keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kirjallisella retkellä Oxfordissa


Ennen kuin menen viime aikoina lukemiini kirjoihin, piehtaroin vielä tovin Englannissa. Tällä kertaa fiilistelen Oxfordia, jossa vietimme mukavan ja monenlaisiin kirjatunnelmiin kuljettaneen päivän.



Kirjatunnelmat alkoivat jo Paddingtonin asemalta, jossa kävimme tervehtimässä tuota "Perun perukoilta" lähtenyttä karhua. Junamatka Paddingtonilta Oxfordiin otti vain noin tunnin, jonka aikana muu perhe syventyi puhelimiinsa ja minä luin Virginia Woolfin esseitä (ja toki myös selailin somea). Hetkittäin tarkkailin ohikiitäviä maisemia: asemia, teollisuusrakennuksia, kyliä, lampaita, kevätpaljaita puita jne.

Ja sitten: perillä! Oi, tätä kaikkea: kaupungin tunnelmaa, vuosisataisia rakennuksia, eläväistä akateemista tunnelmaa (ja hurjasti polkupyöriä).





Oxfordin kirjatunnelmissa saimme astua monenlaiseen satuun. Kaupungilla mieleen tulvivat erilaiset dekkarit ja tv-sarjat. Christ Church Collegen ruokasalissa, portaikossa ja ”Tom Quadilla”, yliopiston sisäpihalla, saattoi aistia vahvoja Harry Potter (elokuvien) -viboja (sulkeissa vinkkaan Potter-faneille myös WB-studioiden Potter-kierroksesta toisaalla Lontoon lähellä; olimme sellaisella kaksi vuotta sitten) . Ruokasalin ikkunoiden lasimaalauksista tuli bongattua myös kirjallisia asioita, kuten Liisa Ihmemaassa -hahmoja.








Liisan – tai Alicen, kuten alkuteoksessa ja vuoden 1995 käännöksessä (Alice Martin, WSOY) – jäljille pääsi kaupallisestikin ihan Christ Churchin vieressä lastenkirjahahmon nimeä kantavassa liikkeessä. Kaupassa myytiin vain Liisaan liittyviä tuotteita: koruja, kalvosinnappeja, vaatteita, laukkuja, joulukuusenkoristeita, kyniä, avaimenperiä… Matkamuistoksi ostin Irvikissa-kuusenkoristeen ja keittiöpyyhkeen. Suhteeni Liisaan Ihmemaassa on hieman ristiriitainen Lewis Carrollin persoonan vuoksi, mutta vinksahtanut satumaailma kaikkine hahmoineen on toki vallan kiehtova ja aina jotain yllättävää tarjoava.







Kirjallisuutta huokuvan päiväretken lounashetki oli tietenkin täydellinen, koska sen saimme viettää J.R.R. Tolkienin ja C.S. Lewisin kantapubissa Eagle and Childissa, jota The Inklings-nimellä tunnettu kirjallinen ryhmittymä oli kutsunut Bird and Babyksi. Tein meille pöytävarauksen ennakkoon ja näin pääsimmekin Inklingsien kantapöytään nimekkäiden kirjailijoiden valokuvien alle. Siinä saivat hampurilaiset ja fish and chipsit (tosi iso annos, muuten) kyytipojakseen historian havinaa. Tunnelmallinen pubi oli selvästi suosittu, mutta silti rauhallinen. Pubin hämärästä valoisaan kevätiltapäivään poistuessa olo oli hieman epätodellinen – kuten tällaisen visiitin jälkeen pitää ollakin!









Ja kyllä se niin on, että Oxfordiin täytyy päästä joskus uudelleen! 



P.S. Eagle and Childissa olevaan karttaan olivat vierailijat kiinnittäneet rahoja kotiseudultaan. Suomi oli aika lailla peitossa, joten moni muukin on kulkenut samoja reittejä ja varmasti istunut samassa pöydässä. ♥



27 kommenttia:

  1. Oi onni! Kiitos jakamisesta Katja!

    VastaaPoista
  2. On ollut jo pitkään mun haave päästä tuonne ja nyt vielä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, toivottavasti joskus pääset. Jos ette jo suunnittele, niin alkakaa miettiä Britannian-matkaa. :)

      Poista
  3. Vaikuttaa aivan ihanalta! Kauniin tunnelmallinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Oxford vaikutti pikaisenkin käynnin perusteella ihanalta ja tunnelmalliselta.

      Poista
  4. Oi Oxford! Yhtenä opiskelukesänä kävin siellä kuukauden kielikurssia, ja sittemminkin on tullut vierailtua päiväseltään, myös Eagle ja Child pubissa Lewisin jäljillä. Kiitos ihanista kuvista, tuli nostalgisia muistoja mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, onpa sinulla varmasti ihania muistoja Englannista ja Oxfordista. Lewis tulikin Oxfordissa mieleen. :)

      Poista
  5. Minäkin olen siinä pöydässä istunut! Asuin Oxfordissa puoli vuotta noin 15 vuotta sitten, ja siellä pitää aina silloin tällöin käydä. Oxford on vienyt sydämeni täysin ja aina tuntuu kuin palaisi kotiin ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, oi, sinäkin olet käynyt tuolla, ja vielä asunut Oxfordissa. ♥ Päiväretken perusteellakin kaupunki tuntui niin viehättävältä, ja sinä tunnet sen hyvin.

      Poista
  6. Oxfordissa haluaisin kyllä joskus käydä! Isossa-Britanniassa olen käynyt tähän mennessä vain Lontoossa ja Bathissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hande, tykkäisit varmasti Oxfordista. Minäkin olen käynyt Bathissa, tosin olin siellä vain muutaman tunnin. Olisi ihana mennä uudestaan.

      Poista
  7. Ihana postaus. Hyvää asiaa ja kauniita kuvia. Oxford on minulle vielä käymätön paikka.

    VastaaPoista
  8. Voi että!! Kiitokset ihanasta kuvamatkasta, Katja!
    Kyllä se niin on, että tuonne täytyy päästä! <3

    VastaaPoista
  9. Onpa kauniita kuvia ja paikkoja:) Ihana postaus Katja:)

    VastaaPoista
  10. hienoa, mekin käytiin Harry Potterin ruokasalissa. Lewis Carroll tavattiin Walesissä:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2018/09/sagolikt-i-wales.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, teillä on ollut kiinnostava matka! Walesissa olisi kyllä kiinnostavaa käydä.

      Poista
  11. Kiitos matkakertomuksista, Katja!

    Minä olen käynyt Englannissa viimeksi 1983. Pitäisköhän käydä katsomassa, mitä uutta siellä on? Silloin oltiin Lontoossa ja maaseudulla Gloucesterin lähellä. Veimme siellä lapset Beatrice Potter -museoon. Sitä ennen olin käynyt pari kertaa Lontosssa ja nuorena olin heti yo-kirjoitusten jälkeen kansainvälisellä työleirillä Tiptreessä.
    Nuo kuvasi kyllä herättävät matkahimon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, jos ja kun matkustelette, niin olisi varmasti kiinnostavaa käydä Englannissa! Minua sekä Englanti että Irlanti vetävät puoleensa... Walesissa ja Skotlannissa en ole vielä käynyt, niistäkin molemmat houkuttaisivat.

      Poista
  12. Siinäpä taas yksi unelmien matkakohde... Katselen juuri dvd:ltä sarjaa Mennyt maailma, jota myös tuolla Oxfordissa kuvattu. Ihania kuvia, ihana tunnelma...!
    -Marjuska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjuska, kiitos kommentistasi, muistin siitä että minulla on Mennyt maailma edelleen lukematta. Pitäisikin lukea kirja ja sitten katsoa tuo sarjakin. :)

      Poista
  13. Oxfordiin olen aina halunnut. Siitä on lukenut niin paljon, että sen kuin haistaa ja maistaa - kuvaannollisesti. Siellä voisin kokea mieleni englannin.

    R. on niin paljon messuillut Englannissa, että hän ei ole järin innokas sinne lähtemään, mutta mies on pää ja nainen on hän, joka pään kääntää:)

    Toisaalta Portossa on yksi kirjakauppa, tkiedät kyllä mikä, sinnekin pitäisi ehtiä. Ja Salzburgissa taas on maailman vanhin...ja sielläkään emme ole vielä olleet.

    Englannin maaseutu kiehtoo minua Lontoota enemmän. Se on aina sama, joka paikassa eli mieluummin pikkukaupungit -kylät ja maaseutu. Nyt hyvä ystäväni on tavan takaa Readingissa, koska hänen molemmat tyttärensä ovat avioituneet sinne! Saan sieltä paljon kuvia, joten koen palan Englantia sitä kautta.

    Totisesti, Britannia on luokkayhteiskunta ja olisi ollut tavattoman ikävää syntyä sinne alhaisoon ja nousta aamuneljältä lämmittämään ylhäisön uuneja ja kantamaan tuhkia. Sen sijaan jos olisi saanut olla vaikka Mary Downton Abbeysta...

    Kiitos Oxfordista♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kyllä, jonkinlainen mielikuvien Englanti tuolla heräsi eloon.

      Minäkin rakastan maaseutua ja pikkukyliä. Esimerkiksi Irlannissa en ole erityisen ihastunut Dubliniin, jossa en muuten ole koskaan yöpynyt vaan ainoastaan käynyt aina päiväseltään. Sen sijaan Irlannin pienen rannikkokylät, voi rakkaus! ♥

      Mutta Lontoo on minulle kyllä poikkeus. Rakastan sitä kaupunkia enkä koskaan koe Lontoota "isoksi", vaikka se onkin jättimäinen metropoli. Lontoossa on tunnelmaa.

      Britannian edelleen elävä luokkajako on kyllä pysäyttävä vääryys. Mutta mielikuvissa... Ah!

      Eipä kestä. ♥♥

      Poista
  14. Britanniassa tosiaan riittää nähtävää Lontoon ulkopuolellakin ja sitä historian havinaa. Suosittelen tutustumaan maahan Lontoon ulkopuolellakin. Ongelmana voi kuitenkin olla, että sitä nähtävää on niin paljon, että vaikea valita, minne kannattaa suunnata, jos aikaa on rajallisesti. Englannissa asuessani minulla oli kuitenkin mahdollisuus tutustua siihen saareen suhteellisen laajasti, mutta kun sillä saarella sitä nähtävää riittää...
    Ja keväisin ne keltaiset narsissit kaikkialla, pitkin tien varsia varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ja maaseudulla.... vähän kuin meillä villit lupiinit.
    Tulikin ikävä takaisin...

    K

    VastaaPoista