~MUUTTO: KIITOS JA KUMARRUS~

Blogin pitäminen on hauskaa ja palkitsevaa, mutta kahden blogin pitäminen on aika työlästä. Yksityisasioiden, kuten vaikkapa lasten kuvien, julkaiseminen on eri asia kuin asioista yleisellä tasolla kirjoittamisen - ja tällä yleisellä tasolla en oikein osaa esiintuoda henkilökohtaista otetta. Siksi päätin panna suhteellisen kivasti edenneen Lumiomena-blogini tauolle. Kyseltyäni asiaa muutamalta ystävältäni aion nyt yhdistää vanhan hyvän perheblogini sekä kaikenlaiset omat mietteeni aina askartelusta ja kirjoista syvällisempiin pohdintoihin. Jos joku tänne tiensä löytänyt haluaa olla mukana tuolla laajennetussa oikeassa blogissani, niin lähettäkööt sähköpostia osoitteeseen lumiomena at yahoo com (tai huutakoot hep täällä kommenteissa). Mielelläni tapaisin teitä myös siellä toisessa blogissa :)

Ennen kuin jätän Lumiomenan tauolle, voisin suositella yhtä levyä joulutunnelmointiin. Olen ehkä hieman höperö, mutta tänä vuonna aloitin ennätyksekseni kuuntelemaan jouluista musiikkia jo lokakuun lopussa ladattuani iTunesista sen aiemmin mainostamani Stingin If On A Winter's Night-levyn. Nyt marraskuun kääntyessä lopulleen olen päästänyt itseni täysin valloilleni mitä joulumusiikkiin tulee. Tässä vaiheessa tyydyn sentään fiilistelemään ja kuuntelemaan musiikkia lähinnä työmatkojen aikana sekä iltaisin.

Sarah McLachlanin Wintersong levyä voisin suositella kaikille kuulaista talvipäivistä sekä takkatulesta pitäville. Levy kaunis, hauras, voimakas, herkkä, jouluinen ja talvinen kuin vastasatanut lumi.

~(JOULU)KORTTIASKARTELUA~

Oli vajaat viikko sitten askarteluillassa, jossa opettelimme kortintekotekniikoita sekä joulukuuta odotellessa lämmitimme glögiä kera kanelitankojen. Sain illan aikana valmiiksi erilaisia kortteja, mutta myös pääni täyteen ideoita perheemme tämänvuotisen joulukortin tekemiseen. Olen pääsääntöisesti tehnyt joulukortit itse, vaikka toki poikkeusvuosia on väliin mahtunut. Tänä vuonna ajattelin tehdä jotain yllä olevista tarvikkeista: Luonnonvaaleista korttipohjista, jouluisesta nauhasta, kullanvärisestä kimalleliimasta sekä Hyvää joulua-leimauksesta. Kenties liitän mukaan kuvan lapsistani.

Joulukorttien lähettämiseen on vielä aikaa, mutta hyvä valmistautua ajoissa, eikö vaan?

Askarteluillassa kokeilin paitsi joulukorttien, myös 3d-korttien tekemistä. Alla olevan kortin keiju muistuttaa omaa tytärtäni (myös kaksivuotiaan poikani mielestä), joten ajattelin antaa sen tyttärelleni hänen nelivuotissyntymäpäivänään joulun aikaan:

~KATE MOSSE: KRYPTA~

Kate Mossen toinen romaani Krypta liikkuu esikoiskirjasta Labyrintista tuttuun tapaan kahdessa ajassa, tällä kertaa vuosissa 1891 ja 2007. Vuonna 1891 liikutaan aluksi Pariisissa ja pääosin Etelä-Ranskassa, jonne Leonie Vernier pakenee veljensä Anatolen kanssa. 2007 nuori amerikkalainen tutkija, lapsena adoptoitu Meredith Martin etsii tietoa säveltäjä Claude Debussysta ja ennen kaikkea omista juuristaan. Hänkin päätyy Domaine de La Caden kartanoon, samaan paikkaan kuin Leonie aikanaan.

Krypta on kelvollinen historiallinen jännitysromaani, joka sisältää yliluonnollisia elementtejä kahden eri maailman rajojen kohdatessa. Kirjan jännitys rakentuu hienostuneesti. Kirjan tapahtumat noudattavat osin paholaismaisten tarot-korttien antamia vihjeitä sekä Debussyn sävelten nuotteja. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut ennustamisesta, joten nämä kohdat otin vain osana romaania. Hieman samanlainen "ongelma" oli mielestäni myös Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopelissä, joka on sinänsä oikein hyvä kotimainen jännitysromaani ja jonka lukemisesta nautin suuresti.

Krypta on juoneltaan tarpeeksi koukuttava pitääkseen lukijansa mukana. Kahdessa ajassa liikkuminen onnistuu Mosselta erinomaisesti. Kirjan kulttuurihistorialliset viittaukset on fiksusti tehty ja henkilöhahmot osuvia. Olisin kuitenkin kaivannut kirjaan jotain - tai ehkä olisin halunnut ottaa siitä jotain pois. Ehkä hieman yllättäen pidin loppujen lopuksi Kryptasta enemmän kuin Labyrintista. Ihmettelen, jos tästä kirjasta ei tehdä elokuvaa.

~ISÄNPÄIVÄNÄ~

Hyvää isänpäivää! Meillä isänpäivä alkoi mieheni osalta vähemmän lokoisasti, kun hän heräsi neljältä ja vei etelän lomalle lähteneet vanhempani lentokentälle puoli viiden maissa. Toisaalta olemme perheessämme yrittäneet tottua aikaisiin herätyksiin kiitos rakkaan kuopuksemme, joka nousee joka aamu herätyskellon tavoin klo 5.34. Palattuaan mieheni pääsi nauttimaan lahjoista sekä aamiaisesta vastapaistettujen croissantien, suklaaleivosten sekä tuoreen kahvin ja Hesarin lukurauhan merkeissä.

Isänpäivän aamuna laittelimme hieman talvi- tai joulukoristeitakin kotiin. Kiitos vanhempieni vierailun, vietimme mieheni kanssa eilen mukavan alkuillan ostosten ja ruokailun merkeissä. En voinut vastustaa kiusausta ostaa ikkunaan sydänkranssia valokranssin alapuolelle (valokranssista laitan kuvan myöhemmin). Lisäksi mieheni asensi jo ensimmäiset talvivalot etupihan tuijaan, ja itse ajattelin nyt lasten päiväuniaikaan syventyä lukemaan uusinta Maalaisunelma-lehteä, jonka joulunumero on täynnä tunnelmallista luettavaa. Mukava yllätys itselleni oli, että eräs lehden jutuista kertoo opiskelukaverini kodista.




Koska isänpäivään liittyy ainakin meillä paljon rakkautta ja läheisyyttä, ajattelin loppuun nostaa vielä pienen materiaalisen, mutta herttaisen jutun. Löysin muutama viikko sitten blogimaailman kautta Viivun pienen putiikin ja ihastuin Viivun tekemiin sydänmagneetteihin. Tilasin magneetteja itselleni kolme kappaletta. Ajatuksena on, että pitäisin itse yhden (tyttäreni ihastui pieneen lintuun) ja antaisin kaksi vaikka joulunalusajan muistamisena ystäville herkkukorin mukana. Tämä kolmikko on kuitenkin niin söpö, että mietin vielä, että kiinnynkö näihin niin, että ne kaikki jäävät meille?




Seuraavalla kerralla palaan taas kirjojen pariin :)

~ELIZABETH KOSTOVA: HISTORIANTUTKIJA~

Parahin, onneton seuraajani, mikä kirja voisikaan sopia paremmin tähän vuodenaikaan kuin Elizabeth Kostovan Historiantutkija? Kirja sopii pyhäinpäivän tai kekrin aikaan erinomaisesti niin itse synkänromanttisen tarinansa kuin viipyilevän tunnelmansa vuoksi. Luin kirjan jo kesällä, mutta vasta nyt ajattelin ajankohdan olevan sopiva kirjasta kertomiseen.

Historiantutkija alkaa siitä, kun minä-kertojana toimiva aikuisuuden kynnyksellä oleva tyttö löytää isänsä kirjastosta lohikäärmekuvioisen kirjan ja saa lähes samaan aikaan luettavakseen isänsä sekä kadonneen professori Rossin välistä kirjeenvaihtoa. Kirjeet sekä isän kertomat tapahtumat vievät eri puolille Eurooppaa sekä käyvät käpi Vlad Tepesiin, Draculaan, liittyvää folklorea, kansanuskomuksia. Vaikka Historiantutkija on täten varsin synkeä vampyyrikirja, on se enemmän kunnianosoitus kansankertomuksille, kirjapainotaidolle, eri maiden tavoille sekä oodi uskollisuudelle rakkaudessa.

Paikoitellen kirjan kerronta etenee hyvin hitaasti tarttuen pieniin yksityiskohtiin. Tämä ei välttämättä ole kaikkien lukijoiden mieleen, mikä ei lie kirjailijan tarkoituskaan. Kirjassa liikutaan useissa eri maissa ja aikakausissa. Itse nautin kirjan kiireettömyydestä ja tunnelmasta - olihan ihanaa lähestulkoon haistaa vanhojen kirjojen ja käsikirjoitusten tuoksu, aistia Romanian maaseudun tai Amsterdamin tunnelma eri vuodenaikoina puhuttamattakaan tällaisena digitaalisen kulttuurina aikakautena siitä, miten kirjeet saattoivat olla keskeisin tiedonvälityskanava. Kirjassa jäi vaivaamaan vain yksi asia: Mikä minä-kertojana olevan tytön nimi on? Olin niin varma, että nimi mainittiin kirjassa. Kun selailin kirjaa eilen illalla, en löytänyt hänen nimeään.

Kostovan kirjan myötä toivotan kaikille hyvää pyhäinpäivää, kekriä tai halloweeniä - miten itse kukin loka-marraskuun vaihdetta viettäkään! Meillä oli eilen halloweentunnelmia, koska lapsilla oli päiväkodissa naamiaiset. Tänään olemme viettäneet pyhäinpäivää rauhallisissa tunnelmissa oman perheen kesken.


Vaikka ne päiväkodin naamiaiset olivat aika amerikkalaishenkiset halloween-juhlat, olivat lasten puvun aivan ihania.

~STRESSIN LIEVITYSTÄ~

Olen ollut tällä viikolla jossain määrin stressaantunut: Töissä on paljon meneillään ja lisäksi olen yrittänyt opiskella (onneksi harrastuksenomaisesti), kirjoittaa apurahahakemusta haaveilemaani tutkimustyötä varten sekä tietenkin suoriutua pitkien työmatkojen, kellokortin sekä lasten mahdollisimman lyhyiden päiväkotipäivien muodostamasta yhtälöstä. Onneksi kotiarki on sujunut leppoisasti ja tuonut ainakin aivoille lepoa.

Tänään sain sitten sen hakemuksen lähtemään ja toivon onnen olevan myötä helmikuussa, jolloin apurahan saajat julkistetaan. Kuvittelen ehkä hivenen naivisti, että jos onni suosii, saan paitsi rauhan tehdä sitä työtä, mikä tuntuisi houkuttelevalta, myös enemmän aikaa lasten kanssa, koska siirtyisin työskentelemään kotoa käsin. Hakemuksen jättäminen lievensi suuresti alkavaa stressiä, mikä poistui lisää tullessani kotiin: Postilaatikossa odotti Kotivinkin joululehti, oi ihanuutta! Olen lukenut Kotivinkin Joulua jo vuodesta 1994 saakka ja minulla on tuo ensimmäinen ostamani lehti vielä tallessa.



Lisää hyvää ja rauhallista mieltä sain eilen iTunesista ostamastani Stingin uudesta levystä If On A Winter's Night. Levyn myötä olen samaan aikaan lumimaisemissa, toisessa aikakaudessa, englantilaisessa metsikössä ja joulutunnelmissa. Pitipä Stingistä tai ei (minä ilmiselvästi pidän!), suosittelen joulun alla kuuntelemaan ainakin kappaleet Gabriel's Message sekä Lullaby For An Anxious Child. Niin rauhoittavaa, kaunista ja talvitunnelmallista! Ainakin minulle itselleni täydellistä kuunneltavaa (syys)talvi-iltain tarinoiksi.

~KIILTOMADON TALO~

Rakastan kynttilöitä ja tuikkuja, joten avaan "kynttiläkauden" jo elokuussa. Vaikka minulla on muutamat suosikkini kynttilänjaloiksi ja tuikkualustoiksi (mm. häälahjaksi saamamme Ristomatti Ratian suunnittelema lyhty, valurautainen jalka suurille kynttilöille sekä Bolognasta ostamani värikäs lasilyhty), hankin joka vuoksi muutaman uuden. Eilen löysin yllä olevan soman talolyhdyn eräästä sisustustavaratalosta. Olin katsellut samantyylistä, joskin ehkä hivenen tyylikkäämpää, eräästä nettipuodista, mutta annoin nyt hinnan ratkaista ja sain pikkurahalla tuon valkoisen talon. Tyttäreni keksi kutsua sitä "kiiltomadon taloksi" (pieni sisäpiirijuttu), joten tähän yhteyteen sopii ehkä lainata Joensuussa asuneen lastenkirjailija Ullamari Kellomäen runoa Kiiltomadon laulu:

Minä sytytän
kirjavan lyhdyn
ja ryömin pimeään.
Kiiltomatojen marssiin yhdyn
hilpeään.

Minä sytytän lyhdyn
ja sammutan sen
aina kun haluan.
Pientä polkua valaisen
pienen kulkijan.

Ylläolevan runon ohella monia muita tuttuja ja rakkaita lastenrunoja löytyy Tammen Kultaisesta lastenrunokirjasta (2005), jossa on Salla Savolaisen riemastuttava kuvitus.

~LINDGRENIÄ JA OMENASARVIA~

Olen aina - niin teini-ikäisenä, nuorena aikuisena kuin etenkin lasteni syntymän jälkeen - rakastanut lastenkirjoja. Lasten- tai nuortenkirjailijoista kaksi klassikkoa on mielestäni ylitse muiden, Astrid Lindgren ja L.M.Montgomery. Eilen illalla pidimme lasten kanssa oikean Lindgren-maratonin, kun luimme kirjat Osaa Lottakin ajaa sekä Melukylän lapsista joulu-osion. Kirjoja ei ehkä tarvitse edes esitellä, ne lie tuttuja suurimmalle osalle. Jos joku ei ole niitä vielä lukenut, niin suosittelen, olipa lukija sitten aikuinen tai lapsi, perheellinen tai sinkku. Lämpimämpää - ja samalla rehellisen kaunistelematonta - maailmaa saa hakea!

Oma suosikkini Lindgrenin tuotannosta on ollut aina Marikki, vaikka olen lukenut ja omistan kirjailijan tuotantoa aina Ronja Ryövärintyttärestä Veljeni Leijomieleen ja edelleen Peppi Pitkätossuun. Marikki vaikutti minuun lapsena niin, että leikin siskoni kanssa Marikkia ja Liisaa. Nyt olen iloinen siitä, että oma tyttäreni tuntuu viehättyneen kirjojen tunnelmasta, vaikka onkin vielä pieni ymmärtämään kaikkia kirjojen viittauksia.

Marikki vaikuttaa edelleen myös joihinkin mielikuviini. Haaveilen esimerkiksi asuvani Marikin kotitalon Kesäkummun kaltaisessa vanhassa puuhuvilassa, mutta asun 2000-luvulla rakennetussa ehkä hivenen tylsässä(mutta rakkaassa!) pienelle tontille rakennetusssa yksitasoisessa omakotitalossa. Ja vaikka toivoisin naapurustoni olevan kuin alla olevassa Lotta-kirjan kuvassa, ovat lähes kaikki alueemme talot uusia. Kaipaamani kyhmyiset omenapuut saavat kasvaa vielä vuosia eikä meillä ole edes lähikauppaa!





Kotiin voi silti yrittää hakea Ilon Wiklandin kuvituksista tuttua tunnelmaa. Kaikkein helpointa se on, kun yksinkertaisesti istahtaa sohvalle ja ottaa lapset kainaloon sekä kirjan kouraan :) Lastenkirjat myös innostavat minua puuhaamaan kaikenlaista: Kesällä on pakko päästä eväsretkelle Melukylän lasten tyyliin ja syksyllä ehkä kertoa kummitusjuttua (sitten kun lapset ovat isompia!). Eilen pian ilmestyvän jouluisen Marikki-kirjan mainoksen katsominen sai miettimään, että mikä leivonnainen sopisi hyvin koti-iltaan ja päätin leipoa omenasarvia "vanhanaikaisella" reseptillä. Vanhanaikainen tarkoittaa sitä, että nypin taikinaan tulevan voin ja jauhot sekaisin enkä laittanut taikinaan sokeria kuin teelusikallisen hiivan vaikutusta tehostamaan. Pian nelivuotias esikoiseni oli innokas apulainen ja mukavan kasan leivonnaisia saimmekin aikaiseksi Osaa Lottakin ajaa-kirjan lukutuokion seuralaiseksi.

~KIRSI PIHA: MEDICIEN NAAPURISSA~

Luin Kirsi Pihan ihastuttavan "espresson mittaisia tarinoita" sisältävän matkakirjan Medicien naapurissa toiseen kertaan. En yleensä pysty lukemaan mitään bussissa työmatkojen aikana, Pihan kirjan luvut olivat juuri sopivan mittaisia lukea aina yksi tai kaksi kerrallaan; En joutunut kärsimään pahasta olosta, vaan sain töihin mennessäni hyvän mielen ja matkakuumeen.

Kirsi Piha kirjoittaa raikkaasti, hauskasti ja osuvasti italialaisista ilmiöistä - anteeksi, Saapasmaan asukkaiden kaikella rakkaudella kuvattu nurkkakuntaisuus huomioiden pitäisi kirjoittaa marchelaisista, ei italialaisista ilmiöistä! Italiassa, tosin emilialaisessa suurkaupungissa Bolognassa, osin asuneena tunnistan monia Pihan kuvailemia yksityiskohtia aina suhtautumisesta ruokaan (ja sen paikallisuuteen), lapsiin, ulkonäköön tai liikennekulttuuriin. Minut kirja saikin muistelemaan Bolognan aikoja.

Toki Kirsi Pihan kuvailema Marchen maaseutu tuntuu kauniilta ja hedelmäpuineen sekä kesäkurpitsasatoineen raikkaalta hieman tunkkaiseen kaupunkiin verrattuna. Suurkaupungissa on paljon ikävää, kuten katujen varsien kerjäläiset tai ihmiseritteiden haju kaariholvikäytävissä. Toisaalta Bolognaan mahtui paljon ihanaa ja mielenkiintoista, kuten kaupungin alla kulkeva "salattu" joki, 666 San Lucan kirkkokukkulalle johtavaa holvikaariporttia, ovikellon soitolla aukeavat loistavat ruokapaikat tai yliopiston pihalla kevätaikaan kukkiva magnoliapuu. Liikenteestä en sano mitään, koska mieheni ajoi autoa, minä vain istuin kyydissä.

Medicien naapurissa on hurmaava matkakirja. Se kestää useamman lukemiskerran ja saa kaipaamaan Italiaa kaikkine pienine kuriositeetteineen.

~NÄPERTELYÄ~

Koko viikon olen ollut pakotettu pysymään pääosin sisällä; Alkuviikolla kuopukseni oli kuumeinen, tämän jälkeen mieheni ja minä sairastuimme molemmat ja eilen esikoisellani oli lämpöä. Kaiken kukkuraksi kuopus sairastui uudelleen ja poika saikin antibiootit korva- ja silmätulehdukseen. Jospa sairastelu menisi ohi nyt viikonlopun mittaan ja ensi viikolla koko perheellä olisi uusi, uljas arki ;)

Sisäpäivät ovat koetelleet meitä kaikkia: Lapset eivät ole juurikaan päässeet ulos, vaikka lasten Panadolin voimin energiaa kyllä olisi riittänyt. Itse taas en ole jaksanut päänsärkyni vuoksi lukea enkä edes katsoa elokuvia. Maanantaina, jolloin en vielä ollut flunssainen, innostuin kuitenkin tekemään korun. Ostin melkein omenakarkkeja (onko sellaisia olemassa?) muistuttavia vihreitä lasihelmiä jo kesällä ja yhdistin ne rikki menneen oliviinikoruni helmiin. Suureksi harmikseni en osaa tehdä käsitöitä kovinkaan hyvin, mutta korujen näprääminen on palkitsevaa ja nopeaa puuhaa:





Niin kipeä en ole koskaan, ettenkö ehtisi tai jaksaisi leipoa jotain. Eilen teimme tyttäreni kanssa amerikkalaisia suklaamuffinseja. Onneksi ehdin syödä niitä eilen muutaman, koska tänään en nuhan vuoksi maistaisi lainkaan tuota ihanaa supersuklaista makua:




Tervettä viikkoa kaikille <3