maanantai 19. marraskuuta 2018

Marraskuvia: metsässä ja näyttelyissä



Kukaan ei ollut haravoinut Sipoonkorvessakaan. Mutta talvivalmiutta, valon ja harmaanvihreän vuorottelua sekä mielenrauhaa sieltä sai.

Marraskuussa olen viihtynyt omassa arjessani, mutta kaivannut myös pieniä siirtymiä. Näissä siirtymissäni olen lukenut yönaisia, liikkunut kirjojen välityksellä saaristossa ja walesilaisessa kartanossa. Jostain syystä luettu odottaa vielä siirtymistään tänne blogin puolelle, joten mennään tällä Lumiomenan haaveiluosastolla, metsäpoluilla ja visuaalisuuden maailmassa.

Visuaalisuus hyppäsi silmille ainakin Tennispalatsin HAM:issa näkemässäni
Gilbert & Georgen "The Major Exhibitionissa": värikkäitä, mieleen suorastaan vyöryviä töitä, kannanottoja moneen suuntaan, brittiläisyyttä, toki myös niitä kuuluisia kakkoja (jopa kahdeksan). Näyttely virkisti, loksautti leuat auki, mutta tuntui osin toisteiseltakin. Toinen HAM:issa näkemäni näyttely, Ulla Jokisalon "Kuvitelmia vapaudesta", sen sijaan lumosi. Jokisalon töissä todellisuus ja fantasia sekoittuvat ihastuttavasti.

Olen myös koettanut tavoitella jonkinlaisia visuaalisen ilmaisun hippusia. On joitakin ihmisiä, joita — tai ainakin heidän töitään — ihailen. Yleensä he ovat sanojen tai kuvien taitajia, ihmisiä jotka osaavat teoksillaan herätellä, ihastuttaa, ravistella jne. Yksi tällainen on Meeri Koutaniemi, jonka lauantaisella luennolla kuulin tarinoita kuvien takaa. Kuulin asiaa dokumentaarisesta henkilökuvauksesta, mm. luottamuksen ja ajan kysymyksistä. Ja opin että ”tuhat sanaa kertoo enemmän kuin yksi kuva”, koska kuvan takana olevaa koko tarinaa ei oikeasti voi nähdä kuvasta.

Yksi visuaalinen asia vielä: joko katsotte HBO:lta Elena Ferranten Loistava ystäväni -romaaniin (tai koko romaanisarjaan, mutta ensimmäinen kausi sisältää kai ensimmäisen kirjan) pohjautuvaa sarjaa. Jos, niin kertokaa millainen se on. Kannattaako ottaa HBO kuukaudeksi? HBO oli käytössäni Handmaid’s Talen vuoksi, mutta esimerkiksi Netflixiin verrattuna sovelluksen käyttöliittymä on aika kömpelö. My Brilliant Friendin traileri on itkettänyt minua tänään jo kolmesti.

Ensi kerralla sitten kirjoja ja ensi viikolla vielä hieman juhlaakin! ♥

--
(Sipoonkorpi-kuvia lukuun ottamatta kuvat on napattu puhelimella. Sen huomaa. Seliseli.)

8 kommenttia:

  1. Sipoonkorpi on kyllä niin hieno joka vuodenaika, siellä mieli lepää. Jospa sinne taas joskus tehdään yhteinen retki. Minäkin ihailen Meeri Koutaniemen kuvia ja muuta.
    Hyvää tätä viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, Sipoonkorpi viehättää aina. Talvellakin se on hieno! Meeri Koutaniemi on taitava ja hänen kuvansa paitsi upeita, myös painokkaita.

      Samoin! ♥

      Poista
  2. Katja, ehdottomasti kannattaa ottaa se ilmaiskuukausi ja tehän saatte kaksi, jos ette ole vielä käyttäneet. Me oltiin käytetty The Affairin takia ja nyt meillä on sitten ihan ostettuna HBO Nordic: En se ollut minä, se oli Ferrante:) Ensimmäisen kauden ensimmäinen osa nähntynä, joten se on vähän, mutta lapsinäyttelijät ovat minusta hyvät. Myös heti tulee esiin heidän elämänsä rosoisuus, ne viitekehykset, joista he väistämättä imevät itseensä paljon.

    Paha juttu, kun en muista, oliko se perhe, joka nyt muutti pois ja Elena itki, juuri Ninon perhe. Kaikki kirjat menneet arvonnoissa tms.

    Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ehkä pitää ottaa! Yksi ilmaiskuukausi on käytetty Handmaid's Talen vuoksi, mutta toinen olisi mahdollista ottaa. Ja joo, Ferrante se oli! :) Minusta sarjan traileri on jotenkin niin liikuttava.

      Minäkin olen unohtanut paljon Ferranten sarjasta, vaikka rakastankin sitä.

      Kiito samoin. ♥

      Poista
    2. Meillä tänään citystä paluun jälkeen lähdetään taas Napoliin: Ihan parhautta.

      Muuttava poika OLI KUIN OLIKIN Nino Sarratore. Kiitos Ferranten kirjojen, joissa alussa selitetään perheet eli viimeisin kirja minulla vielä on. Siitä oli hyvä tarkistaa. Ei Elena tyhjään perään itkenyt.

      ♥♥

      Poista
  3. Mukavia siirtymiä Sinulla ja oli ilo lukea tuo kaunis: "Olen viihtynyt omassa arjessani.":)

    Koutaniemi on todella taitava ja hänen kuvissaan todentuu tuo yksi kuva jne...
    Sipoonkorpi on Metsä isolla M:llä; pysykööt haravat ja muut raivuut sieltä poissa, jotta saamme kaikessa rauhassa kömpiä yli kaatuneiden kelojen ja etsiä kultaisenkeltaisia kanttarellejä ja mustia herkkutorviksia tahi vaan istua pönöttää kannon/kiven päällä puiden latvoja tuijotellen. Viihtyisää viikon jatketta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, omassa arjessa viihtyminen on usein ihan parasta. :)

      Koutaniemen töitä ihailen suuresti, luennoitsijanakin hän oli tosi valloittava.

      Sipoonkorpi on hyvä paikka rauhoittua ja olla.

      Samoin, hyvää viikon jatkoa!

      Poista
  4. Tässä on paljon sellaista, mistä pidän itsekin: korpivaellukset, hyvät sarjat ja näyttelyt.

    Koutaniemen lohkaisu on mainio. Moni muukin tuttu sanonta on juuri päinvastoin, kun ryhtyy miettimään. Arvostan Koutaniemen kantaaottavia kuvasarjoja.
    Kävin myös katsomassa tuon G & G:n näyttelyn. Huomasin, että sitä pitäisi katsella pitkään ja lukea kaikki pikkutekstit. Kantaaottava kyllä tämäkin, mutta pidän enemmän Koutaniemen tyylistä.

    Minulla on vielä tutustumatta Ferranteen. Hyvä niin, on hyvää odotettavissa! Netflix on meillä tällä haavaa ja koko ajan tallennettuja ohjelmia myös tv-kanavilta niin paljon, ettei niitä ehdi katsoa. Onpahan parempi mieli, kun on tallentanut; sieltä ne sitten häipyvät, oliko kolmen kuukauden kuluttua.

    VastaaPoista