sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Kesän päätteeksi: Paavolan tammi, Tukholma, Nick Cave


Viimeisimmän IrisMurdoch -postaukseni yhteydessä pohdin sitä, miten hankalaa bloggaamisesta on nykyisin saada otetta. Ehkä syynä on kyllästyminen: toistakymmentä vuotta kirjabloggausta. Ehkä syynä on se, että olen töissä kirja-alalla ja vaikka en juuri teekään töitä romaanien kanssa, ei tietokoneen äärellä istuminen vapaa-aikana jaksa aina kiehtoa. Ehkä syytä ei voi edes tietää. Sen tiedän, että luen edelleen (tietenkin!) paljon, mutta en sitä, alanko jatkossa kirjoittaa tänne pienempiä kirjajuttuja, keskitänkö vapaa-ajan lukemisesta kertomisen Instagramiin (klik sivupalkista) vai lisäänkö tänne Lumiomenaan tällaisia muita juttuja kirjojen lomaan. Jonkinlaisen tuoreuden ja bloggaamisen ilon haluaisin säilyttää, mutta katsotaan.

Nyt siis tällaisen kyllästymisjohdannon jälkeen muutamia loppukesäisiä iloja.

Paavolan tammi



Täällä olen käynyt aiemminkin. En tiedä, onko järkevää autoilla katsomaan yhtä puuta. Puu on kaunis, vuosisatainen, majesteettinen, maaginen. Sitä pitää lähestyä varoen ja vaalien. Haluaisin vielä joskus käydä Paavolan tammella syyssumujen aikaan, mutta toisaalta kaikki puut ansaitsevat arvostusta.



Päivä Tukholmassa





Vuosi sitten meiltä jäi yksi kesäperinne välistä: päivä Tukholmassa heinäkuun viimeisellä viikolla. Tänä vuonna oli jälleen aika käydä länsinaapurimme pääkaupungissa. Emme tehneet reissulla oikeastaan mitään. Kävelimme vain Gamla Stanin kujilla, huomasimme että Harry Potterin syntymäpäivä on sama kuin hääpäivämme, ihastelimme merta hytin ikkunasta, nautimme laivan aamiaisravintolan pöytään tarjoilluista pannukakuista. Kotiin ostimme uuden ovimaton. Nyt tuntuu, että ensi kesänä teemme perheen viimeisellä yhteisellä lomaviikolla jotain muuta, mutta oli toki ihanaa olla vielä tovi irti arjesta.


Conversations with Nick Cave, Musiikkitalo, Helsinki



Kirjoitin Instagramiin ja omalle yksityiselle Facebook-sivulleni suunnilleen, tässä hieman lyhentäen sillä juttuni oli aika pitkä, näin:

Reilut 22 vuotta sitten Ruisrockissa lavalla heilui mustiin pukeutunut, ruodonlaiha mies, joka oli (ehkä) päihtynyt/aineissa, mutta niin taitava. Olin löytänyt Nick Caven musiikin muutamaa vuotta aiemmin ja samalla löytänyt itselleni toisen musiikillisen kestosuosikin Tori Amosin rinnalle. Nämä rakkaudet ovat kestäneet.
Eilen illalla [27.8.] Musiikkitalon lavalla oli edelleen ruodonlaiha mies, mutta tällä kertaa hyväkuntoinen, hyväntuulinen. Conversations with Nick Cave tarjosi hienon illan. Yleisön joukosta kuului monenlaisia kommentteja ja kysymyksiä. Oli mm. Elisa Dayksi (!) esittäytynyt pieni (!) tyttö (jolle Cave lauloi Mermaidsin), keskusteluja häpeästä, unista, autossa työskentelemisestä, Caven jumalasuhteesta ja tylsyydestä. Oli valtava määrä biisejä, jotka muistuttivat miksi Cavesta niin pidän: vimmainen ja loistava Mercy Seat (en melkein kestänyt), ihana Into My Arms, hieno Jubilee Street, tietenkin Stagger Lee (tosin vasta sitten, kun Cave kysyi että halusiko yleisö kuulla sen), sydänkasvoinen West Country Girl jne. Joukossa oli myös The Boys Next Doorin, Caven ensimmäisen bändin, kappale The Shivers, jonka Cave esitti ensimmäistä kertaa koskaan soolona.
Kolmetuntinen meni kuin siivillä. Tällainen illan kuuluikin olla: yllättävä, intiimi, älykäs, melankolinen, lämmintunnelmainen ja osin myös hillittömän hauska. Parasta oli se, miten vahvasti läsnä Cave oli koko ajan, ikään kuin jokaiselle. ❤️

--
Niin, yllä olevan kirjoitin keskiviikkona. Caven konsertti piti sisällään keskustelua ja musiikkia ja Musiikkitalo oli konseptille erinomaisen toimiva paikka. Nyt sunnuntaina olen edelleen kiinni konsertin tunnelmassa. Haluan pitää siitä paljon itselläni ja silti jakaa kokemaani teille muillekin. Olen vajonnut jonnekin hyvän melankolian ja onnellisuuden rajamaille. Suosittelen kaikille, niillekin jotka eivät Caven musiikista välitä, sivustoa The Red Hand Files. Millä taidolla Cave vastailee ihmisten hänelle lähettämiin kysymyksiin. Hänen tekstinsä ovat kuin pienoisesseitä, vielä erinomaisesti kirjoitettuja. Spotify-soittolistallani viikon kuunnelluin kappale on ollut The Girl in Amber.



Koti, syksy





Suosikkivuodenaikani on alkanut. Ulkoilun, kotona olemisen, lukemisen, fiilistelyn aika.


P.S. Huomenna jatkan yhdellä kirjajutulla Instagramissa. Kirja on niin huono, etten ole varma, tuonko siitä rippeitäkään tänne blogiini. Katsellaan! 

8 kommenttia:

  1. Kiva kesäkattaus ja niin kauniit kuvat. Mahtava on Paavolan tammi, olisipa hienoa nähdä se ihan omin silminkin.

    Syyskuu alkoi kauniina ja kesältä tuntuu vielä vaikka luonto pikkuhiljaa pukeutuu syksyn värimaailmaan.

    Terveiset sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos! Toivottavasti joskus teette retken Paavolan tammelle. Se on kyllä kaunis puu. Pitäisikin googlailla, että missä muualla on isoja tammia.

      Kaunista syyskuun alkua sinne! ♥

      Poista
  2. Kaunis kuvasarja, ja voi että tuo tammi on komea!
    Oikein ihanaa syyskuuta sinulle Katja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos! Paavolan tammen on mainittu olevan Suomen kaunein puu. Ainakin yksi niistä!
      Samoin, hyvää syyskuuta sinulle! ♥

      Poista
  3. Katja, miten minusta tuntuu, että luen sinulta tällaisen jutun tammella tai ilman kerran vuodessa♥ Sitten minä alan kompata ja säälin itseäni, kun ensi yönäkin taas luen, sillä ke voi olla niin rankka, että silloin en pysty. Ehdottomasti pitäisi mieluummin kuntoilla tai vain muuten siis olla ulkona, en tarkoita mitään hikijuttuja, vaan nauttimista. Olen monet kivat jättänyt bloggaamisen takia. Minä voisin lukea myös edelleen, sehän on osa minua, mutta toisinaan, joskus, ei sitten millään saisi aikaiseksi kirjoittaa lukemastaan. Ja tieädn kirjoittavani liian pitkästi, mutta se on silloin kun olen innostunut. Joskus en keksi yhtä sanaa...Pelkään, että sanat katoavat jonnekin pois. Tämä on murrosta. Se voi tarkoittaa jotain uutta eli alammeko enemmän nauttia kirjoista ja joulun odottamisesta ja muusta kivasta vai palaammeko murroksesta entiseen, kuten olemme tehneet kohta jotain vuosia. Blogattu on suunnilleen sama aika. Minua painaa jo nyt, että luen paksua, jännittävää romaania, historiallista, mutta ehdinkö kirjoittaa sen milloin? saanko moodin päälle vai en?

    rakkaudella jostain labyrintin sokkeloista♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, hih, olen käynyt Paavolan tammella vain kerran aiemmin. Tosin kirjoitin siitä silloin blogiini, joten ehkä muistat sen. ♥

      Minulle työ on jo lukemista ja koneella istumista, mutta ei tässä oikeastaan sekään ole syynä jonkinlaiseen blogikyllästymiseen. Ei vain aina huvita. Mutta ehkä ainakin hetken teen niin, että kirjoitan pieniä kirjajuttuja Instaan ja tuon ne samat tänne. On kuitenkin eri lukijoita jne. Mutta harrastushan tämä bloggaus on ja joskus harrastuksen luonne muuttuu.

      Voimia tähän viikkoon! ♥

      Ja: ♥♥♥

      Poista
  4. No niin täällä iski ovimattokateus ja tuo Potter kakku, miten hieno <3 Vaikka kesä on ihanaa aikaa, koen että syksy on lukutoukkien parasta aikaa. <3

    Ihanaa syyskuun ekaa viikkoa Katja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, seuraavalla Tukholman-reissulla sitten vaan ostoksille. Science Fiction Bokhandeln on aivan ihana! ♥

      Samaa mieltä syksystä, ja onhan tämä oikeaa fiilistelynkin aikaa!

      Kiitos samoin! ♥

      Poista