maanantai 9. maaliskuuta 2020

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade


Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade
WSOY 2020
Kansi Anna Makkonen
317 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen romaani

Hän ei avaa kuorta, ei vain pysty, ei vieläkään, ja miksi hän avaisi sen juuri nyt? Niinpä hän työntää kuoren takaisin hyllyyn kirjojen väliin. Siitä jää näkyviin pieni kulma. Valkoinen, mitätön kolmio sykkii alkutalven hämärässä. Niin pieni valkoinen, ja silti sen näkee koko ajan.
Paula on ikääntyvä terapeutti, joka tuntee ihmisten surut ja ilot. Silti hänen on vaikea saada kiinni omista tunteistaan: hänen miehensä Lasse on kuollut, tytär Elina eronnut, välit parhaaseen ystävään Eevaan ovat katkenneet. Toisaalla on Ojó (ó:n alapuolella on vielä piste), nuori afrikkalaistaustainen nainen, laiton siirtolainen Etelä-Espanjassa. Ojó on raskaana ja pelkää entisiä tuttaviaan. Eläkkeellä oleva pohjoisesta tullut rouva ottaa Ojón siipiensä suojaan ja Ojósta tulee rouvan apulainen.
Laura Lähteenmäen romaani Sitten alkoi sade ei ole mysteeri, mutta alkuasetelmaltaan se on paitsi ihmissuhderomaani myös arvoitusromaani: kuka on Espanjassa asuva rouva? Miksi Paula vaikenee? Missä Eeva on? Mikä on saanut Paulan tyttären Elinan ja tämän puolison Kasperin eroamaan? Mitä Ojó pakenee?
Paulan ja Ojón näkökulmat kannattelevat romaania, mutta tarinat eivät tunnu liittyvän toisiinsa ainakaan kovin tiiviisti. Samalla lukija tietää heti, että jossain välissä ne kuitenkin yhdistyvät. Alkuosa etenee hyvin, mutta on kuitenkin sellaista ns. hyvää perusproosaa, jota lukee ilokseen mutta joka ei jää erityisemmin mieleen. Kirjan keskivaihella on muusta kerronnasta poikkeava episodi, uusi kertojanääni, joka ei kuulu Paulalle eikä Ojólle ja liittyy naisista vain toiseen. Puolivälin jälkeen äänessä ovat taas Paula ja Ojó. Jännitteet vahvistuvat, kerronta vangitsee paremmin ja muuttuu tiiviimmäksi. Lopun lukee miltei ahmien, kokonaisuus liikuttaakin, mitä en alun perusteella osannut odottaa.
Rouva odottaa, että jatkaisin, mutta en haluakaan. On sittenkin liian oma muisto kertoa siitä, miltä sade kuulostaa, kun sen ensin rauhallisesti mutta varoittamatta ja pian voimistuen napsahtelee huokoiseen pahviin ja rakas ihminen makaa kainalossa.
Lähteenmäki kirjoittaa taitavasti. Etenkin ihmiskuvaus on vahvaa, Lähteenmäellä on tarkka psykologinen silmä ja hän tavoittaa henkilöidensä kipupisteet realistisesti ja liioittelematta, mutta samalla jännitteisesti. Erityisen kiinnostavaa on se, miten romaanihenkilöt katsovat toisinaan: miten Paula pohtii Elinan ja Kasperin eroa ja omaa ystävyyssuhdettaan Eevaan, miten Ojó kokee suomalaisrouvan. Ja miten yleisiä yksityisimmätkin tuntemukset lopulta ovat.
Sitten alkoi sade on laadukasta kotimaista kaunokirjallisuutta, jossa jokaisella on oma tarinansa, oma näkökulmansa. Niistä mikään ei ole oikea tai väärä, mutta jokainen kertoo ihmisyydestä ja ansaitsee tulla kerrotuksi.

--
Muualla: Leena, MaiRiitta, Tuija.

8 kommenttia:

  1. Tämä on 2020-luvun kirja. Varsinkin nuoren pakolaistytön tarina on huikea kaikessa kamaluudessaan, mutta juuri siksi sen sanoma koskettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Ojón tarina oli kyllä vahva tässä. Tyylikkästi kirjoitettu ja koskettava romaani.

      Poista
  2. Minuunkin vetosi enemmän Ojón tarina. Tällaisia tyttöjä on varmaan Euroopassa paljon. Lähteenmäen kuvaus siitä, miten Ojó kumartui ja kyyristeli paetessaan D:tä jossain ostoskeskuksessa oli jäätävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, Lähteenmäki tavoittaa kyllä paljon Ojón tarinassa ja saa katsomaan asioita erilaisin silmin. Se tekee vaikutuksen.

      Poista
  3. Katja, parasta oli, että tarinat todellakin ydistyivät ja yllättävän kiinnostavalla tavalla! Olen hulluna avioliitto- ja parisuhderomaaneihin, joten se tässä minua veti eniten. Tietysti olen aina, aina tyttöjen puolella ja olen nähnyt viimeksi 2015 lasten ikäisiä tyttöjä puolialasti tien varressa Tsekissä kun vietimme siellä yön matkalla Itävaltaan. Takuulla oli sutenööri jossain kyttäämässä. Teki niin pahaa, niin pahaa. Tyttären äitinä olen aiheelle todella herkkä.

    Minusta kirjan kansi on todella kaunis♥ Kuka osaa yhdistää juuri oikean vihreä sävyn oikeaan vaaleanpunaisen sävyyn....Muistuta minua tästä, kun alkaa Valitse Vuoden Kaunein Kirjan Kansi -kisa. Kiitos♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä on rakenteeltaan tosiaankin ehjä romaani. Lähteenmäki kirjoittaa hyvin ja kirja piti otteessaan.

      Kansi on upea. Koetan muistaa muistuttaa!

      Poista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista