keskiviikko 15. joulukuuta 2010

~Kuulumisia Kööpehaminasta~

Kuinka aloittaa pieni, ja minulla on taipumusta liioitella, valokuvallinen matkakertomus kohteesta, joka lumosi minut täysin? Miten valita kuvat matkasta, jonka aikana otin vaatimattomat 1400 (tasan!) valokuvaa? Ainakaan kaunis ja kannatettava vähemmän on enemmän-ajatus ei tällä kertaa toimi. Säästääkseni teidät lukuisilta Kööpenhamina-päivityksiltä lataan tänne nyt melkoisen kuvapläjäyksen tuoden eteenne tunnelmia sieltä sun täältä. Toivottavasti onnistun herättelemään matkakuumetta!

Kööpenhamina, joka valikoitui mieheni ja minun kahdenkeskisen viikonloppumatkan kohteeksi lyhyen lentomatkan ansiosta, vei minut mukanaan satuun. Kaikki, ihan kaikki, kietoi pauloihinsa: jouluiset kadut (tanskalaiset hallitsevat koristelun; Runsaasti eikä mitään liikaa!), Pieni merenneito yksinänsä, Kansallismuseo, linnat, värikkäät talot sekä ennen kaikkea tivoli, josta kierrokseni aloitan:

Kun astuin Tivoliin, astuin satuun. Tuhannet, varmasti sadatuhannet, valot toivottivat tervetulleiksi. Ihmiset lapsista rollaattimummoihin olivat hyvällä mielellä. Tanskalaisille tyypillissä tyylikkään valkoisissa kojuissa myytiin paahdettuja manteleita, makkaraa, joulukoristeita, leluja, käsitöitä, lämmintä siideriä, kaakaota, glögiä ja hehkuviiniä, jota en voinut vastustaa. Tivoli on se huvipuisto, joka oli edustanut Walt Disneylle kaikkien huvipuistojen arkkityyppiä. Disney oli sanonut, että this is what an amusement park should be like. Olen samaa mieltä. Enkä edes mene tivolilaitteisiin, pelkkä kävely riittää ja on aika romanttistakin.

Aikoinaan merimiesten, prostituoitujen ja oluen täyttämä Nyhavn on nykyisin se alue, joka taitaa komeilla melkein kaikkien Kööpenhaminaa esittävien matkakirjojen kannessa. Eikä ihme, sen verran viehättävä, suorastaan idyllinen ja aika porvarillinen alue se näinä päivinä on. Värikkäät talot ovat suloisia kuin (isot) karamellit niin päivällä kuin iltamyöhäiselläkin. Oman lisäviehätyksensä alueeseen tuovat siellä pidettävät joulumarkkinat sekä se, että yksityiselämässään aika omalaatuinen satusetä Hans Christian Andersen asui talossa numero 18 joitakin vuosia.

 1600- ja 1700-luvuilla Tanskan kuninkaallisten, maailman vanhimman kuningashuoneen, kotina ja kesäasuntona toimineessa Rosenbergin renesanssilinnassa saimmekin ohjelmaa ihan koko rahan edestä. Kun astuimme linnan pihalle, menossa oli vahdinvaihtoparaati, jollaisista en yleensä edes välitä. Kiersimme linnan tunnollisesti, kurkistelimme sen viehättäviin ja yllättävän pieniin huoneisiin, katsoimme kruununjalokivet ja tutustuimme linnan alueella asuvaan kovin tuttavalliseen kissaan (joka ihastui mieheeni; Mistä kissat aina löytävätkin suosikikseen ne ei-kissaihmiset? :)). Kun olimme lähdössä pois, tuli koko linnan alueelle hälytys eikä ketään päästetty linnanmuurien sisälle tai sieltä ulos. Kaikki me vierailijat jouduimme seisomaan tovin jos toisenkin vallihaudan ja linnan välisellä nurmikaistaleella katsellen, kuinka sotilaat ja poliisit säntäilivät sinne tänne puhuen radiopuhelimiin. Kun tilanne oli ohi, pääsimme jatkamaan matkaamme. Paraatikin saapui sopivasti takaisin fanfaarejaan soitellen.

Syötyämme maailman huonoimmassa kiinalaisessa (onneksi kaikki muu ruoka, juoma ja makea oli parempaa!) kiersimme vielä Kansallismuseon. Massiivinen museo piti sisällään kaikenlaista historiallista, kiinnostavaa ja jopa kuriositeettimaista. Vaikuttavat inuiittien ja intiaanien esineiden kokoelmat koskettivat minua eniten. Tasankointiaanien kuvakalenterinakin toiminut vaate kertoi karua historiaa. Millaisia kohtaloita pohjoisen intiaaniheimot olivatkaan kokeneet, kun biisoninnahalle piirretyssä kalenterissa kiväärin haulit näyttäisivät satelevan niin aikuisia kuin lapsiakin kohti? Se, miksi Tanskan kansallismuseossa oli niin paljon Amerikan ja Tyynenmeren alueen kulttuurihistoriallista esineistöä, ei valjennut meille. Ehkä hovi sai niitä lahjoituksina?

Joulukoristelussa tanskalaiset tuntuvat olevan luontaisia lahjakkuuksia. Keskustan tunnetuimmalla kävelykadulla Strogetilla vierähti aikaa, kun miltei jokaisen näyteikkunan eteen teki mieli pysähtyä. Illum-tavaratalon ikkunassa nallet jammailivat joulumusiikkia Lois Armstrongin hengessä, Royal Copenhagen-posliinikauppa huokui hillittyä charmia ja itse katu oli koristeltu sydämin ja tähdin. Jokainen pieni yksityiskohta oli hallussa. Kaikkein ihanin oli taiteilija Tage Andersenin kukkakauppa, jota katsoimme ulkoa päin. Joka paikkaan ei kolmen päivän matkan aikana voinut tai tarvinnut ehtiä, vaikka olisi halunnut.

Rentoutuminen ja kotoisa oleilu (hygge?) jäi päällimmäisenä mieleen. Viimaisesta, mutta aurinkoisesta säästä huolimatta mieleni on lämmin Kööpenhaminaa ajatellessani. Olen tehnyt mieheni kanssa hieman samanlaisen joulunalusajan matkan Wieniin kaksi vuotta sitten ja vaikka Wien olikin loistokas, vei Kööpenhamina voiton. Kaupunki on jouluhullun paratiisi enkä näin ilmaistessani liioittele tippaakaan.

Kaikkea en voi tai ehdi kertoa. Tämäkin tarina jäi meille arvoitukseksi; Mitä lie mahdollisille rakastavaisille sattunut?

Ja mitä niihin marsipaanipossuihin tulee, niin niitä riitti. Samoin marsipaanikarhuja, -enkeleitä, -tonttuja ja -hevosiakin. En pidä ollenkaan marsipaanin mausta, mutta aika hauskoja otuksia löytyi La Glace-kahvilan ikkunasta, vai mitä?

35 kommenttia:

  1. 1400 kuvan perusteella ihastus Kööpenhaminaan oli todellakin suuri;D Ihania kuvia ja juttuja Kööpenhaminasta;kaupunki on minulle enemmän tuttu lapsuudestani,jolloin kävin siellä montakin kertaa.Isotätini asui siellä,ja muistan monet Tivoli-kerrat,mikä ihana paikka!
    Viimeksi kävin Kööpenhaminassa eksän kanssa v.2003,mutta vain ihan pikaisesti,sillä olimme matkalla Århusiin.
    Miten hellyttäviä nuo marsipaanipossut ovatkaan!

    VastaaPoista
  2. Teillä on varmasti ollut hurmaava ja unohtumaton reissu! Ihania kuvia,tunnelmia,värejä ja valoja. Paljon ehditte kiertää ja paljan let ottanut kuviakin! :D Kyllä tällaisia kuvia ja tunnelmia jaksaa katsella mielellään :)

    VastaaPoista
  3. Yaelian: No, minulla on suhteellisen uusi kamera ja pitihän sitä päästä käyttämään ;) Hauska kuulla Kööpenhaminan(kin!!!) olevan sinulle tuttu kaupunki. Tivoliin pääsy on takuulla ollut sinulle lapsena melkoista juhlaa, kun onhan se sitä näin aikuisenakin. Marsipaanipossut ovat aika spöjä, en kuitenkaan ostanut kotiin. :)

    Hietzu: Matka oli hurmaava, minä hurmaannuin. Miehelleni Köpis on tuttu lukuisilta työmatkoilta, mutta turistina hänkin ehdi katsoa hieman enemmän.

    VastaaPoista
  4. Tuo tivoli ja muutenkin nuo kuvaamasi paikat <3 Voi kunpa tuonne minäkin vielä jonain päivänä!

    Todella puhutteleva tuo kuva jäässä kiinni olevista pullosta ja ruusuista!!!!

    VastaaPoista
  5. Ihana matkaraportti, voi kiitos siitä! Kööpenhamina on suloinen kaupunki! Me ollaan ehkä oltu samassa kiinalaisessa ravintolassa... vieläkin kaduttaa kun mentiin sinne.

    Vaikka K on kaunis joulukaupunki, oli se kevättalvellakin ihana. Ja sitä ennen kävin kesällä nuorena tyttönä serkun ja perheensä kanssa. Silloin päästiin Tivolin laitteisiinkin!

    Tuo ruusukuva jää kyllä mieleen kummittelemaan. Voi ei. Mitähän lie sattunut...

    VastaaPoista
  6. Voi ruusuja! Tämä kuva sopisi vaikka miten järisyttävän stoorin viimeiselle sivulle, samppanjakin korkkaamatta.

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen aina pitänyt Köpiksestä ja Tage Andersenin kukkakauppa on yksi highlight.
    Oletpas ottanut paljon kuvia, enemmän kuin minä kolmen viikon Intian matkalla.

    VastaaPoista
  8. Voin kuvitella edes hippusen siitä miten ihanaa sinulla on ollut!Mutta kiitos kaunis kertomastasi ja kuvista.
    Sadun taikaa tarvitaan arkeen ,yhtä paljon me aikuiset kuin lapsetkin.
    ♥Olet suloinen.

    VastaaPoista
  9. Lumiomena, jos oikein laskin niin kuudes ja yhdeksäs kuva veivät minua. Tuo talo...ja sitten se, mikä liittyy inuiitteihin tai initiaaneihin. Minun Kanadan ystäväni pitää aina tuoda tuliaisiksi jotain intiaanien käsityötä ellei sitten vaihtoehtona ole The Complite Poems of Emily Dickinson.

    Tiedätkö, kissat seuraavat aina minuakin ja jos menen kissataloon, ne tunkevat syliini, vaikka olen niin koirahullu että tosita ei ole nähty...

    Ihana reissu takuulla ja unohda se kiinalainen...et voinut saada niin karmeaa kuin minä kaksi kuukautta sitten kun söin täkäläisessä kiinalaisessa. En ole ikinä vielä jättänyt syömättä, nyt jätin!

    Tanskassa on sitä jotain! Ja koska minä menen sinun innoittamana Amsterdamiin, niin käy sinä joskus satusedän syntymäkaupungissa Odensessa. Tanskassa sekin.

    Kiitos reissusta♥

    VastaaPoista
  10. Juuri siksi minäkin pidän Tanskasta! Monta kertaa vuodessa vierailemme, välillä pidempään, välillä lyhyempään.. Niiin esteettinen (melkein)aina. Leppoisa maa, omineen murheineen ja huolineen.

    VastaaPoista
  11. Voi kun teillä on ollut ihanaa. <3 Kiitos kuvista ja matkakertomuksesta. Minä olen ollut Kööpenhaminassa vain lapsena. Muistan, että se tuntui silloin todelliselta suurkaupungilta pienestä joensuulaistytöstä, joka oli käynyt sitä ennen pääkaupungeista vain Helsingissä ja Tukholmassa.

    Voisi olla aika tehdä uusi matka. Meillä(kin) on miehen kanssa tapana karata noin kerran vuodessa kahdestaan kaupunkilomalle jonnekin Eurooppaan. Kööpenhamina olisi mukavan lähellä ja lennot ovat paitsi lyhyet myös edulliset.

    (Mutta olimme juuri hotellilomalla kotikaupungissa ja helmikuussa lähdemme kahdestaan Dubaihin, joten Köpis-suunnitelma saa hautua kyllä jonkin aikaa.)

    Karoliina

    VastaaPoista
  12. Olipa ihana lukea matkakuulumisianne. Varmasti oli unohtumaton tuo joulumatkanne. Ihan elin mukana tunnelmassa - kiitos siitä.

    VastaaPoista
  13. Matkanne kuulostaa ihanalta !

    1400 kuvaa kolmessä päivässä, tuohon en pysty minäkään ! Saanko udella, mitä kameraa käytät ?

    Erityisen kiehtova on tuo kuva ruusuista ja samppanjapullosta. Mitäköhän lie tapahtunut ?

    VastaaPoista
  14. Oih ja aih! Matkakuume nousi taas pari astetta :D

    VastaaPoista
  15. Kaunis kiitos ihanasta kuva- ja tunnelmamatkasta! Ja nuo marsipaanipossut todella ovat suloisia, eihän niitä kai voisi edes syödä :-)

    VastaaPoista
  16. Matkakuume nousi kyllä, varsinkin kun ensi kesän matkakohteeksi on kovasti povailtu tuota Kööpenhaminaa:)

    VastaaPoista
  17. Hieno matkatarina ja kuvat. Riittää tuosta kuvamateriaalista toisellekin kertaa, eikö vain.
    Mukavia joulunaluspäiviä teille.

    VastaaPoista
  18. Oi ja voih, huokailen ihastuksesta. Otsikkosi voisi melkein olla "hyvä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.." upeita otoksia. Tosin kirjoituksiasi on aina io lukea joten sanoisin että tässä kyllä molemmat täydensivät toisiaan;-)

    Marsipaanipossujen kuvasta tuli hymy huulille, voi miksiköhän tuo villitys ei ole meille rantautunut?


    Mukavaa loppuiltaa!

    VastaaPoista
  19. Kiitos, että päästiin mukaan kierrokselle! Oli kyllä varmasti ihana matka. Minun on pakko päästä äkkiä takaisin Köpikseen, tämä kuvakavalkadi ja sinun kertomus vain vahvisti sitä tunnetta, joka jäi ensimmäiseltä matkalta.

    VastaaPoista
  20. Kiitos matkasta! :) Minä olen matkustellut tavattoman vähän Suomen rajojen ulkopuolella. Kesäinen Prahan-reissu siskojen ja äidin kanssa oli sen verran hieno kokemus, että kaupunkilomat ovat alkaneet kiinnostaa. Toivon, että pääsisimme myöskin miehen kanssa jollekin tämmöiselle...

    VastaaPoista
  21. Juuri omiaan herättämään mielikuvituksen lentoon tuo ruusu+shampanja -kuva. Siä jäi vain tuijottamaan ja miettimään, että mitä ihmettä on tapahtunut.. Tuo olisi hyvä kuva johonkin novellikilpailuun aiheeksi :) Mahtavia kuvia muutenkin! Matkakuume häiritsee jo valmiiksi ja Kööpenhaminakin on häilynyt mielessä.. melkein pitää kohta tehdä asialle jotain.

    VastaaPoista
  22. Oih ihania kaikki!
    Omasta vierailustani kaupungissa on kulunut jo.. 20 vuotta, mutta niin tutulta näytti. Varsinkin Tivoli iltavalaistuksessa. Se on ihana paikka, kaikille !

    VastaaPoista
  23. Kiitos kaunis matkaraportistasi! On mielenkiintoista kuinka eri ihmiset eri aikoina valitsevat myös matkakohteen nähtävyydet eri tavoin. Kun aikoinaan kävin yksin Kööpenhaminassa, vierailin Royal Copenhagenin posliinitehtaalla kiertokävelyn verran sekä eläintarhassa yksinäni tepastelemassa. Nyt 12 vuotta myöhemmin katselisin varmaankin melko samoja asioita kuin sinäkin!

    Ihailen tanskalaisten tyylitajua, vaikkakaan en aivan ymmärrä miksi se pitää yrittää tuoda myös tänne Pohjolaan sellaisenaan. Joitain elementtejä toki voin omia myös omiin nurkkiini! :)

    VastaaPoista
  24. Susa: Nimenomaan tuo Tivoli! Rakastuin sen taianomaisuuteen. Pullon ja ruusun tarinaa olen miettinyt kovastikin. Mitä hyvänsä onkin tapahtunut, niin ei kovin iloinen loppu.

    Ilse: Suloinen on ihana ja niin sopiva ilmaisu Kööpenhaminalle. Kaikki oli jotenkin niin nättiä. :) Itse olen aikaisemmin ollut Tanskassa pari yötä (Koldingissa ja Slagelsessa automatkalla Italiaan ja takaisin), mutta nyt kävin ensimmäistä kertaa Kööpenhaminassa. Ja aion sinne uudestaankin.

    Niin, se kiinalainen. Voi itku! Mutta ehkä voi nauraa sitä muistellessa. Kävittekö tekin Shangahissa, joka sijaitsi Strogetin varrella (yhdet rappuset ylös)?

    Pirkko: Pieni mysteeri, toivottavasti ei mikään suuri tragedia. Arvoituksellinen ainakin. Ruusut olivat sen verran tuoreita, että epäilen surullisen lopun (joksi kuvaa kutsun) tapahtuneen edellisenä iltana.

    Allu: Tage Andersen itse oli paikalla liikkeessään. Nyt harmittelen, ettemme menneet sisälle saakka, mutta liikettä oli mielenkiintoista tiirailla ulkoa päinkin. Otin paljon kuvia, mutta siten, että yhdestä kohteesta aina monta kerrallaan esim. Tivolin karusellista tuli 30 otosta ;)

    Maria: Totta, ilman satuja tai "satusilmiä" maailma olisi aika armoton paikka. Onneksi ihmeellisyyttä voi kokea niin matkoilla kuin kotonakin. ♥

    Leena: Tuonne taloon voisi kuvitella vaikka millaisia tarinoita! Minua myös kiehtoo kaikki, joka liittyy (Pohjois-Amerikan) intiaanien, inuiittien ja myös Siperian alkuperäiskansojen kulttuuriin.

    Hih, olen kuullut kissojen rakastavan juuri koiraihmisiä. Ja minä olen käynyt Jyväskylän kiinalaisessa. Se oli tosi huono myös vuonna 2004 (jos on sama kiinalainen), mutta kyllä Köpiksen Shanghai vei nyt "voiton". Odensessa olisi ihana vierailla!

    Anni: Nimenomaan! Tanska osaa olla samanaikaisesti miltei elegantin esteettinen ja leppoisan kotoinen. Poliittinen ilmapiiri siellä on kai tiukentunut, mutta ei sitä turisti huomannut. :)

    Karoliina: Oli ihanaa. 3- ja 5-vuotiaiden vanhemmille tällainen pieni irtiotto tekee hyvää. Ja te pääsette kahdestaan Dubaihin! Vau. Ehkä sitten ensi vuonna joulun alla Köpikseen tai muualle eurooppalaiseen kaupunkiin? Me aloitimme mieheni kanssa nämä kahdenkeskiset kaupunkilomat kaksi vuotta sitten kuopuksen opittua kävelemään. Onni on sellaiset isovanhemmat, jotka voivat hoitamaan lapsia.

    Voin muuten hyvin kuvitella joensuulaistytön kokemukset Kööpenhaminasta. Arvaa mitä? Tulin itse Joensuuhun opiskelemaan paljon, paljon pienemmältä paikkakunnalta ja mielestäni silloin alussa Joensuu tuntui isolta ;)

    Anu: Sinulle iso kiitos innoituksesta Kööpenhaminaa kohtaan! Yli vuoden takainen kirjoituksesi sai minut kiinnostumaan tuon ihanan kaupungin jouluisesta tunnelmasta. Ja sitten se olikin menoa :)

    VastaaPoista
  25. Petriina: 1400 kuvaa kuulostaa paljolta, mutta otin aina paljon kuvia samasta kohteesta (sarjatulta, voisi sanoa). Minulla on aika perusjärkkäri, Canonin EOS 500D (sama, joka vuosi sitten oli myynnissä 450D:nä). Sillä on hyvä räpsiä kuvia. :)
    Voi tuota ruusua kera kuoharipullon. Toivottavasti kaikki on kääntynyt hyväksi, mitä ikinä onkin tapahtunut.

    Emilia: Kiva, että matkakuume nousi. Matkoista haaveileminen on muuten tosi ihanaa, melkein jo puolet matkasta.

    Katri: Minäkin luulen, että marsipaanipossut jäisivät syömättä; Ensiksikin ne ovat liian suloisia ja toiseksi itse en pidä marsipaanin mausta. Jotkut maut vain eivät mene, mutta marsipaanikoristeissa on jotain ihastuttavaa.

    Pioni: Teethän sitten päivityksen kesäisestä Kööpenhaminasta, jos sinne päädytte. Itse haluaisin vierailla siellä myös kesällä.

    Minttuli: Kuvamateriaalia olisi vaikka kuinka, mutta ehkä palailen kuvien kera aina tarpeen mukaan, jos tarvitsen jotain kuvitusta. Tunnelma oli kyllä kohdallaan. Teille vielä suurkiitos ♥

    Aamunkukka: Kiitos kauniista sanoistasi :) Jäin ihan miettimään tuota marsipaaniasiaa... Tanskassa marsipaania (ja kookosta, josta en myöskään välitä) oli tarjolla paljon myös makeisissa ja leivonnaisissa. Ehkä kyse on jostain makukulttuurisesta jutusta, vähän kuin meillä salmiakki? Marsipaanieläimet ovat kyllä salmiakkia söpömpiä.

    Miia: Mukava kuulla sinun ensimmäisen Köpiksen matkasi jättäneen kaipuun palata sinne. Kiva, jos tämä vahvisti sitä :) Minä ainakin lumouduin.

    Mie ite: Praha on ihana kaupunki. Olen käynyt siellä kerran, kesällä 1998. Nyt arvoimme matkakohdettamme nimenomaan Prahan ja Kööpenhaminan välillä, mutta lentoaikataulut ratkaisivat kohteen Köpiksen eduksi. Toivottavasti pääset miehesi kanssa kahdenkeskiselle lomalle!

    Teresita: Ruusu ja shampaja-kuvaa voisi käyttää vaikka seuraavassa blogiarvonnassa: Keksi tarina ja paras palkitaan tms. ;) Kööpenhaminaan on helppoa ja nopeaa matkata, kiva kohde!

    Sooloilija: Tivoli iltavalaistuksessa on ikimuistoinen näky, luulen. Ja totta, yhtä lailla aikuiset osaavat nauttia paikan tenhosta.

    Mirka: Aika muuttaa matkakohteen nähtävyyksien valintaa. Itse en edes tiennyt (tai tiesin, mutta en aktiivisesti muistanut) Kööpenhamissa olevan eläintarhaa. Mieheni ja minä koluamme aina kaikkia museoita ja linnoja, niissä aika kuluu kuin siivillä. Ihaninta on kuitenkin vain kävellä kaupungilla ilman päämäärää, aistia tunnelmaa.

    VastaaPoista
  26. Hih, Lumiomena, muistin vastaustasi lukiessani, että tuon oman Tanskan matkani aikaanhan mekin asuimme vielä Pyhäselän puolella (se on kyllä nykyisin osa Joensuuta), pienessä Reijolan taajamassa. Toki Joensuuhun oli niin lyhyt matka, että käytiin siellä usein, eikä se varmaan _niin_ suurelta siksi tuntunut, mutta piti nyt vain tulla korjaamaan, että en oikeasti ollut "edes" joensuulaistyttö vaan jotakin vielä maalaisempaa. :)

    Ja samaa mieltä - pariskuntalomat ja auttavaiset isovanhemmat pelastavat pikkulapsiaikaan paljon (meidän lapset on 4 v ja 1 v 8kk).

    Karoliina

    VastaaPoista
  27. Aivan ihania kuvia, tarinoita..
    Minuakin jäi kiehtomaan tuo ruusun ja shampanjan tarina...
    Olisi minunkin aika pistäytyä Tanskassa, sen pääkaupungissa..
    Siitä onkin kymmeniä vuosia edellisestä matkastani..
    sait minut innostumaan...

    VastaaPoista
  28. Karoliina: Reijolakin on tuttu. :) Siellä asuu muutama ystäväperhe, ja aluehan kasvaa kovasti. Asuin Joensuussa kaikkiaan 13 vuotta ja se taitaa olla "henkinen kotikaupunkini".

    Hanne: Jos olet käynyt Tanskassa kauan sitten, niin varmasti uusi matka sinne olisi ihana. Kööpenhaminassa oli jotenkin hyvä henki, sopivasti kulturelli ja rento. Vähän kuin Amsterdam, mutta vielä mutkattomampi. :)

    VastaaPoista
  29. Upea matkakertomus kuvineen ♥
    Marsipaani possut aina yhtä söpöjä ja nuo karkkitalot valloittavia!
    Tivolit on aina myös ihania, tykkään!

    Voi mitähän lie sattunut tuossa rakastavaisille, liekkö rukkaset tullut?
    Leppoisaa viikonloppua Lumiomena, ihana tuo bannerikuva, lumiomenasta ♥

    VastaaPoista
  30. minä siellä tivolissa en ole koskaan käynyt

    Göteborg on paras joulukaupunki :)

    VastaaPoista
  31. Seijastiina: Kiitos. Nyhavnin talot ovat tosiaan kuin karkkia. Ja Kööpenhaminan Tivolissa on oma erityinen viehätyksensä. Kiitos myös mieltä lämmittävistä bannerikuvakehuista; Lumiomenan tein, kun pyörittelin omenan kananmunanvalkuaisessa ja sokerissa. Sinulle myös kaunista, jouluista viikonloppua!

    Hannele: Kannattaa joskus mennä, Tivoli on upea. Göteborgkin on takuulla hieno joulukaupunki. :)

    VastaaPoista
  32. Anteeksi, kommenttini ei liity mitenkään postaukseesi (vaikka aloinkin haaveilla Kööpenhaminan matkasta, siellä asuisi jopa tuttavia...). Olen huomannut, että luet lastenkirjallisuutta. Olen vähän pulassa, kun yritän etsiä lukemista. Lapset haluavat seikkailukirjoja. Osaatko vinkata mitään hauskaa/ sopivaa? (Tarkempi avunpyyntö löytyy blogistani.) Luin lastenkirja postauksesi ja sieltä löytyi monia omia suosikkejani.

    Mukavaa ja lempää kotiinpaluuta ja joulutunnelmaa!

    VastaaPoista
  33. Marikki: Kööpenhaminasta on kiva haaveilla, vaikkei varsinainen asian ydin siihen liittyisikään. :) Seikkailukirjat ovat itselleni vähän musta aukko kirjallisuudessa tällä hetkellä, koska omat lapseni ovat vielä niin pieniä. Mutta mietin ja tulen käymään blogissasi!

    VastaaPoista
  34. Olen kuullut yhden selityksen sille, miksi kissat hakeutuvat niiden luo, jotka eivät kissoista pidä. Ihmisillä on tapana siristää silmiään, kun he näkevät jotain epämieluisaa. Kuulemma kissat taas siristävät silmiään mielihyvästä, ja saattavat siksi tulkita väärin ihmisten ilmeet.

    Kuulostaa melko uskottavalta minusta.

    VastaaPoista
  35. Anonyymi: Hauska teoria. Täytyy laittaa mies testaamaan se kesällä aurinkolasit silmillä :)

    VastaaPoista