Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään
Aula & Co 2018
How to Stop Time 2017
Suomentanut Sarianna Silvonen
Kansi Tuomo Parikka
363 sivua
Arvostelukappale
Brittiläinen romaani

[--] Oli parempi olla rakastumatta.
Mutta viime aikoina, nyt, minusta oli alkanut tuntua siltä, ettei tunteisiin voinut suhtautua matemaattisesti. Jos yritti suojautua tuskalta, saattoi aiheuttaa itselleen uudenlaista, hienovaraisempaa tuskaa. Se on aikamoinen pulma. Enkä aio ratkaista sitä tänä yönä.
Elämä on hämmentävää.
Emme me oikeastaan muuta tiedä, ajattelin, ja ajatus soi päässäni kuin musiikin katkelma kun vajoan pikkuhiljaa uneen.

Tom Hazard on vanha. Ei, hän ei ole eläkeiässä oleva harmaatukkainen papparainen, vaan erinomaisessa kunnossa oleva historian opettaja nykyajan Lontoossa. Niin, nyt. 1920-luvulla hän soitti pianolla jatsia Pariisissa, Elisabeth I:n ajan Englannissa hän työskenteli Globe-teatterissa. Hän on kokenut niin noitavainot kuin digitaalisen vallankumouksen ajan. Tomilla on anageria, hän vanhenee hitaasti ja on nyt yli 500 eletyn vuoden ikäisenä hieman yli 40-vuotiaan oloinen mies. Selvitäkseen hengissä hänen tulee vaihtaa henkilöllisyyttään noin kahdeksan vuoden välein. Rakastua hän ei voi, mutta voiko hän kohdata tulevaisuutensa?

Ajatus aikamatkailusta on aina kiehtonut minua. Rakastin Aikahyppy-sarjaa (Quantum Leap), Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo on yksi lempikirjoistani (tosin paljon myös ulkokirjallisista, henkilökohtaisista syistä), ja miten ihastuttava onkaan ajatusleikki siitä, kuka tai mikä olisi ollut edellisessä elämässä. Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään ei kuitenkaan kerro aikamatkustamisesta siinä mielessä, että nykyajasta vierailtaisiin menneessä tai tulevaisuudessa, vaan aikakäsite ja ajassa eläminen on täysin kronologista. Mutta mennyt elää Tomissa enemmän kuin ehkä kenessäkään toisessa kirjallisuuden hahmossa. Tomin muistojen kautta lukija pääsee menneeseen, mutta Tomin ajattelussa nykyaika on silloinkin osin tuskallisen läsnä.

Miltä tuntuisi elää melkein ikuisesti?

Aika on ikuista. Se elää menneessä ja se on nyt, mutta ehkä lähes loppumattoman pitkän elämänsä vuoksi Tomin on kaikkein vaikeinta kiinnittyä nykyaikaan. Toki hän elää niin tavallisesti kuin voi, koettaa kestää levottomia hackneylaisia teinejä ja ulkoiluttaa koiraansa, mutta hän on myös piinattu sielu, ihminen joka ei saa lepoa. Hän haluaa elää, mutta vuosisatojen läpi eläminen on vaarallista – monestakin syystä.

Kuinka aika pysäytetään on Tomin tarina, mutta se ei kerro vain Tomista eikä se ole pelkkä historian pyörteissä hyppivä romaani. Keskiössä ovat muutamat ihmisyyden peruskysymykset: luottamus, vanhemman ja lapsen suhteet, uskallus rakastua – niin toiseen ihmiseen kuin itseensäkin. Kokonaisuuteen sekoittuu myös arvoitus- ja jännitysjuoni, joka ei lopulta yllätä suuresti, mutta joka iskostuu erinomaisesti kokonaisuuteen. Toki Miten pysäyttää ajassa on omat itsestäänselvyytensä, kuten Shakespearen tai Hemingwayn kohtaaminen. Toisaalta, miksikäs ei, kun nyt kerran noidenkin herrojen aikana on eletty. Ne ovat vain kohtaamisia, mieleenpainuvia juttuja eletystä elämästä, mutta keskiö on toisaalla.

Haig kirjoittaa kuin hänen kynänsä lentäisi, suoltaisi tarinaa, joka imaisee mukaansa, kiinnostaa, koskettaakin. Kokonaisuus on toisaalta humoristinen, toisaalta tummasävyinen. Romaani on osin lempeä, osin ironinen. Kokonaisuus jännitys- ja (monikerroksiseksi) rakkaustarinaksi kasvava kertomus, joka on maustettu sekä moraalikysymyksillä että ripauksella maagista tunnelmaa. Sarianna Silvosen suomennos on nautittavaa luettavaa. Teksti on koko ajan hurjan vetävää eikä kirjaa malttaisi jättää kesken.

Joskus täytyy katsoa sitä, minkä tietää olevan läsnä [--]. Rakastin – Shakespeareineen kaikkineen – Haigin romaanin lukemista. Miten pysäyttää aika tarjoaa viihdyttää kuin nokkelan seikkailukertomuksen kuuluukin, mutta tarjoaa lopulta ajatteluttavaa ja ihastuttavaa luettavaa kaikille romanttisesti lepatteleville, hieman oudoista jutuista pitäville, tässä nykyhetkessä eläville ihmisille.