Imogen Hermes Gowar: The Mermaid and Mrs. Hancock

Imogen Hermes Gowar: The Mermaid and Mrs. Hancock
Harville Secker / Vintage Books / Penguin 2018
Kansi Suzanne Dean
488 sivua
Brittiläinen romaani

‘You are my wife, are you not?’
‘Aye, but…’ she sighs. ‘They will not wish to meet me. And their husbands will not wish it either,’ although when she turns around she finds them all craning and staring to see her, for they have heard of her and seen her likeness shared around.

Syksyisenä iltana 1785 liikemies Jonah Hancockin ovella kolkuttaa hänen erään laivansa kapteeni. Kapteeni väittää myyneensä Jonahin laivan merenneitoa vastaan. Huhut merenneidosta alkavat liikkuvat pitkin Lontoota, yhtä lailla kahviloissa kuin ilotaloissa, satamissa ja salongeissa. Samoihin aikoihin Jonah tutustuu kauniiseen Angelica Nealiin, kurtisaaniin, joka Jonahin tavoin hakee elämäänsä uutta.

Joskus muisto luetusta karkaa kuin merenneidon pyrstö. Luin Hermes Gowarin romaanin The Mermaid and Mrs. Hancock kesällä. Teoksen sisältöä paremmin mielessäni ovat lukupaikka (Irlanti) ja se, miten raahasin kirjaa mukanani hyvää kuvauspaikkaa etsimässä (rannat, ns. merenneitorannalla unohdin ottaa kuvan!). Paikka löytyi sitten pienestä museosta, jossa laivan keulapatsas sovittui luetun aihepiiriin varsin malliikkasti, ja jossa tuoksui oikealla tavalla vanhanaikaiselta: kosteudelta, puulta, paperilta. Voisinkin kirjoittaa siitä, miten lukupaikka ja -tunnelma kasvavat toisinaan luetun sisältöä isommaksi.

Ja voisin kysyä, että kannattaako jo aikaa sitten luetusta, osin unohduksen peittämästä romaanista edes blogata. Kannattaa, sillä nyt alkuviikosta selailin romaania uudelleen. Palasin sekä niihin hetkiin, jolloin kanniskelin tiiliskiven kokoista kirjaa Irlannin rannoilla, että siihen moninaisuuteen, josta Hermes Gowarin teoksessa on kyse.

The Mermaid and Mrs. Hancockissa realismi ja myyttisyys kohtaavat. Kauppiaan arki, prostituoitujen toiveet ja merenneitojen huhutut voimat kietoutuvat yhteen. Kyse on tietenkin myös seksuaalisuudesta: merenneito symbolisoi monenlaista, merenneidon ja ilotytön kummankin voi omistaa – jos voi. Angelica on näet määrätietoinen ja älykäs nainen. Romaani onkin kiehtova sukellus 1700-luvun Lontooseen: luokkaeroihin, naisten ja miesten asemaan, kaupunkielämään, taruihin, ennakkoluuloihin ja uskomuksiin.

Vaikka The Mermaid and Mrs. Hancock on erinomaisesti kirjoitettu ja teemoiltaan kiehtova, viehätyin romaanin ideasta enemmän kuin sen sisällöstä. Osin syynä on kerronnan hetkittäinen pitkäveteisyys (vaikka usein nautin hitaasta kerronnasta), ympäristön, asujen, miljöön ym. kuvaus on pikkutarkkaa, on kuin kirjailija haluaisi osoittaa, että hän osaa tehdä 1700-luvun lopun Englannin eläväksi. 

Toisaalta syynä on se, että romaani pitää sisällään turhankin paljon aineksia: fokuksia on liikaa, jolloin se terävin kärki hukkuu. The Mermaid and Mrs. Hancock on toisaalta symboliikkaa ja sukupuolta pohtiva teos, toisaalta viihdyttävä historiallinen romaani. Dickensin, Austenin ja muiden klassikoiden kaiut kuuluvat selvästi, mutta toisaalta mukana on hippusellinen Sarah Watersin tai Sarah Perryn postmodernia outoutta. Englanniksi Hermes Gowarin romaania voisi mainostaa sanoilla "Charles Dickens with a feminist and mythical twist" (ehkä niin on tehtykin). Perryn kaksi vuotta sitten ilmestyneen The Essex Serpentin ja Hermes Gowarin kirjan perusteella voisi kuvitella, että Isossa-Britanniassa on meneillään jonkinlainen maagis-realistis-historiallisen romaanin buumi. Kaksi romaania ei toki vielä buumia tee, mutta syystä tai toisesta olen sattunut lukemaan hiljattain juuri nämä kaksi.

She will vanish for ever in the turn of a wave as if it had all meant naught to her. For mermaids are the most unnatural of creatures, and their hearts are empty of love.

Hermes Gowarin teoksen näkisin mieluusti myös suomennettuna. Tiivistäen: Jos on kiinnostunut Yrjöjen ajan Englannista, sukupuolirooleista sekä todellisuuden ja mielikuvitusen rajoista, ja jos sietää jossain määrin puuduttavaa mutta samalla kaunista kerrontaa, on The Mermaid and Mrs. Hancock lukemisen arvoinen romaani.