Fiona Valpy: Allamme hohtava taivas

 

Fiona Valpy: Allamme hohtava taivas
Otava 2026
The Sky Beneath Us 2024
Suomentanut Johanna Laitila
336 sivua
Brittiläinen romaani
* Kirja saatu kustantajalta markkinointitarkoituksessa*


Ja olen alkanut luoda jotakin uutta. Tai oikeastaan jota_kuta_ uutta: ihmistä, joka haluan olla.

Nyt alkuvuonna olen kaivannut lempeyttä enemmän kuin aikoihin, sillä olen elänyt surun täyttämää aikaa. Olen halunnut kääriytyä johonkin ihanaan ja pehmeään: lämpimiin viltteihin, halauksiin, lämpimän kaakaon makuun, kaikkeen sellaiseen – ainakin jonkin aikaa, en ihan kyllästymiseen saakka kuitenkaan.

Tähän lempeyden tarpeeseeni tuli postitse mukava kirjayllätys: Fiona Valpyn romaani Allamme hohtava taivas. Tässä yhteydessä on sanottava, että historiallinen viihde on minulle joskus vaikea laji enkä kovin herkästi sellaiselle lämpene. Ja sitten: ei lajityyppiä ilman poikkeuksia, luen siis toisinaan vaikkapa kauhua tai scifiäkin, eivätkä nekään ole ihan ominta minua. Kun nielee ennakkoluulojaan, voi saada jotain todella nautittavaa.

Miten siis kävi Valpyn romaanin kanssa? Se on tyypillinen kahdessa aikatasossa kulkeva viihteellinen juoniromaani. Maaliskuussa 2020 Daisy kaipaa uutta suuntaa elämäänsä ja on matkustamassa Nepaliin. Sinne hänet houkuttavat isoisotäti Violetin päiväkirjat. 1920-luvulla nuori skotti, hyvän perheen kasvatti Violet opiskelee kasvitieteitä, mikä johdattaa hänet Nepaliin. Violetilla on myös suuri salaisuutensa, joka kantaa yli sukupolvien.

Lukijan on helppoa tietää jo ennen kirjan kansien avaamista, että Violetin tarinalla on paljon annettavaa Daisylle ja että pakettiin kuuluu myös rakkautta, melodraamaa ja – mikä parasta – Nepalin uskomattoman upeita vuoristomaisemia eri sävyissään. Tarjolla on myös teetä ja sherpojen seuraa.

Ihan jokaiselle en uskaltaisi Valpyn romaania suositella, mutta kyllä se omassa lajityypissään varsin nautittavaa luettavaa tarjoaa. Onneksi romanttiset rakkauskuviot ovat pienemmässä roolissa kuin sukulaisuus, kasvitiede ja toisaalla olemisen aikaansaama seikkailun tuntu. Ehkä Himalaja saa aikaan sen, että teoksesta voisi poimia elämänviisauksiakin, muttei yliviljeltynä vaan maltillisesti ja tyylitajuisesti. Ihailen myös sitä tarkkuuttaa, jolla Valpy on romaaninsa taustatyöt tehnyt. En ole suuri hortonomi enkä ole koskaan käynyt Nepalissa, mutta monet seikat menivät ainakin minuun ihan täydestä. Kirjailijan loppusanoista vakuuttuneena uskon – tai siis tiedän – hänen ottaneen selvää luonnonoloista, historiasta ja sherpojen elämästä.

Se, mistä pidin vähiten, on nykytason pandemia-aika. Ehkä koronaepidemiasta on sen verran vähän aikaa, että aiheelle lämpeneminen ottaa aikansa – omalla kohdallani varmaankin vuosia.

Lopputulema: Allamme hohtava taivas on ihan viehättävä romaani. Lempeä muttei imelä, toki monin osin ennalta-arvattava. Pidin myös siitä, ettei kahdessa aikatasossa kulkeva romaani ole mitaltaan niin massiivinen kuin monet verrokkinsa. Se on ihanaa!