torstai 30. elokuuta 2012

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa


Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Kustantaja: Gummerus 2012
Kannen kuvat: Isotckphoto
Kotimainen romaani, dekkari
Sivuja: 359

Aamu oli kirkas, usvasta ei ollut jälkeäkään. Jalat iskivät maahan vihaisesti. Arianna tunsi juoksevansa pakoon. Juoksiko hän pakoon pelkojaan, askel askeleelta, kerta toisensa jälkeen? Ainakin hän todisti itselleen, ettei kukaan saanut säikyteltyä häntä.

Realen perheen amerikkalainen miniä on kirkkomaassa. Äitinsä puolelta suomalaiset juuret omaava italialainen yksityisetsiä Arianna de Bellis elää ulkoisesti mukavaa elämää Roomassa. Arianna on leski ja käyttää vapaa-aikansa sukeltamiseen ja juoksulenkkeilyyn, milloin tutkimuksiltaan ehtii; nyt Ariannan tie vie Tolfan pikkukylään, jossa kaunis amerikkalaistaustainen Lily Montgomery löytyy surmattuna. Eläessään Realen hotellisuvun miniällä oli ollut varsin paljon vihamiehiä, koska Lily oli leimattu viettelijättäreksi eikä häntä ihailevista miehistä tuntunut olevan puutetta. Tutkiessaan Lilyn murhaa Arianna huomaa päätyneensä oikean salaisuuksien ja kostonhimon pesään - eikä hän ole turvassa itsekään.

Kuolema sypressin varjossa (2012) on nimimerkillä Vera Vala kirjoittavan italiansuomalaisen kirjailijan esikoisdekkari. Teosta markkinoidaan aistikkaana ja sen kerrotaan tuovan Italian iholle. Tiedän toistavani monia blogistikollegoja, kun kerron kiinnostuneeni Valan romaanista osin siksi, että olen lukenut hänen viehättävää blogiaan. Kesäisen dekkaripuolikuuni myötä löysin myös uuden kipinän lukea jännityskirjallisuutta, ja kotoisaksi dekkariksi mainittu Kuolema sypressin varjossa tuntui iskostuvan hyvin omaan lukijanpirtaani. Totta kai myös Saapasmaa kaiken keskiössä kiinnosti minuakin; itse asiassa olen jo jonkun aikaa kaivannut "minun Italiaani".

Kotona Arianna valmisti illalliseksi tonnikala-tomaattikastikkeella täytettyjä kesäkurpitsoita. Syötyään hän avasi olohuoneen ranskalaiset ikkunat ja istuutui takorautaiselle tuolille ikkunan eteen. Hän otti siemauksen punaviiniä, antoi Barolon hehkun lämmittää kurkunpäätä ja pani lasin maahan. Aurinko laski horisontissa mereen. Ulkona alkoi hämärtyä. Illan tullen liikkeelle lähteneistä hyönteisistä hullaantuneet pääskyset tanssivat, niiden riemastuneet äänet pitivät seuraa Ariannallekin. Piazza Nuovalta kuului vaimeaa puheensorinaa. Kaukaa erottui koiran haukuntaa, toinen vastasi viestiin ulvonnalla.

Italiaa Kuolemasta sypressin varjosta löytyykin: on ikivanhoja kivirakennuksia, ruuhkaisia piazzoja ja Villa Borghesen puiston taivaaseen asti kurkottelevat männyt, miehet ovat klassisen komeita, poskisuudelmia vaihdetaan ja huolettoman tyylikäs pukeutumisetiketti on hallussa. Vastapainoksi Vala viittaa myös maan epäkohtiin: viranomaisia myöten itse kukin harrastaa maan tapana olevaa pokkurointia yläluokan edessä, romanialainen siivooja ei pääse helpolla yksityiselämässäänkään. Ariannan suomalaisuutta Vala ei hyödynnä niin paljon kuin voisi - tai niin paljon kuin suomalainen lukija toivoisi. Kotoisa perkele kuitenkin vilahtaa Ariannan puheessa. Ja jos monet muut henkilöhahmot jäävät hieman kliseisiksi, on Ariannasta ainesta mahdollisiin jatkokirjoihinkin: hän on varsin monitaitoinen ja fiksu nainen, jolla on oma vaikeuksien täyttämä menneisyyteensä. Arianna onkin varsin klassinen dekkarihahmo ja hyvä niin.

Arianna on klassinen dekkarihahmo ja Kuolema sypressin varjossa kuuluu perinteisten kuka-sen-teki -jännäreiden luokkaan. Se on tyypillinen kotoisa dekkari, cozy mystery. Englantilaiset puutarhat ja ruotsalainen saaristomaisema ovat vaihtuneet Lazion kuumiin päiviin, mutta tunnelmassa on jotain samaa. Kovin jännittävä Valan kirja ei ole, se nostata hiuksia pystyyn tai ahdista, mikä on mielestäni raikkaalla tavalla myönteistä kaikkien sarjamurhaajakirjojen ylitarjonnan keskellä. Toki Valan kirja on helppolukuinen, paikoin stereotyyppinen ja viihteellinen. Kuolema sypressin varjossa on siis kirja, jollaisia en tyypillisesti lukemistossani suosi. Mutta Vala kirjoittaa niin vaivattomasti ja iloisesti, että hänen tekstiään on ilo lukea ja pari edestakaista bussimatkaa kodin ja työpaikan välillä sujui nopeasti.

Erikseen ilmaista vielä mielihyväni siitä, kuinka kauniin kunnioittavasi Vala kirjoittaa bolognalaisesta Ragústa, ragú alla bolognesesta, tuosta tuhdista ja kauan kypsennettävästä kastikkeesta, jonka kalpea varjo kotimaisten ravintoloiden pasta bolognese on. Kiitos, melkein liikutuin päästyäni Ariannan keittiöön. Ja koska uskallan toivoa Arianna de Bellis -kirjoille jatkoa, toivon hänen jatkavan myös kokkailujaan.

Summa summarum: Kuolema sypressin varjossa on kuin pullollinen kepeää viiniä tai nopea juoksulenkki aamuaurinkoisessa maisemassa. Se ei ehkä jää mieleen unohtumattomana kokemuksena, mutta sen parissa viihtyy alusta loppun saakka. Kuolema sypressin varjossa täyttää viihdyttävän tehtävänsä kerrassaan mainiosti.

***½

Sypressin varjossa ovat vierailleet myös ainakin Leena Lumi, Kirsti Hietanen, Annika K sekä Kuutar.

20 kommenttia:

  1. Oi miten hieno ja tunnelmallinen kuva. Tää kirja kuulostaa just siltä minkä haluaisin lukea, kunhan on kaikki työhön ja opiskeluun liittyvät, nyt tärkeät, kirjat luettu ensin alta pois. Mikä tarkoittaa ei ikinä. Pah. Kyllä ihmisen pitää ottaa aikaa myös jälkkärikirjoille. Tämä lienee juuri sitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullut teekutsut, kiitos! Tämä on nimenomaan jälkkäri- vai välipalakirja. Mukava lukukokemus, joka rentouttaa. Tällaisia kaipaa aina toisinaan ja ainakin itse luin kirjan hyvään saumaan: työkiireiden lomassa.

      Poista
  2. Olen lukenut kaikki arvostelut,ja tietysti Veran blogia,jo kauan,ja tuon kirjan aion ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, arvasinkin, että aiot lukea Veran kirjan. Ja se on kyllä mukava dekkari, sen parissa viihtyy.

      Poista
  3. Ihana kuva! Ja kirja kuulostaa ihan minun jutultani, Maria Langit ja Agatha Christiet kun peittoavat mielestäni ne raa'at sarjamurhaajadekkarit mennen tullen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiina K, minäkin pidän Langin ja Christien dekkareista. Tykkään siitä, että juodaan teetä ja murhataan, ollaan puutarhakutsuilla ja murhataan - ei pelota, mutta jännistys kasvaa kuitenkin. :)

      Poista
  4. Ihanaa, että kaikille tämä teos tuntuu uppoavan. Toivottavasti uppoaa minuunkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kyllä tämä ihan hyvin upposi. Kannattaa vaan olla sellaisella mielellä, että haluaa viihtyä ja lukea jotain mukavaa välipalaa. :)

      Poista
  5. Tämä alkaa kuulostaa sellaiselta kirjalta, joka toimisi minulle äänikirjana hyvin. No, sellaista ei ehkä esikoisesta tehdä ainakaan heti... pitänee lukea kirjakirjana. Ei tätä varmaan voi vastustaa kun Veraan on kerran nettitutustunut! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, äänikirjana tämä muuten olisikin erinomaisen toimiva! Se olisi oikeasti loistoidea, jos vaan toteutuu. Ja minuunkin tuo nettituttuus vetosi.

      Poista
  6. Kirja kuulostaa "minun" kirjaltani, varmaan saan lainaan joskus myöhemmin?!
    Kuva on hieno jälleen!
    Terveisiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tämä on varmasti ihan sinun kirjasi. Tuon lainaan heti, kun sinne päin suuntaamme. Soitellaan vaikka huomenna illalla. :)

      Poista
  7. Hyvä kuvaidea!

    Minä olen sekä innokas kokkaaja että dekkarien lukija, joten kyllä Veran kirja maistui 'minun italialtani'. Itse asiassa alan odottaa muutaman Arianna -kirjan jälkeen Ariannalta ruokakirjaa! Rakastan jopa Sopranosien keittokirjaa;-)

    Uskon, että Ariannan henkilö saa seuraavassa kirjassa rosoista syvyyttä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos. Ja arvaa mitä: mietin ihan samaa, että joskus voisi olla Ariannan keittokirjan aika. Se olisi ihan mahtava idea! :)

      Poista
  8. "Syötyään hän avasi olohuoneen ranskalaiset ikkunat ja istuutui takorautaiselle tuolille ikkunan eteen. Hän otti siemauksen punaviiniä, antoi Barolon hehkun lämmittää kurkunpäätä ja pani lasin maahan."

    Aivan liian Harlekiinia. Näen jo silmissäni tulevien sivujen tekstiä: Hänen vadelmanpunaiset huulensa värisivät, kun XX kietoi voimakkaat käsivartensa hänen hennon vartalonsa ympärille...
    Nyt pitääkin mennä oksentamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymin, minähän en - tietenkään! - ole koskaan lukenut Harlekiineja, joten en voi tietää. :) Kuten kirjoitin, tässä kirjassa on toki stereotyyppisyyttä, mutta viihdyttävissä dekkareissa sellaista löytyy aina.

      Toivottavasti pahoinvointisi helpotti jo!

      Poista
  9. Nyt alkoi tehdä mieli punaviiniä!

    Kun syksy pimenee, täytyy todellakin lukea Veran kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne Tammelin, minun oli pakko kaataa itselleni lasillinen punaviiniä torstai-iltana. :) Ja Italiaankin tuli kaukokaipuu.

      Tämä on varmasti hyvää lukemista syysiltoihin.

      Poista
  10. Minä en ole vielä tätä etsinyt käsiini, mutta Annen tavoin syksyn tullen enemmän esiin, tähän haluan tarttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, kuten Annelle kommentoin, tämä sopii hyvin syysiltoihin. Kun ulkona on pimeää ja loskaisaa, on mukava karata aurinkoiseen Tolfaan. :)

      Poista