Kustantaja: Tammi 2012, Keltainen kirjasto
Alkuteos: Setting Free the Bears 1968
Suomentanut: Kristiina Rikman
Kannen suunnittelu: Timo Mänttäri
Ulkomainen romaani, Yhdysvallat
Sivuja: 405
Jotkut niistä eivät kenties edes suostu lähtemään.
Se on yksi syy, miksi olen aina epäillyt Nooan siistiä keinoa marssittaa kaikki eläimet parittain laskusiltaa myöten arkkiin,
Uskoa tämä koettelee. Tuskin on mieltä keskustella kaaoksen mahdollisuudesta, koska kyse on joukon mielentilasta. Me joko saamme ne mukaan tai sitten emme.
Eikä rajaa voi vetää mihinkään. Ei tällä kertaa.
Wienin yliopiston opiskelijat Siegfried Javotnik, Siggy, ja Hannes Graaf, tuttavallisemmin Graaf, tutustuvat sattumalta ja lähtevät yhdessä matkalle vailla päämäärää. Matkaa he tekevät moottoripyörällään ajaen halki keväisen Itävallan. Ennen kuin reissu ehtii kunnolla alkaa, poikkevat nuorukaiset Hietzingin eläintarhassa. Käynti alkaa kaivertaa miesten mieltä, sillä kaltereiden takana asuvat eläimet alkavat säälittää heitä ja ainoana vaihtoehtona tuntuu olevan eläinten vapauttaminen.
Vapauttakaa karhut (1968) on yhden kaikkien aikojen suurimman kirjailijasuosikkini John Irvingin esikoisteos. Olen lukenut nyt kaikki suomennetut irvingit, ja hyvästä syystä; Irving on minulle monessa mielessä merkittävä kirjailija. Näin Kaikki isäni hotellit elokuvana lukion tokaluokkalaisena 1990-luvun alussa. Elokuva innosti minut lukemaan kirjan heti saman tien ja rakastuin siihen. Kaikki isäni hotellit oli samalla ensikosketukseni suuresti ihailemaani Keltaiseen kirjastoon. Luin pian kaikki muutkin Irvingin kirjat ja kun Sirkuksen poika ilmestyi 1994, olin parissa vuodessa lukenut kaikki siihen saakka suomennetut irvingit ja käyttänyt suosikkikirjailijani teoksia silloisissa opinnoissanikin. Kun aikanaan valmistuin, kokosivat humanistikaverini kolehdin ja ostivat minulle Lesken vuoden verran valmistujaislahjaksi. Pidin siitäkin kirjasta. Tosi(kirja)rakkauteen mahtuu aina ryppyjä ja vuonna 2001 ilmestynyt Neljäs käsi oli kammottava pettymys, pidän kirjaa edelleen aidosti huonona. Myös välityöt, novellikokoelma Tuulesta temmattu tyttöystävä ja Elokuvaurani ovat sellaisia pikkumukavia kirjoja. Onneksi 2000-luvun muut teokset vakuuttivat, joskaan eivät ole ihastuttaneet samalla tapaa kuin Irvingin "kultakauden", 1980-luvun, teokset Garpin maailma, Oman elämänsä sankari ja Ystäväni Owen Meany. Matkoillani Wienissä ja Amsterdamissa - sekä hotelli Tornin liepeillä kävellessäni - olen ainakin hetkellisesti kuvitellut liikkuvani kirjailijan jalanjäljillä. En kuitenkaan ole koskaan sattunut paikalle, kun kirjailija on vieraillut Suomessa. Sitä harmittelen.
Se omasta Irving-historiastani. Voitte varmastikin arvata, että kun sain Vapauttakaa karhut toissapäivänä käsiini, olin innoissani ja ehkä hieman peloissanikin. Millainen varsin epätasaisen, mutta koko ajan omaa tietään kulkevan, Irivingin varhaisteos olisi?
Hän oli perhealbumin hoitaja - munamies, postimies, historioitsija, selviytyjä. Ja lopulta hän oli vastuussa siitä että minä selviytyisin kunnes ymmärtäisin perintöni.
Vapauttakaa karhut on tuttu ja tuore. Irving-fanit löytävät siitä valtavasti kirjailijan muista teoksista tuttuja elementtejä. Siinä on tietenkin panohaaveita, naimista ja ehkä rakasteluakin, nuorten miesten henkilökohtaista odysseiaa, toinen toistaan erikoisempia kohtaamisia, juurettomuuden tunnetta ja hylkäämiskokemuksia, yritystä ymmärtää omaa menneisyyttään, moottoripyöriä, karhuja ja kertomuksia, kuten Siggyn päiväkirja ja sitä myötä hänen sukunsa tarina, kehyskertomuksen sisässä. Kirjassa on myös omenankukkia ja mehiläisiä - muutenkin kuin vertauskuvallisesti. Romaani on melko poliittinen; Siggyn ja Graafin vuorovetoisen kerronnan aikana Irving käsittelee itäisen ja keskisen Euroopan historiaa aina Itävallan natsismin vaikutuksista Jugoslavian poliittiseen tilanteeseen. Yliopistomaailma on jossain taustalla, paini puuttuu kokonaan, eikä kirjailijan amerikkalaisuutta helposti arvaisi, niin läpensä itävaltalainen Vapauttakaa karhut on.
Romaani on osin oman aikansa teos. Osin se on nuoren kirjailijanalun taidonnäyte: sanon taidonnäyte silläkin uhalla, etten ihastunut kirjaan. Vapauttakaa karhut on hapuileva, kerronnallisesti hyppelehtivä, liikaa dialogia sisältävä ja paikoin vaikeaselkoinen romaani. Vaikeaselkoisuudestaan huolimatta se on nopealukuinen. Se on koko ajan tavattoman omaperäinen, poliittinen ja jollain tapaa ihmeellistä nuoruudenintoa sisältävä teos. Se luo pohjan Irvingin uralle. Romaanin päätteeksi kirjoittamassaan Takaisin alkuun -tekstissä suomentaja Kristiina Rikman kertoo tunteneensa olonsa samanlaiseksi kuin arkeologi, joka pääsee tutustumaan tuoreeseen hautalöytöön. Rikman pitää teosta runollisena. Omassa mielessäni tuo runollisuus hieman katoaa romaanin rikkonaisen rakenteen ja dialogin alle, mutta totta, kirjassa on paljon kauneutta ja rumuutta, nuoren miehen haavemaailmaa. Irvingin lauseissa elävät rinnakkain lempeä ja makaaberi katsanta.
Loppukaneettina voisin sanoa, että Irving osaa rakentaa tarinan tälläkin kertaa, häntä voisi kutsua armoitetuksi jutuniskijäksi tai tarinankertojaksi; Vapauttakaa karhut näyttää, että hän oli sitä jo 25-vuotiaana. Toki turhankin lennokas eikä niin koskettava kuin vanhemmalla iällä, mutta romaanin julkaiseminen vihdoin suomeksi on kulttuuriteko.
Kirja on must kaikille Irving-faneille, mutta kenenkään ensimmäiseksi irvingiksi en kirjaa suosittele. En, vaikka romaanissa esiintyykin monia Irvingin tunnusmerkkejä. Nuorten miesten hieman puolivimmainen odysseia eläintarhaan ja ennen kaikkea heihin itseensä saa kuitenkin kunniapaikan hyllyssäni kaikkien muiden kirjailijan teosten joukossa. Romaanin loppulauseet saivat minut melkein itkemään.
***½ (kirjan hieno lopetus toi puoli pistettä lisää)
P.S. Vapauttakaa karhut melkein läpensä itävaltalainen kirja: sen päähenkilöt ja tapahtumat sijoittuvat kaikki Itävaltaan. Vaikka Irving itse on yhdysvaltalainen, nappaan tällä kirjalla Itävalta-pisteen Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa.
Yläkuva on kuusivuotiaani asettelema ja sommittelema. Kiitos hänelle. Karhut voivat vapautua myös lukemalla!
Oijoi, olet jo ehtinyt... Pidin tätä kädessäni Akateemisessa toissapäivänä, mutta laskin vielä pois. Sydämessä oikein hypähti, kun huomasin kirjapinon. Mihinpäs fanityttö pääsisi karvoistaan...
VastaaPoistaOdotan kovasti tämän lukemista! Kuten kaikkien Johnin kirjojen. Sirkuksen poika on ainoa aiemmasta tuotannosta, jota en ole lukenut. Enkä vieläkään ole saanut aloitettua In One Personia, vaikka se on ollut minulla keväästä saakka. Tähän saakka olen lukenut vain suomennoksia, ehkä arastelen. Tai jotain.
Rehellinen ja monipuolinen arvio, taas kerran! Minä en ole ihan varma, pystynkö samaan, oli tuleva lukukokemukseni mikä tahansa. :D
Suketus, joo, ehdin jo! Minulla oli itse asiassa - tai on edelleen - kolme muutakin kirjaa kesken, mutta Irvingin kohdalla en voinut odottaa. Olen siis todellinen fanityttö. :)
PoistaIn One Personia en minäkään ole vielä lukenut. Mietin, että jaksanko odottaa sen suomennosta vai hankkisinko englanniksi - tai lukisinko e-kirjana englanniksi ja ostaisinko sitten suomeksi, jotta Keltaisen kirjaston Irving-kokoelmani olisi täydellinen.
Sirkuksen poika on hieman heikompaa Irvingiä, muttei onneksi niin kehno kuin Neljäs käsi.
Iloa tämän kirjan lukemiseen sitten, kun sen aika on!
Hieno kuva! :)
VastaaPoistaMinäkin tätä kirjaa odotan. Ei oikeastaan olisi pitänyt lukea arvioitasi, sillä se ei voi olla vaikuttamatta ennakkoasenteeseeni. Höh. Mutta tietenkään en malttanut olla lukematta.
Vähän olen kateellinen, että olet saanut tämän jo käsiisi. Minä odottelen vielä.
Unni, kiitos kuvakommentistasi. :) Lapseni alkoi kovasti miettiä, millaisen kuvan voisin kirjasta ottaa.
PoistaToivottavasti en saanut aikaan liikaa ennakkoasenteita. Kuten huomaat, olen jonkinasteinen Irving-entusiasti, mutta ihailuni ei ole sokeaa. ;)
Toivottavasti saat kirjan käsiisi pian!
Oi, nyt miullakin on tämä! Harmi kun on niin paljon muutakin mielenkiintoista luettavaa parhaillaan, mutta taidanpa aloittaa tämänkin lukemisen muiden lomassa.
PoistaOdotusarvo on maltillisen korkea.
Unni, mahtavaa! Maltillisen korkea odotusarvo kuulostaa hyvältä. Mutta esikoisena tämä on toki hurjan kiinnostavaa Irvingiä. :)
PoistaTiedät, että rrrrakastan Irvingiä, mutta juuri kaksi sinun suosimaasi teosta jää lukemiseni ulkopuolelle eli 'hotellit' ja 'karhut'. Nyt kokoelmani on niiiin täydellien ja oloni hyvä hänen suhteensa, että jään odottamaan Johnilta jotain aivan uutta.
VastaaPoistaJoko olet lukenut Kunnes löydän sinut? Se oli ensin outo, mutta lopulta siitä tuli enemmän. Outous johtui varmaankin tatuointipiireistä, joissa olen kuin kala kuivalla maalla...Tarina on kiintoisa. Kaikki elämäni sitaatit rakkaudesta olen löytänyt muuten tästä kirjasta.
Irving on, kuten mainitsit, aivan armoitettu tarinaniskijä ja myös R. on pitänyt kaikista Irvingin kirjoista. Paras on kuitenkin 4-ever minulla Leski vuoden verran, jossa Marion ja Eddie kohtaavat 37 vuoden jälkeen, sillä Eddie on jaksanut odottaa: "Kaksitoista yli kuuden junan jälkeen he rakastelivat hyvin varovasti ja nukkuivat taas sikeästi kunnes itäänpäin menevä juna toivotti heille aurinkoista, kylmää, kirkasta hyvää aamua klo 10.21."
Hieno kuva, josta Irving pitäisi!
Leena, tiedän. <3 Ja sanon heti, ettei tämä ole minun suosimani teos. Pidän tätä karhukirjaa melko heikkona Irvingin kirjaksi, mutta esikoisteoksena sillä on tärkeä asemansa. Hotelleista taas sanon, että anna kirjalle joskus mahdollisuus. Siinä ei ole "pyöräilevää karhua", vaan karhupukuun pukeutunut erittäin kovia kokenut tyttö, huoria ja anarkisteja sekä hulluntraaginen rakkaustarina.
PoistaKuten tässä jutussani kirjoitan, olen lukenut kaikki suomennetut Irvingin romaanit. Kunnes löydän sinut on ihan hyvä, Irvingin paras 2000-luvun kirja. Suursuosikkini se ei ole, mutta Helsinkiä ja urkujen soittoa kuvaillaan kiehtovasti.
Minulle Leski vuoden verran on rakas sen omakohtaisen lahjakontekstini vuoksi, mutta olen hieman harmissani siitä, että Irving ei ole ollut parhaimmillaan sitten 80-luvun. Silti hän on eräs suursuosikeistani, ja varmaan tulee pysymäänkin sellaisena.
Minä olen luullut, että Garpin maailma on Irvingin esikoinen...
PoistaWell...saatan sitten antaa hotellikirjalle mahdollisuuden. Täytynee lainata se ja lukea vaikka joulunaikaan, sillä jouluihmisenä minun on helpoin irrottautua silloin blogistaniasta ja keskittyä aivan muuhun eli perheilyyn, joulun syliin ja kirjoihin. Joulu on minulle Rauhan Satama ja toivon,että se olisi kaikille sitä.
Hassua, mutta Hustvedtin Kaikki mitä rakastin ja Irvingin Leski vuoden verran soittavat minussa samaa romanttismelodista sävelmää.
Leena, Garpin maailma on vasta Irvingin neljäs romaani, mutta se on ensimmäinen suomennettu. Siksi ei ihme, että pidit sitä hänen esikoisenaan. :) Esikoinen on nyt suomennettu, sitten väliin mahtuvat myös Vesimies ja Välisarjan avioliito, jotka kumpikaan eivät mielestäni ole kovin erikoisia.
PoistaAnna hotellikirjalle mahdollisuus, jos siltä tuntuu. Mutta sinä olet onneksi hyvä valitsemaan sellaisia kirjoja, jotka tarjoavat sinulle elämyksiä. Huonohkon kirjan voi onneksi aika jättää kesken.
Hustvedtin KRM ja Leski vuoden verran ovat molemmat hienoja. KMR on suosikkini Hustvedtin kirjoista (vaikka ihastuin myös Lumoukseen), Leski vuoden verran taas parasta "uudempaa" Irvingiä.
Joku muukin on sitten luullut niin, sillä nimenomaan luin, että 'Irvingin huomiota herättänyt esioisteosä, mutta kerrankos sitä virheitä löytyy.
PoistaNo, just joku tarjoili minulle kirjaa pinoni ohi ja kerroin, että 'jouluna luen jonon ohi ja kirja tuli nyt Katjalta'. Olen jouluna ihan eri ihminen ja armahdan myös itseäni. Nyt odotan KOLMEA Ikean hyllyä 'yöhyllyikseni'. Saan sitten sen makuuhuoneen ongelman kuntoon ja se auttaa minuakin, kun kesken olevat kirjat eivät raapota pitkin poikin. Nyt minulla on sitten menossa kolme kirjaa - taas: Taide, lasten ja jännitys. Mikä yhdistelmä!
Katja, sinulle on tunnustus blogissani.
Poista♥
Leena, kiitos tunnustuksesta. <3 Se piristi kovasti eilistä.
PoistaJa olisikohan Garpin maailmasta puhuttu Irvingin "esikoisena" siksi, että se suomennettiin ensimmäisenä? Lista Irvingin kirjoista aikajärjestyksessä löytyy mm. Wikipediasta
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Irving
Taide, lasten ja jännitys - hyvä yhdistelmä!
Tosi mielenkiintoinen bloggaus, luin erityisen tarkkaan :). Heti tuli mieleen, että Murakami on minun Irvingini, vaikka aloinkin lukea sitä vasta yliopisto- enkä lukioiässä.
VastaaPoistaIrvingiä olen lukenut Leski vuoden verran ja Garpin maailma -kirjojen verran, mutta nyt tuli sellainen tunne, että voisin ehdottomasti lukea lisääkin. Jossain vaiheessa Irving tuntui minusta liian hidastempoiselta, ja Kaikki isäni hotellit jäi minulta jopa kesken. Ehkä nyt kuitenkin olen kypsynyt tarpeeksi :).
Tessa, oi, Murakami sinun Irvinginäsi! Luulen, että minulle Murakami on uusi Irving. :) Heidän kirjoissaan on jotain samaakin, ja Murakami on muistaakseni kääntänyt Irvingiä japaniksi.
PoistaLue ihmeessä lisää Irvingiä! Vaikka se Kaikki isäni hotellit, siinä on mielestäni ihanaa hulluutta.
Minun Irvingini taas varmaan on Steinbeck, mutta häneltä on turha odottaa mitään uutta - enkä ole ihan kokonaan hänen tuotantoaan muutenkaan lukenut. :)
PoistaKatja, kuten tiedät, aloitan Irving-tieni tänä vuonna haastekirjallasi, Oman elämänsä sankarilla. Saa nähdä nouseeko tie sitten pystyyn vai jatkuuko se. Uskon kyllä, että jatkuu.
Minähän olen siinä onnekkaassa asemassa, että olen järjestänyt Irvingille pressitilaisuutta ja siten hänet tavannutkin, mutta tapaaminen saa mielessäni hehkua ympärilleen ehkä sitten myöhemmin. :)
Karoliina, ihania ja kiinnostavia nämä jokaisen omat Irvingit. :) Steinbck onkin hieno, olen tosin lukenut vain muutaman hänen kirjansa.
PoistaOlen tosi iloinen, jos luet Oman elämänsä sankarin. Se on sellainen Irvingin kirja, josta luulen sinun pitävän, jos siis ylipäätään pidät Irvingistä. Toivon, totta kai, että pidät. <3
Ja olet tosiaan ollut onnekas!
Minun Irving-historiani on alkanut samantapaisesti kuin sinulla. Näin 90-luvun alussa televisiosta elokuvan (minulla se tosin oli Garpin maailma), löysin kirjan vanhempien kirjahyllystä, luin ja ihastuin. Minäkin luin nopeasti kaiken siihen mennessä suomennetun. Kaikki isäni hotellit, Garpin maailma, ja Oman elämänsä sankari ovat minulle Irvingin pyhä kolminaisuus, ja Garpin maailma niistä se kaikkein rakkain ja paras.
VastaaPoistaMyöhemmin Irving-suhteeni on vähän rakoillut. Leski vuoden verran upposi hyvin, mutta moni muu kirja on jäänyt jopa kesken. Ihan uusimpia en ole edes yrittänyt lukea. Jossain vaiheessa vain alkoi tuntua siltä, etten pysty lukemaan Irvingiltä vain "hyviä" kirjoja, kun ne ensimmäiset kokemukset olivat niin järisyttäviä. Seuraan kuitenkin edelleen tarkasti Irvingin uraa, luen mitä uudesta kirjasta kirjoitetaan, mutta en saa tartuttua kirjoihin itse.
Liisa, olen kanssasi tismalleen samaa mieltä Irvingin pyhästä kolmikosta. Niiden kirjojen ylittäneitä ei hänen tuotannostaan löydy, vaikka Ystäväni Owen Meany kolkuttelee aika lähellä. :) Minulle rakkain on Kaikki isäni hotellit, paras taas Oman elämänsä sankari.
PoistaLeski vuoden verran on tosiaan oikein hyvä, ja sen hyvyys korostuu Sirkuksen pojan ja Neljännen käden välissä. Mutta kyllä näitä "vain hyviä" kirjojakin kannattaa lukea. :)
Minä en ole lukenut Irvingiltä vielä mitään, mutta jostan syystä olen päättänyt pitää hänen kirjoistaan. Tämän haluan lukea, mutta taidan aloittaa Oman elämänsä sankari-kirjalla sillä näin siihen perustuvan hienon elokuvan aiemmin tänä vuonna. Olen hamstrannut hyllyyni jo viitisen teosta Irvingiltä kun olen niihin kirpparilla törmännyt ;).
VastaaPoistaSanna, minäkin olen aina joskus päättänyt pitää joitakin kirjoista. :) Irving on sellaiseksi kirjailijaksi varmasti hyvä ja Oman elämänsä sankari mitä suositeltavin aloitusromaaniksi. Se on hieno! Ja nuo viisi kirjaa lupaavat toivottavasti hyvää jatkoa.
PoistaKyllä sä taidat joutua tekemään Irving-bingonkin :D minulla odottaa tossa hyllyssä Kunnes löydän sinut ja Viimeinen yö Twisted riverillä, mutta molemmat on semmoisia tiiliskiviä, että en tiedä milloin niiden aika tulee.
VastaaPoistaanni.M., ehkä minun pitää askarrella Irving-bingokin. :D Katsotaan!
PoistaNuo molemmat mainitsemasi kirjat ovat ihan kelpo romaaneja, eivät Irvingin parhaita, mutta ainakin minä viihdyin kummannkin parissa.
Tätä postaustasi oli ihana lukea! Minulle kävi kuten Liisalle, näin Garpin maailman elokuvana ja sitten luin kirjan, myöhemmin jotain muutakin Irvingiltä. Jossain vaiheessa haluan lukea Oman elämänsä sankarin, senkin olen nähnyt sympaattisena elokuvana. Ja tähän karhukirjaankin tulee varmaan joskus tartuttua, kiitos monipuolisesta arviosta :).
VastaaPoistaMaria, kiitos sanoistasi. <3 Garpin maailma on hieno elokuva, Robin Williams tekee upean roolin ja romaanihan on jo klassikko! Oman elämänsä sankari on elokuvana tosiaan sympaattinen, mutta kirjana se on ihan parhautta. Lue se!
PoistaOlipa taas kerran niin hieno teksti! Mulla on vielä tosi monta Irvingin kirjaa lukematta, mutta toki tämäkin kiinnostaa.
VastaaPoistaKun muutkin kertoivat Irving-historiastaan, niin minäkin avaudun sen verran, että mulla ensimmäinen kosketus Irvingiin oli Kaikki isäni hotellit -elokuva. Joitakin vuosia myöhemmin yritin lukea jotain kirjoja, muttei silloin natsannut (siitäkään huolimatta, että siskoni ja sinä mulle Irvingiä kovasti suosittelitte). Muutama vuosi sitten löysin Irvingin yhteisniteen, mistäs muualtakaan kuin omasta hyllystäni, ja luin siitä Garpin maailman ja Kaikki isäni hotellit - ja ihastuin kovasti. Lisäksi olen lukenut Viimeisen yön Twisted Riverillä, mutta aion kyllä, kunhan vain ehdin, lukea lisääkin mainion tarinaniskijän teoksia.
Anna Elina, kiitos. :) Tämä on sellainen mukava välipala ja Irvingin esikoisena totta kai tärkeäkin, mutta huippuhyvä tämä ei ole.
PoistaSinulla oli sama ensikosketus kuin minullakin, ja Kaikki isäni hotellit on aika mainio leffa. Ihanaa, että pidit sitten hieman myöhemmin noista kahdesta kirjasta. Irvingiä ehkä kannattaakin lukea hitaassa tahdissa - samalla aikataulullahan hän kirjoittaakin!
Ihana kuva! <3 Ja kirjoitus myös, se saa minut entistä uteliaammaksi suursuosikkisi Irvingin suhteen. :) Kuten juuri eilen toisaalla olikin puhetta, olen kaavaillut aloittavani Irvingiin tutustumisen Twisted Riveristä. Vähän jo kutkuttelisi aloitella, mutta pitänee lukea ainakin pari muuta (keskeneräistä) kirjaa ensin alta pois. Ehkäpä sitten voisi vihdoin olla Irvingin vuoro...? :)
VastaaPoistaSara, kiitos. <3 Ja on mukava tehdä ihmisiä uteliaaksi. :)
PoistaTwisted River on monilta osin melko epätyypillinen Irvingin kirja, mutta toki mukana kulkee niitä hänelle ominaisia elemettejäkin. Tosin toivon niin, että ihastut, koska haluan että luet jotain hänen 80-luvun kultakaudeltaankin.
Kirja on tuntematon, mutta bloggauskuva on mainio :)
VastaaPoistaJokke, kiitos! Ja Irvingiin kannattaa tutustua.
PoistaHelei, sinulle on blogissani jotakin :)
VastaaPoistaElma Ilona, Hip hei ja kiitos!
PoistaKäy kurkkaamassa blogiini, siellä on sulle tunnustus. (Ja lopultakin olen kirjoittamassa Kafkasta rannalla, saa nähdä ehdinkö nyt yön tunteina sen saada valmiiksi.)
VastaaPoistaAnna Elina, kiitos tunnustuksesta. Ja ihanaa, että kirjotit Kafkasta. <3
PoistaMinä olen häpeäkseni tainnut lukea vain neljä Irwingiä. Kaikista muista on tosi paljon aikaa, mutta Leski vuoden verran -kirjan luin sen ilmestyttyä ja jotenkin se on jäänyt mieleeni tärkeänä lukukokemuksena. Mutta olen kylläkin sitä mieltä, että minun pitäisi lukea Irwingiä uudestaan ja lisää. Pidän hänen tavastaan kertoa.
VastaaPoistaVapauttakaa karhut vetoo just nyt teoksen nimenä, sillä kävimme eilen tyttären kanssa katsomassa leffassa Brave-animaation :)
Kirjailijatar, neljähän on jo paljon etenkin, kun Irving kirjoittaa melkoisia tiiliskiviä. :) Leski vuoden verran on hieno. Jos et ole lukenut Oman elämänsä sankaria ja Kaikkia isäni hotelleja, lue ne!
PoistaNyt vasta uskalsin tulla lukemaan tämän juttusi, kun sain Vapauttakaa karhut luettua. Olen kyllä kirjasta hyvin pitkälle samaa mieltä: Irvingin tyylin ja taidonkin tunnistaa, vaikka tietynlaista "nuoruudenkankeutta" onkin mukana paljon. Enkä minäkään suosittelisi tätä kenenkään ensimmäiseksi Irvingiksi.
VastaaPoistaMaija, kivaa, että sinäkin luit kirjan. Tosin olet muistaakseni niin ikään Irving-fani ja varmasti odotit kirjaa yhtä paljon kuin minäkin. :) Tämä on tosiaan monin tavoin hieno kirja, mutta kuitenkin sellainen hapuileva eikä kauttaaltaan onnistunut. Ihanaa silti, että tämä suomennettiin nyt!
Poista