Kustantaja: Wsoy 2012, Aikamme kertojia -sarja
Alkuteos: Le Livre des brèves amours éternelles 2011
Suomentanut: Annikki Suni
Kansi: Martti Ruokonen
Ulkomainen kertomuskokoelma, Ranska, Venäjä
Sivuja: 158
Joskus muistan myös hänen varoituksensa kevään ensimmäisistä hennoista kukista, joiden hauraat ja ohuet varret voivat vaurioitua meidän veremme tylystä lämmöstä.
Niin kuin rakkaidemme sielut.
Breznevin kasvot, Breznevin tuhritut kasvot, ruosteinen leikkuupuimuri, kohtaamisen piinaavia muistoja, hiljaisia hymyjä ja onnen käsitteen aineellistumista himmeässä kesäkuun päivässä. Pohjoisen aron kylät, joissa on vain muutama talo, mutta sitkeitä mummoja. Neuvostoajasta toipuvalla Venäjällä on monet kasvot, monta tarinaa, kohtaloa ja yksilöiden tietä kohti omaa itseään.
Muutamasta tällaisesta kasvosta kirjoittaa Andreï Makine kertomuskokoelmassaan Ikuisen rakkauden kosketuksia (2011). Teos pitää sisällään kahdeksan kertomusta, joiden kaikkien kertojana on ehkä Makinea itseään, ehkä jotain muuta kotimaansa jättänyttä henkilöä muistuttava mies, jonka muistoissa palataan edesmenneeseen utooppiseen neuvostovaltioon, orpokodin arkeen, ensirakkauksiin sekä ennen kaikkea Venäjän nykyisyyden ja lähihistorian kohtaamiseen. Kaikki alkaa siitä, kun mies muistelee tapaamistaan syöpäsairaan Dmitsi Ressin, mielipidevangin ja "Runoilijan", kanssa. Ressin kärsimyksentäyteinen elämä piirtää kuvaa koko Venäjästä.
Se mitä näimme oli vaatimatonta, harmaata, köyhää. Edellisen vuosisadan taloja, joiden katoilla törrötti kuivia kasvinvarsia. Samea ilma toi mieleen marraskuisen hämärän, talven odotuksen. Me elimme toukokuuta ja koko kaupunki valmisti juhla-ateriaa, pian palaisi aurinko räikeänä ja iloisena. Mutta kauneus oli läsnä siinä vuodenaikojen väliin eksyneessä hetkessä. Se ei tarvinnut kuin himmeitä värisävyjä, lumen vääränaikaista raikkautta, yllättäen heränneen muiston kirvelyä monien talvien takaa. Kauneus sekoittui meidän hengitykseemme, riitti kun vain unohdimme keitä luulimme olevamme.
Makinen kertomuskokoelma on hieno, se on sanottava heti alkuunsa. Se ei kuitenkaan yllä samalle tasolle kuin Makinen mestariteoksena pitämäni Ranskalainen testamentti, jonka myös ystäväni Anna Elina mainitsee Ikuisen rakkauden kosketuksista kertoessaan.
Se, miksi nyt käsiteltävänä oleva teos ei nouse Makinen parhaimmistoon, johtuu ehkä yllättäen kaiken kauneudesta. Makinen teksti on upeaa; se on niin kaunista, virheetöntä ja hienoa, että se saa huokailemaan. Mutta tekstin hienous ja kauneus ei mielestäni ole tällä kertaa vain eduksi, vaan kauneutta on liikaakin, tukahduttavuuteen saakka. Toki kauneus toimii hyvänä vieraannuttajana. Se etäännyttää neuvostoajan vankileirien kauhuista, mulipäiksi ajeltujen orpolasten arjesta sekä ylipäätään maasta, jossa mielipiteenvapautta ei tunneta nykypäivänäkään. Kauneus lakaisee julmuuden ja väärinteot alleen, muttei piilota niitä kokonaan. Makine puhuu metaforin, hän kirjoittaa marxismi-leninismiä ylistävistä lauseista, jotka jäävät savun peittoon tai sätkynukke-Breznevistä. Paikoin hän on rivien välissä hauska - mutta sellaisella melankolisella, "venäläisellä" tavalla, tiedättehän? Hän ymmärtää synnyinmaataan, kirjoittaa oppijärjestelmistä ja ohimenevistä paratiiseista, joihin sitkeästi edelleen uskotaan. Ihmiset eivät muutu samaa tahtia kuin yhteiskunta.
Vaikka Makinen teksti oli osin pakahduttaa minut, en voi kuin ihailla kirjailijan lauseita, joissa kauhun kokeminen yhdistyy lempeään maailmankatsomukseen. Kauneus pelastaa monelta, Makinen kirjan ihmiset ovat osin selviytyjiä, sillä heillä on kyky uskoa elämään ja rakkauteen kaiken korkeimmassa merkityksessä. Kirjan suomentaja, heinäkuussa edesmennyt Annikki Suni onnistuu hienosti käännöstyössään. Makinen runollisesta kielestä ei virheitä löydy, ei kielipuolisia ilmaisuja, ei kömpelöitä lauserakenteita. Sunin suomennos tekee lukemisesta nautittavaa.
Ikuisen rakkauden kosketuksia jää hieman etäiseksi, mutta se on yksi kauneimmista tänä kesänä lukemistani kirjoista. Sen tunnelma jää leijumaan jonnekin ilmaan ja se kantaa mukaan lumen valkoista valoa ja alati kukkivien omenatarhojen muistoja.
****
Ikuisten rakkauden kosketuksen ovat lukeneet Anna Elinan lisäksi myös Sara, Leena Lumi ja Susa.
kivan näköinen kirja
VastaaPoistaHannele, niin on. Ja sisältökin on hieno.
PoistaKatja, täällä ilmoittautuu Kauneuden Palvoja, joka rrrrrakastaa tätä kirjaa! Kun kuulen kaunista musiikkia, näen upean taulun tai luen jotain tällaista, minä kyynelehdin. Kaikkein kaunein saa minut kyynelehtimään...
VastaaPoistaPidän vastakohdista ja tässä se on asetelma kauniin kielen ja eletyn todellisuuden välillä. Se sekä etäännyttää, kuten itsekin toteat, mutta se myös vahvistaa rumaa ja pahaa. Molemmin se toimii. Tämän huomasin myös Herta Müllerin kirjoissa ja etenkin Matalassa maassa.
Ikuisen rakkauden kosketuksia taidetaan haudata kanssani, kuten Mrs. Dalloway, Meriharakat ja mikä se yksi nyt taas olikaan;-)
Nyt jännitän, mitä meidän perheen Järki sanoo tästä kirjasta. Tosin hän haluaa ensin lukea Etten palaisi tuhkaksi. Illallisen sai juuri luettua ja meillä on ollut eilen kiinnostava keskustelu kirjan tiimoilta.
No, onneksi kuitenkin enemmän pidit, ihan selvästi pidit!
Leena, olen osin samanlainen. Minäkin alan itkeä, kun kuulen tai näen jotain oikein kaunista.
PoistaJa pidin tästäkin kirjasta, piin kovasti. Mutta tässä kauneutta oli melkein liikaa, se vieraannutti - vaikka samalla tosiaan vahvisti sitä rumaa ja pahaa. Mainitsemistasi kirjoista Mrs. Dalloway on yksi parhaista koskaan! Ja Meriharakat hieno sekin. Siitä yhdestä en sano mitään. ;) Mutta Etten palaisi tuhkaksi on edelleen yksi parhaista tänä vuonna lukemistani käännöskirjoista. Mitä Järki piti Illallisesta?
Niin, tämä kirja taitaa olla kaunein koskaan lukemani...
PoistaWell...meillä keskusteltiin, koska R. antoi Ilalliselle 4,5/5 vaikka oli antanut Jonnekin pois teokselle 5-. Mikä ihme hänelle olisi 5/5! R. ehti jo aloittaa työt, joten Illallisen loppu meni vähän jo työpaineissa, lasken minä. Muistathan, että Kaksoisvirhe sai meidät jäämään pöytään iltamyöhään ja ohitimme jopa saunan, sillä syntyi niin Iso Keskustelu. Se ei ollut kirjan laadusta, vaan tarinasta itsessään.
Minuakin jo jännittää, mitä R. sanoo Etten palaisi tuhkaksi;-)
Teillä oli varmasti hyvä keskustelu. :) Minulla muuten tämä kirja meni osin työpaineissa, mikä osaltaan vaikutti siihen, että vaikka pidin, en rakastunut. Mutta kirjailijana Makine on ehdottomasti sieltä parhaasta päästä.
PoistaToivottavasti R ihastuu Heivollin kirjaan. Se on minulle edelleen tämän vuoden käännöskirjallisuuden helmi, vaikka moni pääse lähelle.
Makine on ollut nyt monen hyppysissä. Tuo kauneus sai minut kiinnostumaan tästä. Kuten Leena, rakastan ja palvon kauneutta KIELESSÄ tai musiikissa, kirjojen kansissa nyt etenkin :)
VastaaPoistaHelmi-Maaria, oletko lukenut muuta Makinea? Suosittelen Ranskalaista testamenttia ihan heti. Se on ihana, ihana!
PoistaKiitos Katja tästä kauniista kirjoituksesta ja linkityksestä! Kuvaat hyvin ja analyyttisesti kirjan sisältöä ja tunnelmaa, mutta myös kauneutta, johon minä Leenan lailla kovasti rakastuin.
VastaaPoistaVaikka tämä(kään) kirja ei yllä Ranskalaisen testamentin tasolle, niin kyllä tämä on minusta selvästi parempi kuin kaksi aiemmin lukemaani Makinea (Vain rakkaus, Tuntemattoman miehen elämä).
Nautin Makinea lukiessa ennen kaikkea kielestä, joka tosiaan etäännyttää ja luo hienosti kontrastia rumuudelle ja julmuudelle. Ja kuten mainitset, on Annikki Suni tehnyt jälleen kerran upeaa työtä. Kukahan mahtaa seuraavan Makinen suomentaa?
Anna Elina, kiitos. Minä en nyt rakastanut, mutta pidin ja arvostan kovasti. Saattaa olla, että ruuhkabussi aamutuimaan ei ole paras paikka ja aika lukea Makinea - Ranskalaisen testamentin (uudelleen)luin kuulaana talvipäivänä kotona. Ihan erilainen konteksti!
PoistaSaa tosiaan nähdä, kuka kääntää seuraavan makinen. Kuka osaa? Tai moni osaa, mutta kuka onnistuu yhtä mestarillisesti kuin Suni.
Odotan niin tämän lukemista ja arviosi jälkeen vielä enemmän, olin kovasti vaikuttunut Makinen Tuntemattoman miehen elämästä. Tämä on jo lukupinossa odottamassa sopivaa uppoutumisen hetkeä. Ajattelin itsekin ettei sitä ei kannata tuhlata kiireeseen ja hälinään :-) Ranskalainen testamentti on vielä lukematta, joskus aiemmin yritin, mutta aika ei ollut oikea, en päässyt eteenpäin sen kanssa, tuntui vaikealta.
VastaaPoistaArja, tätä ei kannata tosiaankaan lukea kiireessä. Kirja on lyhyt, mutta vaatii oman aikansa. Hieno, ilmava ja silti maanläheinen. Jos pidät myös tästä makinesta, kokeile vielä kerran Ranskalaista testamenttia!
PoistaMinä luen tällä hetkellä myös kirjaa, jonka kieli on minulle liian hiottua, enkä pääse tunnetasolla kirjaan sisälle.
VastaaPoistaMakinea en ole lukenut: minulla on jotakin hassuja ennakkoluuloja häntä (tai siis hänen kirjojaan) kohtaan. Ties mistä nekin ovat syntyneet.
Liisa, mielenkiintoista. Mitähän luet? Toivottavasti kirjoitat siitä blogiisi. Minulle kävi tämän kirjan kanssa niin, että pidin ja tunnistin kirjan taidokkaasti kirjoitetuksi, ihailin sen kauneutta, mutta joku jäi puuttumaan.
PoistaMakineen kannattaa kuitenkin tutustua. :)
Oi, minun on saatava tämä jostain käsiini. Myös tuo Ranskalainen testamentti kuulostaa ihanalta, olen lukenut monta positiivista arviota. Joskus on vain niin mukava lukea jotain äärimmäisen kaunista. :)
VastaaPoistaLaura, toivottavasti saat kirjan pian luettavaksesi. Ranskalainen testamentti on ihana, tämäkin hieno. Olen samaa mieltä siitä, että joskus mieli halajaa jotain todella, todella kaunista.
PoistaMinulla on Makine vielä kokonaan lukematta. Pitäisi, aion, ja yksi kirjoista odottaa jo hyllyssäkin. Oli joka tapauksessa ilo lukea juttusi, jälleen kerran. <3
VastaaPoistaKaroliina, suosittelen. <3 Lue mieluiten Ranskalainen testamentti, siinä kirjassa on vain sitä jotain. :)
PoistaTäälläkin ilmoittautuu yksi Makine-fani ja kaikesta kauniista, iloisesta ja surullisesta herkästi kyynelehtivä. Tänään tekisi erityisesti mieli hautautua kauneuden unelmalinnoihin: auto nimittäin 'kuoli' koulustahakumatkalla :(
VastaaPoistaSannabanana, hauskaa että sinäkin ihailet Makinen kirjoja. Hän on kyllä melkoinen taituri!
PoistaVoi teidän autoanne. Onko koulustahakumatka pitkä?
Mies aloitti auton elvytystyöt, kun sain sen vihdoin kotiin. Hänen mukaansa oli kyse vain löyhästä 'fuse':sta, joten nyt pitäisi onneksi olla ok. Matkaa on vain 4km, mutta pari isoa mäkeä ja highwayn ylitys, joten esikoululaisen kanssa ei voi lähteä pyörällä seikkailemaan.
PoistaMakine on kyllä uskomaton!
Kuten Leena ja Anna Elina, minäkin rakastuin tämän kirjan kauneuteen. Ja siihen voimakkaaseen kauneuden ja kauheuden väliseen kontrastiin, jonka Makine niin taitavasti tekstissään tuo esille. Tämä oli minulle ensimmäinen Makineni, muttei taatusti viimeinen...
VastaaPoistaVoisin muuten kuvitella ettei tämä meluisessa ruuhkabussissa ole parasta mahdollista luettavaa, itse ainakin kaipasin tätä lukiessani aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Kenties annat tälle joskus vielä uuden tilaisuuden - vaikka nytkin selkeästi ihastuit jo kovasti? :)
Sara, minäkin totta kai ihastuin tämän kauneuteen, mutta mietin, että onko se jo liiankin kaunista?
PoistaMakine on kyllä taitava! Olen täysin varma, että tulet rakastumaan Ranskalaiseen testamenttiinkin sitten, kun sen vain käsiisi saat. Toivottavasti pian!