Minä aion, en tahtonyt mitä aioin, toisten ihmisten puheissa minun aikomuksestani tuli totta ja teko, minun maineeni juoksee edellä kuin villi varjo.
Kirkko ja pubi ovat kylän keskukset, ja väki käy niissä kuka mistäkin syystä. Suutarin on syytä pysyä lestissään, liikaa ei saa ajatella. Herra Darwin, joka kirjassa on vain kaukainen, mutta koko ajan läsnä muistutuksissa ja ajatuksissa, voi ajatella omia teorioitaan, sillä sellainen sopii kyllä oppinelle herralle. Onhan hänellä talossaan jopa ihmeellinen lämmintä vettä suihkuttava dysh. Mutta puutarhurin pitäisi keskittyä vain kasvattaamaan vihanneksia, jakamaan perennoja ja syvempää kaivatessaan keskittyä ruusujen hoitoon. Kyläläiset luulevat tietävänsä, ettei Davies usko Jumalaan ja että hän kaiken kukkuraksi hautoo itsemurhaa.
Herra Darwinin puutarha on romaani kyläyhteisöstä, ennakkoluuloista, uskosta ja epäilystä, tieteestä ja salaisuuksista, puutarhanhoidosta ja arjesta. Moni kyläläinen saa äänensä kuuluviin kertojanäänen vaihdellessa saman luvun sisällä. Carlson osoittaa, että uskoopa ihminen sitten evoluution tai Jumalaan (tai molempiin), tarkastelee hän samaa puuta eri päistä. Ihmismieli on ruma ja kaunis, Englannin luonto ihmeellinen.
"Mihin sielu muka mahtuu, jos pää on tietoa täynnä?"
"Tietämättömyyttä riittää sen verran, että kyllä sielulle kolo jää".
-- "Ei liika ajattelu ajan sairaus ole, vaan se että ajatellaan liian vähän."
Herra Darwinin puutarhuri on tiivis, runollinen ja tajunnanvirtainen kirja. Se ei ole helppo lukuromaani, koska paikoin yksi ainoa sana merkitsee sataa tai tuhatta asiaa. On oikeastaan kaksi tapaa lukea tämä kirja: joko täysin omaan rauhaan vetäytyen kaiken kerralla ja kiinni kielen rytmissä lukien; tai hitaasti, viipale viipaleelta - vaikka pelkkinä tuokioina - nautiskellen.
Valitsin jälkimmäisen tavan. Herra Darwinin puutarha otti oman aikansa, mutta se palkitsi. Rakastin jokaista lausetta tässä kirjassa.
****
Kun rakastaa jokaista lausetta kirjassa, sitä kirjaa juo janoonsa. Rakastan lukea tiivistä, tiheää, juovuttavaa kieltä. Se kieli saa satuttaa, se saa humalluttaa, mutta sen pitää soida. Näin kävi minulle mm. Herta Müllerin Matalassa maassa sekä Nadeem Aslamin Eläviltä haudatuissa.
VastaaPoistaTällaiset pienen kyläyhteisön kuvaukset ovat suurta herkkua. Tarina pysyy kasassa. Henkilöt eivät katoa elämää suurempaan sotaan tai muuhun jättiajatusavaruuteen. Ihme, jos sinä en lue Paul Claudelilta edes Varjojen raporttia...
Tämän kirjan minä haluaisin lukea.
Kiehtovan oloinen kirja! Ja tuo, että yhteen sanaan voikin tulla niin iso merkitys jne!
VastaaPoistaOi, ja taas tuli yhteinen ystävämme mieleen! Terkkuja Ilse! Itse luin kirjan joululomalla kynttilänvalossa, pitäisi lukea varmaan vielä uudestaan. Ensimmäisestä lukukerrasta mieleen jäi tietty surumielisyys sekä kirjan suloinen ja herkkä ulkonäkö. Sunnuntai marraskuussa, vai miten se oikein menikään... Taidan hakea kirjan heti hyllystä ja jättää Itkosen tältä illalta.
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa!
Leena: Tämä kirja on juuri sellainen, jonka kieli soi. Vaikka kirjassa on paljon henkilöitä, ristikkäisiä, lomittaisia ja toisinaan sekaviakin ajatuksia, on teos kristallinkirkas. Kuin pitkää runoa koko kirja. En tiedä muita kotimaisia kirjailijoita, jotka kirjoittaisivat näin. Osin Herra Darwinin puutarhuri on jopa sukua Virginia Woolfin kirjoille. Kannattaa lukea!
VastaaPoistaClaudelilta olen lukenut Harmaat sielut (ennen blogiaikaani) ja pidin siitä.
Susa: Kiehtova on hyvä termi kuvaamaan tätä. Luin kirjaa ääneen miehellenikin, innostuin niin :)
Joana: Hauska kuulla sinun ja Ilsen (tosiaan terveisiä, jos blogilomallasi luet muiden blogeja!) molempien pitäneen tästä kirjasta. Kirjan kansi vangitsi minut heti ja itse teos, etenkin sen kielen rytmi, vei mennessään. Tämä on syyskesän ja loppuvuoden kirja, ehdottomasti. Odotan kyllä Itkos-kokemustasikin innokkaasti. Ja sinulle myös sujuvuutta ensi viikkoon :)
Olen joskus lukenut yhden Carlsonin kirjan, jolla oli jotain tekemistä Siperian kanssa, mutta muuta en kyllä muista.
VastaaPoistaKirjahan kuulostaa ihan haastelliselta luettavalta;-) ja tarkoitan ihan positiivisessa mielessä!
VastaaPoistaps. Blogissani on sinulle pieni syksyinen yllätys! Mukavaa maanantaita ja alkavaa viikkoa!
Blogisi myötä ei tarvitse enää pyöriä kirjastossa ihmettelemässä, mitähän sitä oikein lukisi! Nyt voin vain poimia täältä seuraavan vinkin, kunhan edellinen on saatu luettua. Ihanaa!
VastaaPoistaAllu: Se oli varmaan "Maan ääreen", joka sai Finlandia-palkinnon. Sitä en ole lukenut, mutta tämä Herra Darwinin puutarhuri vei mukanaan.
VastaaPoistaAamunkukka: Kiitos ♥ Tulen blogiisi kurkkaamaan. Tämä kirja oli tosiaan haasteellinen, mutta palkitseva. Usko, tiede, yhteisö ja yksilö ovat ikiaikaisia ja kiinnostavia teemoja.
Kultsin kämppä: Hauskaa :) Itsekin poimin linkkejä monista lukublogeista ja tämänkin taisin poimia yhdestä sellaisesta.
Hienoa alkuviikkoa!
Hei Lumiomena ja ihanan näköinen uusi blogi-kuva sinulla ja Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulosta tekstinäyte!:)
VastaaPoistaKirja kuulostaa kiinnostavalta, mutta nyt tähänastiseen tilanteeseeni ei mahdu, koska siihen varmaan tarvitsee rauhallista aikaa. Kirjavinkit kuitenkin jäävät mieleeni, koska sitten kun näkee sen vinkatun kirjan jossain esim. kirjastossa, niin se on tuttu ja se lähtee helposti mukaan.
Hyvää alkanutta viikkoa!
Sara: Kiitos :) Mietin, että mistä kirjasta ottaisin pienen tekstinäytteen blogibanneriini ja mieleeni tulivat John Irvingin "Kaikki isäni hotellit" ja joku Jane Austenin kirja. Austenia siis ainakin tällä kertaa.
VastaaPoistaNiinhän se usein menee, ettei kaikkea ehdi lukea ainakaan heti. Minäkin otan paljon kirjavinkkejä blogeista, toiset luen aikaisemmin, toiset myöhemmin ja joitakin en koskaan :)
Sinulle myös mukavaa elokuista viikkoa!
Varo!: Minä syön kohta tuon yliökuvan;-) Mitkä värit. Janoan nyt juuri tuollaista...Pakko päästä jonnekin Ikeaan tai Pentikille tms. ja alkaa sisustamaan.
VastaaPoistaKiitos tästä! Kirja on syksyn lukulistalla - lukupiirissäkin keskustelemme siitä.
VastaaPoistaVoi kun jotenkin ehtisi lukea enemmän, on niin monta mielenkiintoista kirjaa. Muistan kuinka nuorempana minua jotenkin ahdisti kirjastossa, kun siellä olisi ollut niin paljon mielenkiintoista luettavaa ja aikaa niin vähän. olin kova lukemaan nuorempana, mutta mieheni ei jossain vaiheessa tykännyt, että vajoan omiin oloihini kirjan kanssa, hän kun on paljon seurallisempi ja vaatii puhekaveria.
VastaaPoistaMuuten minulla on sinulle yllätys, käyhän kurkistamassa, kunhan joudat:)
Olen todella iloinen kun löysin blogiisi:):):) Olen lähes sanaton, mikä on paljon! Rakastan lukemista, yleensä luen useampaa kirjaa yht´aikaa ja mainitsemallasi tavalla, nautiskellen. Löysin monta lukuvinkkiä, mutta ensimmäiseksi haen tämän Darwinin puutarhurin. Minulla on menossa Gao Xingjian:n Sielun vuori iltalukemisena. Kiitos myös hienoista musiikkilinkeistä! Pidin erityisesti Natalie Merchantista. Täytyy kuunnella muitakin hänen biisejään.. Kiitos!:):):)
VastaaPoistaLeena: Apua! Älä syö mun värejä ;) Mutta koetin tosiaan saada mukaan hieman syyskesän sävyjä. Rakastan hortensioita, omenia ja Austenia.
VastaaPoistaLinnea: Herra Darwinin puutarhuri sopii varmasti lukupiiriin. Siinä on paljon aineksia, keskustelua syntynee paitsi Carlsonin kielestä, myös teoksen sisällöstä.
Hanne: Lämmin kiitos! Kävinkin jo blogissasi. Lukeminen ottaa oman aikansa. Kirjat eivät (onneksi) lukemalla lopu, mutta ainahan voi varastaa itselleen pienen lukemishetken :)
Seija: Tervetuloa. Kiva, että löysit tänne :) Googletin äsken tuon "Sielun vuoren". Se vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Minä pyrin kirjoittamaan täällä paljon kirjoista, mutta aina välillä tuon muutakin, tunnelmia, arkea ja itselleni mieluisaa musiikkia. Natalie Merchantin ääni on ihana.
kuulostaa kivalta
VastaaPoistatuota ei oo kirjastos..
VastaaPoistaHannele: Jos löydät tämän jotain muuta kautta, niin suosittelen lukemaan. Täräytti ainakin osin minun tajuntaani :)
VastaaPoistatapaan kirjastonpitäjän kohta, sanon hänelle
VastaaPoista