tiistai 22. marraskuuta 2011

Kirjojen keskellä - asiaa kirjastoista

Kirjamessujen aikaan julkaistiin Pirjo Tuomen kirjastoammatillinen teos Kirjojen keskellä. Kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana (Avain 2011).

Tuomen kirjan ytimessä on ajatus siitä, että kirjastonhoitaja kohtaa työssään monenlaisia asiakkaita, joita yhdistää halu lukea kirjallisuutta. Kaunokirjallisuus on yleisissä kirjastoissa keskeisin aineistolaji, vaikka kirjastot tuntuvatkin muuttuvan yhä enemmän ja enemmän mediakeskuksiksi tai kansalaisten olohuoneiksi. Tiedonhallinta, informaatiopalvelu sekä erilaisten tapahtumien järjestäminen ovat merkittävä osa kirjastoammattilaisten työnkuvaa, mutta suurin osa asiakkaista hakee kirjastosta nimenomaan hyvää luettavaa. En esittele kirjaa sen kummemmin täällä, vaan vinkkaan ja linkkaan Avaimen sivuille, jonne sain ilon kirjoittaa kirjaa käsittelevän Kuukauden jutun. Erjan lukupäiväkirjan Erja on  myös esitellyt kirjan raikkaalla tyylillä omassa blogissaan.

Pirjo Tuomen kirja sekä Erjan blogiteksti saivat minut pohtimaan kirjojen roolia kirjastoissa. Onko niin, että kirjat ovat vähenemässä muun toiminnan tieltä? Vai ovatko kirjat edelleen kirjastotoiminnan keskiössä? Kaikkein keskeisintä kirjastoissa on opetus- ja kulttuuriministeriön julkaiseman Kirjastopolitiikka 2015-strategian mukaan totta kai kirjaston perustehtävä: Panostamalla yleisten kirjastojen osaamistason nostamiseen ja palvelujen laatuun varmistetaan kansalaisten sivistykselliset perusoikeudet verkottuneessa yhteiskunnassa. Sivistyksellisiä perusoikeuksia tärkeämpää tehtävää saa hakea, mutta mitä osaamistaso ja laatu ovat teille? Itse arvostan totta kai hyvää tiedonhallinnan osaamista sekä laadukasta asiakaspalvelua ja saavutettavuutta, mutta toivon kirjallisuudentuntemuksen sisältyvän tähän ainakin jossain määrin.

Suomessa on mahdollista olla täysin pätevä kirjastonhoitaja suorittamatta yhtään opintopistettä kirjallisuudessa. Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median yliopisto-opiskelija voi opiskella vaikkapa tarpeellisia hallinto- ja tietojenkäsittelytieteitä, muttei kirjallisuutta. Tieteellisissä kirjastoissa työskentelevien onkin varmasti tärkeämpää tuntea vaikkapa lääketieteen tai teologian alaa, mutta yleisissä kirjastoissa kaunokirjallisuus on suurin yksittäinen aineistolaji. Luulenkin, että moni informaatiotutkimusta sivuaineenaan tai avoimen yliopiston kautta opiskeleva on opiskellut kirjallisuutta ennen kuin alkaa opiskella kirjasto- ja informaatioalaa. Ammattikorkeakouluissa kirjastoalan opintoihin sen sijaan kuuluu ainakin jonkin verran kirjallisuusopintoja.

Miksi sitten kirjallisuudentuntemus kirjastotyössä on niin keskeistä? Kirjastonhoitajan täytyy muutenkin olla sellainen moniosaaja, että en voi kuin ihailla moista ammattitaitoa. Kun asioin yleisessä kirjastossa, menen melkein aina hakemaan lukemista. Toki myös viihdyn kirjastoissa, nautin kauniista kirjastotiloista, arvostan viihtyisää lastenosastoa sekä ihailen suuresti kaikkia tiedonhallintapalveluja ja oheistapahtumiakin. Ensisijaisesti haluan kuitenkin olla kirjojen keskellä, aivan Tuomen kirjan nimen mukaan. Tieteellisissä kirjastoissa kaipaan täsmäkirjoja, lukurauhaa ja työskentelytilaa, mutta yleiset kirjastot ovat minulle ensisijaisesti kirjojen paikkoja. Haluan kantaa kotiini suuren kirjapinon odottamaan lukuvuoroaan.

Kirjavinkkejä en ole viime aikoina kovinkaan paljon kirjastovirkailijoilta kysynyt, mutta joskus hyllyjen väli-kohtaamisten aikana olen toki kysäissyt jonkun kirjan tai aineiston hyllypaikkaa. Muistelen kuitenkin, että aikana ennen lainaus- ja palautusautomaatteja saatoin keskustella kirjoista nimenomaan lainaushetken aikana kirjastovirkailijan kanssa. Vaikka automaateista on valtavasti hyötyä kirjastoissa, vähentävät ne spontaaneja kohtaamisia kirjastoammattilaisten kanssa. Voisin nimittäin kuvitella, että juuri lainaus- ja palautustiskeillä asioiminen aikoinaan synnytti monia hedelmällisiä kirjakeskusteluja kirjastovirkailijan ja asiakkaan välillä. Näin muisteli myös vielä muutama vuosi sitten kirjastossa työskennellyt äitini. Meidän lähikirjastossamme lainaus ja palautus tapahtuvat automaattien kautta, mistä minä olen hieman surullinen, vaikka ymmärrän hyvin nopeuden ja kustannustehokkuuden tärkeyden.

Mitä mieltä te olette? Millainen on teidän unelmienne kirjasto? Mitä haette kirjastoista? Haluasitteko kohdata kirjastonhoitajan helpommin vai onko asioitteko jo nyt luontevasti neuvonnassa? Pitääkö kirjastonhoitajan tuntea kaunokirjallisuuden kenttää vai olisiko se kohtuutonta koko ajan hurjaa vauhtia muutenkin muuttuvalla kirjastokentällä? Kysyttekö te kirjavinkkejä kirjastoammattilaisilta? Viimeisin kysymys saattaa olla toki hieman hassu, sillä kirjablogeista saa varmaan lukuvinkkejä ihan runsaudenpulaan saakka. :)

Kaiken kaikkiaan on tärkeää muistaa, että Suomessa on yksi maailman parhaimmista yleisistä kirjastolaitoksista. Ilmainen, laadukas ja elämyksiä tuottava peruspalvelu on jotain, mistä voi olla aidosti iloinen ja ylpeä.

Kuva on lapsuuteni kotipaikkakunnan, Suonenjoen kaupunginkirjastosta. Lastenosastolla on tilaa, avarat erkkeri-ikkunat ja seinillä suonenjokelaissyntyisen kuvittajan Tuula Tiitisen hienoja alkuperäiskuvituksia.

28 kommenttia:

  1. Minä huomaan kaipaavani kirjastossa sitä ihmiskontaktia, jonka aikaisemmin sai lainaustiskiltä. Meillä Isossa Omenassa varaustenkin nouto käy nykyään itsepalveluna, joka on toki (taas) kustannustehokkaampaa mutta vähän tylsää.

    Toki joskus kun on hoppu niin lainausautomaatit yms. ovat ihan paikallaan mutta..

    Minusta oli teini-ikäisenä ihanaa jutella tuttujen kirjastonhoitajien kanssa kirjastossa ja vinkkejäkin sai välillä. Nykyään taidan kysellä lähinnä hyllypaikkoja mutta välillä myös kirjoja tietystä aiheesta. Se täytyy kyllä sanoa, että vaikka itsepalvelulla paljolti Ompussa mennään niin palvelua kyllä saa, ja hyvää sellaista, kun kysyy. Tykkään.

    Mutta niin, kyllä minun mielestäni olisi hyvä että kirjastonhoitajalla olisi jotain tietoa kaunokirjallisesta kentästä. Jos ei nyt muuta niin edes tieto siitä mikä on nyt "in" ja näin pois päin.

    VastaaPoista
  2. Unelmieni kirjasto on hiljainen, pieni ja rauhallinen. Hyvin kirjakeskeinen.
    En oikeasti viihdy Entressessä, niin hieno kuin se onkin :-/

    Aika yllättävää tuo, että on mahdollista valmistua kirjastoalan ammattilaiseksi lukematta kirjallisuutta!
    Kyllä minusta olisi kohtuullista tuntea jonkun verran kirjallisuutta. Edes harrastuspohjalta.

    Mutta tänä päivänä, omiin kokemuksiini perustuva, poliittisesti ehkä epäkorrekti toiveeni on, että kirjastonhoitaja osaisi sujuvasti suomea.
    On tosi haastavaa saada apua vähänkään vaativammassa kysymyksessä, kun kielitaidot eivät kohtaa.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun nostat keskustelun aiheeksi niinkin tärkeän asian kuin kirjastot! Itse viime vuonna taistelin meidän asuinalueen pienen kirjaston puolesta pistämällä adressin pystyyn ja vielä on pikkukirjastomme paikoillaan ;)

    Minäkin rakastan kirjastoja ja juuri tuo ajatus kirjojen keskellä olemisesta on se olennaisin. Toki luettavaahan sieltä tulee haettua ensi sijaisesti, mutta kyllä se kirjaston miljöö on minulle rakas.

    En ole ikinä päässyt missään isossa ja erikoisessa/hienossa kirjastossa käymään, mutta haaveilen kyllä. Siellä Etelä-Suomessakin tuntuu niitä sellaisia jo olevan, ettei edes tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan ;)

    Toisaalta unelmieni kirjasto olisi sellainen suht pieni, mutta arkkitehtuurisesti jotenkin erityinen, vanha ja ihana ;)

    Minusta kirjastonhoitajan täytyy jossain määrin tuntea tietenkin kirjallista kenttää, mutta ottaen huomioon millä tahdilla uutuuskirjoja tulee, en itse odota sitä, että kirjastonhoitaja voisi tai tarvitsisikaan tietää "kaikkea".

    VastaaPoista
  4. Minun täytyy muistaa kuvata joululomalla oma kotikirjastoni Kolarissa. :)

    Minun unelmieni kirjasto on myysinen, ei siellä tarvitse olla hipihiljaa, mutta kuten Erjan blogissa kävin avautumassa hetki sitten, en halua myöskään kauheaa viihdekeskus-meteliä. En halua olla "kärttyinen muori", joka valittaa teinien käytöksestä, mutta toivoisin kuitenkin, että he eivät ottaisi niin suurta tilaa lähikirjastossani.

    Haen kirjastosta varauksia, mutta nappaan silti aina mukaan myös yllättäviä löytöjä. Minusta on ihana kulkea kirjastossa ja etsiä jotain, josta ei vielä tiedäkään.

    Minusta on mukava jutella kirjaston henkilökunnan kanssa ja muistan varmaan ikuisesti, kun yksi kirjastosetä kehui sarjakuvavarauksiani.

    VastaaPoista
  5. Linnea: Varauksetkin itsepalveluna? Oma lähikirjastoni on muutaman kilometrin päässä sijaitseva Lumo. Siellä varaukset haetaan vielä neuvonnasta. Niin se taitaa mennä, että kirjastossa saa kyllä hyvää palvelua, kuten Ompussa, mutta joillakin ihmisillä kynnys mennä kysymään neuvoa voi olla korkealla.

    Lainausautomaatit ovat minunkin mielestäni hyvä asia, mutta... Tosiaankin. :) Monissa kirjastoissa asiakkaat ohjataan aina automaatille - entä jos joku haluaisi asioida lainaustiskillä? Olisi ihanteellista, jos olisi vaihtoehtoja.

    Kaiken kaikkiaan olen kyllä tosi tyytyväinen Helmetin palveluihin.

    Morre: Sinun unelmiesi kirjasto on aika samanlainen kuin minunkin. Richardinkadun kirjastossa on ihana tunnelma.

    Olen samaa mieltä, että kirjastoammattilaisten pitäisi tuntea kirjallisuutta, mutta olisi ihanteellista, jos edes kerran kuussa voisi käyttää työaikaansa tietojen päivittämiseen: olisi vaikka kirjastovirkailijan lukupäivä, jolloin hän voisi seurata kirjakeskustelua, kritiikkejä jne. työajallaan. Nythän kirjallisuustiedon hankinta taitaa olla usein omaehtoista.

    Saitko lopulta tarvitsemaasi apua tänään?

    Susa: Muistankin sinun puuhakkuutesi lähikirjastonne puolesta. Se oli hienoa!

    Vanha, ihana, ehkä hieman sokkeloinen ja kirjoja täynnä oleva kirjasto olisi kyllä oikea kirjojen ystävän paikka. Uusissa on toki tilaa ja valoa, kirjastokenttä tuntuu olevan jonkinlaisessa murroksessa juuri nyt.

    Hanna: Oi, kuvaa ihmeessä! Olisi kiva nähdä.

    Niin, kirjastossa ei minun mielestäni tarvitse olla hiljaa, mutta siellä saa olla hiljaa. Ehkä uusissa kirjastorakennuksissa onkin tiloja, joissa saa hieman melskata (pelata tai kuunnella musiikkia, kuten ihanassa "Kympissä") ja sitten paikkoja, joissa on hiljaista.


    Ylipäätään: kirjastoissa on mukava viettää aikaa ihan vain ollen siellä, joten sikäli ajatus jonkinlaisesta kansalaisten olohuoneesta on ihan paikallaan. <3

    VastaaPoista
  6. Blogin ansiosta olen alkanut lainata kirjastosta myös kaunokirjallisuutta. Aiemmin kirjastot ovat toimineet lähes pelkästään tutkimuskirjallisuuden lainauspaikkoina. Yleensä etsin tietoni netistä eri tietopalveluista, kuten Helkasta, Helmetistä tai kotikuntani Porssesta ja olen erittäin tyytyväinen niiden toimintaan. Myös sähköpostipalvelut, kuten ilmoitus laina-aikojen loppumisesta on hyödyllistä, etenkin kun on kauheat määrät kirjoja eri kirjastoista, ei voi millään pysyä kärryillä eräpäivistä.

    Kun lapset olivat pienempiä käytiin joka viikko kirjastossa, tehtiin siitä retki ja elämys ja lapset tykkäsivät. Nyt nuoruuden kuohuntavaiheessa kirjastot ovat heiltä jääneet, mutta toivottavasti eivät lopullisesti. Ainakin heidän nyt jo aikuinen siskonsa on löytänyt kirjaston uudelleen.

    Kirjastohenkilökunnan palveluita en oikeastaan kovin paljon käytä, sillä yleensä tieto löytyy juuri noista hakupalveluista. Olenkin miettinyt olenko osaltani edesauttamassa kirjastohenkilökunnan alasajoa. Toivottavasti en.

    Minun lempikirjastoni on ehdottomasti Kallion kirjasto, jossa on mielestäni juuri "oikea kirjastotunnelma"

    VastaaPoista
  7. Täällä myös yksi kirjastofani, jolle on kirjastoissa tärkeää rauhallinen tunnelma, eräänlainen pysähtyneisyyden olotila, houkuttelevat istuinnurkkaukset, lastenosasto, lehdet ja kirjastonhoitajien apu. Kysyn heiltä usein kirjoja tietyistä aiheista, ja olen saanut aina erittäin hyvää palvelua.

    On vaikea sanoa, miksi jokin kirjasto nousee suosikkilistalle. Valaistus ja paikan lämpö on tärkeää. Mitä pienempi sen hauskempi paikka, ja lastenosaston kutsuvuus on todella tärkeää. On mukavaa käydä vaikkapa Kallion ja Richardinkadun upeissa kirjastoissa, mutta ne eivät ole suosikkejani. Itse asiassa yksi kivoimmista kirjastoista taitaa olla Pukinmäen kirjasto, jossa kävimme monen vuoden ajan parikin kertaa viikossa. Sen läheisyys oli silloin todellinen henkireikä ja onneksi se on yhä paikoillaan (minkä edestä näin minäkin vaivaa muutama vuosi taaksepäin. Lähikirjastot ovat todella tärkeitä!). Hyvässä kirjastossa on kaikille jotain, eikä siellä tarvitse kulkea varpaillaan, mutta halutessaan löytää hiljaisen paikan jostain nurkasta.

    Minulle on tärkeää saada kirjallisuusvinkkejä kirjastonhoitajilta, ja jopa oletan heidän osaavan niitä ainakin jollain tasolla antaa. Blogitkaan eivät vielä ole kaikkien tietolähde, ja sitä paitsi, on mukavampaa saada tieto juuri silloin kun on paikan päällä.

    Tällä hetkellä, kuten lapsuudessanikin, kirjastoauto on olennainen osa kirjastolaitosta. Onneksi niitä on olemassa!

    VastaaPoista
  8. Samoilen kirjojen keskellä etsien mielenkiintoista luettavaa. Kirjastotätiä vedän hihasta tai tepastelen neuvontatiskille yleensä silloin, kun tarvitsen jonkin tietyn opintoihin liittyvän kirjan.
    Pidän kirjastojen tunnelmasta, siellä on mukavaa olla. Kaipaan Kuopion kaupunginkirjastoa, sillä siellä taide- ja kulttuurikirjallisuus oli ihanasti omassa pyöreässä "kuopassaan", tai syvennyksessä, jossa saattoi olla ihan omassa maailmassaan.

    VastaaPoista
  9. Juuri tätä lukiessani sain tekstarin omasta kirajastostani: kauan odotettu äänikirja on saapunut. Kun menen sitä kohta hakemaan, tapaan tiskin takana puuhailevan aurinkoisen kirjasto"tädin", jonka kanssa juttelemme uutuuksista ja siitä, mitä olemme hiljan lukeneet. Ammattilaisena hän on sirotellut ajankohtaisia ja kiinnostavia kirjoja esille hypisteltäväksi ja lainattavaksi. Kirjastosta haen nimenomaan luettavaa ja ideioita!

    VastaaPoista
  10. Kiitos taas kerran upeasta postauksestasi minulle yhdestä elämäni tärkeimmästä asiasta-Kirjastosta-

    maria

    VastaaPoista
  11. Hieno juttu että tämä aihe on noussut keskusteluun, olen todella iloinen tämän kirjan ilmestymisestä.

    Ja tosi mielenkiintoista näin kirjastonhoitajan ammatissa toimivana on päästä lukemaan myös asiakasnäkökulmaa aiheesta, jotenkin sitä on tämmöistä ollut aavistelevinaankin tuolla neuvonnassa istuessa, mutta nyt on ihan mustaa valkoisella!

    Sen verran toppuuttelisin, että älkää hyvät ystävät toivoko lainausta ja palautusta enää takaisin palvelutiskiin, se on vihonviimeistä virkailijan nivelille yksitoikkoisine liikkeineen ja säteilylähteineen.

    Mutta tulkaa kysymään ja juttelemaan ihan muuten vaan!

    Useimmat meistä haluavat käyttää joka minuutin hyödyksi ja tekevät neuvonnassa jotain muutakin, mutta yleensä mukaan otetaan jotain joka ei kärsi keskeytyksistä. Ette siis ole lainkaa häiriöksi vaikka neuvoja näyttäisikin olevan työn touhussa, kysykää vaan!

    VastaaPoista
  12. Kirjastoissa on ammattitaitoista henkilökuntaa, mutta erilaisissa tehtävissä. Ehkä siitä löytyy syy esimerkiksi tuohon kieliongelmaan.

    On kirjastonhoitajia ja informaatikkoja, jotka ovat tietopalvelun ammattilaisia ja osaavat usein vastata haastaviinkin kysymyksiin. Heillä on informaatio-opintoja ja käsittääkseni alemman tai ylemmän asteen korkeakoulututkinto, johon usein sisältyy mm. kirjallisuuden tai jonkin muun erityisalan opintoja.

    Sitten on kirjastovirkailijoita, joka on aika kirjava joukko: tehtävässä saattaa olla esimerkiksi kirjastonhoitajan pätevyyksillä oleva henkilö tai kokenut virkailija/kirjallisuuden harrastaja, joka osaa vastata monenlaisiin kirjallisuuskysymyksiin. Tai sitten voi olla ihan vaan kirjastovirkailijatutkinnon suorittanut henkilö, joka ei välttämättä ole mikään intohimoinen kaunokirjallisuuden ystävä.

    Lisäksi kirjastoissa on paljon esimerkiksi harjoittelijoita ja lyhytaikaisia työllistettyjä. Heidän kanssaan voi törmätä kielimuuriinkin: pointtina tietysti se, että henkilö, jonka pääasiallinen tehtävä työllistymisjaksolla on aineiston tarkistaminen ja hyllyttäminen, ei välttämättä ole paras mahdollinen antamaan tietopalveluapua hyllyjen välissä työskennellessään.

    Minusta nämä pointit tulisi muistaa tai tiedostaa, sillä kirjasto saa aiheetonta kritiikkiä palvelustaan joskus juuri sen takia, että tietoa on kysytty "väärältä" ihmiseltä. - Ongelmaa on myös kirjastokulttuurissa: pitäisi olla selkeästi määritelty, miltä tiskiltä haetaan minkäkinlaista apua. Ainakin Jyväskylässä tietopalvelu ja toisaalta taas kirjaston käytänteisiin painottunut lainaustoimisto ovat selvästi erikseen.

    Lähikirjastoissa henkilökunta on tietysti vähäisempää, ja esimerkiksi ilta-aikaan voi olla, että yhtään varsinaista tietopalvelun ammattilaista ei ole paikalla. Mutta usein virkailijat ovat niin kokeneita (varsinkin lähikirjastoissa) että osaavat myös hyvin neuvoa.

    Omat ongelmani ovat kuitenkin usein ns. raskasta sarjaa,eli vastauksia ei välttämättä löydy pelkillä asiasanahauilla. Minulla onkin tiedossa muutama kirjastonhoitaja, joita silloin vaivaan. He ovat kiinnostuneita jossain määrin samoista aiheista kuin minäkin, ja hallitsevat omat erityisalansa loistavasti.

    VastaaPoista
  13. Monissa kirjastoissa on joitakin kirjoja käännetty hyllyssä esille kansi eteenpäin ja eräässä pikkukirjastossa on "Hyllyjen helmiä" -hylly. Nämä tavallaan ovat minusta kirjastonhoitajien lukuvinkkejä, ja usein oikein mainioita ovatkin!
    Minua välillä harmittaa jotkut kirjaston asiakkaat, jotka tulevat tympeinä esimerkiksi palauttamaan kirjoja palautustiskille suoraan kirjastonhoitajalle; miksei voi tipauttaa kirjoja palautusautomaattiin? Olen samaa mieltä Erjan kanssa, että mieluummin käytetään kirjastonhoitajien ammattitaitoa tiedonhakuun, lukuvinkkeihin ynnä muuhun, kun kirjojen ojenteluun tai vastaanottamiseen. Kaikista eniten minä mieleni pahoitan, kun joskus itse esimerkiksi varausta noutessani kuulen, kun jotkut asiakkaat valittavat myöhästymismaksuista ja koittavat puhumalla tai nurisemalla saada maksut hoidetuksi. Myöhästymismaksuista ei voi kun syyttää itseään!
    En ole kuullutkaan ennen, että joissain kirjastoissa voi varaukset noutaa itsepalveluna!
    Esimerkkinä hyvästä kirjastosta haluan ehdottomasti mainita Turun pääkirjaston!

    /Tuulia Lukutuulia-blogista

    VastaaPoista
  14. Aikuisena en ole lukuvinkkejä kirjastonhoitajilta juuri kysellyt, mutta lapsena kyllä sitäkin enemmän. Pienessä lähikirjastossani oli ihana kirjastonhoitaja, joka vinkkaili kirjoja kysymättäkin, ja muutenkin opasti ja jutusteli. Vieläkin lämmöllä muistelen häntä, vaikka viime kohtaamisesta on parikymmentä vuotta.

    Minusta kirjastonhoitajan olisi hyvä tuntea kaunokirjallisuutta, mutta se ei tietenkään tarkoita, että jokainen kirja pitäisi virkailijan itsensä lukea. Kiinnostusta sekä uuteen että vanhaan ja eri genreihin olisi kuitenkin hyvä olla, ja käsitys siitä mitä alalla tapahtuu.

    Unelmieni kirjasto on suht pieni mutta monipuolinen valikoimaltaan, virkailijat ovat ystävällisiä ja tunnelma rauhallinen ja viipyilyyn kannustava. Hipihiljainen kirjaston ei tarvitse olla, mutta tänä kaiken hälyn ja taustamelun aikakautena kirjasto kyllä edustaa minulle tärkeätä mahdollisuutta hiljaisuuteen ja rauhoittumiseen.

    VastaaPoista
  15. Mulle tuli mieleen viime syksyinen kohtaamiseni kirjastonhoitajan kanssa, kun kyselin erästä työhöni liittyvää uutuuskirjaa. Sain hyvää palvelua ja neuvoja. Kirjastonhoitaja otti vielä tietoni ylös että pystyi sitten ilmoittamaan kun kaipaamani kirja saapuu ja olisi heti ensimmäiseksi minulle varattu.

    Tässä automaattien ajassa se tuntui lähes hämmentävältä että joku ihminen todella näkee minun takiani vaivaa niin kovin. Ehkäpä ihmiset eivät enää edes uskalla kysyä kirjastonhoitajilta kaikkea, kun tuntuu että se tieto pitäisi itse hakukoineista ja muista löytää.

    VastaaPoista
  16. Vau, kiitos kaikille hyvistä, keskustelevista kommenteista. Ennen kuin palaan kommentoimaan jokaiselle erikseen, haluan korostaa sitä, että arvostan suomalaista kirjastolaitosta - niin yleisiä kuin tieteellisiäkin kirjastoja - valtavasti. Olen opiskellut jonkin verran informaatiotutkimusta vanhan maisteritutkintoni päälle ja työskennellyt kirjastoalalla, joskaan en kirjastossa (ellei kesätöitä oteta lukuun). Kirjastot ovat minulle jonkinlainen sydämenasia ja olen iloinen siitä, että Suomessa julkaistaan erinomaisia kirjastoalan kirjoja. Pirjo Tuomen kirja on yksi sellainen, toinen Avaimen uutuus on Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon "Kirjasto 2012. Asiakkaan asialla", jossa pureudutaan nimenomaan asiakasnäkökulmaan.

    Jaana: Minulla oli myös pitkään kausi, jolloin lainasin enimmäkseen tutkimuskirjallisuutta ja kävin silloisen asuinpaikkakuntani Joensuun kaupunginkirjastossa lähinnä lukemassa lehtiä. Lasteni myötä tilanne muuttui, nyt teemme viikottaisia retkiä kirjastoon ja lainaan ahkerasti kaunokirjallisuutta. Nautin tavattomasti kirjastoista tilanakin, viihdyn siinä miljöössä.

    Viivi: Ihana kuulla, että sinä kysyt usein kirjoja ja vinkkejä kirjastoammattilaisilta. Minä pidän miljöönä eniten Richardinkadun kirjastosta, mutta rakkain on minullekin oma lähikirjastomme Korson Lumossa. Tosin meiltä on matkaa sinne liki neljä kilometriä, minkä vuoksi sielläkään ei tule piipahdettua, vaan suunnittelemme koko perheen kirjastoreissuja. Olen kyllä ihan samaa mieltä lähikirjastojen tärkeydestä. Hyvä kirjastoverkko on osa saavutettavuutta!

    Hietzu: Pitäisikin joskus käydä Kuopion kaupunginkirjastossa. Siellä en ole tainnut käydä koskaan, vaikka olen sieltä eteläisestä naapurista kotoisin. Pidän tuosta ajatuksesta, että tarvittaessa vedät kirjastovirkailijaa hihasta. Niin pitääkin!

    Kirsi H.: Sinulla on selvästi hyvä lähikirjasto. Kuulostaa juuri sellaiselta kuin pitääkin. :)

    Maria: Ole hyvä. Kirjastot ovat pääasiassa ihania paikkoja. Minä näen usein kirjastouniakin. <3

    Erja: Hurjan kiva lukea sinun näkökulmaasi kirjastoihin. Asiakasnäkökulmaa on muuten nyt kai kartoitettu enemmänkin. Ehkä Sami Serolan tuoreehko tutkimus on sinulle tuttu?

    Tuosta lainauksesta ja palautuksesta tiskeillä. Ymmärrän hyvin, ettei se ole kirjastoammattilaisten ammattitaidonkaan kannalta mielekästä. Mutta usein kuitenkin etenkin pienissä kirjastoissa virkailijat kohtaavat asiakkaita juuri noissa tilanteissa ja varsinkin iäkkäille sekä lapsiasiakkaille nuo kohtaamiset voivat olla kullanarvoisia. Mutta on totta, että hyllyjen välissä tai neuvonassa olevan virkailijan luokse saisi kyllä mennä ihan tuosta vaan. Sitä pitäisi jotenkin tehdä paremmin tiettäväksi asiakkaille.

    penjami: Nyökyttelen täällä sinun kommentillesi. On aivan totta, että etenkin isoissa kirjastoissa henkilökuntaa on hyvin erilaisissa tehtävissä. Morren mainitsemassa Entressessä esimerkiksi on tarkoituksellakin maahanmuuttajia ja nuorisoa palvelevia virkailijoita, esimerkiksi kirjastovirkailijan ja sosionomin tutkinnot samalla virkailijalla saattavat olla vain eduksi.

    Kirjastonhoitajan tai informaatikon (ylipäätän kirjastoalan virkanimikkeet ovat varsin kirjavia) virassa työskentelevän täytyykin olla suorittanut informaatiotutkimuksen aineopinnot osana korkeakoulututkintoaan tai sen lisäksi. Nythän yleisiä kirjastoja koskee myös uusi kirjastolain asetus, jonka mukaan kunnan kirjastotyöntekijöistä kaikkiaan 45%:lla tulee olla em. tutkinto suoritettuna. Nyt tosin eletään siirtymävaihetta. Tieteellisiä kirjastoja tämä asetus ei käsittääkseni koske.

    Olen myös samaa mieltä siitä, että kirjastot saavat aiheetonta kritiikkiä. Suomessa on maailman parhaat yleiset kirjastot ja tieto on tosiaankin kaikkien saavuettavissa. Se on maailman, jopa Euroopankin, mittakaavassa melko harvinaista.

    VastaaPoista
  17. Tuulia: Olen huomannut samat hyvät hyllyvinkit. Omassa lähikirjastossani on kaksi tuollaista hyllyä: "Kirjasto suosittelee" sekä "Bestseller", jälkimmäisessä on uutuuksia viikon laina-ajalla.

    Tuo, että jotkut suuttuvat myöhästymismaksuista on aivan käsittämätöntä! Kerran olin todistamassa tuollaista keskustelua. Tuohtunut asiakas ilmoitti, ettei enää koskaan tule kirjastoon eikä hänen perheensäkään tule. Taisi mies kirotakin hieman. Olin kirjastossa esikoiseni kanssa ja koetin sitten selittää viisivuotiaalle, että "setä ei nyt ihan osannut käyttäytyä".

    Turun pääkirjastossa haluaisin joskus vierailla.

    Liisa: Minunkin mielestäni (nimenomaan) yleisessä kirjastossa työskentelevän olisi syytä tuntea kirjallisuutta, koska kaunokirjallisuus on kaikkein suurin kirjastoaineiston osa. Pirjo Tuomen kirjaan tutustuttuani toivoisin, että kirjastoissa olisi sellaiset resurssit, että henkilökunta saisi laajentaa kaunokirjallista osaamistaan työajalla. Sinun unelmiesi kirjasto kuulostaa ihanan kotoisalta.

    Tytti: Nuo hyvät kohtaamiset ilahduttavat pitkän aikaa. Ihana kuulla sinun kokemuksestasi. Mutta sepä siinä onkin, että kirjastonhoitajalta voi kysyä melkein mitä vain, mutta moni ei syystä tai toisesta uskalla. Niitä luontevia kohtaamishetkiä olisi hyvä järjestää jotenkin.

    VastaaPoista
  18. Minusta kirjastossa ihaninta on olla "hyllyjen välissä hiljaa."Kotikaupunkini kirjastossa on erilaisia pieniä hyllyvinkkejä hyllyjen päädyissä ja 1-2 laajempaa näyttelyä. Meillä on monipuolinen ja kivasti erilaisia lukijoita ymmärtävä kirjasto, tarkoitan keskenään hyvin erityyppisiä hyllyvinkkejä.

    VastaaPoista
  19. Minusta on oikeastaan yhdentekevää, minkä näköinen ja kokoinen kirjasto on, jos siellä on riittävästi tuoretta ja laaja-alaisesti valittua, ammattitaidolla hankittua kirjallisuutta.

    Olen huomannut, että hyvässä kirjastossa kirjastonhoitajat tekevät tärkeätä työtään ihan sillä tavalla, että nostavat esille tiettyjä kirjoja. Kun tärppää useammin kuin kerran ihan vain katsellen kirjastonhoitajan pomintoja, tiedän, että olen hyvässä huomassa. Tällaisia kokemuksia minulla on paljon.

    Se on sitä vinkkausta, joka ei tapahdu niinkään kyselemällä, mutta joka ei käy ihan tuosta noin vain vaan edellyttää työntekijältä kirja-alan seuraamista. Sitä, että tietää, mikä lukijoita ja kirjaston kävijää kiinnostaa ja toisaalta poimia joukkoon sitten myös niitä, jotka eivät tahdo lähteä lainaan, vaikka helmiä ovatkin.

    Vain parissa kirjastossa on sattunut Kirviön sijaan "hirviö" vastaan. Yleisesti ottaen arvostan valtavasti sitä tietotaitoa, jota kirjastoväellä on.

    VastaaPoista
  20. Rikhardinkadun kirjasto oli pitkään lähikirjastoni ja onhan se ihana paikka. Kotoisimmaksi tunnen oloni kuitenkin pienissä "sivukirjastoissa". Käytän nykyisin kirjastoa aika vähän, ja eniten lastenkirjojen lainauksiin, mutta kun käytän, varailen ja tilailen paljon jo etukäteen netistä, jolloin oman kirjastoni (nyt Nöykkiön kirjasto) mahdollinen suppea valikoima ei haittaa.

    Lapsuudessa mieluisin minulle oli Joensuun Niinivaaran sivukirjasto kotoisine kokolattiamattoineen. Teini-iässä tykkäsin kyllä kovasti Joensuun uudesta pääkirjastostakin, joka heti valmistuttuaan tuntui todella modernilta ja avaralta.

    Minusta olisi tosi hienoa, jos kirjastonhoitajille olisi laaja kaunokirjallinen tietämys, mutta en osaa sellaista vaatia. Olen vähän privaattia sorttia, ja olen tykännyt esimerkiksi noista lainausautomaateista. Aika vähän koskaan kysyn mitään kirjaston henkilökunnalta, mutta olisi silti iloista, jos he olisivat kirjallisuuden tuntijoita.

    VastaaPoista
  21. Minulle käy mikä vaan kirjasto. Pidän Turun upeasta uudesta kirjastosta, joka on yhdistetty vanhaan kirjastoon lasikäytävällä. Mutta pidän myös pienistä, vaatimattomista kirjastoista.

    Jostain syystä parhaiten on jäänyt mieleen erään kansanopiston kirjasto, jossa muinoin opiskelin. Löysin sieltä Sirkka Turkan.

    VastaaPoista
  22. Minun unelmieni kirjasto on Alvar Aallon suunnittelema Säynätsalon kirjasto, jossa on maailman ystävällisin henkilökunta. Rakastan jopa japanilaisten arkkitehtiopiskelijoiden ruuhkaa siellä, sillä se kertoo vain kirjastoni kauneudesta.

    Kirjaston pitää olla täynnä oikeita kirjoja. Ja niin minun kirjastossani onkin.

    Minulla on oma luottokirjastonhoitaja, joka varaa minulle uutuuksia, vaikka en ole vielä tilannutkaan. Jos haluan jatkaa jonkun runokirjan tms. aikaa yli kuukauden, hän tekee sen puolesta hengähdyksestä. Hänellä ei ole ikinä huonoa päivää ja hän asuu täällä laitimmaisella saarella kuten minäkin.

    Kirjasto on kahdessa kerroksessa ja tietysti arkkitehtonisesti hyvin varjeltu. Kun tuli remontin tarvetta, kaikki valvottiin tarkkaan, ettei Aallon 'tatsi' katoa. Kun menen onnelaani, minä en tarvitse edes kirjastokorttiani, jos Oma Ihana M-L on paikalla. Kannattaa asua saaristossa harjukaupungissa.

    VastaaPoista
  23. Minullekin kelpaa mikä tahansa kirjasto. Kirjaston käyttö on vaihdellut iän mukaan. Koululaisena kirjastoni oli kotipitäjäni pieni, mutta mielestäni täydellinen kunnantalon vintillä ollut kirjasto. Opiskellessa luin usein lukusalissa, lähinnä Domuksella.

    Jo pitkään lähin kirjasto on riittänyt ja varsinkin nyt, kun kirjoja voi varata netin kautta.

    Hämeenlinnan pääkirjasto on loistava. Kysymyksiin vastataan ystävällisesti. Käydessäni tarkistan yleensä uutuudet sekä tänään palautetut -hyllyt. Nykyisin käyn lukemassa lehtiä, harvemmin osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joita kirjastossa järjestetään.

    VastaaPoista
  24. Johanna: Hyllyjen välissä on tosiaan mukava liikkua. Nuo erilaiset hyllyvinkit kyllä rikastuttavat kirjastoasiakkaan arkea. :)

    Valkoinen kirahvi: Ehdottomasti ammattitaidolla tehdyt kirja/aineistohankinnat ovat yksi kirjaston tärkeimmistä piirteistä. Minä arvostan kovasti myös viihtyisää kirjastorakennusta, sellaista, jonne tekee mieli jäädä pitkäksi aikaa.

    Karoliina: Täällä onkin Richardinkadun kirjasto tullut esiin monta kertaa. Se on kyllä kaunis! Ja juhlava. Helmet-alueella ei lähikirjaston pienuus tosiaankaan haittaa, kun logistiikka on hyvin hoidossa ja haluamansa aineiston saa hyvinkin nopeasti.

    Joensuun uusi kirjasto oli tainnut olla käytössä vain 1-2 vuotta silloin, kun aloitin opinnot. Se tuli tutuksi ja rakkaaksi. Olin siellä joskus kesätöissä.

    Kirjailijatar: Minä tosiaankin haluaisin vierailla Turun uudessa kirjastossa. Kesällä en ehtinyt ja syysvierailulla Turussa kävimme vain juhlimassa 1-vuotiasta kummityttöäni.
    Sirkka Turkka on ihana - samoin hänen koiransa, jonka kerran kohtasin. :)

    Leena: Sinun asuinpaikkasi kuulostaa kyllä upealta. Sisämaan saaristoseutu, jossa on Aallon suunnittelema kirjasto. Ihana on selvästi myös sinun luottokirjastonhoitajasi, oikea aarre!

    Marjatta: Lähikirjastot ovat kyllä tärkeitä. Ne ovat helposti saavutettavia ja niihin kuitenkin saa mieleistään aineistoa hyvinkin helposti.

    VastaaPoista
  25. Minä olin siellä Joensuun (silloin vielä) uudessa pääkirjastossa TETissä ysiluokalla. :)

    VastaaPoista
  26. Karoliina: Hih hii! Minä vuonna olitkaan ysillä? Minä muutin Joensuuhun 1992.

    VastaaPoista
  27. Olin ysillä juuri 1992-3. En muista, oliko TET syys- vai kevätlukukaudella. :)

    VastaaPoista
  28. Olen samaa mieltä ja hyvä postaus, hyviä näkökulmia. Tiedonhallinta ja informaatiopalvelut tosiaan ovat tärkeä osa kirjastonpalveluista ei ainoastaan hyvän kirjan lainaaminen.

    VastaaPoista