Kirjallisella retkellä Oxfordissa

Ennen kuin menen viime aikoina lukemiini kirjoihin, piehtaroin vielä tovin Englannissa. Tällä kertaa fiilistelen Oxfordia, jossa vietimme mukavan ja monenlaisiin kirjatunnelmiin kuljettaneen päivän.

Kirjatunnelmat alkoivat jo Paddingtonin asemalta, jossa kävimme tervehtimässä tuota "Perun perukoilta" lähtenyttä karhua. Junamatka Paddingtonilta Oxfordiin otti vain noin tunnin, jonka aikana muu perhe syventyi puhelimiinsa ja minä luin Virginia Woolfin esseitä (ja toki myös selailin somea). Hetkittäin tarkkailin ohikiitäviä maisemia: asemia, teollisuusrakennuksia, kyliä, lampaita, kevätpaljaita puita jne.

Ja sitten: perillä! Oi, tätä kaikkea: kaupungin tunnelmaa, vuosisataisia rakennuksia, eläväistä akateemista tunnelmaa (ja hurjasti polkupyöriä).

Oxfordin kirjatunnelmissa saimme astua monenlaiseen satuun. Kaupungilla mieleen tulvivat erilaiset dekkarit ja tv-sarjat. Christ Church Collegen ruokasalissa, portaikossa ja ”Tom Quadilla”, yliopiston sisäpihalla, saattoi aistia vahvoja Harry Potter (elokuvien) -viboja (sulkeissa vinkkaan Potter-faneille myös WB-studioiden Potter-kierroksesta toisaalla Lontoon lähellä; olimme sellaisella kaksi vuotta sitten) . Ruokasalin ikkunoiden lasimaalauksista tuli bongattua myös kirjallisia asioita, kuten Liisa Ihmemaassa -hahmoja.

Liisan – tai Alicen, kuten alkuteoksessa ja vuoden 1995 käännöksessä (Alice Martin, WSOY) – jäljille pääsi kaupallisestikin ihan Christ Churchin vieressä lastenkirjahahmon nimeä kantavassa liikkeessä. Kaupassa myytiin vain Liisaan liittyviä tuotteita: koruja, kalvosinnappeja, vaatteita, laukkuja, joulukuusenkoristeita, kyniä, avaimenperiä… Matkamuistoksi ostin Irvikissa-kuusenkoristeen ja keittiöpyyhkeen. Suhteeni Liisaan Ihmemaassa on hieman ristiriitainen Lewis Carrollin persoonan vuoksi, mutta vinksahtanut satumaailma kaikkine hahmoineen on toki vallan kiehtova ja aina jotain yllättävää tarjoava.

Kirjallisuutta huokuvan päiväretken lounashetki oli tietenkin täydellinen, koska sen saimme viettää J.R.R. Tolkienin ja C.S. Lewisin kantapubissa Eagle and Childissa, jota The Inklings-nimellä tunnettu kirjallinen ryhmittymä oli kutsunut Bird and Babyksi. Tein meille pöytävarauksen ennakkoon ja näin pääsimmekin Inklingsien kantapöytään nimekkäiden kirjailijoiden valokuvien alle. Siinä saivat hampurilaiset ja fish and chipsit (tosi iso annos, muuten) kyytipojakseen historian havinaa. Tunnelmallinen pubi oli selvästi suosittu, mutta silti rauhallinen. Pubin hämärästä valoisaan kevätiltapäivään poistuessa olo oli hieman epätodellinen – kuten tällaisen visiitin jälkeen pitää ollakin!

Ja kyllä se niin on, että Oxfordiin täytyy päästä joskus uudelleen! 



P.S. Eagle and Childissa olevaan karttaan olivat vierailijat kiinnittäneet rahoja kotiseudultaan. Suomi oli aika lailla peitossa, joten moni muukin on kulkenut samoja reittejä ja varmasti istunut samassa pöydässä. ♥