Berliinissä lasten kanssa

Tällä hiihtolomalla ei ole hiihdelty, ja lukemisen kanssakin on ollut vähän niin ja näin. Olen tosin lukenut yhden romaanin ja alkua kahdesta - Berliinissä. Suuntasimme heti lauantaina hiihtoloman alkajaisiksi aamulennolla Saksan pääkaupunkiin, jossa vietimme neljä mukavaa päivää. Reissussa meitä oli keski-ikäistyvät vanhemmat, tokaluokkalainen tyttö ja eskari-ikäinen poika.

Lähdin Berliiniin tietenkin innokkaana, mutta samalla aavistuksen skeptisenä: kaikki (!) ovat hehkuttaneet Berliiniä niin, että aloin hieman epäillä, ettei rosoiseksikin mainittu kaupunki ole ihan minun lomakohteeni. Berliini ei ollutkaan ensimmäinen lomakohde-ehdokkaamme, vaan olisimme halunneet matkustaa lasten kanssa iki-ihanaan Müncheniin, mutta tähän vuodenaikaan Alppien tuntumaan suuntautuvat matkat tuntuvat olevan hinnoissaan. Ja on kerrottava, että pieni Berliini-kuume minussa heräsi kesällä luettuani esimerkiksi ihmeellisestä kirjapuusta, syksyllä taas kummipoikani perhe kertoi niin mukavia omasta Berliinin-lomastaan, että jo marraskuussa ostimme lennot ja varasimme hotellin.

Kuten te blogini lukijat tiedätte, olen innokas valokuvaaja. Berliinissäkin ehdin muutaman päivän aikana ottaa yli tuhat valokuvaa, joten tässä muutamia pintaraapaisuja sieltä täältä - kuvat toivottavasti toimivat matkavinkkeinä kaikille Berliinin-matkaa suunnitteleville, etenkin lapsiperheille.

Majoituimme vanhassa Länsi-Berliinissä sijaitsevaan Charlottenburgiin, joka on porvarillisen söpö kaupunginosa. Hotellimme oli pieni, moderni ja toimiva: studio-tyylinen huoneemme oli tilava ja siinä oli jopa pieni keittiö. Kyse ei kuitenkaan ollut huoneistohotellista, vaan pääsimme nauttimaan hotellin palveluista, kuten aamiaisesta leipineen, croissanteineen, leikkeleineen ja saksalaiseen tapaan myös kuohuviiniä oli tarjolla. Lisäksi hotellissa oli iltapäivisin tarjolla kakkuja, sämpylöitä, kahvia, teetä ja mehua ihan ilmaiseksi hiljaisen jazzin soidessa taustamusiikkina. Charlottenburgin katuja kävellessä tuli ihasteltua niin vanhoja taloja kuin hedelmäkauppojen hehkuvaa valikoimaakin.

Kaikki ei kuitenkaan ole Berliinissä kaunista, vaan paikoin estetiikka on - hmm - kunnon itäsaksalaista perua, kuten Alexanderplatzilla, jonne varmaankin kaikki kaupunkiin saapuvat turistit joskus löytävät. Tv-torniin emme menneet, mutta lapset tuntuivat nauttivan jo siitä, että saivat juosta suihkulähteen reunuksia pitkin.

Lisää itää pääsimme kokemaan muun muassa DDR-museossa, jota voin suositella kaikille. Kurkistus rautaesiripun ja muurin jakamaan arkeen oli kiehtova eikä ollenkaan niin vieras kuin olisi ennakkoon voinut kuvitella. Vaikkei kukaan toivottavasti salakuunnellut meitä suomalaisia, niin muodissa ja esineistössä oli paljonkin tuttua, toki myös vierasta!

Matkat ei kaupunginosien välillä ovat pitkiä. Me ostimme Berlin Welcome Cardin, koska sillä sai matkustaa rajoituksetta ja lapset pääsivät vanhempiensa kortilla ilmaiseksi. Liikennevälineet kiehtovat varmaan kaikkia lapsia, niin meidänkin. Mentiin bussilla, lähijunalla ja metrolla:

Päädyttiin muun muassa Mauerparkiin, jossa on sunnuntaisin jättikirppis. Toisen roska on toisen aarre, vai miten se nyt menikään. Omat lapseni rakastavat penkomista ja sitä Mauerparkissa riitti! Paikka on kuulemma myös taiteilijoiden suosiossa ja niinpäs vain olinkin hetken aikaa juttusilla erään suomalaistaiteilijan kanssa. Hän kertoi etsivänsä "aarteita" omiin töihinsä.

Mauer, muuri. Niin, itsestäänselvyys, mutta Berliinissä voi kulkea hyvin näkemättä siitä jälkeäkään. Minua harmittaa, ettemme ehtineet East Side Gallerya ihmettelemään, mutta muuria on hienosti näkyvillä esimerkiksi Potsdamer Platzilla, jossa muurinpalasiin on kiinnitetty valtavat määrät purkkaa, pullonkorkkeja ja jopa nallekarkkeja.

Lasten kanssa kun reissasimme, kävimme tietenkin myös eläintarhassa ja Lego Discovery Centerissä. Tulen aina hieman surulliseksi eläintarhoissa, mutta Berliinin Zoossa oli mukavaa kävellä. Yksi turhautunut leopardi toi miltei itkun silmään, mutta muuten eläimet vaikuttivat kaikin puolin terveiltä. Eläintarhassa on myös hieno leikkialue sekä kotileläinpiha, jossa eläimiä saa silittää mielin määrin. Lego Discovery Center on yllättävän pieni, mutta puoli päivää sielläkin meni. Lego-keskuksessa pääsimme katsomaan muun muassa melkoista spektaakkelia muurin murtumisesta (taustalla soi David Hasselhoffin - siis Ritari Ässän! - I've Been Looking for Freedom), leikkimään ja seuraamaan 4D-elokuvaa.

Ok, oikea kirahvi ja Lego-kirahvi... Tarkoitukseni ei ollut rinnastaa niitä. :) Jaksaako kukaan katsoa enää kuvia? Vielä pieniä huomioita:

Liikennevalo-ukkeli Ampelmann ihastutti - ja tuntuu olevan hyvin tuotteistettukin.

Brandenburgin portin lähellä oleva juutalaisten muistomerkki veti hiljaiseksi. 2711 kivipaatta muistuttaa, ettei holokaustia saa koskaan unohtaa.

Berliini on karhujen kaupunki! Lapset laskivat nähneensä noin 30 karhua.

Tyttäreni tuumi, että hänen kenkänsä ovat ihan Berliiniä. (Kengät on kylläkin ostettu Suomesta, muttei anneta sen häiritä.)

 Berliinissä tuntui jo keväiseltä. Oli valoa ja orastavaa vihreyttä.

Kyllä.


Nyt varmasti jo arvaatte, että kyllä Berliinistä tuli ihan minun kaupunkini. Neljän päivän mittainen ensimatka oli tietenkin pintaraapaisu, mutta se riitti vakuuttamaan. Mikään kaupunkikohde ei varmasti tule ylittämään rakasta Lontoota, mutta viihdyin moni-ilmeisessä Berliinissä niin paljon paremmin kuin Amsterdamissa tai vaikkapa hieman vieraaksi jääneessä (vaikkakin aika ihanassa) Pariisissa. Berliinin kauneutta ja rosoa haluan nähdä joskus uudestaankin.

P.S. Blogini hiljenee nyt hetkeksi, koska minulla on kirjoitushommia rästissä. Keväällä ilmestyy Amman ja minun yhteinen kirja Linnasta Humisevalle harjulle. 50 parasta kirjaa ja päätin, että kirjoitan blogiini seuraavan kerran vasta sitten, kun olen ottanut kirjaa koskevia kirjoitusrästejäni kiinni. Toivon, että palaan pian, mutta saa nyt nähdä.