sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Hiihtolomalla Lontoossa / piehtarointia


On asioita, joissa voi suorastaan piehtaroida  onnesta. Se, että yksi sellainen on Lontoo, ei yllätä ketään Lumiomenaa pitempään seurannutta. Viime vuonna en Isossa-Britanniassa käynyt (Irlannissa kylläkin, ja ihanaa oli, totta kai), joten nyt tuntui että oli taas aika. Etenkin nyt, kun ei tiedä miten brexitin suhteen lopulta käy.

Olen aiemminkin kertonut, että haaveilin Lontooseen ja muuallekin Isoon-Britanniaan matkustamisesta jo ala-asteikäisenä. Ensimmäisen kerran matkustin saarivaltioon kuitenkin vasta 26-vuotiaana. Nyt olen käynyt siellä jo useamman kerran, aina yhtä suurella ilolla – toki jonkinlaisella turistin rakkaudella. Tiedostan kyllä kyseisen valtion monet epäkohdat ja esimerkiksi metroasemien liepeillä majailevat kodittomat särkevät aina osan sydäntäni. Rakastan Lontoon ristiriitaisuutta: Etelä-Kensingtonin ylellisiä taloja ja Knightsbridgen tavarataloja (vaikken niistä mitään ostakaan), Oxford Streetin hulinaa (kunhan sieltä vain pääsee ajoissa pois), sitä miten samoissa liikennevaloissa seisoo yhtä aikaa tweedhameinen mummo, jostain Intian suunnalta oleva pukumies, lauma kikattavia teinejä, kallista merkkilaukkuaan puristava rouva, selfietä ottava turisti ja ilmaisjakelulehteä mainostava henkilö. Rakastan sitä, miten kirjakaupoissa kirjat ovat esillä ja etusijalla, miten kauniisti iltapäivätee on (turisteja varten) katettu, kuinka käteviä metrot ovat (pölyisine tunneleineen) ja miten kaupungissa voi toisaalta kävellä kilometrikaupalla puistoissa ilman ruuhkia.

Tällainen Lontoo on vierailijalle samalla kertaa suuri klisee ja täyttä totta. Siksi se onkin aina niin tuttu ja vieras, kotoisa ja suuri. Ja osin siksi piehtaroin muun muassa näissä tunnelmissa, hiihtolomalla yhdessä perheen kanssa:






Kävely Lontoon kaduilla, niillä tunnetuimmillakin, tekee onnelliseksi. Tuntuu, että olen tässä ja nyt, mikä on kaltaiselleni suunnittelijaluonteelle vaikeaa.








Oli mikä vuorokaudenaika tahansa, on kulman takana aina jotain mukavaa: jalkapallofanien kuoromöykkää valvovia poliiseja, ihmisten kotien valoja (en voinut ohikulkiessani olla kurkkaamatta sisälle kellariasuntoihin: yhdessä suunniteltiin vaatteita piirrospöydän äärellä, toisessa vauva nukkui isänsä vatsan päällä, kolmannessa harmaatukkainen mies katsoi televisiota), muraaleja, maamerkkejä...






Piehtaroimaan sai sekin, miten taidemuseoissa voi "tavata paikallisia", kuten National Portrait Gallery mainostaa, ja etenkin se, miten museoissakin (British Museum) on kelvollista iltapäiväteetä (tai kokista, ainakin meidän lapsille). Olen käynyt iltapäiväteellä Lontoon luksushotelleissakin (mm. The Goringissa), mutta British Museumin skonssit taisivat viedä voiton kaikista muista (sen sijaan makeat olivat pieni pettymys, etenkin kookospäällysteiset... Inhoan kookoshiutaleita).








Ja sitten tämä: kevät! Valo! Vaikka blogini nimessä onkin sana 'lumi', olen tänä talvena miltei vihannut lumen määrää ja ennen kaikkea loskaa ja jäätä. Kotikatumme on kuin luistelurata. Siksi paitsi piehtaroin, myös suorastaan sukelsin Lontoossa alkaneeseen kevääseen. Annoin sen kohista päässäni, mielessäni ja sydämessäni. Sydän!

Lontoossa ostin kirjoja, totta kai, ja lomalla luetuista tulen kirjoittamaan myöhemmin. Teimme myös yhden junamatkan osin hieman kirjallisillakin jäljillä. Tästä retkestä lisää seuraavassa postauksessa.


P.S. Koska rakastan hotellivinkkejä, jaan niitä mielelläni itsekin (eikä tähänkään liity mitään yhteistyökuvioita). Tällä kertaa majoituimme Hotel Indigo London Kensingtonissa, joka osoittautui oikein kivaksi (ketju)putiikkihotelliksi. Rauhallisella kadulla Earl's Courtin metroaseman lähellä sijaitsevassa hotellissa oli ystävällinen tunnelma, ihana aamiainen, kohtuullisen kokoinen huone (ja huoneessa ilmainen minibaari, kuvassa näkyvien juomien lisäksi tarjolla oli erilaisia limuja, skottikeksejä ja sipsejä) ja laadukkaat kylpytuotteet. Hotellin porraskäytävissä oli kuvia Earl's Courtin ja Kensingtonin asukkaista (mm. Freddie Mercury, Benny Hill ja Alfred Hitchcock). Kun hinta-laatusuhde oli kaikin puolin kohdillaan, voisin yöpyä hotellissa uudelleenkin.


28 kommenttia:

  1. Oi Lontoo! Mulla on liian pitkä aika siitä, kun viimeksi kävin. Nyt kun tytär muutti Brightoniin, niin ei tule varmaan senkään vertaa käytyä kuin joskus ennen.

    Brexitistä puheenollen onnistuin ostamaan meille lentoliput Englantiin, mennään juurikin Brightoniin, viikonlopulle, jolloin brexitin pitäisi astua voimaan. Lippuja ostaessani en ajatellut asiaa yhtään ja vasta mieheni yhtäkkiä tajusi, että ollaan mahdollisesti todistamassa brittien lähtöä EU:sta. No, eipä tuo kai haittaa :)

    Ihania kuvia ja ihana kevät! Olen pari kertaa ollut vastaanottamassa kevättä Lontoossa ja se on ollut huumaavaa, joten voin kuvitella että sinullakin sydän oli pakahtumaisillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, Lontoo on aina "oi". :) ♥ Brightonissa en muuten ole koskaan käynyt, mutta mieleni tekisi.

      Saa nähdä, miten brexitin kanssa käy. Ja että satutteko yhden historian lehden kääntymisen aikaan saarivaltioon vai ette.

      Varaslähtö kevääseen teki kyllä hyvää!

      Poista
  2. Oi, minä niin haluaisin Lontooseen. Se on yksi suurimmista haaveistani ja melkein, melkein se oli jo mahdollista hiihtolomalla, mutta aikataulu ongelmat kaatoivat koko suunnitelman. Ehkä jonakin päivänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, toivottavasti pääset joskus Lontooseen. Se on sellainen haave, jota kannattaa pitää elossa. :)

      Poista
  3. Ihanat Lontoo-kuvat, ja kyllä huomaa että Lontoo on sinulle oikea rakkauden kohde. Minä olen ollut vain 2 kertaa Lontoossa, ja siitäkin aikaa, mutta esim. vanhempani tapasivat toisensa Lontoossa (molemmat Helsingistä kotoisin), ja myöhemmin, kun äitini oli jo leski , löysivät hän ja hänen nuoruuden ihailijansa,
    Lontoosta kotoisin oleva mies, toisensa. Täälläkin on kevät alkanut, mikä tarkoittaa lähinnä sitä että on lämpimämpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, Lontoo on minulle monesta syystä merkityksellinen kaupunki. ♥ Ihana kuulla, miten sinun vanhempasi tapasivat Lontoossa ja miten äitisi nuoruudenihastus löytyi myöhemmin samasta kaupungista. Lontoossa on ehkä jotain ihan omaa taikaansa.

      Kaikkea hyvää sinne kevääseen!

      Poista
  4. Niin tutulta kuulostaa sinun Lontoon tunnelmointi. Lontoo on ihana kaupunki kaikkine ihmisineen, kirjakauppoineen ja ennen kaikkea tunnelmaltaan.
    Olen muutaman kerran nähnyt metroaseman kulmilla kodittoman, joka lukee kirjaa. Siinä on jotain lohdullista ja lontoolaista.

    Riitu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitu, Lontoo on ihana osin juuri tuon monimuotoisuutensa vuoksi. Hieno kaupunki, jossa on tilaa monenlaisille asioille.

      Poista
  5. Mahtavaa piehtarointia! Lontoo on aina yhtä lumoava. Juuri tuo monimuotoisuus, kuinka kaupunginosasta toiseen siirtyessä siirtyy kuin toiseen maailmaan. Vanhojen perinteiden ja nykyajan kohtaaminen. Turistikliseetkin. Matka oli varmasti ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, Lontoon jokainen kaupungiosa on tosiaan kuin oma paikkansa. Itse asiassa en ajattelekaan Lontoota jättimäisenä kaupunkina, vaan joukkona erilaisia kaupunkeja tai kyliä. Ihanaa oli!

      Poista
  6. Ihania matkatunnelmia ja miten hienot kuvat keväisestä Lontoosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos! Suosikkikaupunkini säteili taas valoaan.

      Poista
  7. Ihana postaus,kiitos kun jaat matkakokemuksia kanssamme. Kiva matka teillä on ollut. Lontoo on aina Lontoo - onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, Lontoo on aina Lontoo, niinpä! Kiva, että luit näitä kuulumisia.

      Poista
  8. Lontoo ja Enkkula ovat kyllä kuin toinen koti. Heti kun Lontooseen menee, niin tuntee olevansa kotona. Oli jo nuorena haaveena ja eka reissu tuli tehtyä 14-vuotiaana ja siitä sitten niin monet kerrat, etten enää muista. Nyt en ole kyllä muutamaan vuoteen käynyt, mieli tämän postauksen jälkeen alkoi kyllä haaveilemaan taas. Kiitos mainiosta hotellivinkistä.

    Ihanaa uutta viikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, samat ajatukset Lontoosta (minulle myös Irlanti on hyvin rakas). Kun pääsin Lontooseen vasta aikuisena, tunsin olevani jossain hyvin kodikkaassa ja tutussa paikassa.

      Samoin, ihanaa viikkoa sinulle! ♥

      Poista
  9. Ihanaa piehtarointia. Riveiltä ja niiden väleistä näkyy vahvasti, miten paljon rakastat Lontoota. Kiitos myös hotellivinkistä - erityisesti kun Lontoosta ei aina ole kovin helppo löytää suht hyvää hotellia siedettävään hintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, heh, niin rakastan. Olen jutellut muutamien ihmisten kanssa, joilla on samalla tavalla rakkaus tms. lämmin, kotoisakin fiilis jostain paikasta. Olen huomannut, että Pariisi on monelle samalla tavalla rakas.

      Ja se on totta, että Lontossa kohtalaisen hyvät hotellit ovat kalliita. Tässä hinta ja laatu kohtasivat.

      Poista
  10. Ihania kuvia♥ Teen maku ratkaisee paljon: Minä nautin siitä eniten Keski-Euroopassa:) Voi miten kevättä jo on Lontoossa. Kaupungissa, jota rakastaa, haluaa tuntea kadut, jopa kaikki kujatkin. Siellä kokee helposti deja vu -tunteita.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos ♥ Minä juon aika vähän teetä, mielikuvissani haluaisin juoda enemmänkin, mutta olen enemmän aamukahvi- ja talvisin iltakaakaoihminen. Lontoossa haluan kuitenkin aika teelle. Keski-Euroopassa en ole tainnut koskaan (!) juoda teetä. :)

      Ja kyllä, itselle rakkaassa kaupungissa vastaan tulee paljon tuttua. Samalla kertaa vanhaa ja uutta.

      ♥♥

      Poista
  11. Ihania kuvia <3 Täällä on tosiaan nyt pidellyt tavanomaista lämpimämpiä säitä viime päivinä. Eilen oli 19 astetta ja hilluin lyhythihaisella. :D

    Kiinnostaa myös mitä kirjoja ostit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kiitos! Lämmin sää Lontoossa tuntui ihanalta. Toisaalta on huolestuttavaa, että helmikuussa on niin lämmintä. Ristiriitaista. Mutta jotenkin keväinen lempeys tuntui hyvältä.

      Kirjoista lisää myöhemmin!

      Poista
  12. Kiinnostava ja keväinen matkakertomus upeine kuvineen; kiitos! On helppo ymmärtää tuo onnessa piehtarointi, aina joskus on niitä arvokkaita helmihetkiä, jolloin kokee vahvasti olevansa elossa ja läsnä juuri tässä ja nyt...
    Hetkiä, jotka sitten kantavat kuin sillat yli joenpauhujen.
    Sydämellistä keväänalukua Sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, kiitos sinulle että luit näitä Lontoo-kuulumisia. Lontoo saa minussa aikaan näitä helmihetkiä (hyvin sanottu, muuten).

      Valoisaa alkavaa kevättä!

      Poista
  13. Ihana kuvamatka Lontooseen, kiitos! Tuntui, kuin olisi harpattu täältä lumen keskeltä aurinkoiseen kaupunkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma, kevät yllätti Lontoossa. Auringon voimalla eteenpäin, pian kevät koittaa täälläkin. ♥

      Poista
  14. Kiehtovia kuvia. Olisipa kiva joskus päästä itsekin kokemaan jotain tuollaista. Tuo englantilainen iltapäivätee näyttää niin houkuttelevalta ja makuhermoja kutkuttavalta. Sinulla on ollut upea matka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, nauttisit varmasti englantilaisesta iltapäiväteestä: ihanat astiat, laadukasta teetä, herkkuja... Lontoossa oli kyllä ihanaa kirjakauppoineen kaikkineen.

      Poista