tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta


Vaikuttaa siltä, että kysymykseen "millainen on suuri hovimestari?" sisältyy kokonainen ulottuvuus. En ole tähän mennessä punninnut asiaa kyllin perusteellisesti. Minun on sanottava, että on jossain määrin ahdistavaa havaita sellaista kysymyksestä, joka on ollut niin lähellä sydäntäni, kysymyksestä jota olen ajatellut paljon vuosien varrella. Nyt minusta näet tuntuu, että olen saattanut olla hieman hätäinen hylätessäni Hayes Societyn eräät jäsenkriteerit. Sallikaa minun kuitenkin sanoa, että minulla ei ole aikomustakaan pyörtää käsityksiä "arvokkuudesta" ja sen ratkaisevasta yhteydestä "suuruuteen".

Arvokas, hienotunteinen ja kurinalainen ovat adjektiiveja, jotka parhaiten luonnehtivat ikääntyvää hovimestari Stevensia, joka on järkähtämätön työssään ja viimeiseen saakka uskollinen isännilleen, etenkin jo edesmenneelle lordi Darlingtonille. Mitä hyvänsä lordi olikin tehnyt tai ketä tahansa isännöinyt, Stevens oli aina seissut isäntänsä takana. Darlington Hallin siirryttyä amerikkalaisen herra Farradayn omistukseen, puhaltavat uudet tuulet kartanossa. Stevenskin miltei joutuu muutaman päivän vapaalle, lainaa herra Farradayn Fordia ja erittäin korrektisti pukeutuneena suuntaa tapaamaan neiti Kentonia, nykyistä rouva Bennia, Darlington Hallin entistä taloudenhoitajaa.

Tiesin jo etukäteen pitäväni Kazuo Ishiguron romaanista Pitkän päivän ilta (Tammi 1990; The Remains of the Day 1989), mutta en voi voinut aavistaa sitä, kuinka kirja sisälsi melkein kaikki ne elementit, joista kaunokirjallisuudessa pidän: siinä on tarkkaa ajankuvaa, sotien jälkeisen Englannin maaseutumaisemia, kaunista kieltä sekä luokkayhteiskunnan ja ihmisen sisäisen maailman murroksen kuvailua. Pitkän päivän ilta rakentuu kuuteen iltaan (ja vähän aamuunkin), joiden aikana Stevens tekee matkaansa ja muistelee menneitä.

Muistot kattavat niin Stevensin suhteen omaan hovimestari-isäänsä kuin monet vaietut asiat, ne sivuavat politiikkaa, satunnaisten ihmisten juoruja sekä pettymyksiä. Velvollisuudentunto määrittää Stevensin ajatuksia tämän matkalla. Isää ja lordi Darlingtonia merkittävämmäksi henkilöksi nousee kuitenkin neiti Kenton, jonka kanssa Stevensillä oli tapana juoda kaakaota ja puida päivän tapahtumia, hyvin kunniallisessa hengessä, totta kai. Stevensin matka halki Englannin kauneimpien paikkojen Salisburysta Somersetiin johtaa toiveikkaaseen tapaamiseen entisen taloudenhoitajan luo. Kuka ties he vielä joskus voisivat työskennellä yhdessä.

No niin, neiti Kenton, pyydän anteeksi, että olen valvottanut teitä näin pitkään. Suuret kiitokset kaakaosta.

Japanista Iso-Britanniaan kuusivuotiaana muuttanut Kazuo Ishiguro kirjoittaa niin kaunista ja tarkkaa kuvaa menneen maailman Britanniasta, että hänen jokainen sanansa tuntuu uskottavalta. Stevens muuttuu ihkaoikeaksi henkilöksi, Darlington Hallin suuret ja pienet tapahtumat realistisiksi ja hillityn kuoren alla oleva ihminen epävarmaksi, eräänlaisiksi muuttuvan yhteiskunnan peiliksi - mieheksi kahden kerroksen välillä. Pitkän päivän ilta sukeltaa tapakulttuuriin, yhteiskuntaluokkiin, sisäisiin toiveisiin ja odotuksiin, jotka eivät aina täyty. Nämä täyttymättömät odotukset näyttäytyvät Stevensin tyyneyden alla nykylukijalle miltei käsittämättömän traagisina: että suuren surunkin hetkenä oli kannettava portviinikarahvia smokkipukuisten herrojen täyttämään tupakkahuoneeseen ja että se tuntui ainoalta oikealta tavalta toimia.

Hovimestari Stevensin pitkä yksinpuhelu ei näennäisesti sisällä paljon mitään: ikääntynyt mies sen kuin vain ajelee lainafordillaan, yöpyy hotelleissa ja ihmisten kodeissa, katsoo englantilaisia maisemia, keskustelee (pidättyväisesti) kohtaamiensa ihmisten kanssa ja muistelee. Ishiguron kirja on pintaraapuisultaan jopa kuivakka, mutta vain pinnasta. Riviensä välissä hovimestari Stevens on satiirisella tavalla hauska ja oman arvonsa tunteva mies, jolla on tarina jos toinenkin kerrottavanaan.

Ishiguron kirja on oikea helmi, sillä englantilainen road trip voittaa aina amerikkalaisen.

*****- (luulen, että minusta tulee Ishiguro-fani)

Pitkän päivän illalla osallistun Totally British-haasteen Stiff Upper Lip-osioon. Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Ilse (Oi, totta tosiaan!), Zephyr sekä Norkku.

24 kommenttia:

  1. Min taidan valita tämän seuraavaksi Ishiguroksi jonka luen. Ole luonani aina oli minusta ihan hyvä, mutta odotan vielä jotain enemmän! Tämä vaikuttaa juuri siltä. Kiitos kirjavinkistä:)

    VastaaPoista
  2. Tuntuu tutulta, mutta olen varmaan nähnyt sen elokuvan Anthony Hopkinsin ja Emma Thompsonin kanssa. Pitäiskin lukea tämä kirja.

    VastaaPoista
  3. Oih oih oih. Tämä kuulostaa ihanalta, melkein turhauttaa tämä kiinnostavien kirjojen määrä. Jostain syystä minä viehätyn suunnattomasti heti, jos kirjassa tai elokuvassa on hovimestari. Joten tämä vaikuttaa täydelliseltä. Kiitos Katja esittelystä, korvan takana on vielä tilaa, ihme kyllä..

    VastaaPoista
  4. Kiitos bloggauksestasi!
    Tämä on myös minun Totally British -haastelistallani :)

    Mies kuulemma yritti tätä lukea joskus, mutta kyllästyi alkuunsakin.
    Onneksi sinun kommenttisi oli rohkaisevampi :D

    VastaaPoista
  5. Isgiguro-fani olen jo valmiiksi, mutta tätä en ole vielä lukenut. Sotkin tämän kauan johonkin melkein saman nimiseen, josta olen nähnyt elokuvan, aivan eri tyyppisen.

    Tämä kuullostaa erittäin mielenkiintoiselta ja aika hauskasti sopisi myös Watersin Vieras kartanossa jatkoksi, näkyy olevan jopa yksi miltei samanniminen henkilö! Yhtäläisyyksiä lienee monia, mutta genre sentään on aivan eri!

    VastaaPoista
  6. Sanna: Minä taas haluaisin niin lukea tuon Ole luonani aina. Luulen, että tulen pitämään siitäkin, jos tämä alkaa olla jo jonkinlainen klassikko. Suosittelen lämpimästi!

    Allu: Minä en ole nähnyt tuota elokuvaa, mutta kirjan kannesta johtuen en voisi ajatella ketään muuta kuin Hopkinsia esittämään hovimestari Stevensiä.

    Linnea: Aivan, oih oih ja kolmannenkin kerran oih! Minä melkein piehtaroin tässä, vaikka kirja onkin pinnaltaan tylsä ja jaaritteleva. Hovimestari antaa kyllä oman säväyksensä kirjaan. :)

    Morre: En ihmettele, että tähän on voinut kyllästyä. Kirjassahan ei periaatteessa tapahdu mitään kuin muistojen ja keskustelujen kautta. Minä kyllä olin niiden vietävissä. Ja TB-haasteeseen tämä sopii.

    Erja: Minusta tuntuu, että 80-90-luvuilla tehtiin valtavasti tätä aihepiiriä sivuavia elokuvia, joissa pääosassa olivat Emma Thompson, Anthony Hopkins tai Helena Bonham-Carter.

    Minä aion lukea Vieraan kartanossa ihan pian. Vaikka se on genreltään erilainen, odotan minäkin jotain samoja kaikuja, ainakin maisemien ja yhteiskuntaluokkien suhteen.

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen ihan varma, että tulen pitämään tästä, ja toki arviosi vain vahvisti mielikuvaa. :) Ihanaa, kiitos! Ja hieno kuva!

    VastaaPoista
  8. Karoliina: Toivottavasti ja varmasti pidät tästä.

    Ja kiitos. Otin kuvan Tukholmassa hotellissa, jotenkin tuo ohikulkeva tarjoilija ja takana näkyvät pariovet sopivat hyvin tähänkin. :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos tekstistä - tämä odottaa kirjastosta hamstrattuna hyllyssä!

    VastaaPoista
  10. Minä luulin, että se olit sinä siellä esiliinassasi. Mutta hieno kuva ilman sinuakin. :)

    VastaaPoista
  11. Maria: Ole hyvä. Ja tämä on juuri sellaista hyvää, jota kannattaa odotatakin.

    Karoliina: Hih. No, ehkä tarjoilijan hommat voisivat tuoda vähän lisätienestiä köyhälle humanistipololle. :)

    VastaaPoista
  12. Olipa mukava palautella kirjan tunnelmaa mieleen. Tavoitit sen hienosti kirjoituksessasi. Ishiguron teksti on kaunista luettavaa. Oma Ishiguro-suosikkini on Me orvot, jonka luin ueampi vuosi sitten. Samaan syssyyn taisivat mennä kaikki silloin julkaistut kirjailijan tuotokset, sen verran iski Ishiguron tyyli minuun.

    VastaaPoista
  13. Minusta taitaa tulla Ishiguro-fani jo ennen kuin olen lukenut yhtäkään: ensin Ilse ja sitten sinä - ja molemmat saatte kuulostamaan tämän niin minun jutulta. Tässähän käy kohta niin, että en uskalla kirjaan tarttuakaan kun odotukset nousevat liian hurjiksi :)

    VastaaPoista
  14. Minä olen ehdottomasti Ishiguro-fani, vaikka olen lukenut häneltä vasta yhden kirjan (Yösoittoja).

    Se, että juuri sinä pidit tästä kirjasta lupaa hyvää, koska tilasin kirjan itselleni Adlibrikseltä (muutaman muun pokkarin lisäksi). Koska tulen itse lukemaan kirjan lähiaikoina, en lukenut vielä kunnolla arviotasi, mutta tietenkin palaan tähän myöhemmin.

    Kuva on mainio!

    Ole luonani aina on odottamassa tuolla kirjastokirjojen pinossa. Voi tätä onnea ja autuutta, kun maailmassa on niin paljon ihania kirjoja!

    VastaaPoista
  15. Oi että! Jo Ilsen juttua lukiessa huokailin ja nyt lisää. Kirjastonpinossa odottaa Ishigurolta Ole luonani aina ja viime viikolla löysin juuri tämän Pitkän päivän illan omaksi sieltä kirpparilta.

    Odotan niin innolla molempien lukemista!

    VastaaPoista
  16. Hahaa, en minä ajatellut, että olet hankkinut uuden työpaikan, vaan luulin, että kuva on teiltä kotoa. :D Ainakin minulla on kotona usein essu päällä, kuten kunnon perheenäidillä kuuluu. ;)

    VastaaPoista
  17. Voi Katja-kulta, sinä ja Ilse luette juuri niitä kirjoja jotka minäkin haluaisin lukea! <3 Käyn vuorotellen teidän blogeissanne, huokailen ja ihastelen... <3

    Tämäkin kirja on lukulistallani, ja löytyy omasta hyllystäni, jopa kahtena kappaleena (ostin pokkarin kun unohdin että minulla on jo kirja kovakantisena).

    Jostain syystä tämä kirja on jo vuosia sekoittunut päässäni E. M. Forsterin romaaniin Talo jalavan varjossa. En tiedä miksi, kun en ole kumpaakaan kirjaa edes lukenut. Olen ajatellutkin nyt lukea ne kummatkin tämän vuoden aikana TB -haasteeseen. Eivätpähän sitten sekoitu enää... :)

    Ishigurolta minun on tarkoituksena lukea ensimmäisenä Ole luonani aina, se onkin nyt heinäkuun lukupinossani odottamassa.

    VastaaPoista
  18. Sara, sotket ne varmaankin siksi, että Talo jalavan varjossa -elokuvassa näyttelevät niin ikään Anthony Hopkins ja Emma Thompson. Käsittääkseni sitä ei ole kirjana edes suomennettu?

    VastaaPoista
  19. Ei kun nyt mie kyllä höpäjän: onhan se kirjanakin tullut suomeksi. :D

    VastaaPoista
  20. Karoliina, no niinpä tietenkin! :) En ole kyllä katsonut kumpaakaan elokuvaa, kun olen ajatellut haluavani lukea kirjat ensin (ja nyt minulla on siis edelleenkin kirjat lukematta ja elokuvat näkemättä... :D). Mutta ilmeisesti olen alitajuisesti tiennyt elokuvista sen verran, että tästähän se sekaannus tietty johtuu! :)

    Ja on Talo jalavan varjossa suomennettu, kuten huomasitkin, sekin on maannut hyllyssäni jo toistakymmentä vuotta niin että kirjan sivutkin ovat jo alkaneet vähän kellastua. Kirja-parka. :)

    VastaaPoista
  21. Oi, totta tosiaan! <3! Jiitos linkityksestä ja siitä, että nostat Ishiguroa isomman populan tietoisuuteen kuin minä ja muut yhteensä! ;)

    Ihanasti kirjoitat kirjasta, ja kuvaa ihailin (puhelimella) jo aamusta. Ajattelin minäkin, että siinä olet sinä. Nimittäin minulla ainakin on ison osan päivästä esiliina ylläni. Mummo mikä mummo. :)

    VastaaPoista
  22. Valkoinen kirahvi: Oletko kirjoittanut tästä blogiisi? Koetin Googlella hakea muiden blogitekstejä. Ishiguron tyyli iski minuunkin niin, että aion ehdottomasti lukea hänen kirjojaan enemmänkin.

    Amma: Tiedätkö, arvelin itsestäni ihan samaa jo ennen tämän lukemista. :) Joskus odotukset voivat tosiaan nousta liian suuriksi, mutta luulen (ja toivon!) ettei se ole mahdollista Ishiguron kanssa.

    Anna Elina: Ollaan sitten molemmat yhden kirjan faneja. Minäkin ostin tämän kirjan jemmaan pokkaritarjouksesta (Tammen ystävämyynnistä) keväällä. Samalla ostin mm. Alice Munroa, josta muistelen sinun pitävän kovasti.

    Susa: Oi, toivottavasti pidät Ishigurosta! Sanna on nyt blogissaan arvioinut tuon Ole luonani aina-kirjan.

    Olen aina ihaillut sinun taitoasi/vainuasi löytää hyviä kirjoja kirppareilta.

    Karoliina: Kunoa meillä olisikin tuollaiset ruutuikkunalliset pariovet! Joensuun kerrostalokodissamme oli ja rakastin niitä.

    Sara: Kiitos. <3 Ja sinä itse luet paljon sellaisia kirjoja, joista pidän tai jotka haluaisin lukea. Meillä taitaa olla osin hyvin samanlainen maku.

    Kuten Karoliina kommentoi, varmasti tuo Talo jalavan varjossa elokuva sotkee hieman. Erjalle kommentoinkin, miten 80-90-luvuilla tehtiin hurjasti erinomaisia brittielokuvia, joissa pääosassa olivat mm. Anthony Hopkins ja Emma Thompson.

    Ja miten tässä nyt taas tuli ikävä Englantiin? ;)

    Karoliina: :) Minä olen joskus muistaakseni aloitellut Taloa jalavan varjossa, mutta se jäi kesken. Olin aika nuori, kun koetin lukea kirjaa.

    Ilse: En nyt tiedä, tuonko Ishiguroa sen suuremman "yleisön" tietoon kuin muutkaan. Mutta osin erilaisen blogiyleisön, luulen?

    Kirja oli ihana, olen ihan huumaantunut. Olen tänä vuonna löytänyt niin ihania kirjailijoita, että melkein itkettää: Ishiguro, Haahtela, Petterson... Viimeisestä tulikin mieleni, että koetan tänään kirjastossa kuikuilla, josko Hevosvarkaat olisi hyllyssä.

    VastaaPoista
  23. Olipa mukava palautella kirjan tunnelmaa mieleen arviotasi lukiessa! :) Ja tuo road trip -juttu on niin totta! En ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että tässä kirjassa tosiaan on hyvin perienglantilainen road trip vanhan ajan hengessä.

    VastaaPoista
  24. Zephyr: Minulle tuo road trip tuli mieleeni jo heti kirjan alussa. Ja ihana sellainenkin tämä kirja on. Olen ollut tämän tunnelmissa niin, että luen nyt kaikkea muuta kovin hitaasti. :)

    VastaaPoista