sunnuntai 8. marraskuuta 2009

~ISÄNPÄIVÄNÄ~



Hyvää isänpäivää! Meillä isänpäivä alkoi mieheni osalta vähemmän lokoisasti, kun hän heräsi neljältä ja vei etelän lomalle lähteneet vanhempani lentokentälle puoli viiden maissa. Toisaalta olemme perheessämme yrittäneet tottua aikaisiin herätyksiin kiitos rakkaan kuopuksemme, joka nousee joka aamu herätyskellon tavoin klo 5.34. Palattuaan mieheni pääsi nauttimaan lahjoista sekä aamiaisesta vastapaistettujen croissantien, suklaaleivosten sekä tuoreen kahvin ja Hesarin lukurauhan merkeissä.

Isänpäivän aamuna laittelimme hieman talvi- tai joulukoristeitakin kotiin. Kiitos vanhempieni vierailun, vietimme mieheni kanssa eilen mukavan alkuillan ostosten ja ruokailun merkeissä. En voinut vastustaa kiusausta ostaa ikkunaan sydänkranssia valokranssin alapuolelle (valokranssista laitan kuvan myöhemmin). Lisäksi mieheni asensi jo ensimmäiset talvivalot etupihan tuijaan, ja itse ajattelin nyt lasten päiväuniaikaan syventyä lukemaan uusinta Maalaisunelma-lehteä, jonka joulunumero on täynnä tunnelmallista luettavaa. Mukava yllätys itselleni oli, että eräs lehden jutuista kertoo opiskelukaverini kodista.




Koska isänpäivään liittyy ainakin meillä paljon rakkautta ja läheisyyttä, ajattelin loppuun nostaa vielä pienen materiaalisen, mutta herttaisen jutun. Löysin muutama viikko sitten blogimaailman kautta Viivun pienen putiikin ja ihastuin Viivun tekemiin sydänmagneetteihin. Tilasin magneetteja itselleni kolme kappaletta. Ajatuksena on, että pitäisin itse yhden (tyttäreni ihastui pieneen lintuun) ja antaisin kaksi vaikka joulunalusajan muistamisena ystäville herkkukorin mukana. Tämä kolmikko on kuitenkin niin söpö, että mietin vielä, että kiinnynkö näihin niin, että ne kaikki jäävät meille?




Seuraavalla kerralla palaan taas kirjojen pariin :)

3 kommenttia:

  1. On ne niin ihanat yhdessä, ettei niitä voi erottaa :-)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että tykkäsit! Noita on tosiaan kiva antaa pieniksi lahjoiksi ja itselläni ne pitävät muistöappuja paikoillaan. Magneetti on tarpeeksi jämäkkä pitämään isommatkin lappuset paikoillaan.

    Tänään suunnittelin aloittavani jouluisten ompelun jahka tämä pikku apulainen tajuaisi nukahtaa...

    VastaaPoista
  3. Taidan olla näihin niin mieltynyt (eikä niitä tosiaan voi enää erottaakaan!), että taidan tehdä uuden ostosreissun jahka jouluiset valmistuvat. Jospa niistä jouluisista sitten riittäisi pieniin paketteihin ystävillekin :)

    VastaaPoista