Hämärän alle on hyvä kääriytyä, tehdä koti pesäksi ja odottaa tuota ihanaa valkoista lumiharsoa. Pinoa leveät ikkunalaudat täyteen kynttilöitä, varastoksi pitkää talvea varten. Puukasa rytmittää olohuonettani ja tuoksu täyttää nurkat. Ajatuskin lämmittää jo mieltäni. Paukkupakkasilla tuli ritisee hiljaa ja voisin tuijottaa ikuisesti sen liekkiä.
On kirjoja, joihin tulee tunnelmoinnintarpeessaan palattua uudelleen ja uudelleen. Olen onnekas, koska sain joululahjaksi Ilona Pietiläisen kirjan Elämää valkoisessa puutalossa (2010). Teos on hurmaava sisustuskirja, hieno kahvipöytäkirja, suloinen selauskirja sekä ihan konkreettisia neuvoja sisältävä lifestylejulkaisu.
Kirjassaan Pietiläinen kutsuu lukijansa kotiinsa Äänekoskelle Pukkimäen vanhalle työläisalueelle, jossa syreenien reunustamat hiekkatiet johdattavat vanhoihin puutaloihin. 1920- ja 40-luvuilla tiiviisti rakennetut korttelit tarjoavat asukkailleen yhteisöllisyyttä, Museoviraston tukea ja sääntöjä sekä sellaisen idyllin, josta me 2000-luvulla rakennetuissa taloissa asujat voimme vain haaveilla. Kissapenkkikattojen alla ei voi kuin nukkua suloisesti.
Tunnelmanmaalailun ohella Elämää valkoisessa puutalossa sisältää hyviä ja konkreettisia vinkkejä sisustajille sekä kaikille heille (meille!), jotka haluavat tehdä jotain itse. Otan ilolla vastaan kirjassa olevat kranssintekoneuvot sekä reseptit Mummo Ankan omenapiirakan leipomiseen tai vinkit syksyisen ruokapöydän kattamiseen. Ja tiedän samoin, ettei omien mieltymysten mukaisen kodin tarvitse olla kallis, vaan että esimerkiksi eräästäkin ruotsalaisesta kalustefirmasta voi tehdä hyviä ja kestäviä hankintoja. Uuden ja vanhan liitto on sisustuksessa paras mahdollinen.
Kirjan houkuttelevuutta verrattuna moniin muihin sisustuskirjoihin lisää myös sen elämäntäyteisyys. Kirjassa ei vain kuvata kotia ja kauniita esineitä, vaan Pietiläinen tutustuttaa yleisönsä myös perheeseensä, naapurustoonsa, muutamiin tuttaviinsa sekä sydämiä murskaavaan koiraansa.
Pietiläinen viljelee kirjassaan kauniita ajatuksia. Hänen kirjoittamansa mietteet ovat runollisia ja lempeitä, niistä hehkuu lämpö. Pietiläisen teksti on kuitenkin hänen kuviaan heikompaa, vaikka sanat ja kuvat toisiaan täydentävätkin. Toisinaan, mutta vain paikoin, teksti olisi kaipanut hieman editoimista. Nyt lauseet ovat paikoin turhankin lyhyitä, pikemminkin ajatelmia kuin ehjiä virkkeitä. Toisaalta tämänkin puutteen voi kääntää eduksi, koska kirjassa Pietiläinen tulee henkilönä esille ja tekstikin noudattaa samaa hyvää kaavaa. Pidän siitä, että kirjan tekijä on esillä korostamatta itseään liikaa. Näin kirjaan tulee aimo annos persoonallisuutta ilman rasittavaa egoismia.
Elämää valkoisessa puutalossa on kirja haaveilijoille, itsetekijöille, löytäjille ja romantikoille. Kenelle Pietiläisen kirja sitten ei sovi? Tietenkään niille, jotka eivät pidä maalaisromanttisesta, aavistuksen rosoisesta ja samaan aikaan leikkisästä tyylistä. Antiikkipuristit, uusimman designin ystävät tai pelkistetystä tyylistä pitävät eivät Elämästä valkoisessa puutalossa juurikaan innostu.
Vaikka kritisoin hieman kirjan kieltä, en voi moittia mitään muuta. Kuvat, värimaailma, ideat ja teoksen teemojen mukaan kulkeva rytmitys sovittuvat hienosti yhteen. Elämää valkoisessa puutalossa on kirja, jota täysiverinen haaveilija voi lukea pitkin vuotta hakien ideoita ja kotiarjen elämyksellisyyttä. Ja mikä parasta: kirjassa ei ole ainuttakaan Madonna-patsasta!
Täsä kirjasta on kauniisti kirjoittanut myös Leena Lumi.
Tuo menee kyllä hankintalistalleni, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaKuulostaa just minun kirjalta, kiitos!
VastaaPoistaMuistankin kirjan Leenan blogista.
VastaaPoistaVoi, pitäisi kyllä saada tuo ihanuus käsiinsä! Joskus tekee hyvää lepuuttaa silmää ihan vain kuvissa ja tunnelmissakin.
VastaaPoistaOikein ihanaa lauantai iltaa!
Jo Leenan blogissa tätä kirjaa ihastelin. Vaikuttaa niin kauniilta kirjalta jo ihan "vain" selailla ja haaveillakin!
VastaaPoistaKuvat ainakin näyttävät oikein viehättäviltä tässä kirjassa. Luen tai ainakin mielellään katselen tämän läpi, jos joskus vain tulee tilaisuus eteen.
VastaaPoistaMukavaa viikonlopun jatkoa !
Kuulostaa ihanalta!
VastaaPoistaTodellla kauniita kuvia tuossa kirjassa,ja koirakin ihan Leenan koiran näköinen tuossa kuvassa!
VastaaPoistaPioni: Ole hyvä vaan. Tämä on kaunis kirja.
VastaaPoistaAmma: Jotenkin ajattelin, että tämä voisi sopia sinulle. Terveisiä valkoisesta tiilitalosta. ;-)
Allu: Tämä kirja jää mieleen. Minäkin luin tästä ekan kerran Leenan blogista ja ihastuin.
Emilia: Totta, on ihanaa, että on tällaisia kirjoja, jonka kuvissa voi viipyillä ja tunnelmoida. Olen nyt lukemassa nyt yhtä pitkää (ja kiehtovaa) historiallista kirjaa, minkä vuoksi tarvitsen sen rinnalle jotain tällaista.
Susa: Kuulin, että kirjan tekijällä on ihana sisustusliike Äänekoskella. Mietin jo retkeä sinne ensi kesänä. Ja haaveilu on yksi arjen kantavista voimista. :)
Petriina: Kuvat ovat oikein onnistuneita. Sopivasti lähikuvia ja laajoja otoksia, pieniä hauskoja juttuja ja tunnelmaa. Toivottavasti törmäät tähän jossain.
Vekarus: Sitä se on!
Yaelian: Tuo koira on niin hurmaava. Koirakuumeilija huokailee taas. :)
Leppoisaa lauantaita teille kaikille!
Voi tuota koiraa... Kovin kuvauksellinen on hänkin. Monissa sisustuskirjoissa teksti on niin köykäistä, että se käy minun hermoilleni. Ja varsinkin kuvatekstit! Niissä monesti todetaan se, minkä näkee muutenkin, siis "Pihasaunassa on ihana tunnelma", joo, no niinpä on. :) (Olenko vähän tylsä?)
VastaaPoistaVaikuttaa kyllä kauniilta kirjalta, ja silmänilo on joskus tarpeeksi. :)
Arkirakkaus-sana jota taidan elää(hoksasin).Haluaisin tämänkin itselleni-joulu meni mutta synttärit tulee:D
VastaaPoistaKiitos ihana esittely hyväätekevästä kirjasta.
Ilse: Taitaa olla kuvauksellinen rotu? :) Entisillä naapureillamme oli kaksi tolleria ja ne(kin) olivat hurmaavia. Olen ihan samaa mieltä monien sisustuskirjojen tekstien suhteen. Laadukkainkin kirja tuntuu kärsivän latteasta kielestä, mikä kiinnittää myös minun huomioni epäolennaiseen. Kaunis kirja tämä kuitenkin on, ehkä ihanin näkemäni sisustuskirja pitkään aikaan. :)
VastaaPoistaMaria: Arkirakkaus on hyvä termi. Sitä ei tule usein edes ajateltua. Synttärilahjaksikin tämä olisi upea. Minä ainakin olen tämän kirjan lumoissa, koska haaveita aina tarvitaan.
Minäkin rakastan sisustuskirjoja, kunhan ne eivät ole liian elitistisiä ja / tai pipo kiristäen kirjoitettuja. Tämä kuulostaa kirjalta minun makuuni: rosoinen ja leikkisä! Hienosti tiivistetty. Ai niin ja muuten: oletko lukenut Virpi Hämeen-Anttilan Päivänseisausta? Olen lukemassa sitä sivulla 60+ ja koetan päättää, luenko loppuun vai en... jos olet lukenut, niin suositteletko vai et?
VastaaPoistaVirvatuli: Tämä on juuri sellainen kirja! Kaunis ja tunnelmallinen, mutta nimenomaan rosoinen ja leikkisä. Kaikki sovittuu yhteen mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi.
VastaaPoistaTuo Hämeen-Anttilan Päivänseisausta en ole lukenut. Pidin kovasti hänen ensimmäisistä romaaneistaan (Suden vuosi, Alastonkuvia), mutta viimeisimpiin en ole enää päässyt sisälle. Jos päätät lukea kirjan loppuun, niin tule kertomaan, kannattiko! :)
Tilasin tuon kirjan jo ennen sen ilmestymistä ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen. Aivan ihastuttavia kuvia ja ja ajatuksia.
VastaaPoistaMinulla on myös Ilonan kaksi aikaisempaa kirjaa:112 Ruutuikkunaa ja Willa Sukka, molemmat aivan ihania. Willa Sukka on joulun ajan sisustus ja askartelukirja.
Mukavaa sunnuntai-iltaa:)
-Hanne-
Hanne: Minäkin pidän tästä kirjasta tavattomasti, Ilona Pietiläisen luova kuvamaailma on juuri omaan makuuni ja antaa paljon ideoita. Haluasin tuon Willa Sukan, mutta se on loppuunmyyty. En ihmettele. :)
VastaaPoistaKirja siis makuuni!:) Tuo täytyy edes saada kirjastosta lainattua:)
VastaaPoistaPidän kovasti sisustuskirjoista, joissa on levollinen ja vanhahtavakin tunnelma:)
Suloista sunnuntaita ja kiitos osallistumisesta arvontaani!:)
Minä olen ikuinen haaveilija ja romatnikko. Tai no, en tiedä, pidänkö niinkään romanttisesta sisustustyylistä, en oikeastaan, mutta olen romantikko siinä mielessä, että pidän kauneudesta ja esteettisistä elämyksistä. Siksi voin selailla kauniita kirjoja loputtomiin ja saan niistä mielihyvää. Sanoihin voin nimittäin joskus väsyä...niitä joutuu käyttämään niin paljon.
VastaaPoistaLumiomena, olet tehnyt kannelle 'taikaa'♥
VastaaPoistaIlonan koira on muuten sitten samaa hienoa ja majesteetillista rotua kuin Ilsen ja minun.
Arvostelun olet tehnyt lumoavasti ihan Sateenkaaren henkeen. Hyvä sinä!
Marge: Tämä voisi hyvinkin olla myös sinun kirjasi. Kannattaa tutustua. Ja totta kai osallistuin ihanaan arvontaasi. Lämpimiä mietteitä sinne!
VastaaPoistaKirjailijatar: Se on totta, että joskus sanat väsyttävät. Minäkin kirjoitan työkseni ja joskus on vaan pakko pysähtyä, katsella ja olla hiljaa. Mitä romanttiseen sisustustyyliin tulee, niin minä pidän sellaisesta romanttisen, modernin ja roson yhdistelmästä. Ja väreistä. Madonnapatsastyyliä kavahdan. ;)
Leena: Kiitos! Taika on osin tahatonta, mutta hyvin kirja sopi yksiin tämän vuoden ensimmäisen tulppaanikimppuni kanssa ♥ Koirarodun tunnistinkin, ihania ovat nuo novascotialaiset. Entisillä naapureilla oli niitä kaksi. Ja täällä nykyisessä naapurustossa yksi, josta tuli vanhempieni sprinkun kaveri.
Kiitokset tästä muistutuksesta. Sateenkaaren taa-blogin Ilonan kirjahan se. Jäin toviksi miettimään, mistä nimi on minulle tuttu.
VastaaPoistaSeurasin blogia silloin, kun hän työsti kirjaa ja on ihana nähdä valmiita sivuja toisen toteutuneesta unelmasta. Kauniilta näyttää!
Tämä Pietiläisen tunnelmointikirja vaikuttaa oikein ihanaiselta hyvää tekevyydessään, hellii mieltä ja silmää! Joulun alla kirjaostoksilla ehätin hiukkasen katsahtaa ja ihastutti toki..
VastaaPoistaKiitos vielä esittelystä:)
♥Hannah
Sari: Kiitos itsellesi muistutuksesta. En ole kovin usein käynyt ihanassa Sateenkaaren taa-blogissa ja kirjan jälkeen voisi olla visiitin paikka. Kirja on tosiaan kaunis.
VastaaPoistaHannah: Tämän kirjan kanssa on hyvä rentoutua. Se vie mukanaan suloisiin tunnelmiin ja haaveisiin, ollapa vanha puutalo!