Kirjamessut 2017: rakkaudentunnustus kuvina

Sunnuntai-iltana kirjoitin henkilökohtaiselle Facebook-sivulleni kuta kuinkin näin: "Melkein viisi päivää - keskiviikkoisesta rakentamispäivästä puolikkaaseen sunnuntaihin - kirjamessuja takana ja vaikka nyt täällä kotona omenahillotäytteisten joulutorttujen paistuessa hieman hyydyttää, niin vielä jaksaisin päivän tai pari. Kaikesta ihmispaljoudesta, hälinästä ja seisomisen määrästä huolimatta rakastan Helsingin kirjamessuja (enemmän kuin mitään muita messuja). Rakastan: kirjoja ja kirjaihmisiä, lavalta toiselle kiirehtimisen ja keskustelujen äärelle pysähtymisen vuorottelua, viinimessujen samppanjaa, rakkaiden ystävien, mukavien tuttavien, suosikkikirjailijoiden ja kollegoiden tapaamista. Rakastan myös bloggaaja-aamiaista, messulauantai-iltaista ravintolaa ja keskusteluja siellä, ja rakastan sitä miten sunnuntaisin oma perhe tulee messuille. Vaikka edessä oleva viikko on oletettavasti arkinen ja tavallinen ja tarpeellinen, poden jo hieman kirjamessuikävää. ♥"

Näin, tällainen rakkaudentunnustus. Taisin kiteyttää olennaisimmat. Messuväsymys painaa edelleen nyt tiistainakin ja siksi pitkän messuraportin sijaan saatte kuvia. Pienenä saatteena kerrottakoot, että edellisvuosien tapaan olin messuilla kaksoisroolissa: töissä ja bloggaajana. Töiden puolesta hengailin paljon Avain-kustantamon osastolla ja haastattelin muutamia kirjailijoita. Bloggaajana osallistuin Bonnierin järjestämälle aamiaiselle ja Teoksen drinksuille. Aikataulujen sallimissa puitteissa nappasin itselleni myös joitakin hetkiä, jolloin istuin kuuntelemassa lavoilla olleita keskusteluja. Voi, miten niistä nautin! 

Kirjamessuilla bongasin muun muassa viisaita, lahjakkaita naisia:

Kuten Anneli Kannon, joka Anna Kortelaisen haastattelussa puhui "Lahtarit"-romaanistaan. Kirjalle muuten lämmin sukusuositus!

Venla Hiidensalon, Katja Kallion ja Anna Kortelaisen, jotka keskustelivat siitä miten arkistoista on apua romaanihenkilön luomisessa. Katja Kallion "Yön kantaja" on muuten romaani, jonka haluaisin lukea uudelleen.

Maarit Leskelä-Kärjen, jonka kanssa keskustelin "Toisten elämät" -kirjasta Avaimen osastolla. Elämäkertakirjoittamista käsittelevä tietokirja keräsi osastolle kiinnostunutta yleisöä. Eikö muuten ole ihana sohva!

Messujen lasten alue olisi voinut parempi - taas! - mutta oli ilo kuunnella Maria Kuutin lukevan ääneen uusinta Anna ja Elvis -kirjaansa.

Bonnierin bloggaaja-aamiaisella Marianna Kurtto puhui romaanistaan "Tristania", joka teki minuun(kin) syvän vaikutuksen.

Haastattelin messutorstaina Sisko Ylimartimoa, jonka kirja taiteilija Aleksander Lindebergistä sai taiteilijan tyttäret vierailemaan Avaimen osastolla.

Botnia-palkittu ystäväni, kirjailija Minna Rytisalo. Jos ette ole jo lukeneet, niin "Lempin" pariin kaikki!

Susanna Makaroff puhui "Homeäidin päiväkirjastaan", joka on yksi työkirjoistani. Vetävä ja koskettava kirja yhden perheen kokemuksista homekotikriisin pyörteissä.

Avaimen kustannuspäällikkö Tiina Aalto ja minä. Avain sai selkokirjallisuuden Seesam-palkinnon, joka lämmittää mieltäni.

Bongasin myös yhtä lailla viisaita ja lahjakkaita miehiä:

Kuten Jarno Alastalon, jonka uutuus "Pimeä netti" kertoo nimensä mukaisesti netin pimeän puolen väestä - mukaan mahtuu myös valoa ja iloa.

KirjaKalliolaisten taidolla tehdyt haastattelut ovat aina elämys. Jarno Alastalo lukiolaisten jututettavana.

Lisää parrakkaita miehiä: A. W. Yrjänä Bonnierin aamiaisella. "Joonaanmäen valaat" on esineenä mitä kaunein kirja. Aion sen toki lukeakin.

Joel Haahtela on yksi suosikkikirjailijoistani. "Mistä maailmat alkavat" on minulle "Bologna-kirja".

Kirjamessut saivat minut lukemaan Juha Nurmeen "Niemeä", jonka aloitin eilen. Nyt ihmettelen, miksi en ole aiemmin Hurmetta lukenut. Teoksen bloggaajille järjestämässä kirjailijatapaamisessa Hurme puhui viisaita kulttuurista ja "niemestä".

Juhani Känkäsen laulu ja soitto ilahduttivat, kiitos tästä!

Bongailin toki kaikenlaista muutakin:

Viisaat ja lahjakkaat tässäkin: Kjell Westö ja Rosa Liksom sekä kirjailijuus 80-luvulta nykypäivään. Kumpaakin olisin kuunnellut vaikka kuinka kauan.

Mörkö! Tämän Kansallisteatterin Mörön sisälle olen muuten kerran päässyt. Nyt Mörkö kiisi - tai sitä kiidätettiin - lasten alueelle. Kuva on otettu keskiviikkona, jolloin oli messuosastojen rakentamispäivä. Tässä siis samalla pieni kurkistus kulissien taakse!

Harry Potter -bussi.

Potter-bussi oli tavallinen vanha double-decker, jonka yläkerrassa olisi voinut istuskella pitempäänkin: messujen hälinä oli äänten puolesta jossain kaukana, vaikka ihan äärellä oltiinkin.

Se aamiainen. Bonnierille kiitos tästä. 

Ja kun kaikki oli samalla kertaa ihanaa ja väsyttävää, saattoi sunnuntaina poistua kotiin väsyneenä ja onnellisena. Ei tosiaankaan balettimaisen kepein askelin, mutta kuin jostain toisesta maailmasta poistuneena:

Minä ja tyttäreni. Kuva: Ooppera ja baletti ♥