Minulle Kultasiskoni on nostalgiaa, jonka lumovoima elää edelleen. Vaikka jo lapsuudestani satu on ollut minulla Lindgrenin Satuja-antologiassa, muistan lainanneeni Hans Arnoldin kuvittaman version kirjastosta. Siitä huolimatta minulla ei ollut tarkkaa mielikuvaa tästä kuvakirjaversiosta ennen viime syksyä, jolloin kirjoitin sadusta tänne blogiini ja monet ihanat kommentoijat ottivat kuvakirjan esiin. Yritin metsästää kuvakirjaa nettihuutokaupoista, mutta tuloksetta. Nyt kirjaa saa taas kirjakaupoista.
Nyt mietin muita tällaisia kadonneita lastenkirjoja, joista on olemassa jonkinlainen muistijälki tai aavistus, mutta ei täyttä varmuutta.
Onko teillä muilla tällaisia? Tai onko teillä kenties hyvinkin selkeä muistikuva jostain lapsuutenne suosikkikirjasta tai -kirjoista, jonka olette kadottaneet ja jonka haluaisitte lukea uudelleen? Millaisia ne ovat? Ihania, pelottavia, vahvasti visuaalisia tai vain häivähdyksiä jostain mummolareissusta, automatkasta, kaakomukillisesta, kirjastokäynnistä tai pelkkä haalea aavistus epämääräisestä tunnelmasta, jonka kirja loi?
Kultasiskoni ohella lapsuuteni vahvoina, mutta epämääräisinä kirjamuistoina ovat Orvokki Annalan kuvakirja Mikä, Kuka ja Ken, kouluikäisille suunnattu Richard Dubelmanin Holly Hobbie kadonnutta etsimässä sekä Gretha Stvensin Susy ja Solveig, jonka sain omakseni kiitos ihanan Saran. Kun mietin näitä kirjoja, muistelen hieman pelänneeni tuota Orvokki Annalan kirjaa, mutta silti siinä oli jotain hyvin kiehtovaa. Holly Hobbie taas on lasten fantasiakirja taulussa asuvasta menneisyyden tytöstä, joka muuttuu eläväksi ja auttaa nykyhetkessä (1980-luvulla) olevaa tyttöä etsimään tämän isää Guatemalasta. Luulen, että kun aikoinani opiskelin sivuaineena kulttuuriantropologiaa, oli takaraivossani aina palanen Holly Hobbien seikkailuja (enkä päässyt koskaan Guatemalaan tai edes lähitienoille).
Mainitsemieni kirjojen ohella yksi lapsuuteni vahvimmista lukumuistoista on Apu-lehdessä 1980-luvulla ollut Disneyn jännityssarjakuva, jossa lapset seikkailivat jossain vanhassa kartanossa ja koettivat saada yhteyttä jonnekin menneeseen aikaan. Sain selville, että sarjakuva pohjautui Disney-yhtiön tuottamaan lasten (!) kauhuelokuvaan Watcher in the woods. Muistaako kukaan muu tätä sarjakuvaa? On niin omituista, miten joku pieni asia voi vaivata mieltä vuosikaudet enkä edes erityisemmin lue sarjakuvia. En ole saanut sarjakuvasta selville mitään muuta, en edes sen suomenkielistä nimeä.
Muistoja näistä kirjoista kannan mukani. Kultasiskoni ja Susy ja Solveig muuttuivat osaksi omaa kirjakokoelmaani ja kenties niistä tulee myös oman tyttäreni tulevaisuuden muistoja. Mutta ehkä jotkut kirjat on parempi jättää muistoiksi, vaikka etenkin Holly Hobbien ostaminen antikvariaatista houkuttelisi aika tavalla.
Kultasiskoni-kuvakirjasta on kirjoitettu myös blogeissa Kirjamielellä sekä Lastenkirjahylly.
Apua! Minulla tuntuu olevan tämän kirjan kohdalla muistiaukko! Kuvat näyttävät kyllä tutuilta, mutta... odotan Jo innolla sitä, että meillä päästään satuvaiheeseen, toistaiseksi kuvakirjat riittävät hyvin.
VastaaPoistaOmasta lapsuudestani muistan Tiina Tonttutyttö-Tarinan, joka oli pitkään kadoksissa. Se oli jännittävä ja Tiinalla oli ihanat lappalaisvaatteet. Lisäksi minulla oli joku kausi, etten suostunut sanomaan 'Kiitos', ihan niin kuin Tiinallakin. Löysin tarinan joku vuosi sitten mieheni vanhasta satukirjasta ja sitten se löytyi myös kotini ullakolta. En ole kirjakaupassa tullut katsoneeksi, onko sitä saatavilla nykyään.
Minulla jäi vuosiksi kummittelemaan Tammen kultaiset kirjat -sarjasta teos, jossa pikkutytöllä on nukke.
VastaaPoistaLainasin sen joskus tooosi pienenä ollessani kirjastossa siskoni kanssa. Ylipäätään alle kouluikäisenä vierailin kirjastossa todella vähän, saattaa olla että olen päässyt lainauspuuhiin ihan vain muutaman kerran.
Nukkekirja jäi mieleen kauniin kuvituksensa takia ja ehkä siksi, että sitä oli kiva lukea oman nukkensa kanssa:) Oli mukavaa törmätä kirjaan muutama vuosi sitten kirjakaupassa. Tunnistin kirjan heti.
Amma: Minun piti ihan googlettaa tuo Tiina Tonttutyttö. Se on siis Martti Haavion satu? Itselläni ei ole muistikuvaa siitä, mutta voisin kuvitella, että olisin pitänyt siitä lapsena, jos kirjaa olisi minulle luettu.
VastaaPoistaSatukirjavaihekin tulee aikanaan. Meillä kolmevuotias poika ei jaksa kuunnella vielä satuja, kuvakirjat ja kaikenlaisten yksityiskohtien etsiminen riittää hänelle. Sen sijaan nyt viisivuotias tyttäreni on kuunnellut pitkiäkin, jopa kuvattomia, satuja jo vuoden verran. Satuvaihe on kyllä ihana!
Sonja: Tammen kultaisiin kirjoihin liittyy niin monia muistoja. On jotenkin ihanaa, että niistä on alettu ottaa uusintapainoksia. Joka kerta kun avaan jonkun sarjan kirjan, voin kokea aavistuksen omaan lapsuuttani.
Jos kävit pikkulapsena kirjastossa harvoin, voi niiden käyntien muistojen merkitys olla nyt sitä suurempi. :)
Bloggasin samansuuntaisesta aiheesta tammikuussa
VastaaPoistahttp://kirsinkirjanurkka.blogspot.com/2011/01/ultranostalgiaplajays.html
En ole vieläkään saanut tarkempaa muistivihjettä siitä opettajan lukemasta appelsiinilehtokirjasta :( Jos joku tunnistaa, vinkatkaa!
Heipähei pitkästä aikaa!
VastaaPoistaKiva kuulla että teillä on sairastelut nyt takanapäin. Ihana postaus, tähän oli heti pakko tarttua kuten varmaan muistat;-)
Kultasiskoni on niin itkettävän ihana satu ja itse katselen edelleen lumoutuneena sen taianomaista väritystä ja kuvitusta. Todellakin hankkimisen arvoinen satukirja!
Tarkoititko Holly Hobbiella niitä Sarah Kayn herkkiin maaluksiin perustuvia kirjoja? Ne ovat niin omaa lapsuuttani kuin olla voi ja jos meillä olisi tyttölapsia niin jossain muodossa sitä kuosia käyttäisin jopa sisustuksessa..ikä tekee tehtävänsä, näin seestyvänä keski-ikää lähestyvänä kaikki nuo lapsuuden muistot ovat kultaakin kalliimpia.
Hmh, mieleenjääneitä kirjoja..mä olin aika poikamainen tyttö, luon paljon myös seikkailukirjoja. Nikke Knatterton on sellainen jota vain odotan että päästään poikien kanssa lukemaan, nyt meillä iskee enemmän nämä suomalaiset, Risto Räppääjä ja Heinähattu ja Vilttitossu;-). Mutta Susyn ja Solveigin muistan minäkin!
Kaunista ja aurinkoista päivää sinne!
Ehdoton suosikkini oli Brisleyn Milli-Molli, jota luki meidän suvussa kolme sukupolvea ja kaikki rakastivat sitä yhtä paljon. Ostin sen nyt myös englanniksi ystäväni englantia puhuville pikkutytöille ja hekin rakastavat sitä yli kaiken eli taitaa olla aika ajaton kirja.
VastaaPoistaHei Katja ja kiitos sinulle! Minä en ole muistaakseni tuota Lindgrenin Kultasiskoa lukenut, mutta laitan sen hankintalistalle, on niin ihanan näköiset kuvat. Lapsuudenkirjat palautuu aina mieleen, jos näkee jossain jonkun kirjan uusintapainoksena tai käy kirjastossa tai divarissa. Minäkin kaipailen yhtä sarjakuvaa Kotiopettajattaren romaanista, jota lapsena luin ja ihailin. Siitä puuttui vielä sivuja. Helsingissä taitaa olla joku sarjakuviin keskittynyt antikvariaatti...
VastaaPoistaKirsi H.: Kävinkin jo kommentoimassa tuohon kirjoitukseesi. Aika samansuuntaista ja silti erilaista johtuen ehkä eroista lasten- ja nuortenkirjojen kesken. Näistä nostalgisista kirjoista voisi kirjoittaa vaikka kuinka! Niin ihastuttava ja jokaiselle omakohtainen, rakas aihe.
VastaaPoistaToivottavasti joku keksii, mitä tuo appelsiinilehtokirja on. Minäkin hain tällä postauksellani juuri tuollaisia lukijoiden rakkaita, mutta jotenkin epävarmoja kirjamuistoja.
Aamunkukka: Heippa! Ihanaa, että olet täällä. Olen kaivannut sinua ja blogiasi. ♥ Ja sinua ajattelin, kun luin Kultasiskoani kuvakirjana. Tämä kirja on oikea aarre ja olen niin iloinen, että oma lapseni tykkää tästä. Sitä mietin, että onko tämä enemmän tyttökirja vai mahtaisiko poikanikin pitää tästä? Se lie lapsesta, ei sukupuolesta kiinni.
Mielestäni tuo Holly Hobbie-kirja on hahmonsa puolesta velkaa Sarah Kayn maalauksille ja korteille, mutta Dubelmannin maalaustyyli on impressionistisempi. Minäkin rakastin lapsena Sarah Kayn kortteja ja tokaluokkalaisena minulla oli hänen hahmoihinsa perustuva kaksipuoleinen (!) magneettipenaali. Se oli ihana. Olen innoissani ostanut Sarah Kay-tarroja tyttärelleni, mutta hän ei pidäkään niistä, vaan tahtoo Pet Shop- ja Hello Kitty-hahmoja. Pöh!
Nikke Knatterton on minulle kirjana tuntematon, mutta ne telkkarista tulleet animaatiot olivat ihan ylivetoja! Heinähattu ja Vilttitossu menee täälläkin, Risto Räppääjää ei olla vielä luettu, mutta ensimmäistä RR-elokuvaa olemme lasten kanssa katsoneet.
Allu: Millo-Molli on ihan tuntematon, se pitää googlettaa seuraavaksi. Kävin katsomassa tässä välissä, tuntuu hämärästi tutulta. Ja englantilainen valkoinen talo vielä! Voi, tuon otamme kyllä lukuun.
Sara: Kultasisko on kirja, jonka hankkimista suosittelen lämpöisesti. Se on haikea, aavistuksen surullinen ja silti ihana klassikkosatu.
Mainitsemasi sarjakuva Kotiopettajattaren romaanista kuulostaa tavattoman kiinnostavalta! Jos löydät sen, niin kirjoita siitä blogiisi. Meitä Bronten siskosten ystäviä on niin paljon, että tuo sarjakuva kiinnostaisi varmasti monia.
Mielettömän upea kansi ja kuvitus näyttää tuossa Kultasiskojen uudessa painoksessa olevan! Minulle kirja on tosiaan vieras, kuten taisin siihen ko kirjan arvosteluusi kommentoidakin aikanaan. Harmi kun tämä kirja ei taida kovin kiinnostaa noita meidän poikasia, tosin voisinhan tämän hankkia ihan omaksi iloksi ;)
VastaaPoistaKyllä! Aivan ihana aihe! Vähän aika sitten kävin muistoissani tosi paljon läpi lapsuuden vanhoja suosikkikirjoja ja pommitin isosiskoni Facebook-seinää kyselemällä, että muistatko sellaisen kirjan, jossa oli vähän tämän suuntainen juoni sekä sen-ja-sen tyyliset kuvat? :) Ninni kun on paitsi vähän vanhempi myös hyvämuistinen.
VastaaPoistaSuinkaan kaikkia ei hänkään osannut nimetä, ja oli todella hauskaa salapoliisin työtä etsiä netistä kirjoja vain vähäisillä vihjeillä! Aion taas jatkaa projektia joskus ja suunnitelmissa on myös yrittää hankkia noita salaperäisiä suosikkeja hyllyyn, kunhan (jos) rahatilanne joskus vähän petraantuu. Osa kirjoista onkin tallessa lapsuudenkodissamme, mutta valitettavan moni oli päässyt kosteuden takia vaurioitumaan varastossa. :/
Ihana, kun Amma mainitsi heti Tiina Tonttutytön. Minullekin se on jäänyt mieleen vähän pelottavana kirjana, olikos siinä joku Tiinaa ja tämän pikkuveljeä jahtaava noita? Lisäksi ensimmäinen etunimeni on Tiina, vaikka sitä ei ole vauva-ajan jälkeen kukaan käyttänytkään: :)
Muita selvittämiäni, hieman hämäriä mutta voimakkaita lapsuuden kirjamuistoja, on liittynyt ainakin aivan ihanaan ruotsalaiseen kuvakirjaan, Barbro Sedwallin Nukkeni Maijaan. Myös Lidia Postman erikoisesti, mutta herkästi kuvittama Lumottu puutarha on jäänyt monella tapaa mieleen.
Ja Katja: Stellakaan ei ole Sarah Kaysta innostunut. Buu! Lahjoitin hienon, ison SK-tarra-arkin sitten päiväkodin laskiaisriehan ongintapalkinnoksi, kun ei kelvannut. Todennäköisesti sen sai joku toinen pikkutyttö, joka ei myöskään tykännyt vanhanaikaisesta charmista. :D
PS. Ihanaa, kun saitte nyt tuon Kultasiskoni! Tiedätkin, miten paljon sitä rakastan.. :)
VastaaPoistaMuistan hyvin edellisen Kultasisko-postauksesi ja senkin, että silloin aioin palautella mieliini omaa ikisuosikkiani Hahtuvavuoren salaisuutta, jota rakastin intohimoisesti ja jonka luin tuhat kertaa...
VastaaPoistaEhkäpä nyt palaan asiaan.
Minulla on muuten samantyyppinen sarjakuvamuistiaukko: olen varma, että jossain luin jotain Sputnik-lehteä (tai jotain muuta Neuvostoliittoon viittaavaa), ja se oli ihan sininen ja punainen ja siinä oli sarjakuva, jossa tyttö ja poika tekivät joitain avaruusmatkoja. Voi että se oli superjännittävä! :)
Kiva postaus, kiitos!
Minä olen kasvanut pitkälti isäni kertomien satujen kanssa. Osaisinpa saman taidon itsekin!
VastaaPoistaKirjoista Suomen kansan sadut ja Tammen kultaiset kirjat ovat olleet ehkä ihan pienenä lähellä sydäntäni. Kun opin itse lukemaan Lindgren ja muut valtasivat sydämeni. Ns. tyttökirjoista en ole koskaan ollut liiemmin innostunut. En tiedä miksi.
Tammen kultaisissa on nyt aikuisena yllättänyt niiden maailmankuva. Monet teksteistä on kirjoitettu jo 30- ja 40-luvuilla, joten kertomukset ovat tietysti sen maailman mukaisia. Silti ne ovat sopivia luettaviksi nykyisin omien lasten kanssa muiden lastenkirjojen lomassa. Sarjasta löytyy sitä paitsi mukavasti kiinnostavia kirjoja myös pojille, kun aiheina ovat mm. lääkärit, metsästys, kalastus, intiaanit, junat jne.!
Oliko Sonjan mainitsema Tammen kultainen nimeltään Pikku äiti? Se oli siskoni lempikirja, ja hän oppikin sen sanasta sanaan ulkoa.
Suomen kansan sadut taas ovat aika rajua tavaraa. Väkevä Matti esimerkiksi heittää noidan virumaan kaivon pohjalle ja muutakin julmaa tapahtuu, mutta aina hyvä voittaa, kuten sadussa pitääkin. Eivät kansansadut silti minua pienenä tyttönä kauhistuttaneet.
Pikku äiti on ihana! Stella valitsi sen Los Angelesin lentokentältä itselleen englanniksi, mutta lastenkirjoja on helppo lukea ääneen samalla kääntäen. Suomeksi sen muistan omasta lapsuudestani.
VastaaPoistaKatja, se Watcher in the Woods on ainakin leffana suomeksi Tarkkailija metsässä. Mutta en löytänyt silläkään nimellä tietoa sarjakuvasta tai jatkokertomuksesta.
Susa: Osta tämä itsellesi. :) Tai osta vaikka kirjasta tehtyjä kortteja, niitä on myytävänä ja ne ovat tosi ihania. Mietin itse, että mahtaisikohan tämä kiinnostaa poikia. Taidan joskus vuoden kuluttua kokeilla O:n reaktiota tähän.
VastaaPoistaKaroliina: Ihania Facebook-touhuja sinulla ja siskollasi! Meillä siskoni suuntautui lapsena enemmän visuaaliseen taiteiluun ja minä lukemiseen. Ainakin muistelen, ettei siskoni lukenut niin paljon, minä olin jo silloin lukutoukka ja jotkut kirjaelämykset ovat lapsuuteni vahvimpia elämyksiä.
Salapoliisintyö on kiehtovaa ainakin tällä saralla! Minusta tuntuu, että taidan googlettaa noita mainitsemiasi kirjoja. Itselleni tuli äkkiä mieleen ruotsalainen kirja "Pikku Varpunen", jonka päähenkilöä inhosin ja silti kirja oli kiehtova. Siinä lapset tekivät muistaakseni asioita, joita ei olisi pitänyt, mutta en muista enää mitä. Muistan vain, miten tokaluokkalaista minua hävetti lukea sitä kirjaa.
Ja voi noita lapsia, kun ei Sarah Kay kelpaa. ;)
Ja tiedän, minäkin rakastan Kultasiskoani. Mutta eniten Marikkia, kuten muistaakseni sinäkin. ♥
Ilse: Sinulla on hyvä muisti! Koetin löytää kansikuvan Hahtuvavuoren salaisuudesta Googlen avulla, mutta tuloksetta. Pöh.
Sputnik-lehteä en muista lukeneeni, mutta voin hyvin kuvitella sen sarjakuvan jännittävyyden! Lapsuus 70-80-luvuilla oli aika jännää, kun samaan aikaan sai kokea Disneyn maailman ja neuvostokulttuurin. Minä muistan ihan oikeasti lukeneeni sekä Aku Ankkaa että Neuvostoliitto-lehden pilakuvia. Aika hurjaa oikeastaan! Ja siksi niin hienoa.
Paula: Sinulla on lapsuudessasi jotain ihan ainutlaatuista! Olen itsekin aina miettinyt, että olisi upeaa omata sadunkerronnan taito, mutta ei. Onneksi hyvä lastenkirjoja on maailma ja omat kirjahyllyt pullollaan.
Se on totta, että Tammen kultaisten kirjojen maailma on hyvin konservatiivinen. Joskus niitä lukiessani ihan kauhistelen, mutta ehkei ole paha asia, että lapset alkavat haluta kylpyyn tai hammaspesulle ihan omaehtoisesti. Meillä sarjan juna-aiheiset kirjat, kuten Puksu pikku veturi, ovat kolmevuotiaan poikani lempilukemistoa.
Suomalaiset kansansadut ja myös Grimmin sadut ovat aika hurjia, olen lukenut niitä lapsilleni aika valikoiden vielä, vaikka muistan itse lapsuudestani, että kaikki ne rangaistukset tuntuivat ihan luonnollisilta.
Karoliina: Kiitos tuosta nimestä! Tarkkailija metsässä... Minulla on elävä muistikuva siitä, että se oli Avussa. Siinä ikkunalasiin ilmestyi kirjoitus Nerak, joka viittasi kauan aikaa sitten kadonneeseen Karen-tyttöön ja sitten tuohon Kareniin koetettiin saada yhteys jossain autiossa talossa. Apua, kohta otan yhteyttä Apu-lehden toimitukseen. Tai sitten en, tällainen oman elämän mysteeri on aika mukava asia. ;)
Minä olen kirjaimellisesti kadottanut lapsuuteni suosikin Onnelin ja Annelin kootut kertomukset -kirjan ;--( Haluaisin niin kovasti lukea sen uudelleen nyt aikuisiässä, mutta en tiedä missä kirja on. No, ei ainakaan täällä omassa kodissani, vaan lapsuudenkodissani, mutta viimeksi kun siellä käväisin, en sitä löytänyt. Voi se olla jossain varaston perukoillakin.. Pitää ottaa ens kerralla urakaksi löytää se! Huolettaa, että jos se onkin joutunut roskikseen tai kirpparille tai jotain muuta yhtä kamalaa :(
VastaaPoistaLaura: Toivottavasti löydät Onnelin ja Annelin! Kootuista kertomuksista on muistaakseni otettu uusi painos hiljattain. Olen lukenut kirjaa omalle tyttärelleni iltasatuna ja hänkin pitää siitä.
VastaaPoistaOlisi ihan kauheaa, jos kirja olisi kadonnut. Onnea sen etsimiseen!
Oman lapsuuteni(ja siitä on kauan)satumuistoista nousee ensimmäisinä mieleen Tuhannen ja yhden yön tarinat ja Grimmin sadut ja peloittivat monesti. Sekä Topelius tietenkin. Satu Adalminan helmi taisi olla suosikki. En vaan enää muista siitä kuin nimen. Olisi mielenkiintoista lukea uudelleen.
VastaaPoistaOlen löytänyt ja hankkinut omaan hyllyyn lähes kaiken, joista muistan lapsena pitäneeni. Myös Holly Hobbien <3 Aikuisena en ole sitä lukenut, odotan lähinnä aikaa, jolloin pääsen lukemaan sen esikoiselleni. Tammen kultaisista kirjoista tärkein oli minullekin tuo Pikku Äiti sekä Ihmeauto Bang Bang ja muutama muu ihanuus <3 Sellainenkin Tammen kultainen kirja on kuin Nukke ja minä, olisiko se ollut sen niminen kirja, jonka perään joku haikaili ?
VastaaPoistaMukavaa keskiviikkoiltaa sinne !
Minun täytyy varmaan hankkia tuo Kultasiskoni itselleni, vaikken enää saa lukea satuja ääneen. Olen kerännyt noita Lindgrenin kuvakirjoja ja romaanejakin, kun itse pidän niistä ihan kamalan paljon.
VastaaPoistaMinä muistan lapsuudesta sallaisen jonkun satukirjan, jossa oli itämaisia, todella raakoja satuja. Äiti luki sitä minulle ääneen ja oli itsekin välillä vähän kauhuissaan. Ja jotenkin se yhdisti meitä. Mutta en muista kirjan nimeä, vain hämärästi kannen, joka oli musta ja ihan kuin jotain tapettia...
Voihan miten ihana postaus Katja!
VastaaPoistaHämmentävää kyllä minä en ole varmaan tuota satua edes kuullut.. Pitänee lainata vaikka kirjastosta ja paikata aukko sivistyksessä, Lindgren kun on hyvin rakas kirjailija (erityisesti Ronja Ryövärintytär oli lähellä sydäntäni).
Vahvimpia lapsuuden satumuistoja on ehkä Topeliuksen saduista (en muista kuka se kuvittaja nyt oli mutta sellaisia kauniita vanhanajan piirroksia), Kiinalaisia satuja-kirja (jossa oli mielestäni jännittävät vanhanaikaiset kiinalaistyyliset kuvat) ja isot kuvakirjat Hoppeli ja pääsiäispupu (ihanat ihanat utuiset kuvitukset) sekä, hmm, nyt tuli ajatuskatko, olisiko ollut Perhosten kaupunki. Kirja taisi olla alunperin puolalainen tms. ja siinäkin oli jännittävä kuvitus.
Parasta oli kuitenkin se kun saimme pikkuveljeni päättää kumpikin yhden hahmon jotka sitten seikkailivat äitini sepittämässä sadussa. Oli siinä hommaa kun piti saada prinsessat, dinot, Power Rangersit ja hepat samoihin satuihin!
Tiedätkö, olisin niin halunnut tehdä tämän, mutta pelkäsin, että en enää pääse tämän taikaan. Lasten tietokirjat ovat minulle helpompia ja sitten tietysti kaikki muumit;-)
VastaaPoistaJo kirjan nimikin on niin hurmaava...
Tiedätkö, on kauheaa kun ei muista ensimmäisiä kirjojaan. Muistan vain aapisen, jonka joku täti toi ja sitten Aku Ankat. Opin lukemaan 4-vuotiaana, mikä oli kauhean hatallista kun menin kouluun. Silloin piti osata lukea tavuttain ja minähän lukea lorotin suoraa päätä, joten alussa hiukan hankalaa, mutta kyllä se siitä valoksi aukesi. Siis ihan tosi: Iiris rukka on ensimmäinen kirja, jonka muistan. Se on kauheaa. Siis paitsi se lastenkirjasarja, jossa oli semmoinen kultainen selkämys ja ne olivat hyvin ohuita...Sara takuulla tietäisi. Se oli joku Lasten Kultaiset...jotain...
Samana päivänä kun sain kuulla odottavani Meriä, kävin ostamassa Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun. Luin hänelle ääneen jo odottaessani ja hänen kirjansa olen säästänyt kaikki. Äitini ei tehnyt niin. Lapsille pitäisi säästää lapsuuden muistoja...
Ooh, onko näin, että sitä saa!???! Hetikö huomenna on mentävä siis kirjakauppaan :)
VastaaPoistaKuten syksyiseen postaukseesi vastasin, meillä on se kirja ollut lapsena ja luultavasti se on jommalla kummalla siskoistani... en ole muistanut kysyä.
En nyt äkkiselti muista semmoista teosta, jota olisin osannut kaipailla. Tätä Kultasiskoa kerran kyselin kyllä kirjastostamme, eikä sitä siellä ollut... joitakin kuvituksia toki on mielen syövereissä.
Ihana aihe! Minulla on monia muistoja lapsuuden kirjoista, mutta on pari sellaista, jotka olen kadottanut (=luettu puhki minun ja sisarusteni lapsuudessa), ja joista ei ole otettu uusia painoksia, kuten:
VastaaPoistaRatatatam
sekä
Pieni poika ja ilmapallokauppias
Erilaisia, mutta molemmat niin ihania kirjoja!
Milli-Molli kuului myös minun lapsuuteeni, se on ihana! Vähän Onneli ja Anneli -tyylistä söpöilyä, mutta yksiulotteisempaa kuin Kurenniemen kirjat (ei ns. "aikuisten tasoa" ja viittauksia taiteisiin ja politiikkaan kuten Kurenniemellä). Sellaista kotoisaa... Voisin postata siitä joskus...
VastaaPoistaIhanasta aiheesta kirjoitit! Minulla oli viime kesänä kadonneen aarteen metsästys käynnissä, kun en muistanut kirjan nimeä (tai muistin, mutta väärin) mikä vähän hankaloitti etsintöjä. Koko stoori täällä: http://meijerielamaa.blogspot.com/2011/01/brumbo-ja-tahdet.html
VastaaPoistaJa toinenkin vastaava kokemus minulla on, kun törmäsin aivan vahingossa Etsyssä yhden lapsuuteni lempikirjan kansikuvaan. Olin unohtanut koko kirjan (tekijän nimestä minulla ei ollut koskaan ollutkaan tietoa) ja "jälleennäkeminen" oli tunteikas. Kirjoitin siitä täällä:
http://huina-haina.blogspot.com/2010/05/kauhua-kauhua-lisaa-kauhua.html
Suurin osa muista lapsuuteni kirja-aarteista on sikäli tallella, että muistan kirjojen nimet. Yksi rakkaimmista oli Tammen kultaisessa kirjastossa julkaistu Laivakoira, joita meillä oli peräti kaksi kappaletta; ensimmäinen oli niin puhki luettu, että vanhempani ostivat uuden lukukappaleen :)
Tuo Pienen mökin emännän mainitsema Ratatamkin kuulostaa hämärästi tutulta...
p.s. Et kai pahastu linkeistä..?
Minulla oli tästä kirjasta vain muistoja kuvista, ei hajuakaan mikä kirja tai kenen. Jo vuosia sitten joku mainitsi sen blogissaan ja muistin heti, että tuohan se oli. Onneksi sen sai kirjaston varastosta, uusi painos on todella paikallaan. Holly Hobbien luin varmaan 10 kertaa!
VastaaPoistaJep, Martti Haavion tarinahan se. Minun piti eilen kirjakaupassa käydessäni etsiskellä sitä, mutta sitten unohdin! Sen sijaan Kultasisko siellä oli - tosin hinta oli sen verran messevä, että kirja jäi tällä kertaa kotiin.
VastaaPoistaKaroliina, muistaakseni satu meni niin, että ilkeä noita kaappasi Tiinan pikkuveljen (olisiko ollut Timo Tonttupoika) ja sitten Tiina etsi hänet käsiinsä ja lapset juoksivat noitaa karkuun ja piiloutuivat milloin minnekin. Siis todella pelottava tarina, ihme, ettei ole jäänyt traumoja!
Minttuli: Sitten vain kirjastoon hakemaan Adalmiinan helmeä. Minulla muuten taitaa olla K-mummon ostamana Topeliuksen Kauneimmat sadut ja Adalminan helmikin on siinä kokoelmassa. Grimmin satuja olen lukenut A:lle, mutta joskus äidin sensuuri on iskenyt, koska ihan kaikkea ei viisivuotiaan tarvitse tietää. :)
VastaaPoistaPetriina: Sinäkin muistat Holly Hobbien? Tai siis sinulla on se jo? ♥ Minun on kyllä pakko tehdä pian ostoksia nettiantikvariaatissa. Luulen, että jo parin vuoden päästä voit lukea esikoisesi kanssa Holly Hobbieta. Se on aika jännittävä, mutta kyllä alakouluikäinen sitä varmasti kuuntelee.
Kirjailijatar: Niin se aika muuttaa ääneenlukemistakin. :/ Olen onnellinen, että meillä satuja luetaan vielä paljon ja kun joskus väsyttää eikä jaksaisi lukea, niin koetan muistaa, että tämäkin ajanjakso on lainaa vain. Kultasiskoni on niin ihana, että jos minulla ei olisi lapsia tai jos he olisivat jo isoja, ostaisin kirjan itselleni.
Ehkä jonkun pelottavan kirjan kokeminen yhdessä äidin kanssa voi olla hyvä kokemus? Ainakin paljon muistoja.
Linnea: Jäin miettimään, että tässä voi olla jonkinlainen ikäkuilu Kultasiskoni tuntijoiden suhteen. Kuvakirja on julkaistu ensimmäisen kerran Ruotissa 1973, Suomen ensipainoksen ajankohtaa en tiedä, mutta olin itse pikkulapsi 70-luvulla ja aloitin koulun 80-luvun alussa. Kirja oli siis silloin tuore. Mutta lainaa kirjastosta ♥
Ihania nuo muistot, joissa isä tai äiti kertoo satuja! Sinun äitisi on selvästi luova ihminen. Tuli jotenkin niin lämmin olo kertomastasi.
Leena: Kultasiskoni taikaan on helppo päästä, se on niin kaunis ja kuitenkin surullinen tarina. Sellainen yksinäisen lapsen tarina, jollaisia Lindgren osaa kertoa. Vähän sukua Pekka Peukaloiselle, mutta tyttöjen tyylillä, luulen.
Iiris rukka on minullekin vahva kirjamuisto. Se on ehkä ensimmäisiä lasten/nuortenromaaneja, jonka luin ja jota luen edelleen aina joskus.
Ne kultaselkäiset kirjat ovat Tammen kultaisia kirjoja. Niistä on otettu nyt uusintapainoksia ja monella tuntuu olevan vahvoja lapsuusmuistoja juuri niistä.
Tiitiäisen satupuu on ihan paras. Ihanaa, että olet säästänyt kaikki Merin lastenkirjat. Yritän itse samaa. :)
Mie ite: Nyt sitä saa! Kuten Amma tuossa alempana toteaa, hinta on aika tyyris, mutta minulle tämän kirjan saaminen on ollut niin pitkäikäinen haave, että kirja oli saatava omaan hyllyyn. Toivottavasti pääset pian fiilistelemään ♥
Pienen mökin emäntä: Noita kirjoja, joita ei enää saa, tulee kauhea ikävä. Mainitsemasi kirjat ovat minulle tuntemattomia, mutta niiden nimekkeetkin kertovat siitä, kuinka erilaisia ne ovat. Ehkä joskus jossain kohtaat nuo kirjat. Toivotaan ainakin!
Postaa ihmeessä Milli-Mollista. Onneli ja Anneli-kirjat ovat hienoja, niissä tosiaankin aikuisten maailma valottuu lasten toiminnassa.
Lumikko: Tulen pian katsomaan noita linkkejäsi. Mielestäni on vain mukavaa, että linkitit! Minun mielestäni näiden melkein kadonneiden kirjojen metsästäminen on kiehtovaa, kuin yrittäisi saada palan lapsuutensa tunnelmasta takaisin. Ja joskus vain aavistus, kuvakin riittää palauttamaan monia tunnetiloja.
Nytpä vastaan loppuihin kommentteihin ja sukellan sinun linkkeihisi. :)
Gabriela Von Bohlen: Hauska kuulla, että sinulla on muistoja samoista kirjoista. Itse muistin hyvinkin Kultasisko-sadun Satuja-antologian vuoksi, mutta kuvakirja oli unohtunut ennen kuin siitä tuli keskustelua aikaisemman postaukseni yhteydessä.
Amma: Kiva, että tarkensit kirjaa Karoliinalle. Kultasiskoni hinta oli aika huima, mutta ehkä se tulee kirja-aleen ensi syksynä.
Oi! Googletin juuri tämän kirjan nimeä ja sillä tavoin löysin sinunkin blogiisi. Muistelin monta vuotta mikä se kirja olikaan mitä kaverini kanssa ala-asteella 90-luvulla kyläkoulumme kirjastossa luimme. Kuvat olivat jääneet jollain tavoin mieleen mutta ei ollut hajuaakaan kirjan nimestä saatika tarinasta. Sitten löysin eilen www.kirjastot.fi sivuston jossa sai kysyä kirjastonhoitajilta. Ja sieltä minun epämääräisen vähäisestä kirjan kuvauksesta kirjastonhoitaja nappasi heti kirjan nimen! Oi mahtavuutta! Googlettaessani huomasin että kirjasta on tullut tämä uusi painos 2011. Tiedätkö onko tämä nyt tasan samanlainen kuin se vanha versio vai onko tässä eri kuvat? Taitaa olla samanlainen? Mietin vain että täytyykö nyt alkaa metsästämään sitä vanhaa versiota vai voinko vain ostaa sen uuden painoksen. Näyttää kyllä tutulta että kaipa se samanlainen on.
VastaaPoistaMaijamaalainen: Kiva, että Google ohjasi sinut tänne, tervetuloa! :) Kysy kirjastonhoitajalta on mainio palvelu ja Kultasiskoni on ihana kirja. Uusi painos on samanlainen kuin vanhakin, ja löytyy varmasti vanhaa helpommin. Kirjassa on hurmaava kuvitus.
PoistaHäiritsen vielä kerran, kun kerran kysyit. Muuten ulkomuistini on melkein yliluonnollinen, mutta yksi kirjamuisto häiritsee:
VastaaPoistaPikkulapsena kirjahyllyssäni oli kaikki muut kuvakirjani paitsi Pekka ja Susi, joka oli samassa huoneessa kuin siihen kuuluva vinyylilevy. Sen kirjan mahdollinen katoaminen ei haittaa, muistan sen hyvin ja saattaapa kirjakin olla tallella.
Mutta samassa laatikossa muistoni mukaan oli samankokoinen kuvakirja (kokoluokkaa Elsa Beskow, Auringonmunan suuntaan avattuna) josta ainoat muistoni ovat: kertoi muka sammakoista, mutta myös muurahaisista, eläimen näköisiä eläimiä (ei vaatteita tms) mutta luultavasti silti side tuntosarvessa siinä kohtaa, missä oli ainoa muistamani repliikki: "Omat tappiot: yksi taittunut tuntosarvi." (Muurahaisten komentajan repliikki ilmeisesti, mutta sammakot taisivat olla pääosassa silti.)
Deena, et häiritse, vaan on mukavaa että näihin vanhempiinkin blogijuttuihin tulee hieman uutta eloa. :) Nuo mielessä vain häilyvänä olevat kirjamuistot voivat kyllä jäädä vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa.
PoistaEnpä tiedä näkeekö kukaan, tai ainakaan tavoittelemani kommentoija, tätä kommenttia iäisyyksiä vanhaan tekstiin, mutta yritänpä kuitenkin. Eli: Olikohan tuo mainitsemasi Pekka ja susi -kirja äänilevyineen Disneyn versio? Vai onko sadusta jokin muu suomalainen kirja-levy-yhdistelmä?
PoistaHirmuisesti kiitoksia, jos jollain ilveellä vastaamaan päädyt :)