torstai 4. lokakuuta 2018

Pieniä juhlia



Viisi pientä ja isoa aihetta juhlaan:



♥ Ystävän kirjoittama romaani, jonka jo pelkkä ostaminen (tai nettikaupasta tilaaminen) tuntui juhlavalta. Ja kun kirja tuli, niin se tuntui ihan ihmeelliseltä, että tuossa se on! Minna Rytisalon Rouva C on hyvä. Siis oikeasti erinomaisen hyvä. Romaani Minna Canthin nuoruusvuosista järvikaupungissa koskettaa ja yllättää. Että Minna olisi ehkä ollutkin juuri tuollainen, herkkä, älykäs, ilmeikäs. Ja hänen puolisonsa Ferdinand, kannustava, rakastava, hyvä. Romaani on rakkaustarina, vahvasti naisten ja tyttöjen oikeuksien puolella oleva romaani ja kirja, joka kertoo miten Minnasta tuli Minna Canth. Lisäksi Rouva C on kirjoitettu kauniilla suomen kielellä. Tämä omaperäinen romaani jää pitkäksi aikaa mieleen väräjämään.

Jos yhtään mietitte, mitä kaunokirjallisuutta lukea tänä syksynä (tai jouluna tai ensi vuonna tai vaikka viiden vuoden kuluttua), niin minun fiktiosuosikkini on Rouva C.




♥ Työkirjat. Tähän vuodenaikaan niitä tulee. Jokainen työkirja muodostuu kustannustoimittajalleen läheiseksi, tärkeäksi, osa pitkäaikaiseksi tuttavaksi. Jotkut työkirjat onnistuvat pitämään otteessaan yli työajan. Loppukesästä ja alkusyksystä elin ajatuksissani jossain Viktorian ajan Lontoossa. Mietteeni kiertyivät yhteen lempitauluuni, John Everett Millais'n "Opheliaan", maalauksessa oleviin kukkiin ja punarintaan, ja maalauksen mallina olleeseen Lizzie Siddaliin. Iltaisin luin tietokirjoja prerafaeliiteista, Spotifysta etsin viktoriaanisen ajan musiikkia ja kuuntelin mm. Michael Balfen sävellyksiä. Aloin kaivata miltei hullun lailla aina niin rakkaaseen Lontooseen, etenkin Tateen ja Highgaten hautausmaalle (jossa en muuten ole vielä käynyt). Syynä kaikkeen oli Krista Launosen kirja Ofelian suru, jossa taidemysteeri yhdistyy henkilökohtaisen surun kuvaamiseen.

♥ Kirjamessut. Lokakuu on kirjamessukuu, vähän kuin pitkä ja työteliäs ennakkojoulu! Suuntaan huomenna Turkuun kirjamessuille ja jotain messujuttuja tullee blogiinkin ensi viikolla. Turussa haastattelen muutamaa Avaimen kirjailijaa: mainitsemani Launosen lisäksi mainion Taidevandalismin (ks. kuva tuossa yllä; ja tiedättehän sivuston Facebookista!) luonutta Ines Lukkasta ja suloisen Metsäkeiju Siiri Sinisiipi -satukirjan kirjoittanutta Maijaliisa Dieckmannia. Tulkaa kuuntelemaan!
5.10. perjantaina
13.50-14.20 Onerva, 2 krs.: Krista Launonen, Ofelian suru
16.10.-16.30 Onerva, 2 krs.: Ines Lukkanen, Taidevandalismi

6.10. lauantaina
13.30-13.50 Kuisti, B-halli: Maijaliisa Dieckmann, Metsäkeiju Siiri Sinisiipi

Turussa aion siis tehdä töitä, seurata monenlaisia kirjakeskusteluja ja fiilistellä ihanaa kaupunkiakin.


♥ Syysaamut. Aurinkoa ja kuuraa, joskus sadetta. Kaltaiseni syysihminen nauttii kaikesta: sateessa on omaa romantiikkaansa (no ok, ennen kuutta pimeänä aamuna pitää vähän ponnistella, että syksy tuntuu hyvältä, mutta onhan siinäkin puolensa, ei esimerkiksi haittaa mitään, jos tekee kasvojumppaa matkalla bussille – kukaan ei huomaa!), kuulaat aamut antavat valoa ja iloa. Syksyn keltaiseen voisi vaikka sukeltaa!


♥ Piparkakut. Meillä piparkakkukausi alkaa aina jo lokakuussa kuopukseni syntymäpäivän aikaan. Siinä syntymäpäivässä, elämän ihmeessä, juhlaa riittääkin – monesta syystä, muutamaan kertaan.

Kaikenlaisia isoja ja pieniä juhlahetkiä jokaiselle! Elämä oikeasti on arkisenakin juhla. 

16 kommenttia:

  1. Rouva C, sitä odottelen luettavaksi! Myös nämä työkirjasi olisi mukava saada tutkittavaksi.

    Mukavaa ja iloista kuopuksen synttäri-iltaa ja antoisaa messuviikonloppua♥


    Turku saisi olla vähän lähempänä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, Rouva C on kyllä hyvä!

      Turku on tosiaan kaukana. Ei täältä, mutta isosta osasta Suomea. :)

      Poista
  2. Kiinnostavalta kuulostaa Rouva C-kirja:) Paljon onnea kuopukselle, ja mukavaa kirjamessuilua Turussa.

    VastaaPoista
  3. Upeita kuvia! & Rouva C olisi aika pian saatava, vaikka on myös muutama muu suomalainen tämän syksyn romaani, joita halajan :). Ja miten hauska perinne aloittaa piparikausi jo lokakuussa, meillä se on vasta 1. Adventti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on jotenkin erinomainen kotimainen kirjavuosi. Paljon luettavaa! Meillä piparkakkujen leipominen lokakuussa on kuopuslähtöinen perinne. :)

      Poista
  4. Kiitos vinkistä. Rouva C kiinnostaa, kun Minna Canth on kuitenkin oman kotikaupungin yksi merkittävimmistä ja kiinnostavimmista hahmoista. Kaikki häneen liittyvän haluan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huopalintu, suosittelen lämpimästi Rouva C:tä. Kunpa Kanttila nyt pelastuisi siellä teillä!

      Poista
  5. Kiva postausaihe! Olen miettinyt lukisinko äidinkielen esitelmää varten Lempi- vai Rouva C -kirjan. Molempia on suositeltu! Syksy on kaunis. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pearl Cover, joko päätit? Kumpi vain, niin hyvän valitset. ♥

      Poista
  6. Hyvää Turkua Katja!

    Piparisi tuovat mieleen joululahjat. Luulen, että Rouva C lähtee minulta miniöille. Itselläni se on lukupinossa. Kirjan kansi on hyvin kaunis ja uskon sinua, niin on varmaan sisältökin. Pidin Lempistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos!

      Rouva C on hyvä valinta joululahjaksi. Itsekin aion hankkia sitä muutamalle läheiselle.

      Poista
  7. Voi kuinka kiva kooste!

    Minulla on jollain oudolla tavalla elämässäni Minna Canthin mentävä aukko enkä tajua miksi. Olen syyttänyt jopa länsirannikkolaisuuttani eli siellähän mun juuret ovat. Niin monet historiamme henkilöt ovat aina olleet minulle kiinnostavampia. Toiset pitävät toisista, kaikilla omat makunsa.

    Sen sijaan Ofelian suru teen kuten äikänopeni aineisiini eli se on kymppi ja plussa päälle kaikellaan♥

    Piparit♥ Kohta Lumimies saa alkaa leipoa joulutorttuja, tein jo listaa.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, totta, kaikilla on makunsa. Minna Canth on kuitenkin tärkein kotimainen naiskirjailija, koska hänestä niin moni asia lähti. Ja Rouca C. sijoittuu Jyväskylään. ;)

      Ofelian suru on kyllä ♥ Kirjoitit siitä niin voimakkaasti!

      Piparkakut ja joulutortut: ♥♥

      Poista
  8. PS. Olisin halunnnut tulla syntymäkaupunkiini Turkuun ja olisimme Luvialta ajaneet sinne vain 1,5 tunnissa.Tämä uupumus ei vain salli. Nyt pitäisi olla ok paitsi tämä väsymys. Joka päivä jotain teen enemmän, ehkä se tästä, sillä joulu♥

    VastaaPoista