Hiihtolomalla Lontoossa / piehtarointia

On asioita, joissa voi suorastaan piehtaroida – onnesta. Se, että yksi sellainen on Lontoo, ei yllätä ketään Lumiomenaa pitempään seurannutta. Viime vuonna en Isossa-Britanniassa käynyt (Irlannissa kylläkin, ja ihanaa oli, totta kai), joten nyt tuntui että oli taas aika. Etenkin nyt, kun ei tiedä miten brexitin suhteen lopulta käy.

Olen aiemminkin kertonut, että haaveilin Lontooseen ja muuallekin Isoon-Britanniaan matkustamisesta jo ala-asteikäisenä. Ensimmäisen kerran matkustin saarivaltioon kuitenkin vasta 26-vuotiaana. Nyt olen käynyt siellä jo useamman kerran, aina yhtä suurella ilolla – toki jonkinlaisella turistin rakkaudella. Tiedostan kyllä kyseisen valtion monet epäkohdat ja esimerkiksi metroasemien liepeillä majailevat kodittomat särkevät aina osan sydäntäni. Rakastan Lontoon ristiriitaisuutta: Etelä-Kensingtonin ylellisiä taloja ja Knightsbridgen tavarataloja (vaikken niistä mitään ostakaan), Oxford Streetin hulinaa (kunhan sieltä vain pääsee ajoissa pois), sitä miten samoissa liikennevaloissa seisoo yhtä aikaa tweedhameinen mummo, jostain Intian suunnalta oleva pukumies, lauma kikattavia teinejä, kallista merkkilaukkuaan puristava rouva, selfietä ottava turisti ja ilmaisjakelulehteä mainostava henkilö. Rakastan sitä, miten kirjakaupoissa kirjat ovat esillä ja etusijalla, miten kauniisti iltapäivätee on (turisteja varten) katettu, kuinka käteviä metrot ovat (pölyisine tunneleineen) ja miten kaupungissa voi toisaalta kävellä kilometrikaupalla puistoissa ilman ruuhkia.

Tällainen Lontoo on vierailijalle samalla kertaa suuri klisee ja täyttä totta. Siksi se onkin aina niin tuttu ja vieras, kotoisa ja suuri. Ja osin siksi piehtaroin muun muassa näissä tunnelmissa, hiihtolomalla yhdessä perheen kanssa:

Kävely Lontoon kaduilla, niillä tunnetuimmillakin, tekee onnelliseksi. Tuntuu, että olen tässä ja nyt, mikä on kaltaiselleni suunnittelijaluonteelle vaikeaa.

Oli mikä vuorokaudenaika tahansa, on kulman takana aina jotain mukavaa: jalkapallofanien kuoromöykkää valvovia poliiseja, ihmisten kotien valoja (en voinut ohikulkiessani olla kurkkaamatta sisälle kellariasuntoihin: yhdessä suunniteltiin vaatteita piirrospöydän äärellä, toisessa vauva nukkui isänsä vatsan päällä, kolmannessa harmaatukkainen mies katsoi televisiota), muraaleja, maamerkkejä...

Piehtaroimaan sai sekin, miten taidemuseoissa voi "tavata paikallisia", kuten National Portrait Gallery mainostaa, ja etenkin se, miten museoissakin (British Museum) on kelvollista iltapäiväteetä (tai kokista, ainakin meidän lapsille). Olen käynyt iltapäiväteellä Lontoon luksushotelleissakin (mm. The Goringissa), mutta British Museumin skonssit taisivat viedä voiton kaikista muista (sen sijaan makeat olivat pieni pettymys, etenkin kookospäällysteiset... Inhoan kookoshiutaleita).

Ja sitten tämä: kevät! Valo! Vaikka blogini nimessä onkin sana 'lumi', olen tänä talvena miltei vihannut lumen määrää ja ennen kaikkea loskaa ja jäätä. Kotikatumme on kuin luistelurata. Siksi paitsi piehtaroin, myös suorastaan sukelsin Lontoossa alkaneeseen kevääseen. Annoin sen kohista päässäni, mielessäni ja sydämessäni. Sydän!

Lontoossa ostin kirjoja, totta kai, ja lomalla luetuista tulen kirjoittamaan myöhemmin. Teimme myös yhden junamatkan osin hieman kirjallisillakin jäljillä. Tästä retkestä lisää seuraavassa postauksessa.

P.S. Koska rakastan hotellivinkkejä, jaan niitä mielelläni itsekin (eikä tähänkään liity mitään yhteistyökuvioita). Tällä kertaa majoituimme Hotel Indigo London Kensingtonissa, joka osoittautui oikein kivaksi (ketju)putiikkihotelliksi. Rauhallisella kadulla Earl's Courtin metroaseman lähellä sijaitsevassa hotellissa oli ystävällinen tunnelma, ihana aamiainen, kohtuullisen kokoinen huone (ja huoneessa ilmainen minibaari, kuvassa näkyvien juomien lisäksi tarjolla oli erilaisia limuja, skottikeksejä ja sipsejä) ja laadukkaat kylpytuotteet. Hotellin porraskäytävissä oli kuvia Earl's Courtin ja Kensingtonin asukkaista (mm. Freddie Mercury, Benny Hill ja Alfred Hitchcock). Kun hinta-laatusuhde oli kaikin puolin kohdillaan, voisin yöpyä hotellissa uudelleenkin.