Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär

Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär
Bazar 2018

The Daughter of Sherlock Holmes 2017

Suomentanut Marja Helanen

Kansi Susanna Appel

329 sivua

Yhdysvaltalainen, Englantiin sijoittuva jännitysromaani

“No, hän on vielä ainutlaatuisempi kuin osaisit kuvitellakaan.”
“Miten niin?”
“Hän on Sherlock Holmesin tytär.”
“Mitä?” sain suustani typertyneenä. “Mitä sinä sanoit?”
“Hän on Sherlock Holmesin tytär”, isäni toisti.
“Miten -- miten se on mahdollista?” sopersin.
“Tarina alkaa kaukaa”. Isäni nousi tuolistaan hakeakseen lisää brändyä ja täytti meidän Waterford-aromilasimme. “Valmistaudu odottamattomiin käänteisiin, joita merkillisempiä et ole kohdannut missään kertomuksissa.”

Vuoden 1914 Lontoossa tohtori Watson on jo ikäkäs mies, mutta hänen työpanostaan tarvitaan yhä. Charles Harrelstonin omaiset haluavat, että Watson alkaa tutkia miehen kuolemaa, joka on Scotland Yardin mukaan tapaturma, korkeintaan itsemurha. Yhdessä poikansa Johnin kanssa Watson tapaa tapauksen silminnäkijät, Joanna Blalockin ja tämän kymmenvuotiaan pojan. Joannakaan ei usko Harrelstonin kuolemaa tapaturmaksi tai itsemurhaksi, vaan alkaa tutkia tapausta yhdessä Watsonien kanssa. Kyseessä on, tietenkin, murha.

Mitä jos Sherlock Holmesilla olisi tytär? Kuta kuinkin yhtä nokkela kuin isänsä, totta kai kauniskin. Nuori leski Joanna Blalock on säkevöivän älykäs nainen, joka isänsä tavoin pystyy tekemään pitkälle vieviä johtopäätöksiä pienistäkin vihjeistä. Leonard Goldbergin romaani Sherlock Holmesin tytär on idealtaan mainio, ainakin kaltaisteni mestarietsivä Holmesia lähinnä Jeremy Brettin ja Benedict Cumberbatchin tähdittämistä televisiosarjoista seuranneille. Miksei Holmesilla voisi ollakin isänsä älynlahjat omaava tytär, jonka kanssa seikkailla 1910-luvun sumuisessa Lontoossa.

“Uskotko sinä siihen Sherlock Holmesin käsitykseen, että hyvyyden ja pahuuden osatekijät voivat siirtyä sukupolvelta toiselle?” Sherlock Holmesin tytär -dekkari rakentuu toki mysteerin varaan, ja kyseessä onkin ihan oivallinen murhatarina: on ovela murhaaja, on salakirjoitusta tai koodeja ratkaistavaksi, on Belgravian hienot kadut, Baker Streetin kulmat ja British Museum, on sopiva määrä henkilöhahmoja ja tilaa toimivalle tarinalle. On kaikki ainekset kelpo dekkariin – kotoisaan, pehmeään dekkariin, jonka juonta ja henkilöitä on ilo seurata.

Tarina kulkee John Watsonin kertomana, mutta keskiössä on Joanna ja hänen fiksuutensa. Jännityksen ohella ilmassa on romantiikkaa. Mitään kovin syvällistä Goldbergin kirjasta ei mieleen jää eikä romaani ole kaikilta osin uskottavakaan, mutta ei tarvitsekaan. Kaikki toimisi oivallisesti myös vaikkapa tv-elokuvana.

Mukava rikosromaani sopii luettavaksi hyvin vaikka nyt marrashämärissä. Vähäisesssä valossa, ehkä kynttilöiden tai pienten ledvalojen tuikkeessa, voi hyvin kuvitella ikkunoiden taakse 1910-luvun Lontoon. Joannan, Johnin ja tohtori Watsonin seurassa aivot saavat sopivasti mietittävää, mutta liikoja lukijaa ei kuitenkaan vaivata – ja miksi vaivattaisiin, kun Joannan älyä on niin viihdyttävää seurata.