maanantai 14. maaliskuuta 2011

~Carol Shields: Pikkuseikkoja~


Sitten vain istumme hiljaa, juomme kahvimme emmekä puhu enää mitään.
Mitä me sanoimme? Emme paljonkaan. Mutta me siirryimme hetkeksi abstraktioiden tuolle puolen. Annoimme jonkinlaisen pantin ja torjuimme sen, että geenien sattumanvaraisuudet tai toisten ihmisten tunkkainen maailma saisi meidät pois tolaltamme. Me voimme päihittää surumme, sillä mitä muuta ne ovat kuin uusia abstraktioita, virtaavaa ilmaa.


Nelikymppinen Judith Gill asuu mukavalla omakotitaloalueella, joka ei ole lähiö eikä kylä, yhdessä puolisonsa sekä teini-ikäisten lastensa Meredithin ja Richardin kanssa. Työkseen Judith kirjoittaa elämäkertoja, hänen miehensä on John Miltoniin keskittyvä kirjallisuudentutkija. Judith on parantumattoman utelias, muttei missään nimessä juoruileva. Hän omaa hiljaista tietoa niin tutkimistaan ihmisistä kuin ystävistään ja puolisostaan. Pikkuseikoista, kuten keittiövälineistä, parranajovehkeistä tai ehkäisypillerikiekoista hän suodattaa oman kokonaisuutensa läheisistään. Elämä syyskuusta toukokuuhun soljuu akateemisen arjen, iltaisen televisionkatsomisen sekä laajan tuttavajoukon tapaamisten merkeissä.Tasaisuuden rikkoo Judithin huomio siitä, että kirjailijatuttava on ammentanut Judithin ideaa menestyskirjaansa. Tuttu arki ja läheiset ihmiset alkavat näyttäytyä oudossa valossa.

Pikkuseikkoja
(Otava 2011; Small Ceremonies 1976) on kanadalaisen Carol Shieldsin (1935-2003) vihdoin suomennettu esikoisromaani. Shields mainitaan usein arjen mestarina  ja monitahoisten elämäkertojen taitajana eivätkä hänen kirjojensa ystävät pety esikoisenkaan äärellä; Tähänastisesta elämästä ja itsestäänselvyyksistä koostuu suurempi kokonaisuus.

Lempeän ironisesti kuvattu arki on Pikkuseikoissa keskeisintä, vaikka monet juhlahetket pilkkovat sitä. Järisyttävien tapahtumien ja tunne-elämysten, runollisen kauniiden seepianväristen lauseiden sekä maailmanpolitiikkaa ja henkilöhistoriaa sekoittavien romaanien jälkeen tuntui hyvältä lukea melko korutontakin ajankuvaa 1970-luvulta. Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat liki 35 vuoden taakse, voisi kaikki tapahtua nykypäivänä. 1970-luvusta kielivät lähinnä tuhkakupit kodeissa, älymystön lievä sosialistisuus ja osallistuminen abortinvastaisiin mielenosoituksiin sekä oikeat kirjeet, joita lähetetään niin lasten ja vanhempien kuin ulkomailla asuvien tuttavien kesken. Arjessa istutaan arkistossa, syödään maissihiutaleita ja paahtoleipää, valitaan kirjepaperia, avataan vesi- ja viemärilaskuja sekä asutaan jonkun toisen näköisessä talossa. Shields kirjoittaa niin hyvin, että hän saisi hampaiden lankauksenkin osaksi sujuvaa kaunokirjallisuutta.

Me siis jatkamme teerituaalia. Emme ole kuitenkaan kertaakaan onnistuneet tavoittamaan sitä perimmäistä suojaisaa kodikkuutta, yhteistä tunnetta, että olemme turvassa maailman mysrkyiltä. Leijumme jossain siinä välissä. Talomme on ehkä liian suuri tai väljä, liian avara, emmekä sitä paitsi enää ole edes samoja ihmisiä kuin silloin, mutta jatkamme sinnikkäästi.

Joskus jään miettimään romaanin alkukielisen ja suomennetun nimen eroavaisuuksia. Teen sen harvoin, koska edellisen kerran pohdin samaa viime syksynä luettuani Joyce Carol Oatesin erinomaisen Kosto: rakkaustarinan, jonka englanninkielisessä nimessä ei mainita kostoa, vaan raiskaus. Shieldsin Pikkuseikkojen englanninkielinen nimi on Small ceremonies. Pieniä seremonioita viittaa suomeksi mielestäni enemmän konkreettisiin juhlahetkiin, seremoniallisiin häihin ja uudenvuodenjuhliin. Small cerenomies on mielestäni jotain arkisempaa, vaikkapa arki-illan teeateria (jollainen tässä romaanissa kuvataan niin tarkkaan kinkkuineen ja sitruunakakkuineen, että kaikki Shieldin ystävät saavat olla onnesta soikeita, minä ainakin olin!) tai ystävän vastaanottaminen ilman mitään oikeasti seremoniallisia menoja.

Pikkuseikkoja on mainio käännös myös sen vuoksi, että me kaikki koostamme käsityksemme itsestämme, arjestamme ja läheisistämme niistä pienistä vihjeistä, joita saamme: Lankakeristä pöytälaatikossa, tavasta pureskella paahtopaistia, television suosikkisarjoista, filosofisista kannanotoista tai siitä, onko ulko-ovessa ovikello vai kolkutin. Pikkuseikka on sekin, että Judithin läheisin ystävä, kuplavolkkarillaan ajeleva Nancy Krantz, on vain satunnainen vierailija Judithin elämässä; Naisten välinen ystävyys perustuu lyhyille arkisille, mutta aidoille, keskusteluille ja ajoittaisille sherrylasillisille.

Olen muistaakseni joskus kertonut, että Carol Shields on John Irvingin ohella ehdoton suosikkikirjailijani. Mitä tahansa heiltä suomennetaankin, tartun kirjaan innolla. Ja kuten aina paljon julkaisseen kirjailijan kohdalla, mahtuu tuotantoon uudelleen ja uudelleen luettavissa olevia helmiä, ylilyöntejä ja rimanalituksia sekä kaikkea siltä väliltä. Oman suosikkikirjailijan teoksista on vaikea kirjoittaa blogiarviota, koska näitä kirjoja odottaa ja lukee erityisen latautuneena.

Esikoisromaaneilla katsotaan monesti olevan omat harha-askeleensa ja hapuilunsa, mutta ne kuitenkin kertovat kirjailijan tulevista kyvyistä. Minä en nähnyt Pikkuseikoissa minkäänlaista hapuilua, vaan se on hyvin vahva pieni romaani erään perheen arjesta ja päähenkilönsä mietteistä. Käsikirjoitusten laatimisella on romaanissa niin suuri rooli, että jossain vaiheessa kuvittelin sen olevan tätä hapuilua ja Shieldsin oman kirjailijuuden etsimistä, mutta lopulta juuri arkielämästä, tieteen ja fiktion kirjoittamisesta sekä tarinoiden lähteistä muodostuu Pikkuseikkojen ydin,  myös petosepäilyn kohde, ja kaiken keskellä päähenkilö Judith on uteliaan tarkkailijan, syntymävikansa, roolissa.

Kuinka monesta teeskentelykerrostumasta me kaikki muodostammekaan mielikuvamme ihmisistä? Myös meistä itsestämme.

****½

32 kommenttia:

  1. Kuten jo tiedätkin, aion vihdoin tutustua Shieldsiin tänä vuonna ja jo nyt keväällä. Mutta aloin miettimään, kannattaisiko minun ensin lukea häneltä joku käännöskirja ennen sitä englannin kielistä novellikokoelmaan..Hmm..En nimittäin sitten lukion ole lukenut englanniksi, mutta taidan sen toki hyvin niin puhuessa kuin kirjoittaessa. Silti mietin, meneekö osa kirjan kauneudesta herkästi hukkaan jos alan tahkota joidenkin sanojen kanssa, että mitä ne nyt tarkoittikaan ;)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa todella mielenkiintoiselle kirjalle! Enkä ollut hoksannutkaan että meitä yhdistää Faith no moren ohella myös John Irving-intoilu.

    Arjen seremonioita, niitä kai on jokaisessa kodissa. Miten kauppakassit pakataan, missä järjestyksessä pyykit ripustetaan... Kun näin vatsataudin kourissa yksin kotona käy oikein miettimään, ihan hymyilyttää ne rituaalit.

    Kirjoitin muuten omaan blogiini siun innoittamana Risto Räppääjä-leffaillasta :)

    VastaaPoista
  3. Susa: Olen iloinen, että aiot tutustua Shieldsiin. Hänen kielestään on sanottava, että se on hyvin arkista. Ei siis mitään korulauseita, vaan tavallisten ihmisten elämän pikkuseikkoja (!). Mutta samalla Shieldsin kieli on tavattoman hyvää ja hänen suomentajansa tekee loistotyötä. Olen itse lukenut yhden Shieldsin (Unless) englanniksi eikä se ollut vaikealukuinen. Silti suosittelisin ensiaskelta Shieldsiin suomeksi. Kokeile Rakkauden tasavaltaa tai Larryn juhlia. Ne ovat ihan parhaita.

    Tytti: John Irving, ah! Hän ollut suosikkikirjailijani lukiosta saakka, siis jo liki 20 vuoden ajan. Hänen tuotantonsa on niin laveaa, että siihen mahtuu selviä hutejakin (kuten Neljäs käsi), mutta pääosin vain loistoteoksia (melkein kaikki muut). Jos Shields ei ole sinulle tuttu, kannattaa tutustua!

    Ja Risto Räppääjä, kivaa. Tulen poikkeamaan kunhan saan flunssaisen kuopukseni päiväunille. Paranemista sinnekin!

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut paljonkin Shieldsiä, mutta en voi kommentoida tätä uutta vielä, sillä odottaa vasta lukuaan. Teen nyt massiivista, kiehtovaa romaania kaikkien lasten-, puutarhakirjojen ja runojen ohella. Sitten Shields. Palaan tähän silloin.

    VastaaPoista
  5. Leena: Ymmärrän hyvin! Jään mielenkiinnolla odottamaan sinun kokemustasi tästä kirjasta, koska nyt kyse on Shieldsn esikoisesta ja meillä kaikilla hänen kirjojaan lukeneilla on paljon vertailupohjaa tähän hienoon kirjaan.

    VastaaPoista
  6. I-ha-naa lukea sinun näkemyksesi tästä. Voi, Shields. Olen häneen aivan rakastunut, vaikka olen lukenut vasta kaksi romaania. Onneksi hyllyssä odottaa muutama lisää.

    Yritän kirjoittaa Shieldsistä omaan blogiin tällä viikolla, joten en lähde hirveästi puimaan omaa lukukokemustani tässä, mutta olit kirjoittanut ihan kauhean hyvin ja nyökyttelin hymy huulilla lukiessani. Eikö vain olekin ihan uskomattoman ehyt esikoinen? Olen aivan nöyrä Shieldsin, arjen ja elämän pikkuseikkojen edessä.

    Luin tämän vielä lomalla Dubaissa ja siksikin kirjasta jäi lämmin muisto, kirjaimellisesti. :)

    VastaaPoista
  7. Ai nyt se on tullut!!! :)

    Aioin ensin olla lukematta arviotasi, etten vain pilaisi omaa lukukokemustani, mutta en sitten malttanut vaan luotin sinuun. Kannatti. Tiedossa on siis jotain oikeanlaista meille vanhoille faneille. Kiitos arviostasi, joka vahvistaa uskoni moneen asiaan - niin kuin arjen kauneuteen, kanadalaisen naiskirjallisuuden ylivoimaan, sinun kirjoittajantaitoihisi... :) (Ei niissä mitään vahvistamista ole, kunhan vitsailen, vaikkakin vakavilla asioilla. :))

    Onkohan tämä nyt viimeinen olemassaoleva Shields vai vieläkö on suomennettavaa jäljellä?

    VastaaPoista
  8. Ilse, nyt tarkemmin asiaa tutkimatta: minusta Shieldsiä on suomentamatta vielä pari, kolme romaania.

    VastaaPoista
  9. Karoliina: Voi että olen iloinen siitä, että sinäkin olet rakastanut Carol Shieldsiin! Hän on maaginen arjen kuvaaja. Maaginen ja arki sinänsä eivät kuulu yhteen, mutta miten Shields voi saada vaikkapa neulatyynystä tai paahtoleipäviipaleesta niin kiehtovan? Sinä olet onnellinen, että olet lukenut vasta kaksi hänen romaaniaan. Mikä se toinen on tämän lisäksi?

    Jään innolla odottamaan, mitä sinä Shieldsistä kirjoitat. On melkein vaikea uskoa, että tämä on esikoinen!

    Hauska ajatella, että sinä luit Shieldsiä Dubaissa. Itse luin toista Shieldsiäni Unlessiä (suomeksi Ellei) Lontoossa kesällä 2003.

    Ilse: Nyt! Nyt! Nyt! Pakko huutaa. Sinä ja Joana olitte mielessäni kun tätä luin. Tosifani tajuu, miten ihmeellinen olotila tulee vaikkapa siitä, kun Shields kirjoittaa paahtopaistin leikkaamisesta tai tulppaanien asettelusta maljakkoon. En usko, että kukaan Shieldsin ystävä voi pettyä tähän.

    Ja kiitos. Kyllä moniin asioihin on välillä hyvä saada vahvistusta. Minun pitää kyllä mitä pikimmin tutustua (uudelleen!) yhteen vahvaan kanadalaiseen, Alice Munroon.

    Tässä on linkki englanninkielisen Wikipedian Shields-sivulle. Sen mukaan muutama kirja on vielä suomentamatta:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Carol_Shields

    VastaaPoista
  10. Kyllä! Minusta on toisaalta jännä, toisaalta aika loogista, että molempiin Shieldseihini olen kuitenkin päässyt sisälle aika hitaasti. Mutta voi niitä mahtavia, arkisia yksiyiskohtia toki ihailla jo ennen kuin on tarinan imussa.

    En vielä tiedä, millaisen Shields-jutun teen (ja toisaalta olisi kiva lukea häntä ensin lisää, mutta toisaalta tämän Pikkuseikkojen takia aihe olisi nyt ajankohtainen), mutta ainakin kirjoitan sen varmasti positiivisessa hengessä. :D

    Shields-neitsyyteni meni viime kesänä Rakkauden tasavallalle. :)

    VastaaPoista
  11. Rakkauden tasavalta on suosikkishieldsini! Se on ehkä hänen kepein kirjansa, mutta sen toinen päähenkikö on folkloristiikan tutkija (kuten joku muukin on olevinaan). Minun ensimmäiseni oli Kivipäiväkirjat, joka aukeni hitaasti ja se on ehkä jotenkin erilainen kirja. Sitten luin Unlessin, Rakkauden tasavallan ja Larryn juhlat vuoden sisällä.

    VastaaPoista
  12. En ole vielä lukenut yhtäkään Shieldsin kirjaa,vaikka olen kyllä usein kuullut hänen kirjoistaan,Pitänee korjata tuo seikka...Niin kauniisti kirjoitettu arvostelu taas kerran,Katja Lumiomena! Ja hienosti pohdittu myös tuota romaanin nimen suomennosta alkuperäiseen merkitykseen verrattuna:olen aivan samaa mieltä tuon "Small ceremonies" merkityksestä.

    VastaaPoista
  13. Voi voi... Olen lukenut tämän englanniksi ja ajattelin, etten siksi lue tätä enää uudelleen suomeksi. Nyt tekisi kuitenkin mieli! Sillä vaikka pidin tästä englanniksikin, en ihastunut samalla tavalla kuin suomeksi lukemiini Shieldseihin: suomen kieltä pääsee niin paljon lähemmäs.

    Minun suosikkini Shieldseistä on novellikokoelma Tavallisia ihmeitä, koska se oli eka Shieldsini. Ihastuin ensin kirjan nimeen ja sitten Shieldsin koko tuotantoon ja vieläpä novelleihinkin, niistäkään en ollut kiinnostunut ennen Tavallisia ihmeitä. Se kirja teki siis minulle ihmeitä! :)

    VastaaPoista
  14. Oi, en tiennytkään että tällainen helmi on ilmestynyt suomeksi! Shields on ihana <3 Omia suosikkejani ovat Sattumankauppaa, Ellei ja Jane Austenin elämäkerta. Mary Swaninkin luin ja siinä oli paljon mistä pidin, ei ehkä kuitenkaan niin paljon kotoisuutta ja lämpöä kuin monissa muissa lukemissani Shieldsin teoksissa.

    VastaaPoista
  15. Tämä vaikuttaa sellaiselta kirjalta, jota rakastaisin. Lainauslistalle, sitten kun annan taas itselleni luvan käydä kirjastossa. Kiitos Katja kauniista kielestäsi, lämpimästä otteestasi.

    VastaaPoista
  16. Mulla jäi viimeisin Shields kerta kaikkiaan kesken, eikä Maanjäristyksiäkään aiheuttanut minkäänlaisia järistyksiä, mutta tämä kirja voisi taas olla oikeaa shieldsia: olen itsekin arjen pienien asioiden tarkkailija, joten voisi olla kiinnostava kirja. Tällä kertaa luin arviosi, vaikka en ole itse kirjaa lukenutkaan, sillä mietin kovasti, jaksaisiko lukea vai ei...

    VastaaPoista
  17. Yaelian: Arvaat varmasti, että suosittelen tutustumaan Shieldsiin. Pidätkö Anne Tylerista tai Alice Munrosta? Jos pidät, miellyt takuulla Shieldsiinkin. Kiva, että juuri sinä pidät romaanin nimeä koskevista pohdinnoistani. Suomessa seremonia on juhlallinen sana.

    Jenni: On totta, että omalla äidinkielellään lukiessa teos tulee läheisemmäksi. Itse pidän kovasti Ellei-kirjasta, mutta koska luin sen englanniksi, jäi jotain puuttumaan. Silti Shields on oikein luettava alkukielelläkin.

    Tavallisia ihmeitä on hyvä novellikokoelma. Pidän novelleista, itse asiassa ajattelen niiden kirjoittamisen olevan jollain tavalla romaaneja vaikeampaa, koska tiivistämisen taito ei ole kovin yleinen. Shieldsiltä se luonnistui hienosti.

    Pienen mökin emäntä: Hauska kuulla sinun Shields-suosikkisi. Itselläni Ellei ei noussut ihan kärkeen siksi, että luin sen englanniksi. Pikkuseikoissa on aika sama tunnelma kuin Sattumankaupassa, mutta tiiviimmin. Jane Austen-elämäkerta on hieno! Shields kunnioittaa esikuvaansa, mutta osaa kirjoittaa tästä myös omalla lämpimän ironisella tyylillään.

    Linnea: Oletko sinä asettanut itsesi kirjalainauskieltoon? :) Joskus sellainen voisi olla paikallaan täälläkin - tai kirjakauppakielto myös. Oi voi. Mukavaa, että pidit tekstistäni.

    Mari A.: Tämä on mielestäni hyvin "aitoa" Shieldsiä, sitä, mikä on hänen kaikkien romaaniensa alkusyy. Mutta mikä kirja on Maanjäristyksiä?

    VastaaPoista
  18. Japanissa =O

    Sattumankauppaa. Sama sijamuoto.

    Ajatus harhailee...

    VastaaPoista
  19. Mari A.: Ok, nyt ymmärrän. Luulin ensin, että kirjoitat Shieldsin Maanjäristyksiä-nimisestä kirjasta ja olin ihan ihmeissäni. Minuun Japanin tapahtuvat ovat vaikuttaneet voimakkaasti varmasti osin siksi, että vastustan ydinvoimaa ja sydäntäni kylmää ajatella, mitä kaikkea ydinvoiman kanssa voi ympäri maailmaa vielä tapahtuakaan.

    VastaaPoista
  20. Olen Katja ja se on yhtä tuskaa! Mutta oli pakkoratkaisu, minulla on muutama uusimismahdoton kirja työn alla, yksi liian monta kertaa edellisten kaltaisten takia sivuun odottamaan laitettu ja liuta ystäviltä lainassa olevia kirjoja. Unohtamatta niitä omia. Ja sellaisten joita haluaisi lukea lista vain kasvaa!

    VastaaPoista
  21. Rakkauden tasavalta oli ihana kirja, mutta muista Shieldseistä minulle on tullut sellainen tunne, että olen liian nuori niille. Yritin siis lukea niitä n. 25-vuotiaana tai joskus niillä main. Kivipäiväkirjat jäi kesken, samoin Ellei (vaikkei ole edes paksu!). Päätin odottaa keski-ikäistymistä, jostain syystä oletan saavani niistä enemmän irti sitten (nyt?).

    Luin viikonloppuna tuon Oatesin Koston ja nyt linkkisi kautta arvostelusi kirjasta ja kaikkien muidenkin arvostelut. Se oli uskomattoman fyysinen lukukokemus minulle: kirjan alkupuoli oli niin rankkaa luettavaa, että hikoilin tuskan hikeä ja voin muutenkin suorastaan pahoin. Ja pelkäsin, enemmän kuin jotain kamalaa dekkaria lukiessa. (Luin kirjaa yöllä ja olin yksin kotona, sillä saattoi olla vaikutusta asiaan...)

    Nämä ovat kyllä hyvin yksilöllisiä asioita, koska parissakin arvostelussa sanottiin, "ettei kirja kuitenkaan ollut ahdistava". Minusta se oli parasta ja vaikuttavinta ja lisäksi ahdistavinta, mitä olen aikoihin lukenut. Haluan heti lukea lisää Oatesia, seuraavaksi alkukielellä.

    VastaaPoista
  22. Linnea: Sinun kirjastopino-ongelmasi (!) muistuttaa itsestäni joidenkin vuosien takaa. Nyt lasten myötä olen oppinut säännöstelemään omia lainojani. Meillä kolmevuotiaalle lainataan kolme kirjaa kerrallaan ja viisivuotiaalle viisi. En itse ilkeä lainata omien vuosieni määrää kirjoja, joten tyydyn yleensä samaan lasteni kanssa. ;)

    Lumikko: Niin, ehkä ikä vaikuttaa Shields-kokemukseen. Hänen päähenkilönsähän ovat yleensä nelikymppisiä. Minä löysin Shieldsin vuonna 2003, jolloin täytin 30 - mikä käänne omassa iässäni ja otollinen ajankohta Shieldsille! Mutta monet nuoremmatkin pitävät hänestä. Jos pidit Rakkauden tasavallasta, kokeile Larryn juhlia.

    Oatesin Kosto on tosiaan aika fyysinen lukukokemuksenakin, hyvin luonnehdit kirjaa! Minun mielestäni kirjaa oli välillä ahdistava lukea, mutta sen loppu toi jonkinlaisen vapautuksen eikä kirjasta jäänyt pahaa oloa. Sama juttu Haudankaivajan tyttären kanssa. Olen lukenut vasta kaksi Oatesin kirjaa ja haluan samoin lukea lisää.

    VastaaPoista
  23. Haa, mikä loistava uutinen! Minulla on juuri lainassa Shieldsin kaksi ensimmäistä romaania yksiin kansiin kokoava Duet, mutta enpäs sitten taidakaan lukea sitä vielä. (Toki olisi mielenkiintoista tutustua myös alkukieliseen Shieldsiin, mutta olen niin tottunut lukemaan häntä Hanna Tarkan nerokkaasti tulkitsemana.) Itsekin tuli juuri mainittua Shieldsin yhteydessä John Irving - vaikka Irving onkin minulle paljon pitkäaikaisempi suosikki, Shieldsistä on nopeasti tullut lähes yhtä tärkeä.

    VastaaPoista
  24. Pekka: Hanna Tarkka tekee tosiaan hienoa työtä Shields-käännöstensa kanssa, ja samaa tekee Kristiina Rikman John Irvingin romaanien suhteen. Kääntäjä antaa oman äänensä kirjoille ja vaikka onkin kiehtovaa lukea tekstejä alkuperäiskielellä, olen ainakin minä tottunut tuohon kääntäjän tulkintaan. Shields ja Irving ovat minun suurimmat suosikkini, pidän myös Italo Calvinosta.

    VastaaPoista
  25. Juu Katja, tätä tarkoitin. Palaan lukemaan juttusi (kaikki lähiaikoina kirjoitetut)viikonloppuna. Pakko oli kuitenkin tämä kirja kurkkamassa, vaikka työt odottavat ja aika on kortilla, kamala viikko menossa. Palaillaan! :)

    VastaaPoista
  26. Joana: Minä _tiesin_ heti, että tätä tarkoitit silloin, kun luin Haahtelaa. No, ihania molemmat. Tsemppiä teille sinne! Täälläkin ollaan oltu vaan kotona ja kuopus hyppii seinille, kun ei pääse ulos. Tänään liotti sitten koko perheen hammasharjat saippuassa ja ripotteli herneenversojen päälle vehnäjauhoja, vaikka itse yritin löytää oman Carol Shields-zenini keskittyen leipätaikinan kohottamiseen. :)

    VastaaPoista
  27. Teeskentelykerrostumat tai roolit!

    Minua nauratti tuo hampaiden lankaus, sillä se on niin totta Shieldsin kohdalla, ettei sitä hätkähtäisi ollenkaan...Sain tästä oduon aasinsilta-ajatusken Richard Masonin Muistojen huoneisiin ja aikuiseen tyttäreen matkalla Etelä-Afrikassa Alzheimeria sairastavan äitinsä kanssa ja se sähköhamamsharja...


    Minäkin huomioin tuon Nancyn ja Judithin arkiset, mutta aidot keskustelut. Meiansi kuitenkin tulla romaani, joten kaikkea en voinut ottaa mukaan. Luin tätä kirjaa oudossa tilassa. Tämähän olisi nopealukuinen, mutta yksi hyvin sairas mies sekä hänen lentomyöhästyminen, koiran nukuttaminen tutkimusta varten, uusi kova lääke, Kanadan vieras ja sisareni yli kaksi kuukautta kestänyt sairastaminen kera runsaiden lumitöiden pilkkoi koko ajan lukemistani. Se voi tapahtua harrastekirjojen kohdalla, mutta ei proosan. Silti. Yhtäkkiä tänään, kun olin antanut kirjan vähän levätä, se näytti itsensä minulle juuri kuten sen koin. Se tuli ihan tajunnanvirtana sanaakaan siitä muuttamatta. Aika on joskus lahja. Pieni viive myös.

    Olisihan minun pitänyt arvata, että sinäkin pidät Shieldsistä. Hänessä on sitä jotain tyylikästä viipyilevyyttä, joka antaa lukijalle tilaa ajatella ja makustella.

    VastaaPoista
  28. Leena: Voi, tuo Muistojen huoneet on sellainen, jonka aion lukea. Sinä ja Ilse olette molemmat kirjoittaneet siitä niin houkuttelevasti ja lisäksi yksi bloggaamaton ystäväni, joka lukee paljon, on kirjaa minulle suositellut.

    Eikö ole jännää, että vaikka Shields ei koskaan kirjoita rönsyilevästi, voisi hänen kirjoistaan kirjoittaa arviossaan vaikka pienoisromaanin? Luulen, että aika sopii tähän kirjaan varsin hyvin.

    Totta kai minä olen Shieldsin ystävä. :) Olen muistaakseni nostanut Shieldsin Rakkauden tasavallan kaikkien aikojen suosikkikirjatusinaani. En aina välitä viipyilevyydestä, mutta Shields on siinä mestari, koska jän ei jämähdä.

    VastaaPoista
  29. Tykkäsin kirjan nimeä koskevista pohdinnoistasi, Katja. Nyt kun olen itsekin lukenut tämän, niin suomenkielinen nimi "Pikkuseikkoja" avautuu minulle myös sitä kautta, että "suuret draamat" (kuten Judithin romaanikäsikirjoituksen vaiheet), ovatkin lopulta vain pikkuseikkoja - ja toisaalta arjen pienet laiminlyönnit, epäystävällisyydet tai kinat eivät ole ollenkaan "pikkuseikkoja"...

    Leena Lumi: niinpä, tästä kirjasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta kaikki ei millään mahdu yhteen arvioon. Sinun, Katjan ja Karoliinan tekstit tästä lukeneena on ihana huomata, että me kaikki nostamme "Pikkuseikoista" esiin vähän eri asioita - ja toki myös paljon samaa!

    VastaaPoista
  30. Pienen mökin emäntä: Pikkuseikkoja on mielestäni erinomainen suomennus tälle kirjalle. Hanna Tarkka selvästi tuntee Shieldsin tyylin ja löytää osuvan nimekkeenkin kirjalle. Pikkuseikkoja alkaa maistua jopa paremmalta kuin Small ceremonies.

    On jännää, että vaikka tämä Shieldsin kirja on kooltaan melko pieni, on se samalla sellainen kirja, josta voisi kirjoittaa vaikka kuinka. Tiedän, että palaan tähän kirjaan joskus uudelleen. :)

    VastaaPoista
  31. Nyt vasta pääsen kommentoimaan ja kunnolla lukemaan kommenttisi kirjasta, jonka luin itse hiljattain ja linkitin sinun arvioosi.

    Minäkin kiinnitin huomiota nimikäännökseen. Mietin, että oikeastaan Pikkuseikkoja on laveampi kuin alkukielinen ja siksi pidin suomennetusta nimestä enemmän kuin Oatesin kirjan osalta, jossa käännöksen kanssa kävi mielestäni päinvastoin.

    Pikkuseikkoja-nimestä saisi varmasti kokonaisen tutkielman aikaiseksi, niin moneen asiaan se kirjassa viittaa.

    Tämä on ensikosketukseni Shiledsiin. Mielenkiinnolla tartun seuraavaan. Luulen, että kesällä voisin lukaista useammankin. Viime kesä oli Oatesin, on ihanaa, että jälleen tulee uutta.

    VastaaPoista
  32. Valkoinen kirahvi: Tällainen vanha fani ilahtuu aina tavattomasti, kun joku löytää Shieldsin teoksia. Blogissasi muistaakseni kyselitkin suosituksia ja voin lämpimästi suositella etenkin Rakkauden tasavaltaa, Tavallisia ihmeitä sekä Larryn juhlia - oikeastaan mitä vain. :)

    VastaaPoista