Turun kirjamessut 2017

Syysterveisiä Turusta! Syksyn ensimmäiset kirjamessut ovat nyt takana. Olen joskus leikkimielisesti sanonut, että lokakuun voisi nimetä kirjamessukuuksi, sillä loppukuusta on sitten Helsingin kirjamessujen aika. Ihanaa!

Ihanaa oli Turussakin. Kiireistä, hälyistä, meluisaa, mutta mukavaa. Turun messukeskuksen eri messuhallit tuntuvat suorastaan imaisevan ihmiset sisäänsä tungokseen, mutta tungoksen lämpö johtuu tunnelmasta, ei siis vain ihmismäärästä (toki siitäkin). Siellä täällä vastaan tulee tuttuja: kirja-alan väkeä, bloggaajia, kirjailijoita, kauppiaita. Joku kantaa painavia ostoskasseja, toisella on kiire esiintymiseen, kolmas jää suustaan kiinni, yhdeltä lavaltaa kuuluu keskustelua, toiselta ääneenlukea, jossain kaukana pauhaa kolmas ohjelmanumero. Näin pitää ollakin.

Minulle messumatka Turkuun oli työpainotteinen. Perjantaiaamuna haastattelin Maarit Leskelä-Kärkeä hänen elämäkertoja käsittelevästä kirjastaan Toisten elämät ja melkein heti jatkoin Aleksandr Manzosin kanssa Kaikkien aikojen peleistä. Kiitos kummallekin haastattelusta, oli ilo! Välissä ehdin kuunnella muun muassa Anni Kytömäkeä, jonka Kivitaskun (Gummerus) aion lukea syyslomalla. Oman työnantajani Avaimen julkaisemiin, perjantaina esillä olleisiin messukirjoihin kuuluivat myös Juri Nummelinin 50 suomalaista kirjaa ja elokuvaa, Krista Launosen Lava - kauhu ja himo (joska olen oppinut paljon esiintymisjännitystä ajatellen), Kaisa Laaksosen Suuri lukuseikkailu sekä Markku Kaskelan ja Tomi Kontion ihana, upeita tekstejä ja valokuvia sisältävä Minun Italiani. Jossain välissä Kallas-lavalla esiintyi myös Anni Saastamoinen, jonka Depressiopäiväkirjat  (Kosmos) on minulla parhaillaan lukukuuntelussa. Hyönteisdokumentissa on hieman enemmän juttua mm. Leskelä-Kärjen, Manzosin ja Nummelinin haastatteluista.

Perjantaina olin aloittanut päivän jo 6.20, jolloin kävelin kotoa bussille ehtiäkseni Helsinkiin. Juna Turkuun lähti 7.30. Messukeskuksesta poistuin vasta hieman ennen kuutta illala, myöhemmin oli tiedossa vielä ruokailuhetki kollegan kanssa. Blankon kasvispasta oli maukasta, mutta palvelu suositussa ravintolassa oli ylimalkaista ja kiireisen oloista. Meille esimerkiksi tuotiin jälkiruokalista, mutta meiltä ei tultu koskaan kysymään, että mitä saisi olla. Näin ollen maksoimme syömisemme pääruoan jälkeen enkä kovin helposti menisi uudelleen Blankoon. Onneksi minulla oli hotellihuoneessa piparkakkusuklaata (jee, sitä saa taas!), jota söin samalla kun luin uusinta Murakami-suomennosta.

Päiväkirjamainen sepustus Turun messuilta on jo lauantaissa, hurraa. Lauantai oli työn puolesta melko leppoisa päivä, joten ehdin aamusta kävellä jokivartta ja bongailla kirjakaupassa tuttuja kirjoja. Messulauantaihini sisältyi Tuijan blogissaan hienosti esittelemä selkokirjapaneeli, jonka jälkeen oli muutaman työpalaverin vuoro. Lisäksi kuuntelin Seppo Puttosen ja Niina Revon keskustelua Ylen 101 kirjaa -hankkeesta, jossa itsekin olen bloggaajana mukana kahden kirjan voimin. Ensimmäisen niistä, Markus Nummen Karkkipäivän aika oli jo tammikuussa, marraskuun alussa kerron täällä sitten 1930-lukulaisesta kirjasta, josta Puttonen ja Repo sattuivatkin keskustelemaan. 

Lauantainakin messuilu herätti nälän, piti käydä syömässä - kahdesti. Ensin poikkesin di Treviin nauttimaan herkullisia juustoja ja illalla oli Tintån vuoro. Jos samojen omistajien Blanko oli osin pettymys, oli Tintå tälläkin (!) kertaa ihana. Mansikka-vuohenjuustopizza, hyvä Riesling ja jälkiruoaksi vegaaninen raparperimousse suolaisen kinuskin kanssa olivat kaikki melkoista makutaivasta. Voisin oikeastaan tehdä uuden reissun Turkuun ihan Tintån vuoksi.

Kaiken herkuttelun jälkeen pieni liikunta olisi tehnyt hyvää. Sunnuntaiaamuna seurasin Suuren lukuseikkailun hengessä hyppyyttävää lastenkirjajumppaa, josta Kia on kirjoittanut enemmän. Turun seudun äidinkielen opettajien osastolla seurasin muun muassa Juri Nummelinin ja Aleksandr Manzosin haastatteluja, mutta kuuntelin myös erään pitkäaikaisen muusikkosuosikkini Kauko Röyhkän ja Olga Välimaan haastattelua kirjastaan Piru irti Islannissa (Like) sekä Anneli Kannon mietteitä vaikuttavasta Lahtareista (Gummerus). Iltapäivällä en ehtinyt kuunnella Susanna Makaroffin Homeäidin päiväkirjaa, koska haastattelin Niklas Bengtssonia todella kiinnostavasta Kirja erikoisena esineenä -teoksesta. Keskusteluamme oli kuuntelemassa muutama tuttu bloggaajakollegakin (kiva, että olitte!), joista hdcanis ja Kirjaluotsi ovat jo maininneet Bengtssonin kirjasta käydyn keskustelun kirjoituksissaan.

Nyt kun messuista on pari päivää, täytyy hieman huokaista. Helsingin kirjamessut häämöttävät jo, mutta onneksi tässä välissä on ihan tavallinen arkiviikko ja sitten pieni syysloma koko ajan kasvavan lukupinon (ja sen piparkakkusuklaan) kanssa.

P.S. Turussa mukanani oli kännykkä, ei kunnon kameraa. Sen huomaa kuvien laadusta, siksi tuollaisia päiväkohtaisia kollaaseja.