Kate Mossen toinen romaani Krypta liikkuu esikoiskirjasta Labyrintista tuttuun tapaan kahdessa ajassa, tällä kertaa vuosissa 1891 ja 2007. Vuonna 1891 liikutaan aluksi Pariisissa ja pääosin Etelä-Ranskassa, jonne Leonie Vernier pakenee veljensä Anatolen kanssa. 2007 nuori amerikkalainen tutkija, lapsena adoptoitu Meredith Martin etsii tietoa säveltäjä Claude Debussysta ja ennen kaikkea omista juuristaan. Hänkin päätyy Domaine de La Caden kartanoon, samaan paikkaan kuin Leonie aikanaan.
Krypta on kelvollinen historiallinen jännitysromaani, joka sisältää yliluonnollisia elementtejä kahden eri maailman rajojen kohdatessa. Kirjan jännitys rakentuu hienostuneesti. Kirjan tapahtumat noudattavat osin paholaismaisten tarot-korttien antamia vihjeitä sekä Debussyn sävelten nuotteja. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut ennustamisesta, joten nämä kohdat otin vain osana romaania. Hieman samanlainen "ongelma" oli mielestäni myös Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopelissä, joka on sinänsä oikein hyvä kotimainen jännitysromaani ja jonka lukemisesta nautin suuresti.
Krypta on juoneltaan tarpeeksi koukuttava pitääkseen lukijansa mukana. Kahdessa ajassa liikkuminen onnistuu Mosselta erinomaisesti. Kirjan kulttuurihistorialliset viittaukset on fiksusti tehty ja henkilöhahmot osuvia. Olisin kuitenkin kaivannut kirjaan jotain - tai ehkä olisin halunnut ottaa siitä jotain pois. Ehkä hieman yllättäen pidin loppujen lopuksi Kryptasta enemmän kuin Labyrintista. Ihmettelen, jos tästä kirjasta ei tehdä elokuvaa.
Minä pidin Labyrintistä taas enemmän ja annoinkin Kryptan lahjaksi ystävälleni. Nämä ovat nätiä makueroja...
VastaaPoistaTänä vuonna olen lukenut 130 kirjaa. Ensi vuonna aion vähemmän.
Lueppa Greldine Brooksin Kirjan kansa, Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret ja Jussi Siirilän Juoksija. Viime mainitun voit sitten antaa lahjaksi jollekin rakkaalle herrahenkilölle, että hänkin saa nauraa miehen kaikkivoipaisuuden kokemukselle.
Kiitos kommentistasi sekä kirjavinkeistä. Tuo Hurmion tyttäret onkin jo lukulistallani, mutta kaikki muut ovat uusia tuttavuuksia.
VastaaPoistaKrypasta ja Labyrintistä voisin ehkä sanoa vielä sellaisen itsestäänselvyyden, että lukukokemus on aina niin subjektiivinen. Labyrinttiä luin melko voimakkaiden henkilökohtaisten tapahtumien aikaan enkä siksi voi koskaan pitää kirjasta, vaikka se onkin hyvä lukuromaani. Kryptan kohdalla vastaavia mielleyhtymiä ei ole, joten kirja oli "vain" mukavaa lukemista.