perjantai 3. kesäkuuta 2011

Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate

Isoisä ojensi kätensä kohti kirjapinoa. Kuumailmapallolla lentämisen taidon vieressä oli Danten Helvetti, minkä lisäksi vitriinissä oli myös Tutkimus nisäkkäiden biologisesta reproduktiosta sekä Alastoman naisvartalon kuvaaminen. Hän otti hyllystä syvänvihreisiin vuohennahkakansiin sidotun kauniin kultakoristeisen kirjan. Hän kiillotti sen kannet hihaansa, vaikkei kirja minun nähdäkseni ollut pölyinen, kumarsi seremoniallisesti ja ojensi sen minulle. Katsoin sitä. Lajien synty. Täällä, minun omassa kodissani. Otin kirjan vastaan kaksin käsin. Isoisä hymyili.
Ja niin alkoi tuttavuuteni vaarin kanssa.


Kesällä 1899 teksasilainen pikkukaupunki on humisee kuumuuttaan. Puhelinlaitoksen, Coca-Colan ja automobiilin kaltaiset ihmeet tekevät tuloaan ja niistä liikkuu hurjia huhuja. Kuuden veljen sisko ja plantaasinomistajan tytär, yksitoistavuotias Calpurnia Virginia Tate, Callie Vee, istuu pianotunneilla, opettelee epätoivoisesti ristipistotöitä, virkkaamista sekä hienolle naiselle sopivaa käytöstä, mutta ei saisi opiskella matematiikkaa ja luonnontieteitä saati sitten juoksennella metsissä ja pelloilla tutkimassa kaikenmaailman ötököitä. Yllättäen hieman pelottava, pekaanipähkinöistä viskinvalmistusta yrittävä ekstentrinen isoisä muodostuu Callie Veelle läheiseksi, kun tyttö ja vaari huomaavat toistensa kiinnostuksen luonnontieteisiin. Vaarilta löytyy jopa aikanaan monissa kirjastoissakin kielletty tai ainakin piilotettu kirja, Charles Darwinin Lajien synty.

Yhdysvaltalaisen Jacqueline Kellyn palkittu nuortenkirja Luonnonlapsi Calpurnia Tate (Karisto 2011; The Evolution of Calpurnia Tate 2009) johdattaa niin nuoret kuin aikuisetkin lukijansa kotimaansa syvään etelään, uuden vuosisadan kynnykselle, aikaan yli sata vuotta sitten. Romaanin ydinkysymyset ovat ikuiset: tasa-arvo ja etenkin tyttöjen oikeus tehdä asioiden oman lahjakkuutensa ja mieltymystensä mukaan, lasten ja vanhempien suhde sekä kristinuskon ja luonnontieteellisen maailmankatsomuksen kohtaaminen. Vaarinsa laboratoriossa Callie Vee oppii tekemään kokeita ja vaarinsa avulla hän oppii luonnonlakeja sekä toisenlaisen maailmankuvan kuin mitä pikkukaupungin varsin fundamentalishenkisissä kirkoissa tai kouluissa opetetaan. Mukaan mahtuu toki myös leikkiä, sisarusten välisiä kinoja, pitkiä iltapäiviä ristipistotöiden ääressä sekä ennen kaikkea mahdollisen uuden eliölajin löytyminen, mikä johtaa kirjeen lähettämiseen Smithsonian instituutin kasvitaksonomiselle komitealle saakka.

Luonninlapsi Calpurina Tatessa Syvän etelän yläluokan tunnelma on miltei käsinkosketeltavaa: vieraanvaraisuuttaan notkuvat pöydät ovat täynnä uunibataatteja, kalkkunaa, savuostereita ja kateenkorvaa sekä pekaani- ja sitruunapiirakkaa ja hedelmäkakkua; Kaupunkilaisten sosiaalinen elämä keskittyy kahteen eri seurakuntaan; Uuvuttava helle luo oman ilmapiirinsä ja edelleen ihmisten keskinäinen pokkurointi näyttäytyy moniulotteisena käyttäytymisnormien verkostona. Callie Veen perhe on seutukunnan vauraimpia, minkä vuoksi omituiseksi leimattu Chopinia rakastava isoisä on paikallinen merkkihenkilö. Kaiken keskiössä on kuitenkin luonnontiede, Callie Vee liikkuu ja elää luonnossa ja luonnosta. Kellyn romaanin luvut alkavat aina Darwinin kirjasta lainatuilla sitaateilla.

Äiti oli yrittänyt seitsemän kertaa ja saanut vain yhden tytön. Minä en varmaankaan ollut sellainen kuin hän olisi toivonut, ihastuttava tytär, joka seisoisi hänen rinnallaan uhmaten raisujen poikaviikareiden vellovaa massaa, joka uhkaisi hukuttaa alleen koko talon. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että hän oli ehkä toivonut saavansa liittolaisen ja jäänyt lopulta yksin. Mitä siitä, etten halunnut puhua käsitöistä ja resepteistä ja juoda teetä salongissa? Tekikö se minusta itsekkään? Tekikö se minusta omituisen? Ja ennen kaikkea, tekikö se minusta pettymyksen?


1800- ja 1900-lukujen Teksas on hyvä ja moniulotteinen näyttämö nuortenkirjan tapahtumille. Osavaltiota repivät paitsi teollisesta maailmasta tulevat uutuudet ja saarnamiesten tarjoamat näkemykset, myös orjuuden päättyminen, sisällissodan jälkimainingit, naisiin kohdistuvat odotukset sekä kaikkea säätelevä tapakulttuuri. Kelly toki viittaa kaikkiin näihin teemoihin, mutta keskittyy viisaasti kahteen teemaan, tyttöihin kohdistuneisiin kirjan tapahtuma-aikana sekä maailmankuvan murrokseen uuden ajan kynnyksellä. Kirjailija tekee toisen hyvän ratkaisun keskittyessään käyttäessään Callie Veetä minäkertojana. Vaikka Luonnonlapsi Calpurina Tate antaa valtavasti aikuisillekin lukijoille, on se kuitenkin nuortenkirja, joten liiallinen moniulotteisuus olisi voinut hajota lukijan käsiin. Nyt kirja pysyy ehjänä, lämminhenkisenä ja äärettömän viisaana.

Luonnonlapsi Calpurina Tate on modernin ajan klassinen tyttökirja. Tyttökirjoille tyypillisesti Callie Veekin on ulkopuolinen. Hän ei ole orpo, vaan suurperheen lapsi, mutta silti erilainen kuin kukaan muu. Hänen paras ystävänsä Lula ei aina täysin ymmärrä Callien ajatuksia, vaan keskittyy epäonnisesti pianonsoittoon ja onnistuneesti käsitöiden tekemiseen. Silti Lula ja Callie ovat uskollisia ystäviä toisilleen. Tyttökirjamaisesti Callie löytää myös oman tiensä luonnontieteilijänä hieman samaan tapaan kuin Uudenkuun Emilia kirjallisuuden tai Salaisen puutarhan Mary puutarhanhoidon saralla. Callien tie on itsenäisen ja vahvan naisen roolia enteilevän koulutytön tie, mutta ei yksiselitteisesti.

Jos minun pitäisi määritellä Luonnonlapsi Calpurina Tate yhdellä sanalla, olisi tuo sana ihana. Minä hurmaannuin niin, että tyydyn lopuksi vain huokaisemaan onnesta: että tällaisia nuortenkirjoja osataan kirjoittaa edelleen! Toivon, että oma tyttäreni löytää tämän kirjan joskus viiden vuoden kuluttua. Suosittelen tätä kirjaa ainakin kaikille (aikuisillekin) tyttökirjojen faneille, luonnontieteistä ja Darwinin teoriasta kiinnostuneille sekä Yhdysvaltain historian ja syvän etelän ystäville.

****+ (parhautta omassa kategoriassaan)

25 kommenttia:

  1. MInäkin voin ihan arvostelusi perusteella kuvitella miten ihana tämä kirja on:) Tällainen entinen tyttökirjafani tykkäisikin tuosta;D
    Ihanaa viikonloppua Katja Lumiomena:)

    VastaaPoista
  2. Yaelian: Tämä on nimenomaan ihana ja fiksu. Jotenkin kirjallinen nuortenkirja, mikä virkisti ainakin minun mieltäni. Ja sopii hyvin juuri kesälukemiseksi. :)
    Kiitos samoin, ihanaa viikonloppua sinne kauas!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Katja tästä vinkistä. Luulen, että hankin tämän kirjan tyttärelleni, sillä jotenkin aavistan, että hän samaistuisi tuohon päähenkilöön. Tuntui niin tutulta...

    VastaaPoista
  4. Voit varmaan uskoa, että tuo alkuun laittamasi tekstikatkelma sytytti minut heti tähän kirjaan! Kuulostaa ihanalta. Ja nuortenkirjoja ei olekaan tullut aikoihin luettua, ja jos tämä on vielä hyvä, oi.. Kiitos Katja taas lukulistani kartuttamisesta! Ja ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. (oih, tämä löytyisi lähikirjastosta hyllystä, voisi poimia mukaan ensi viikon kenttäkurssille sopivan kevyeksi lukemiseksi :)

    VastaaPoista
  6. Kirjailijatar: Hanki ihmeessä tämä tyttärellesi ja lue itsekin. Ainakin minä vakuutuin tästä niin, että voisin pitää kirjaa yhtenä parhaimpana nuortenkirjana pitkään aikaan.

    Linnea: Arvaa vaan, juuri sinua ajattelin tätä lukiessani! Minä luulen, että tämä voisi olla hyvä kenttäkurssikirjakaveri. Sivuja on melko paljon, mutta teksti on tyttökirjaklassikomaisen ihanaa. :)

    VastaaPoista
  7. Kuulostaapa ihan täydellisen ihanalta kirjalta! Jo kansikin on sellainen, että se houkuttelee sieppaamaan kirjan mukaan ja katoamaan sen kanssa jonnekin aurinkoiseen pihannurkkaan nauttimaan kirjasta ja kesästä. Lisäksi määritelmäsi "modernin ajan klassinen kesäkirja" kuulostaa tosi kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  8. Tosiaan jo kansi on tässä kirjassa niin viehko, ja kun aihepiirikin on tuollainen, syvän etelän tunnelmaa jne, niin tarttunen tähän joku kerta!

    VastaaPoista
  9. Kiva, kun vinkkasit tästä! Olin kuullut aikaisemmin kirjasta, mutta unohdin ja nyt muistan sen - kiitos ihanan postauksesi!

    VastaaPoista
  10. Jenni: Tämä on tosiaankin nykyajan näkökulmasta kirjoitettu nuortenromaani, joka kunnioittaa klassisia tyttökirjoja. Siksi oli ihana löytää tämä. Jotenkin tuntuu, että monissa hyvissäkin nuortenkirjoissa meno on enemmän tai vähemmän vauhdikasta ja romanssinpoikasta etsitään (ja se toki kuuluukin teini-ikään), minkä vuoksi Calpurnia Tate tuntui erityisen raikkaalta - nuori tyttö voi olla olemassa ihan itsensä ja omien kiinnostuksenkohteidensa vuoksi.

    Susa: Suosittelen tosiaan lukemaan tämän. Täydellinen kesäkirja, vaikka kirjan kaari kartuu myös talveen.

    Saran kirjat: Ihanaa, että nyt muistutin sinua tästä. Lukiessani tätä ajattelin paitsi Linneaa (aikaisempi kommentoija) että sinua. Olisi hauska kuulla, miten tämä sinun mielestäsi peilautuu tyttökirjaklassikoihin.

    VastaaPoista
  11. Meillä asui ötökkätutkijatar. Hän olisi tästä pitänyt. Nyt on muut mielessä, mutta minä en unohda mitä kaikkea sisään kannettiin tai mitä luentoja sain kuulla hämpeistä ja kirvoista etc.

    Mukavaa viikonloppua, Katja!

    VastaaPoista
  12. No niin, Katja, kävin eksymässä lastenosastolla ja onnistuin löytämään tämän! Luonnonlapsi lähtee siis sunnuntaina laukussa mukaan kohti Lammia. Kiitos Katja tästä <3

    VastaaPoista
  13. Leena: Hauska kuulla. Meillä A ei näytä vielä minkäänlaisia ötökköinnostujan merkkejä, mutta pidän itse kirjaa tärkeänä, koska se on nykyaikainen ja silti vanhalla tavalla viehättävä tyttökirja, evoluutioteoria tulee hauskalla tavalla tutummaksi ja syvä etelä on aina ihana.
    Sinne myös mukavaa viikonloppua!

    Linnea: Oo, ihanaa. :) Toivottavasti pidät. Lammilla on muuten pidetty oman alanikin seminaareja ja kesäkouluja.

    VastaaPoista
  14. Mahtava vinkki! Näen jo kummityttöni pyörittelemässä silmiään ensi jouluna, että TAASKO kirjalahja... ;)

    VastaaPoista
  15. Olen jo päättänyt tämän hankkia suosittelujesi perusteella. Kirja kuulostaa kerrassaan hurmaavalta, ja kansi on tosiaan kaunis!

    VastaaPoista
  16. Oih! Tämä pitää lukea! Mikään ei ilahduta niin paljon kuin hyvällä tavalla vanhanaikainen tyttökirja, upeaa että sellaisia vielä kirjoitetaan!

    VastaaPoista
  17. Luin itse nuorena(kin) paljon kirjoja ja tällainen olisi ollut hyvää vaihtelua niille Tuija Lehtisen höpökirjoille. Toivottavasti osaan omat muksuni ohjata inspiroivien kirjojen pariin.

    Ja ihan ohi aiheen, miun mummo oli keskimmäinen lapsi ja ainut tyttö seitsenlapsisessa perheessä. Usein olen pohtinut millainen lapsuus hänellä on ollut jossain savon sydämessä kuuden veljen kanssa. Eipä kai ihme että hän on edelleen päättäväinen ja vahva nainen.

    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  18. Teresita: Ai, sinulla kummityttösi joutuu aina pyörittelemään päätään, että taasko kirja? Minulla on sama juttu kummipoikani kohdalla. ;) Lapseni, jotka ovat vielä pieniä, taitavat kasvaa tähän. Suosittelen kyllä Kellyn kirjaa lahjaksi.

    Karoliina: Ihanaa, jos hankit tämän. Minä pidin tästä kirjasta monestakin syystä. Ja ihastuin siihen ensiksi kannen perusteella. Kansi kiinnitti huomioni heti ja vasta sitten luin kirjan esittelytekstin.

    Pienen mökin emäntä: Niinpä. Minä ihan yllätyin siitä, että sain törmätä tällaiseen kirjaan juuri nyt. Toki kirjan maailmankuva on loppujen lopuksi moderni, mutta mielestäni Kelly saavuttaa hienosti 1800-1900-lukujen vaihteen Teksasin.

    Tytti: Tämä on tosiaan ihan toista maata kuin Tuija Lehtisen kirja. Kaikki kunnia niillekin, onhan niissä monille varmasti paljon vertaistukea. Mutta tämä on ihana ja fiksu kirja.

    Hauska kuulla mummostasi. Minunkin mummoni oli seitsenlapsisen perheen keskimmäinen. Hänellä tosin oli sekä siskoja että veljiä. Sinun mummosi kuulostaa upealta naiselta!

    Ihanaa kesälauantaita teille kaikille kommentoineille!

    VastaaPoista
  19. Voisi nousta lukulistalle tämäkin, saat kuulostamaan erinomaisen houkuttelevalta :-)

    VastaaPoista
  20. Booksy: Jos kirjan teemat sekä laadukas nuorten käännöskirjallisuus kiinnostavat, niin suosittelen kyllä. :)

    VastaaPoista
  21. En olekaan lukenut tyttökirjoja vuosiin, tämä kuulostaa todella hyvältä, ja lähtee luettavien pinoon ehdottomasti :)

    VastaaPoista
  22. Kirppu: Calpurnia Tate on ihana kirja ja se antaa paljon aikuisillekin lukijoille. Jotenkin niin hienosti Kelly on saanut yli sadan vuoden takaisen tunnelman kirjaansa.

    VastaaPoista
  23. Hienon ja kattavan arvion olet kirjasta kirjoittanut. Samaa mieltä olen sinunkin kanssasi siitä että kirja on todella ihana :) Ja jos minullekin joskus tyttöjä siunaantuu niin tämä olisikin aivan ihana antaa hänelle luettavaksi!

    VastaaPoista
  24. Ja herranjestas tuohon edelliseen kommenttiin vielä lisäys, että olenkin näköjään juuri sinun blogistasi tämän kirjatärpin bongannut, kun olen vielä tuolla vanhalla nimelläni, Kirpulla, kommentoinut tähän! :)

    VastaaPoista
  25. Jenni / Kirjakirppu: Aika hauskaa, että bongasit kirjan alkujaan täältä. :) Ihana kirja, totta tosiaan. Minä hankin kirjan ihan itseäni varten, mutta toiveissani säästän sitä nyt esikouluikäiselle tyttärelleni. :)

    VastaaPoista