sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Kate Morton: Kellontekijän tytär



Kate Morton: Kellontekijän tytär
Otava 2019
The Clockamaker’s Daughter 2018
Suomentanut Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen
Kansi Lisa White
557 sivua
Australialainen, Englantiin sijoittuva romaani
Olen vähitellen oppinut ymmärtämään, että menetys jättää ihmiseen aukon ja että aukot pyrkivät täyttymään. Sellainen on luonnon järjestys.
Juuri nämä ihmiset ovat niitä, jotka todennäköisimmin kuulevat minun puhuvan… ja silloin tällöin, kun onni on myötä, joku heistä myös vastaa minulle.
Kukapa romanttissieluinen ei kaipaisi toisinaan uppoutumiskirjaa, jossa on vanhoja taloja – yleensä tietenkin kartanoita – toisiinsa sekoittuvaa mennyttä ja nykyisyyttä, kunnollinen mysteeri, kirjoja tai kuvataidetta ja tietenkin sukusalaisuuksia. Kate Mortonin romaaneissa kaikkea edellä mainittua on aina, joskus onnistuneemmin, toisinaan heikommin.
Tänä vuonna suomennettu Kellontekijän tytär kuuluu Mortonin onnistuneempaan tuotantoon.

Vuoteen 2017 sijoittuvassa kehyskertomuksessa arkistonhoitajana työskentelevä Elodie löytää patinoituneen nahkasalkun, jonka sisällä on viktoriaanisen ajan kuuluisan taiteilijan Edward Radcliffen luonnoslehtiö sekä valokuva nuoresta naisesta. Radcliffen luonnosten joukossa on myös piirros vanhasta kartanosta, joka muistuttaa tarinasta jota Elodien edesmennyt äiti kertoi aikoinaan. Kesken omien häidensä suunnittelun Elodien on selvitettävä niin talon, valokuvan naisen kuin oman äitinsäkin arvoitus.

Ja näin sekä Elodie että lukija tempautuvat noin 150 vuoden taakse, 1860-luvun Birchwood Manoriin, prerafaeliittejä muistuttavan magentaveljeskunnan taiteeseen ja rakkauksiin, mutta myös Lontoon ränskemmille kulmille lähes dickensläisiin tunnelmiin. Kaiken edellä mainitun ohella Mortonin romaani pitää sisällään kummitustarinan. Kummituksella on oma mielensä ja omat sanansa, hän kertoo oman tarinansa.
Tunnelma on kliseisyyteen saakka englantilainen (Morton itse on australialainen, mikä saattaa osaltaan selittää tätä romanttista suhtautumista brittiläisyyteen). Kyynisellä mielellä Mortonia ei kannatakaan lukea, kuten ei silloinkaan kun odottaa esimerkiksi yhteiskunnallisia jännitteitä tai historian syvällistä käsittelyä. Erilaisia käänteitä ja ennen kaikkea henkilöhahmojakin Kellontekijän tyttäressä on liikaa eikä kokonaisuus muutenkaan toimi koko ajan, vaan Mortonin luoma runsaudensarvi läikkyy yli reilusti. Hetkittäin lukija pitkästyy tai suorastaan hukkuu kaiken paljoututeen, vähemmän voisi taas kerran olla enemmän. Silti joku romaanissa jaksaa kiehtoa... (No, kummitusjuttu, valokuvaus, tunnelma, ja se, miten Lilynä tunnettu malli muuttuu mielessäni prerafaeliittien mestareiden John William Waterhousen, Dante Rossettin ja John Everett Millais'n maalausten naishahmoiksi; edellä mainituilla taiteilijoilla oli toki useita malleja).
Edellä mainittu ihastumisen ja ylenpalttisuuden tunteen sekoittuminen pätee useimpien Mortonin romaanien kohdalla. Jos tätä kaikkea sietää, on käsissä kelpo viihdettä, romantiikkakaan ei onneksi ole (enimmäkseen) rakkausromantiikkaa, vaan suhtautumista muratin peittämiin talovanhuksiin, vanhoista matkalaukuista löytyviin kirjeisiin ja kaiken peittäviin sukusalaisuuksiin – tietenkin viktoriaanisella patinalla varustettuihin.

P.S. Jos Mortonin romaanien miljööt miellyttävät, kannattaa seurata kirjailijan Instagram-tiliä.

8 kommenttia:

  1. Minä olin tämän äärellä jo tuskastua, mutta kun jaksoin loppuun saakka, löysin kyllä ihastumisen arvoisia elementtejä. Kuuntelin tämän äänikirjana, mikä osaltaan varmasti vaikutti siihen, että pitkään tarina tuntui kovin vaikeasti hahmotettavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, minustakin tässä oli liikaa aineksia ja, kuten kirjoitin, pitkästyin minäkin hetkittäin. Kokonaisuus kuitenkin kantoi. Osan Mortoneistahan olen lukenut siten, että olen hypännyt yli muutaman sata sivua. :D Tämän luin ihan ilolla. Aloittelin muuten äänikirjana, mutten pysynyt ollenkaan kärryillä, vaihdoin sitten painettuun kirjaan.

      Poista
  2. Lukulistalle menee tämäkin Mortonin teos! Olen pitänyt melkein kaikista kirjailijan kirjoista, tosin joitain minäkin lukenut "pikakelauksella" Kiitos taas hyvästä postauksesta Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tämä oli parempi kuin mitä odotin! Ei Mortonin paras, mutta miljööltään niin kiehtova. ♥

      Poista
  3. Tämä kirja oli kyllä runsaudensarvi kaikkine henkilöineen ja aikatasoineen. Välillä turhautti, kun aina tuotiin soppaan uusia mausteita, mutta kokonaisuus oli kuitenkin maukas. Käännyn jatkossakin Mortonin puoleen, kun kaipaan kartanoromantiikkaa ja koukuttavia sukumysteerejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, ihan samaa mieltä! En juurikaan välitä kartanoromantiikasta, mutta Morton on lajissa taitava - ehkä osin siksi, että ällöromanssit puuttuvat tai jäävät sinne sadan vuoden taakse, nykytaso on enemmän salaisuuksien selvittelyä.

      Poista
  4. Katja, kuten tiedät, Paluu Rivertoniin oli minulle ihan must ja kuuma juttu. Muut eivät niinkään. Minulla on aina Mortonin mentävä rako Rivertonin takia. Kunpa olisi vain sellaista löysää aikaa, mutta kun ei. Tiedäthän, että voi ottaa tällaisen kirjan ja nauttia sen HITAASTI. Nyt on paineita ja vähän monenlaisia eli lue rivien välit ja päälle tulevat vielä nuoren parin ok-taloetsinnät: Minun pitää antaa niistä lausuntoja ja vaikka mitä. Hesaankin olisi lähdettävä, mutta just kun valitsimme viikonlopun, heille tuli ilmoitus putkirempasta. S. hermostui niin, että väitti heidän olevan silloin jo oman katon alla. On muutakin, mutta eivät kuulu nyt tähän.

    Tiedäthän, minusta aussikirjailijoissa on sitä jotakin♥

    Minua ei nyt odota romantiikka, vaan jotain aivan muuta. Toivon kuitenkin joulukirjaksi jotain pehmoista ja romanttista, mutta kiitos ei siirapilla.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tiedän! Minulle Paluu Rivertoniin oli hyvä lukukokemus, mutta pieni pettymys siinä, että odotin jotain lukuromaania enemmän. Nyt kun tiedän Mortonin lajityypin, olen nauttinut joistakin paljon ja toisista en ollenkaan. Tästä nautin, mutta luin hitaasti, aloitin kirjan jo heinäkuun lopussa ja luin aina välissä muutakin.

      Tsemppiä nuorten talon etsintään! Toivottavasti sopiva löytyy.♥ Kaikkeen muuhun myös isosti: ♥

      ♥♥

      Poista