sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Elina Hirvonen: Punainen myrsky



Elina Hirvonen: Punainen myrsky
WSOY 2019
Kansi Ville Tietäväinen
276 sivua
Kustantamosta
Kotimainen romaani

”Jos myrsky vie meidät, tietääkö kukaan, että me olimme olemassa?”
Pieni poika käy katsomassa isäänsä vankilassa maassa, jossa Saddam Husseinin hallinto kiduttaa vastustajiaan. Poika jättää kotimaansa Irakin taakseen ja muuttaa suomalaiseen lähiöön, joka tulvii vihreää ja valkoista valoa, hän käy koulua, ihastuu, siirtyy kohti aikuisuutta. Aikuisena mies työskentelee rauhaa edistävissä tehtävissä. Hän iloitsee puolisostaan ja pian syntyvästä vauvastaan, kantaa huolta äidistään ja kokee ylpeyttä siitä, että äiti saa nyt hyvää sairaanhoitoa. Isis on nousemassa ja mennyt, lapsena koetut pelot ja kauhut, elävät miehessä aina.
Kerrotaan se nyt tässäkin: Elina Hirvosen romaani, johon Ville Tietäväinen on luonut upeat kannet, Punainen myrsky perustuu kansanedustaja ja rauhanneuvottelija Hussein Al-Taeen elämään ja hänen suvunsa kokemuksiin. Kirjaa lukiessa, enkä ole ainoa, tulee pakostakin pohtimaan sitä, missä määrin oikeat ihmiset tarinan takana vaikuttavat lukukokemukseen. Hirvosen kirja on luokiteltu romaaniksi, joten se on eittämättä fiktiota. Kuitenkin kirjan päähenkilö saa Al-Taeen kasvot. Al-Taee on romaanin pieni ja teini-ikäinen poika sekä aikuinen mies. Hän on se, jonka äiti huolehtii perheestään, se jonka isä joutuu vankilaan, se joka kasvaa, kaipaa, kokee, kertoo.
Niin, vaikka tiesin lukevani kaunokirjallisuutta, en voinut missään vaiheessa unohtaa lukevani Hussein Al-Taeen ja hänen sukunsa tarinaa. Siksi en voi olla pohtimatta: Olisinko lukenut eri tavalla, jos olisin saanut käsiini vain romaanin ilman taustatarinaa ja uutisointia siitä? Tietenkin olisin, mutta mitä siitä?
Nimittäin, yhtä kaikki: Hirvosen teos on erinomaista kirjallisuutta, hieno romaani. Se on hyvin kirjoitettu, rakenteeltaan onnistunut, kauttaaltaan uskottava, ja puhuttelevuudessaan ajatuksia herättävä.
Erityisen hienosti Hirvonen kuvaa päähenkilön lapsuutta ja nuoruutta, hänen päänsisäistä myllerrystään. Vaikka läsnä ovat myös romaanin miehen äiti ja sisarukset, on kokonaisuudessa vahvasti päähenkilönsä tarina. Sen sijaan Hussein Al-Taaen suvun tarinaa on mukana vähemmän kuin mitä ennakkoon odotin, toki pohja on niissä. Toisaalta romaani pysyy näin paremmin kasassa, ja komeasti pysyykin. Punainen myrsky pitää lukijansa otteessaan intensiivisesti  jopa siinä määrin, että sitä voi painavista teemoistaan huolimatta kutsua vetäväksi.
Kuten aiemmissakin teoksissaan, onnistuu Hirvosen nytkin yhdistää mennyt ja nykyisyys, hirvittävät kokemukset ja kauneus. Punainen myrsky on vahvasti ihmisen puolella, sen kuvaamista raskaistakin tapahtumista versoaa tärkein: toivo.


P.S. Tarkennan vielä, että en blogitekstissäni tai muutenkaan ota mitenkään kantaa kenenkään poliittiseen tai yksityiseen toimintaan. Kyse on siitä, että kenestä tahansa oikeasti elävästä ihmisestä kirjoitettu fiktio herättää minussa sen, etten kykene lukemaan romaania täysin fiktiivisenä. Tämä ei sinänsä haittaa tai ole moite, päähenkilö vaan saa oikean ihmisen kasvot. Sama kävi esimerkiksi Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -romaanin kohdalla.

--
Muualla mm. Kirsi, Leena ja Tiina.

5 kommenttia:

  1. Katja, olisin tehnyt Hirvoselle vääryyttä ellen olisi pyygkinyt mielestäni pois Al-Taaen kirjoituksia ja koko miestä. Minulle tämä on fiktiivinen tarina, joka on silti tapahtunut yhdelle ja monelle. Hirvonenhan ei tiennyt aloittaessaan mitä tulee. Minä taas olin lukenut ne kaikki järkyttävät lausunnot, joissa...No, enpä sekoita niitä tähän, vaan toteamme, että Hirvoen kirjoittaa upeasti ja hetkeksikään ei kiinnostus herpaantunut!

    "Hirvosen teos on erinomaista kirjallisuutta, hieno romaani. Se on hyvin kirjoitettu, rakenteeltaan onnistunut, kauttaaltaan uskottava, ja puhuttelevuudessaan ajatuksia herättävä." Täysin samaa mieltä!

    ♥♥

    VastaaPoista
  2. Just lopetin tämän upean kirjan. Kirja on upea mutta olen samaa mieltä kanssasi Katja, en voinut pyyhkiä Al-Taaeta pois mielestäni. Ja se kyllä vaikutti lukemiskokemukseen, negatiivisesti täytyy sanoa. Postaan tästä lähipäivinä.

    VastaaPoista
  3. Hieno postaus, kiitos Katja♥
    Lukulistalle menee..

    Ps, pian saan Sirpä Kähkösen uusimman lainaan. Ekana jonossa:)

    VastaaPoista
  4. Hirvonen on kyllä upea kirjailija, ja aihekin on kiinnostava, vaikka tässä nyt onkin mukana omat painolastinsa tähän tosielämän henkilöön liittyen. Joten jossain vaiheessa haluan ehdottomasti lukea tämän kirjan!

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut vain yhden kirjan Hirvoselta ja senkin enkuksi (When I Forgot, en nyt muista suomenkielistä nimeä). Pidin kirjasta ja siis erityisesti Hirvosen tavasta kirjoittaa. Jokin hänen tyylissään kiehtoi.

    Tämä minun pitää ehdottomasti myös lukea! Olen muuten nähtävästi onnistunut välttymään varsin lahjakkaasti Suomesta kantautuvilta "kohuilta", koska tämä Hussein Al-Taeenkin poru on mennyt melkein kokonaan ohi. Siis tiedän suunnilleen (kai) mistä on kyse, mutta noin muuten olen melko pimennossa. Minun kohdallani tämän kirjan lukeminen siis onnistunee ilman liiallisen tiedon painolastia.

    VastaaPoista