Kirjamessurakkautta

Kuvakollaasissa: Peter Sandström, esikoisehdokkaat, Krista Launonen, Minna Rytisalo, lasten alueen ilmapallot, Karoliina Suoniemi, Marja-Leena Tiainen,  yhden illallisen aikaan, Taidevandalismi-kirjan signeeraus.

Kirjamessujen jälkeen minulla on tapana ynnätä ajatuksiani omalle yksityiselle Facebook-sivulleni. Viime vuonna toin messurakkaudentunnustukseni tänne blogiin ja niin teen nytkin. Sunnuntai-iltana kirjoitin näin:

"Vuodessa minulla on muutamia lempiajankohtia: tietenkin joulu (paras kaikista), sitten sellaiset laiskat kesän hetket jolloin päivämäärät melkein katoavat, ja kolmantena Helsingin kirjamessut. Juuri tällä hetkellä Messukeskuksessa ovet ovat sulkeutumassa ja osastoja aletaan purkaa. Miten helpottavaa ja samalla haikeaa! Itse messuilin kolme ja puoli varsin täyttä päivää, nyt olen ollut kotona jo muutaman tunnin. Rakastan Helsingin kirjamessuja niin paljon kuin isoa tapahtumaa voi rakastaa. Ainoastaan messuilla rakastan jopa ihmispaljoutta. Nytkin muutamaan päivään mahtui niin paljon: työtä ja ilonpitoa, kirjojen myymistä osastolla, haastatteluja messulavoilla, ohjelman seuraamista, ostoksia, hetkiä lounaalla, illallisella ja kuohuvalla, ystävien ja tuttavien tapaamista, yllätysnäkemisiä, suunnitelmia, perheen kanssa kiertelyä, askeleita, lukuvinkkejä, hetkittäistä kaipuuta olla yksin. Kirjaväen ihana mikromaailma! ♥"

Niin, minä rakastan Helsingin kirjamessuja. Rakastan. Vuosi toisensa jälkeen tunnen onnea ja haikeutta: onnea siitä, miten kirjat kokoavat erilaisia ihmisiä yhteen, haikeutta (ja toki helpotustakin) silloin, kun lähden Messukeskuksesta ja tiedän, että pian kaikki osastot puretaan. Näin pitääkin mennä.

Tänäkin vuonna olin messuilla töissä ja vapaalla. Töiden puolesta haastattelin Krista Launosta ja Ines Lukkasta, joiden kirjat Ofelian suru ja Taidevandalismi olisivat varmasti olleet messuhankintojani, jos en olisi niitä töiden puolesta jo lukenut. Olin myös töissä Avaimen osastolla: pääsin myymään kirjoja, keskustelin kirjailijoiden ja asiakkaiden kanssa, seurasin muuta lavaohjelmaamme.

Vapaa-ajan koittaessa en tietenkään kiirehtinyt pois messuilta, vaan kävin kuuntelemassa ohjelmaa. Mieleeni jäi monenlaista, mutta messuille ehkä sopivaan tyyliin en osaa antaa keskusteluista kovinkaan syvällistä analyysiä. Eniten nautin Mia Kankimäen ja Katja Kallion “yönaiskeskustelusta”, jonka seurauksena aloin pohtia omia yönaisiani (ehkä palaan tähän sitten, kun bloggaan Kankimäen kirjasta), Minna Rytisalon Rouva C -mietteistä ja Saara Turusen haastattelusta (joista ehdin kuunnella vain yhden, mutta olisin mieluusti kuunnellut kaikki Turusen keskustelut). Antti Nylénin ja Pontus Porokurun keskustelua kirjailijan työmäärästä, taloudesta ja hieman kirjan muotoilustakin kuuntelin mielenkiinnolla, Anneli Kannon ja Terhi Rannelan jutustelu matkoista vei ajatukset lähelle ja kauas (Saksa muuten tosiaan on kiva matkailumaa!), Kaisa Haatasen ja Sanna-Mari Hovin rupattelu kuninkaallisista veti suun hymyyn.

Muutamasta pikabongauksesta ilahduin myös: Peter Sandströmistä Akateemisen osastolla, Olli Jalosen lämpimästä älykkyydestä, signeerausjonoista, jonkun keskustelun aikaansaamista spontaaneista aplodeista, tuttujen tapaamisesta.

Messulavat oli nimetty uudelleen Helsingin kaupunginosien mukaan. Tämä uudistus oli mielestäni onnistunut, jopa kotoisa. Esimerkiksi Senaatintori oli suurin, Punavuori dekkarilava, yläkerran salit oli nimetty saarten mukaan.

Messuilla olisi ollut myös erilaisia bloggaajatilaisuuksia, mutta en ehtinyt niistä yhteenkään. Kirjaostoksille sen sijaan ehdin, taisin olla tässä suhteessa liikkeellä tilastollisen keskiarvon mukaisesti, koska ostin kuusi kirjaa.

Kirjamessupäiviin sisältyi lisäksi monenlaisia mukavia kahvi- ja lounashetkiä sekä kaksi illallista. Kiitos kaikille, joita messuilla kohtasin. Oli ilo nähdä!

Nyt on kekrin ja halloweenin aika, sitten alan odottaa joulua, mutta kyllä tässä taas voi jo jonkun ajatuksen suunnata syksyn 2019 kirjamessuillekin… Kuten huomaatte, kirjamessuhuumaan on niin helppoa päästä.