torstai 20. tammikuuta 2011

~Cecilia Samartin: Nora & Alicia~

Jotenkin minun onnistui kurkottaa nenäni ja suuni vedenpinnan yläpuolelle vielä vihoviimeisen kerran, mutta sen jälkeen silkkinen peitto hautasi pääni, eikä ollut enää ääniä, taivasta tai tuulta - oli vain veden kohina pääni sisällä vajotessani syvemmälle äänettömään sineen. Oli viileää ja pimeää, oli vain kuplat, ympärilläni leijailevat kirkkaat valkoiset kuplat.

Uimaan opettelemisen vaikeus, suloiset loputtoman aurinkoiset päivät, tunnit katolilaisen koulun oppilaina sekä vauraan suuren suvun illalliset leimaavat kuubalaisten serkusten Alician ja Noran onnellisia lapsuuspäiviä. Lapsuuden ja teini-iän huolettomuus päättyy kuin seinään Fidel Castron kaapatessa vallan ja tehdessä Kuubasta sosialistisen. Serkusten tiet eroavat ja perhe hajoaa.

Celia Samartinin romaanissa Nora & Alicia (Bazar 2010; Broken Paradise ja Ghost Heart 2004) keskiöön nousevat ystävyyden ja lojaalisuuden käsitykset silloin, kun toisilleen läheiset ihmiset revitään pakosta eri suuntiin ja epävarmoihin oloihin. Railo entisen ja nykyisen Kuuban välillä on hirvittävä, vaikka myös vallankumoukseen johtaneista syistä ainakin osa on ymmärrettävissä. Aika ennen vallankaappausta jää kummittelemaan kaikkien, myös lukijan, mielessä sadunomaisena paratiisina. Kuubaan jääneiden kurjuus on jotain, jota voisi luonnehtia sanoinkuvaamattomaksi, joskin Samartin osaa kirjoittaa ihmisten tunnot auki. Yhdysvalloissa Kaliforniassa elämä on ulkoisesti helpompaa, kun Noralle aukeaa opiskelupaikka yliopistossa ja ruokaa riittää yllin kyllin.

Saatoimme puhua kauniista rannoista, herkullisista kala- ja äyriäisruuista ja ostosten tekemisestä El Encantossa. Mutta siitä että tunsimme menettäneemme sielumme emme hiiskuneet sanaakaan. Juuremme oli revitty irti omasta maastaan ja me kaipasimme sinne takaisin.

Samartin kirjoittaa sujuvasti, kauniisti ja ennen kaikkea uskottavasti. Kun jotain on liian ikävä ja tuska sekä huoli läheisistä valtaavat mielen, on näennäisesti helpompaa siirtää tarmonsa puutarhanhoitoon, opiskeluun tai tapakulttuurin ylläpitämiseen. Poissaolevista toki puhutaan ja heistä saadaan tietoa sensuroitujen kirjeiden kautta. Tahoillaan sekä Nora että Alicia avioituvat ja Alicia saa sokean Lucinda-tyttären. Oikeilla kontakteilla Alician kirjeet saadaan Noralle sensuroimattomina. Kirjeenvaihto ja serkun, ymmärtäjän, kaipuu kestää vuosia kunnes tapahtuu jotain, joka saa Alician palaamaan Kuubaan.

Kirja jakaantuu kolmeen osaan, Kuubaan, Yhdysvaltoihin ja Havannaan. Jaksot noudattelevat serkusten elämänkulkua, heidän erossa- ja yhdessäoloaan. Sukulaisuus ja verenperintö, ystävyys ja lojaalisuus kasvavat romaanin keskeiskysymyksiksi. Nora & Alicia ei kuitenkaan ole vain kertomus serkuksista sekä heidän oloistaan, vaan romaanissa on myös vahva yhteiskunnallinen ote. Ihmisten oikeus tasa-arvoon, poliittinen vankeus sekä kysymykset rodusta (mustaihoisten suhde valkoihoisiin kuubalaisiin ja latinoiden suhde vielä vaaleampiin amerikkalaisiin) ja pakolaisuudesta kulkevat kirjan punaisena lankana.

Uskoisin, että vaikka kirja liikkuukin elävästi kuubalaisessa kulttuurissa, voisi sen kehystarinan voisi siirtää melkein minne tahansa, jossa totalitarismi jyrää ja väki joutuu jättämään kotimaansa. Kuubalaisten pakolaisten joukkoon voisi liittää myös kirjat Chilen oikeistolaisen sotilasvallankaappauksen uhreista muutama vuosikymmen sitten tai Afganistanin talebanien hirmuhallinnon aikaansaannoksista lähimenneisyydessä. Uuteen maahan voi yrittää soputua, mutta kaipuu kotimaahan ei koskaan poistu ihmisestä. Ytimessä ovat ne toivon rippeet, jotka auttavat jaksamaan; Pieni uhmakkuus, yhteisöllisyys ja usko huomiseen. Alician sanoin: Ihminen voi elää ilman saippuua, mutta ei ilman toivoa.

Sitruunalla ja valkosipulilla maustettu porsaannahka tirisi vartaassa ja sen herkullinen tuoksu toi melkein kyyneleet silmiimme. Edes kiinnijäämisen pelko ei onnistunut himmentämään iloamme. Päinvastoin. Tämä oli oma salainen tapamme loukata puoluetta ja kaikkia sille töitä tekeviä vasikoita. Jokainen herkullinen suupala oli tapamme julistaa vihaamme Castroa ja kommunistipuoluetta kohtaan. Se oli meidän gastronominen vallankumouksemme.

Itken harvoin kirjaa lukiessani, vaikka monesti liikutunkin. Nora & Alicia sai kyyneleni valumaan. Se sai minut myös nauramaan ääneen, siirtymään ajatuksissani Karibianmerelle ihmeellisen turkoosin veden ääreen ja nauttimaan uhmakkaasti valmistettua possunpaistia. Takakansitekstissä kirjaa markkinoidaan sen olevan kuin joisi pullon Cabernetia ihan yksin. Ja totta, Samartin on selvästi asiansa osaava, laadukas kirjoittaja. Epäilen, että minun on hetken aikaa vaikea tarttua seuraamaan romaaniin. Siinä määrin täyteläinen, tummasävyinen, mutta kuitenkin helppo ja äärimmäisen nautittava kirja Nora & Alicia on.

****

Norasta & Aliciasta ovat arvionsa kirjoittaneet ainakin Hanna ja Leena Lumi.

29 kommenttia:

  1. Lumiomena, tämä oli selvästi sinun kirjasi! Syvällinen, mutta ei liian rankka, oudosti suloinenkin ja menneisyyden tuulia muassaan kantava. Samartin osaa liikuttaa ja tarjota elämyksiä, joita koettuamme janoamme lisää.

    Koskettava arvostelu elämyksellisesti: kiitos tästä♥

    Olethan jo liittynyt Cecilian ihailijaksi facessa;-) Minä olen.

    VastaaPoista
  2. Ja jälleen yksi kirja lisää listalle. Kiitos :-)
    Mietin välillä, että sinulla on todella hyvä vainu kirjojen suhteen. Löydät aina niin mielenkiintoista ja ajatuksiaherättävää.

    VastaaPoista
  3. Taas ihan uusi kirja minulle. Mistä ihmeestä sinä näitä aina löydät ja ehdit vielä lukeakin? Aihe kiinnostaa minua, kovastikin. Antakaa minulle vielä jostain aikaa kaikkien ihanien kirjojen lukemiseen :)

    VastaaPoista
  4. Meillä oli kyllä hyvin samanlainen lukukokemus ja koin sen saman tunteen taas kuin luin arviosi. Mie sain luettua tämän jälkeen yhden kirjan, mutta en saa tehtyä siitä bloggausta, koska en pääse samaan fiilikseen. Kirjoitinkin omaan blogiini, että lukijan pitäisi osata päästä tästä irti. Voih.

    VastaaPoista
  5. Lumiomena, ja kiitos linkityksestä♥

    VastaaPoista
  6. Voi, tämä on pakko lukea! Tykkään niin paljon etelä-amerikkalaisista kirjailijoista! Kerroit kirjasta niin mielenkiintoisesti, että jäi ihan kutkuttamaan.

    VastaaPoista
  7. Tämä on jo lukulistallani, mutta piti silti lukea kunnolla sinun arvostelusi tästä. Voi että, nyt en malttaisi odottaa, että pääsen lukemaan tämän!

    VastaaPoista
  8. Leena: Totta, tämä oli minun kirjani. Kaikki, mitä viittaa latinalaiseen Amerikkaan miellyttää minua, ainakin pääsääntöisesti. En ole vielä Cecilia Samartinin ihailija FB:ssä. Täytyy lukea hieman lisää hänen kirjojaan ennsin :) Ja totta kai linkitin ♥

    Linnea: Tätä kyllä voin suositella. Hyvä vainu kulkee blogisavuina, ainakin yleensä. Tämän kirjan sain nyt hieman eri reittiä ja hyvä niin.

    Kirjailijatar: Lukuaika on valitettavasti pois uniajastani. En katso telkkaria, joten luen iltaisin ja sitten käy usein niin, että kello lähenee puolta yötä ja luen edelleen. Se on huono juttu, koska aamuisin heräämme kuuden maissa. Mutta ehkei tässä ole win-win-tilannetta?

    Hanna: Mie taas kävin juuri lukemassa arviosi, kun vihdoin uskalsin. :) Meillä oli sana lainauskin Alicialta! Pidin vastapari-ajattelustasi. Ja totta, vaikea tästä on päästää irti. Onnistunut kirja.

    Mollamari: Kiva, jos tämä herätti mielenkiintosi. Sitten meillä on yhteistä ainakin keijukaiset ja Latinalainen Amerikka, jotka molemmat kiinnostavat suuresti.

    VastaaPoista
  9. Susa: Tämä on ihan sinun kirjasi, jos niin voi sanoa ♥ Jokohan tämä on Harjukaupungin kirjaston listoilla? Kannattaa laittaa ajoissa varaukseen. Minä en nyt ihan oikeasti voi heti aloittaa uutta kirjaa, onneksi on uusin Kotivinkki.

    VastaaPoista
  10. Pakko lukea joskus kun näin hyvän arvionkin saanut tämä Nora & Alicia :-) Vaikuttaa jotenkin tunnelmalliselta.

    VastaaPoista
  11. Elsku: Kirjassa on paljon tunnelmallisia sävyjä, jos ajattelee eräänlaista melankolista kaipuuta maahan, jota ei enää ole. Toki Kuuba on olemassa, mutta ei sellaisena kuin Noran ja Alician lapsuudessa. Hieno kirja.

    VastaaPoista
  12. Ihailin tätä kirjaa jo Leenan blogissa ja nyt vielä enemmän.Must read! Koko aihe on muutenkin sellainen joka kiinnostaa eli latinalainen Amerikka.Kuubalaiset tulivat tutuksi Miamissa asuessa;olin melkein töissä yrityksessä,jossa melkein kaikki olivat kuubalaisia.Melkein töissä sen vuoksi,että kun ei ollut työlupaa jäi se työura siellä hyvin lyhyeksi...

    VastaaPoista
  13. Yaelian: Arvasin, että tämä kiinnostaisi sinua. Jännää, kuinka blogien kautta oppii tuntemaan toista ainakin jonkin verran. :) Tässä kirjassa viitataankin Miamin kuubalaisiin; Noran perhe asuu Kaliforniassa, jossa ei synny samanlaista kuunbalaisyhteisöä ja jonne uutiset vanhasta kotimaasta saapuvat hitaasti. Miamissa on toisin, koska sinne saapuu koko ajan kuubalaisia.

    VastaaPoista
  14. Lukulistalle meni. Kiitos. Paljon olen lukenut Kuubaa sivuavia kirjoja aiemminkin. Ja juuri nytkin on yksi odottamassa...

    VastaaPoista
  15. Kiitos taas hienosta kirjavinkistä! Minulla on parhaillaan luennassa Samartinin Senor Peregrino. Sekin on sellainen hitaasti, hyvän viinin lailla nautittava luettava.

    VastaaPoista
  16. Minttuli: Luulen, että pitäisit tästä. Saat lainaan, kun näemme :)

    Virvatuli: Minä taas en ole vielä lukenut Senor Peregrinoa, mutta Noran & Alician jälkeen aion kyllä ehdottomasti tarttua siihenkin. Tällaiset kirjat ovat kyllä niin upeita!

    VastaaPoista
  17. Kuuban matka tilattu, joten tämä kirja sopii lukulistalleni kuin nenä päähän tänä keväänä.

    VastaaPoista
  18. Nyt mäkin sain kirjan luettua ja kirjoitettua siitä arvion, niin uskalsin tulla tännnekin kurkkimaan. :)

    Upea kirja! Samartinilla on taito saada lukija oikeasti kokemaan tunteita.

    VastaaPoista
  19. Kultsin kämppä: Kuubaan? Vau. Kannattaa varsinkin siinä tapauksessa lukea tämä. Lisäksi suosittelen katsomaan, jos ei ole jo tuttu, Näkemiin vaan muru-sarjan sen tuotantokauden jaksot, jossa työmiehet ovat Kuubassa.

    Marjis: Kävinkin jo kommentoimassa. Tämä oli ensimmäinen lukemani Samartinin kirja ja hänen kykynsä kertoa tarinoita houkuttaa tarttumaan muihinkin. Mietin jo, että sujuisikohan englanniksi. :)

    VastaaPoista
  20. Ai että on kyllä aavistuksen kateellisenakin ihmeteltävä sitä, miten ihmeessä ehdit lukea niin paljon..?

    Minä olen kamalan hidas lukija. Luen kyllä paljon enemmän nyt kuin "entisessä elämässäni" eli 9-17-töissä, mutta kyllä se silti yleensä jää max. neljään kirjaan /kk. Usein en lue kuin kirjan pari kuussa. Kerro salaisuutesi!

    VastaaPoista
  21. Lumikko: Neljä kirjaa kuussa on hyvä määrä! Minulla lukemisen määrä vaihtelee, toisinaan luen tuon saman määrän kuin sinä (ja onhan sekin neljä kirjaa joka kuukausi!), joskus enemmän. En katso telkkaria ja uhraan joskus yöuniani lukemiseen. Lukuaikani on yleensä iltaisin. :)

    VastaaPoista
  22. Kiitos esittelystä, kuulostaa semmoiselta, josta minäkin pitäisin... Hijuelosin Kuubaan sijoittuvat ja kuubalaisista kertovat kirjat ovat olleet suosikkejani...

    VastaaPoista
  23. Hienosti meni arvailu!Yrityksessä ,jossa olin jonkun aikaa,ja jossa melkein kaikki työntekijät olivat kuubalaisia,sain aina kuubalaista kahvia.Yksi miehistä teki ihanan vahvaa,pikku kupista tarjottavaa kuubalaista kahvia.

    VastaaPoista
  24. Minäkin luin tämän ja pidin kyllä. Välillä häiritsi joku... keveys on kyllä väärä sana tämän kirjan kohdalla, mutta sellainen viihdekirjamaisuus, että parisuhdekin on joko täysin epäonnistunut tai sitten taivaassa määrätty jumalallinen kohtalo.

    Minua myös häiritsi melko kritiikitön suhtautuminen katoliseen uskoon, vaikkei siitä siis suoraan kirjattuja mielipiteitä löytänyt. Kyseessä on kuitenkin paljon pahaa aikaan saanut uskonto, ja etenkin mieleeni jäi kohtaus, jossa Noran perhe järkyttyi sydänjuuriaan myöten tummaihoisen kuubalaisten otettua haltuunsa heidän perhekirkkonsa. Tietenkin ymmärrän reaktion tunnekannalta, mutta jos syvemmin miettii, niin kyllähän ne muut uskonnot ja ihmiset ovat olleet Kuubassa aiemmin kuin espanjalaiset katolilaiset.

    Mutta jos kyynisyyden heittää nurkkaan, niin pidin tästä kirjasta kovin monella tasolla. Siinä oli lämpöä ja kaikki aistit edustettuina. Loppua kohden huomasin, etten malttanut laskea kirjaa käsistäni, mikä ei koskaan ole huono merkki, vaikka se usein tarkoittaakin viihteellisyyttä. Minä pidän perhetarinoista ja siitä, kun puhutaan juurista. Ja niin kuin kirjoitin lehtijuttuunkin, tämä oli mielestäni aika erinomainen Kuuban matkailumainos! Vaikkei Noran ja Alician lapsuuden Kuubaa tietenkään enää ole olemassa, kuvattiin jo ilmastoa ja luontoa niin voimallisesti, että minä ainakin aloin hinkua sinne, vaikken ole muuten suunnitellut Kuuban matkaa.

    Karoliina

    VastaaPoista
  25. Mie ite: Tämä on sellainen kirja, josta on helppo pitää. Samartin kirjoittaa nautittavasti. Minäkin olen pitänyt Hijuelosin kirjoista.

    Yaelian: Hauskaa! Kuubalainen kahvi on muuten isolla sijalla tässäkin kirjassa. Amerikkalainen kahvi on pahaa ja laihaa, kommunismin aikaisessa Kuubassa taas oikeasta kahvista on pulaa. Kahviin ja muutenkin ruokaan sisältyy niin paljon merkityksiä.

    Karoliina: Kirjoitit paljon sellaista, jota itsekin ajattelin, mutta jota en kuitenkaan tuonut nyt esille, koska kirjan ansiot olivat mielestäni niin paljon paremmat kuin sen heikkoudet. Kiinnitin huomiota samaan katolilaisuuden ylikorostamiseen ja se hieman ärsytti minua. Mutta ajattelin sitten, että uskonto voi hyvinkin olla pakolaisille - kuten Samartinille itselleen - eräs tapa pysyä kiinni vanhassa kotimaassa. Siksi sen rooli ehkä korostuu? Ja olihan kirjassa kuitenkin myönteisesti kuvattu kohtaus, jossa Beba suorittaa joruba-heimon rituaalin.
    Viihteellinen tämä kirja kyllä oli, mutta laadukkaalla tavalla. Ehkä hieman samaan tapaan kuin Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa? Samartinin kirja on kuitenkin helpompi tunnetasolla ja muutenkin parempi.

    VastaaPoista
  26. On ihan totta, että uskonto osana kotimaan kulttuuria vaikuttaa varmasti erityisen vahvana silloin, kun on ollut pakotettu repimään juuret irti. Eikä tämä nyt kuitenkaan uskontoa niin hirveästi hehkuttanut. Huomaan olevani tässä(kin) asiassa joskus liian nipo. :)

    Ja minustakin tämä oli ehdottomasti viihteeksi laadukasta.

    Karoliina

    VastaaPoista
  27. Karoliina: Minun mielestäni kirjan alkuosassa uskonnollisuus tuli vähän silmille, mutta loppupuolella muuttui luontevaksi osaksi tarinaa ja väheni. Joskus on hyvä olla nipo. :)

    VastaaPoista
  28. Luin tämän ja pidin. Huomenna kirjastoon ja etsin käsiini sen Samartinin toisen kirjan. Alkuosaa kirjasta luin pitkään, mutta nyt iltana parina sitten ahmin loppuun. Oli koskettava monella tapaa.

    VastaaPoista
  29. Mie ite: Nora & Alicia on tosiaan koskettava kirja. Minäkin pidin. En ole lukenut toista Samartinin kirjaa, koska se ei kiinnosta minua yhtä paljon, mutta kerro sinä, mitä kirjasta pidit. :)

    VastaaPoista