverilla menee vielä huonommin, pojalla on kengän painauman jälki selässään. Äiti on ihana ja paistaa lettuja hoitopäivän jälkeen, pikkusisko Suvi on suloinen.
Mummulassa on turvallista, sinne mennään yökylään - vaikka keskellä yötä. Pete ja pikkusisko Suvi nukkuvat vierekkäin, pappa kertoo hauskoja tarinoita ja saunan jälkeen juodaan Perry-limsaa. No hyvä, kun tulitta käymään. Met kerkesimmä jo mummun kanssa maate, kun ooteltiin teitä vasta huomenna, tuumaa pappa ja nostaa Peten syliinsä pahoinpidellyn äidin tullessa lapsineen vanhempiensa luo turvaan. Myös Peten biologinen isä, Helsingissä asuva Kake on turvallinen, joskin vieras aikuinen.
Franzén kirjoittaa sujuvasti. Kieli on paikoin hieman liiankin yksinkertaista ja kerronta suoraviivaista, mutta siitä huolimatta (tai lapsen näkökulman ollessa kyseessä juuri siksi) Franzénin romaani kaikkine henkilöineen on totta. Peten mukana aikuinen lukija voi heittäytyä muistelemaan omaa lapsuuttaan; Saunalimonadi, pakkasessa jäätyvät varpaat, metsästysaseet, Playmobil-ukkelit, tähtikirkkaat yöt, hämmentävät valokuvat, Ruotsin ihmeet - Maraboun suklaa ja ABBAn musiikki, ystävän kanssa jaetut salaisuudet sekä elämän ensimmäinen matka isoon kaupunkiin ovat tuttuja kenelle tahansa pikkukaupungissa lapsuutensa viettäneelle.
Minun ei tarvitse olla kummoinen - tai omaperäinen - veikkaaja sanoessani, että Franzénista kuullaan jatkossakin myös kirjailijana. Franzén onnistuu erinomaisesti nimenomaan lapsen näkökulman luomisessa. Peten ajatukset koskettavat ja äidin selviytymistarina porautuu syvälle lukijan sieluun. Voi vain kuvitella, millaista tuskaa pieni Pete kantaa sisällään vielä aikuisena. On kuin Pete todellakin kävelisi tumman veden päällä, jääkannella. Jää on ohutta, mutta se kantaa kaikesta huolimatta.
(Jäin hieman miettimään sitä, kuinka usein kirjailijan ja näyttelijän työ voi yhdistyä. Ajatelkaa vaikka mestarimaista Pirkko Saisiota, särmikästä Anna-Leena Härköstä tai tänä vuonna esikoisensa julkaisseita Tiina Lymiä ja Franzénia!)
Ja se äänikirjakin etenee, vaikka vain bussimatkan verran päivässä ;)
Kiitos mainiosta arviosta! Pitäisi siis palata Irvingin pariin ja unohtaa ne muutamat aiemmat vähemmän hyvät teokset...? Ainakin sinä saat kuulostamaan siltä.
VastaaPoistaValitettavasti en pysty lukemaan muilla kielillä kuin suomeksi. Joskus siinä varmaan menettää jotain, mutta vaikkapa englanniksi lukeminen tuntuisi niin työläältä, että taitaisi lukemisen ilo jäädä vähiin. Ja olen vielä aika nopea lukija... miten osaisinkaan lukea vieraalla kielellä, kun se on paljon hitaampaa? :)
Ilse, mitä 'vähemmän hyviä teoksia tarkoitat'? Ethän vain Irvingiä;-)
VastaaPoistaLumiomena, samoilla olimme linjoilla eli Irving on edelleen herkkua. Ihanaa, että saamme lukea häntä jatkossakin...Arvostelusi oli kattava ja koukuttava! Kiitos!
Vierailla kielillä lukeminen hidastaa minua liikaa. Luen noin sata kirjaa vuodessa, joten ei mahdollista, MUTTA nyt olen tilannut yhden kirjan englanniksi erään tunnetun henkilön suosituksesta...Enempää en kerro, sillä ehkä en saa sitä blogiini ikinä;-) Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta!
Lumiomena, me olemme ostaneet aina lastenkijoja monilla kielillä matkoiltamme. Minä ostan myös taidekirjoja vaikka millä kielillä, osaan tai en. Olemme ollet niin paljon alppimaissa, että väkisinkin monet kuuluisat sadut ovat meillä saksaksi. Minun on nyt kuitenkin otettava saksan valitettavasti etäisyyttä kielenä, jos aiomme...,sillä en kertakaikkiaan pysty pitämään enää kahta vierasta kieltä hyvässä tasossa. Toinen syö toista! Onkohan tämä merkki iästä...apua!
Saksa on kuitenkin minulle se kieli, mihin uskon vahvasti palaavani, kunhan...,mutta nyt on englannin aika.
Vaikka olen rannikolta, en välitä pätkääkään ruotsin kielestä. Silti selviän sisustuslehdistä leikiten ja se riittääkin.
Otit esiin kiinnostavan aiheen!
Katsoin eilen televisiosta Kristiina Rikmanin haastattelun, jossa käsiteltiin juuri tämän teoksen kääntämistä. Tukkilaiskohtaukset olivat olleet haastavia, joten olisi ihan mielenkiintoista lukea ne alkukielelläkin.
VastaaPoistaEn ole lukenut Irvingiä moneen vuoteen, pitäisiköhän vaihteeksi kokeilla. Hyllystä löytyy vain Carpin maailma, Leski vuoden verran ja ihanainen Kaikki isäni hotellit.
Minä luen yleensä vain suomenkielistä, nautiskellen sanojen voimasta.
Ilse: Jos pidit Ystäväni Owen Meanysta tai Oman elämänsä sankarista, pidät luultavasti tästäkin. Aika traaginen pohjavire, mutta hieno kirja.
VastaaPoistaKyllä minäkin nautin eniten äidinkielellä lukemisesta juuri siksi, että englanniksi lukeminen on hidasta, mutta koetan pitää kiinni kielitaidosta ;)
Leena: Kiitos. Irving tosiaankin on herkkua edelleen ja toivottavasti hän jaksaa kirjoittaa vielä useita romaaneja. Irvinghän kirjoittaa hitaasti ja hänen kohdallaan se on laadun tae; Jotkut kirjailijat pukkavat ulos romaanin vuodessa, mikä näkyy laadussa. Täysosumien joukossa on niitä suoranaisen kehnoja. Mielestäni Irvingillä on vain yksi suorastaan huono kirja, se Neljäs käsi, jonka sain aikanaan vaivoin luettua. Kyllä toinen kieli syö toista: Kun kesällä 2005 ajoimme autolla Italiasta Suomeen, niin esim. Saksassa en saanut päähäni yhtään saksan sanaa, kun italia englanti risteilivät mielessäni. Ja Ruotsissa mieheni piti sanoa "var så god", niin hänen suustaan tulikin sana "prego"!
Joana: Olisipa ollut kiinnostava nähdä Rikmanin haastattelu. Oliko se Ylen kanavilla? Jos oli, niin voisin hakea sen Areenasta. Se on totta, että sanoista nauttii ja aistii parhaiten juuri omalla äidinkielellään. Siksi tartunkin seuraavaksi taas kotimaiseen tai suomennettuun kirjaan (en ole vielä päättänyt, että mitä luen).
Minulla on valitettavasti jäänyt Irvingin(kin) lukeminen vähiin viime vuosina. Sentään kirjoitin Garpin maailmasta (suomeksi luettuna) esseen lukiossa... Joitakin hänen aikaisempia kirjojaan minulla on englanninkielisinä, mutta en välttämättä ole niitä lukenut (vielä :-)
VastaaPoistaLuen jonkin verran englanninkielisiä kirjoja, esim. Harry Potterit oli pakko lukea ensin englanniksi, sitten kyllä myös suomeksi. Ruotsinkielisten lukeminen on jäänyt kokonaan, jossain vaiheessa kyllä luin mm. Agatha Christien dekkareita ruotsiksi. Sarjisklassikoita, esim. Tintti, Asterix, Smurffit, minulla on ranskaksi, ihan romaaneja en ole vielä uskaltautunut lukemaan, vaikka jonkun olenkin hyllyyni hankkinut sitä uskallusta odottamaan.
Hyvää käännöstä on tietenkin ihana lukea suomeksi (onneksi niitä on enemmän kuin huonoja), mutta kyllä minä nautin niiden alkuperäisteostenkin lukemisesta.
Luen alkuperäisellä kielellä ,jos vaan voin.Parhaiten se sujuu englanniksi(olen varhaisteinistä asti lukenut englanninkielisiä kirjoja),sitten ruotsiksi,hepreaksi ja espanjaksi.
VastaaPoistaKuulostaapa mielenkiintoiselta tuo Irvingin kirja!
(ja minä mukavuudenhalun ja nopeuden vuoksi luen pääosin ruotsiksi)
VastaaPoistaEn ole ikinä lukenut yhtään Irvingiä mutta viime aikoina miehen kehumista on tullut vastaan sen verran paljon että kai sitä täytyisi kokeilla. :) Otan vastaan suosituksia siitä, mistä kirjasta kannattaisi aloittaa!
VastaaPoistaLuen kirjat mieluiten suomeksi, ja jos käännös on saatavilla (tai odotettavissa), valitsen lähes aina sen. Kuitenkin, alettuani seurata englanninkielisiä kirjablogeja, olen törmännyt niin moneen kiinnostavaan, suomentamattomaan nimeen että olen alkanut lukea jonkin verran kirjoja myös englanniksi. Kävin kurkkaamassa listaani: tänä vuonna lukemistani 37:stä kirjasta kuusi on ollut englanninkielisiä. Hyvin on sujunut, on se vähän hitaampaa kuin suomeksi lukeminen, mutta ero ei ole kovin merkittävä.
Olen ajatellut kokeilla myös ruotsiksi lukemista, vaikka kieli onkin käytön puutteesta ruosteessa. Saksa onkin sitten vielä pahemmin ruosteessa ja sillä en edes kuvittele lukevani kirjaa, jotain aikakauslehteä ehkä voisi yrittää... :)
Katri: Hauska kuulla, että sinullakin on Irving-essee menneisyydessäsi ;) Garpin maailmasta minäkin sen kirjoitin (yliopistossa). Minä en ollut aiemmin lukenut mitään Irvingiä englanniksi, sikäli olen iloinen, että nyt luin. Sinulla on varsin ihailtavasti vieraskielistä lukukokemusta takanasi!
VastaaPoistaYaelian: Kirja on mielenkiintoinen, mutta ehkä rankempi kuin monet muut Irvingin romaanit. Sinulle muulla kuin suomen kielellä lukeminen on varmasti luontevaa, ja aika harvoin varmaan saatkaan suomenkielisiä kirjoja luettavaksesi? Itse luin Bolognan aikoina nimenomaan Englanniksi (italiaksi vain naistenlehtiä ja yhden Calvinon).
Hannele: Se on varmaan sulle aika selvä juttu :)
Satu: Ehdottomasti suosittelen Irvingiä ja en usko, että Leena Lumi panee pahakseen jos sanon hänen olevan samaa mieltä ;) Mistä aloittaa... Se onkin toinen kysymys ja jos kyselet asiaa muista kirjallisista blogeista, saat varmasti aika erilaisia vastauksia - kukin suosikkinsa mukaan. Mutta suosittelisin klassisimpia Irvingin kirjoja, kuten Garpin maailmaa ("kaikkein klassisin" tuumi kirjallisuuden saksalainen apulaisprofessori minulle) tai Kaikki isäni hotellit-kirjaa. Niissä on oikeastaan kaikki ne ainekset, joita Irving onnistuneesti kierrättää. Ja vau, sinullakin on paljon luettuna englanniksi!
Tykkään eniten hänen "Kaikki isäni hotellit " kirjastaan.Luen aiika paljon ruotsiksi se on miehen kieli ja nautin siitä-usein ajattelenkin sillä vaikka olen suomenkielinen itse(saattaa johtua 30v yhteiselostakin : ))-Myös englanniksi usein dekkareita ,kasvatusaiheita,psykologiaa,keittokirjoja ,ranskaksi aikakausilehtiä ja Anna Cavaldaa ,venäjäksi naistenlehtiä..on kiva myös lukea ensin alkuperäisellä kielellä sitten myöhemmin suomeksi tai päinvastoin.Aloitin sen nuorena Montgomeryn suomentamattomien Annojen löytämiswn riemusta..nyt niistä myöhemmin suomennetut on ollu vähän pettymyksiä..kirjoja ilman ei voi elää.
VastaaPoistaKirjoitat todella hyvin kirjaesittelyn ja upeaa lukea!
Jestas, olettepa te aikamoisia taitureita. Vielä tässä muilla kielillä lukemaan, näin kesän korvalla en kerkiä lukemaan edes suomeksi. Ja se kyllä vähän harmittaa, kun keväällä pääsin jo tosi hyvään lukuvauhtiin.
VastaaPoistaNyt täytyy ensimmäiseksi sanoa että Wau! En usko, että itse saisin tästä kirjasta alkukielellä lukien paljonkaan irti-joku osa tunnelmasta jäisi taatusti puuttumaan.
VastaaPoistaPidän kyllä kielitaitoa yllä lukemalla sekä britti-että amerikaneglantia, mutta lähinnä niiden lehtien kautta;-) viihdyttäviä pokkareita jaksan myös kevyesti lukea, mutten oikeastaan muita.
Meille tulee muuten tuo SSK:n kirjakerhon lehtikin niin myöhään, että koko kirjailijan suomenvierailukin meni itseltäni täysin ohi!
Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille!
Minä luen vain suomeksi...en usko, että kielitaitona, edes englantini, riittäisi siihen, että ymmärtäisin kielen vivahteet ja nyanssit. Ja rakastan suomen kieltä, jotenkin vain haluan lukea kaiken suomeksi. Toki aikoinaan on ollut pakko lukea englanniksikin, mutta kaikki viime vuodet olen ollut tässä suhteessa kovin laiska.
VastaaPoistaLuen yleensä suomeksi. Olen niin malttamaton, että hermostun, kun vieraalla kielellä ei etene. Tämä on yksi 'pitäisi'-asia. Pitäisi verrytellä erityisesti englantia...
VastaaPoistaHieno saavutus, onneksi olkoon, kun pääsit loppuun!
Maria: Kaikki isäni hotellit on minunkin suosikkini. Olen lukenut sen monesti. Sinulla on todella hyvä kielitaito, vau! Ja lukemalla monilla eri kielillä pidät sitä hienosti yllä. Kielitaito ruostuu niin helposti... Luin itse lukiossa venäjää, mutta enää osaan hätäisesti aakkoset, samoin ruotsi on ruosteessa (johtuu pitkälti siitä, että asuin elämäni 32 ensimmäistä vuotta Itä-Suomessa), mutta koetan lukea jotain ruotsiksi. Venäjäksi en ole koskaan kokeillut - naistenlehdet voisivat olla hyvä ja hauska alku.
VastaaPoistaKeijukainen: Minullakin on joskus lukutaukoa. Se ei yleensä kestä kauan, mutta esimerkiksi hyvän kirjan jälkeen on tyhjä olo ja pystyin lukemaan vain naistenlehtiä.
Aamunkukka: Minulle kävi nyt kuvailemallasi tavalla, jotain Irvingistä jäi puuttumaan. Aistin kyllä kirjan tunnelman ja tapahtumat totta kai piirtyivät mieleeni hyvin, mutta en saanut irti ihan samaa kuin mitä olisin suomennetusta teoksesta saanut. Siksi aion joskus (vaikka tulevaisuudessa kirja-alesta) ostaa suomennoksenkin. Niistä ulkomaisista lehdistä voisin tehdäkin pienen postauksen joskus, taisi olla puhetta blogissasi!
Kirjailijatar: Mieleeni tuli Facebookissa oleva ryhmä: "Suomen kieli on koti, metsä ja puutarha". Jos olet FB:ssa, liity ihmeessä sinne :) Millään muulla kielellä kuin omalla äidinkielellä ei voi kokea samanlaisia kielen nyansseja. Jos meillä ei ole omaa kieltämme, ei meillä ole paljon muutakaan kulttuurista pääomaa.
Linnea: Tämä oli nyt melkoista verryttelyä. Lukemiseen meni yli kaksi viikkoa, yleensä luen nopeaan. Kun nyt alkuun pääsin, koetan kesän mittaan lukea englanniksi muutakin :)
Luen sattuneesta syystä tietenkin eniten saksaksi, mutta joitakin dekkareita tai muuten helpompia kirjoja kyllä englanniksikin. Ruotsista kirjoitin minäkin ällän, mutta aktiivinen sanavarasto on kehno, mutta olen minä yhden Mankellin lukenut ruotsiksikin. Ranskaksi yritän lukea silloin tällöin jonkun pienen lasten kirjan. Irvingiä tuskin pystyisin englanniksi lukemaan joten chapeau, että luit sen alkuperäiskielellä.
VastaaPoistaAllu: Sinulla saksa onkin luonnollinen kieli lukea :) Hienoa, että olet lukenut Mankellia alkukielellä ja lastenkirjoja ranskaksi. Itse en ole koskaan opiskellut ranskaa, mutta ainahan voi aloittaa. Pidän vieraiden kielten opiskelusta.
VastaaPoistaHmmm, minä en ole oikein koskaan Irvingiin hurahtanut sen pahemin, vaikka muutama "pakollinen" on tullutkin luettua. Blogiisi sen sijaan olen tullut useamminkin viime aikoina ja sen innostamana perustin itsekin ruokablogilleni "kirjallisemman" sisaren. Linkitin myös blogisi- onhan ok ?
VastaaPoistaEriqou: Kiva, että löysit tänne ja totta kai saa linkittää. Huomasin viestisi vasta nyt ja ehdin jo kirjautuakin blogisi lukijaksi :)
VastaaPoista