Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret
järkkyisivät
Otava 2016
Kansi Timo Numminen
288 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen romaani
Totta oli se, mikä sanoilla todeksi sanottiin, sanoista asiat alkoivat olla ja lakkasivat olemasta. Jumalan valtakuntakin rakentui sanoille, Herran sanoille, Hengen sanoille, heidänkin sanoillensa. Ja vaikka kielillä rukoileminen, se mikä oli kauneinta mitä oli, tuntui joskus enteilevän vaaraa niin vain kaikkein kaunein voi, ei hän ikinä päästäisi siitä irti.
Mihin uskoa, ja ennen kaikkea: miksi uskoa? Terhi Törmälehdon kauniskantinen esikoisromaani Vaikka vuoret järkkyisivät kertoo Elsasta, joka elää Kainuussa lukiolaisen elämää ja myöhemmin Kolumbiassa nuorena aikuisena opiskelee ja toimii seurakunta-aktiivina. Elsan hengellinen koti on helluntaiseurakunnassa, jonka hän lukiolaisena vanhempiensa vastustuksesta huolimatta löytää. Uskossaan varma Elsa joutuu kuitenkin Bogotassa koetelluksi, kun viidakossa sissien vankina ollut Manuel käy monella tapaa tutuksi. Tulee aika, jolloin Elsa ei enää tiedä, kenen tai minkä sanoista ammentaa.
Törmälehdon romaani on monella tapaa tyypillinen esikoisteos. Se on nuoren päähenkilön kehityskertomus, jossa teini-iän ja nuoren aikuisuuden kokemukset kasvattavat ihmistä. Mukana on kapinaa – erityisen hauskaa on se, että helluntaikirkkoon liittyminen voi olla salattavampaa kuin Alkossa asioiminen, mutta ei ihme, sillä äidin mielestä helluntailaiset ovat Kainuun pahimmat sekopäät –, ja kapinan rinnalla kaihoa: kaukokaipuuta, elämyshalua ja toisaalta tarvetta olla rakastettu.
Temaattisesti Raamatusta nimensä lainaava Vaikka vuoret järkkyisivät tuo uuden äänen kotimaisen kaunokirjallisuuden valtavirtaan. Oikaiskaa minua, jos tarpeen, en näet muista muita helluntailaisuuden keskiöön nostavia suomalaisia romaaneja (vinkatkaa ihmeessä, jos löytyy), en ainakaan suuren kustantamon julkaisuohjelmasta. Törmälehto kuvailee uskonnollista liikettä aistivoimaisesti, osin lempeän ironiankin kautta (sulkeissa nostan esille erityisesti ajatuksen Ultra Bran jäsenten käännyttämisestä, joka saa suoranaisia humoristia kaikuja Elsan ja tämän ystävienkin kesken). Gaglaeela, vutsele, lehana: Kielillä puhuminen, jota tunnutaan pidettävän todellisen uskovaisuuden osoituksena ja ainakin lahjana, on uutta ja ihmeellistä ja siksi niin houkuttelevaa. Vielä enemmän Elsaa houkuttelee yhteisöllisyys ja myös kotoa tulevien mallien rikkominen.
Kansi Timo Numminen
288 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen romaani
Totta oli se, mikä sanoilla todeksi sanottiin, sanoista asiat alkoivat olla ja lakkasivat olemasta. Jumalan valtakuntakin rakentui sanoille, Herran sanoille, Hengen sanoille, heidänkin sanoillensa. Ja vaikka kielillä rukoileminen, se mikä oli kauneinta mitä oli, tuntui joskus enteilevän vaaraa niin vain kaikkein kaunein voi, ei hän ikinä päästäisi siitä irti.
Mihin uskoa, ja ennen kaikkea: miksi uskoa? Terhi Törmälehdon kauniskantinen esikoisromaani Vaikka vuoret järkkyisivät kertoo Elsasta, joka elää Kainuussa lukiolaisen elämää ja myöhemmin Kolumbiassa nuorena aikuisena opiskelee ja toimii seurakunta-aktiivina. Elsan hengellinen koti on helluntaiseurakunnassa, jonka hän lukiolaisena vanhempiensa vastustuksesta huolimatta löytää. Uskossaan varma Elsa joutuu kuitenkin Bogotassa koetelluksi, kun viidakossa sissien vankina ollut Manuel käy monella tapaa tutuksi. Tulee aika, jolloin Elsa ei enää tiedä, kenen tai minkä sanoista ammentaa.
Törmälehdon romaani on monella tapaa tyypillinen esikoisteos. Se on nuoren päähenkilön kehityskertomus, jossa teini-iän ja nuoren aikuisuuden kokemukset kasvattavat ihmistä. Mukana on kapinaa – erityisen hauskaa on se, että helluntaikirkkoon liittyminen voi olla salattavampaa kuin Alkossa asioiminen, mutta ei ihme, sillä äidin mielestä helluntailaiset ovat Kainuun pahimmat sekopäät –, ja kapinan rinnalla kaihoa: kaukokaipuuta, elämyshalua ja toisaalta tarvetta olla rakastettu.
Temaattisesti Raamatusta nimensä lainaava Vaikka vuoret järkkyisivät tuo uuden äänen kotimaisen kaunokirjallisuuden valtavirtaan. Oikaiskaa minua, jos tarpeen, en näet muista muita helluntailaisuuden keskiöön nostavia suomalaisia romaaneja (vinkatkaa ihmeessä, jos löytyy), en ainakaan suuren kustantamon julkaisuohjelmasta. Törmälehto kuvailee uskonnollista liikettä aistivoimaisesti, osin lempeän ironiankin kautta (sulkeissa nostan esille erityisesti ajatuksen Ultra Bran jäsenten käännyttämisestä, joka saa suoranaisia humoristia kaikuja Elsan ja tämän ystävienkin kesken). Gaglaeela, vutsele, lehana: Kielillä puhuminen, jota tunnutaan pidettävän todellisen uskovaisuuden osoituksena ja ainakin lahjana, on uutta ja ihmeellistä ja siksi niin houkuttelevaa. Vielä enemmän Elsaa houkuttelee yhteisöllisyys ja myös kotoa tulevien mallien rikkominen.
Itselleni vieraan helluntailaisuuden ja hieman tutumman körttiläisen kulttuuriperinnön yhteentörmäyksiä Törmälehto kuvaa niin ikään herkullisesti. Elsan ukki voi
kyllä veisata, muttei myöntää ääneen uskovansa johonkin; helluntailaisille taas
uskon näkyväksi tekeminen on yksi perusta, kilvoittelu siitä kuka on paras
uskovainen armolahjoineen.
Kainuu ja Bogota ovat monin tavoin kaukana toisistaan. Etäisyyttä ei tee vain sijainti toisella pallonpuolisikolla, vaan myös moraalisäännöt ja koko henkinen ilmapiiri. Siinä missä kainuulainen helluntailaisuus sekoittuu körttiläiseen vaikenemiseen, on kolumbialaisten uskonnollisuus katolisuuden täydentämää. Ihmeet ja neitsyt Marian korostaminen ovat enemmän kuin elävää perinnettä.
Romaanin rakenne toimii: Nuoruus ja nuori aikuisuus ovat vain muutaman vuoden päässä toisistaan, mutta niiden väliin mahtuu muuttoja ja muutoksia, siirtymää, aukkoja, sanoja. Uskonnon lisäksi keskiöön nousevat kysymykset ystävyydestä, perheen sisäisistä toiveista ja odotuksista ja ennen kaikkea oman tiensä löytämisestä.
Kainuu ja Bogota ovat monin tavoin kaukana toisistaan. Etäisyyttä ei tee vain sijainti toisella pallonpuolisikolla, vaan myös moraalisäännöt ja koko henkinen ilmapiiri. Siinä missä kainuulainen helluntailaisuus sekoittuu körttiläiseen vaikenemiseen, on kolumbialaisten uskonnollisuus katolisuuden täydentämää. Ihmeet ja neitsyt Marian korostaminen ovat enemmän kuin elävää perinnettä.
Romaanin rakenne toimii: Nuoruus ja nuori aikuisuus ovat vain muutaman vuoden päässä toisistaan, mutta niiden väliin mahtuu muuttoja ja muutoksia, siirtymää, aukkoja, sanoja. Uskonnon lisäksi keskiöön nousevat kysymykset ystävyydestä, perheen sisäisistä toiveista ja odotuksista ja ennen kaikkea oman tiensä löytämisestä.
Eikä minun rauhanliittoni horju. Vaikka vuoret järkkyisivät on
kaipuussaan kaihoisa ja aistillisuudessaan voimakas romaani. Törmälehdon sanat
kuiskivat,helisevät ja pauhaavat aivan Elsan tahtiin.
Minullakin tämä on tuolla odottamassa lukuvuoroaan, ja kunhan nyt kesken olevien pinon saan hieman pienennettyä, tämä kiinnostaa hurjasti. Luin vasta tuohon 101 kirjaa -projektiin teoksen, joka sivusi hyvinkin paljon lestadiolaisuutta ja körttiläisyyttäkin, tunuu mielenkiintoiselta tavallaan jatkaa sieltä vielä helluntalaisuuden pariin. :)
VastaaPoistaLaura, tämä on monella tapaa kiinnostava kirja. Nyt mietin, että mikähän kirja sinulla on 101 kirjaa -projektissa... Täytyy googlettaa!
PoistaMinulla on tämä juuri kesken. Pitää tulla lukemaan arviosi sitten, kun saan kirjan luetuksi. Tähän asti olen tykännyt paljon. Ihanan pirtsakka kansikuva! <3
VastaaPoistaKaisa, pian pääsen siis toivottavasti lukemaan sinun mietteitäsi tästä. Hyvin kirjoitettu romaani! ♥
PoistaKuulostaa kiinnostavalta kirjalta! Tykkään myös kansikuvasta <3
VastaaPoistaJenny, tämä on hyvin kirjoitettu romaani. Kansi on minunkin mielestäni hieno.
PoistaEn vieläkään ole saanut tätä aloitetuksi, kun taas pari muuta kirjaa röyhkeästi etuili jonossa. Nyt tätä mainostetaan niin paljon, että pitäis kyllä tämä suht pian lukea, sillä mainosöverit tuppaa tekemään ikävää jälkeä lukemiselle.
VastaaPoistaTulkitsen, että pidit, mutta että jotain jäi kuitenkin puuttumaan tai sitten sun rauhallinen kirjoitustyyli hämää. :D
Omppu, aina tulee niitä ohittelijakirjoja. :D Ja se on totta, että mainostaminen saattaa joskus tehdä hallaakin lukemiselle. Minullakin on useita sellaisia kirjoja, jotka aioin lukea, mutta sitten...
PoistaTulkitsit ihan oikein. ;)
Katja!!!! viittaatko nyt ensin vai jäljempänä mainittuun?
PoistaJos ensin mainittuun, niin saatan kenties tietää, mitä tarkoitat. Olen nyt puolivälissä kirjaa.
Katja, olisin niin halunnut pitää kirjasta, jolla on tällainen nimi, mutta jotkut aiheet vain eivät ota ns. tulta ja tässä käsitellään just niitä. Olen lapsuuden seuduilla ollut rippikouluaikana jopa tilaisuuksissa, jossa oli erästä ääriryhmää ja muistelen tilannetta vieläkin lievästi sanottuna epämieluisana. Niihin oli siis mentävä ja minä luulin, että ne ovat jotain normaalia...Kaikkea muuta!
VastaaPoista<3
Leena, niinhän se on, että jotkut aiheet eivät ole ns. omia. Minullakin on sellaisia. Uskonnolliset ja poliittiset yhteisöt taas ovat sellaisia, joista haluan aina lukea. Omia kokemuksia ei ole suuremmin kummistakaan.
Poista♥
Katja on taitava asettamaan sanansa :) Minusta tämä oli hieno & komea esikoisromaani, vaikka kavahdan tämmöisiä uskonnollisia liikkeitä. Kolumbia oli hyvä lisä.
VastaaPoistaRiitta, hihii! Minustakin tämä on hieno romaani. Osin aika tyypillinen esikoinen, selvästi omakohtainen kehitysromaani, mutta hyvin kirjoitettu ja kiinnostava.
PoistaHienoa, että niin moni on jo tämän lukenut tai harkitsee sen lukemista! Itse olen kirjailijan serkkuna kai jäävi arvioimaan sitä, mutta kovasti kyllä pidin kirjasta: kielestä, tunnelmasta, kasvusta, uskon kiemuroista, kapinasta, Kolumbiasta ja muista!
VastaaPoistaKaisa, serkkusi on kirjoittanut kiinnostavan romaanin. Pidin teoksen aihepiiristä, kielestä ja siitä, miten paljon kirjailija tavoittaa. ♥
PoistaYritän vältellä näitä uskonnoista kertovia kirjoja, aina se ei onnistu. Tässä on kaunis kansikuva kuten kirjoitit :)
VastaaPoistaMai, jos kirja on todella hyvä, niin silloin voi olla onnekasta jos välttely ei onnistu. :)
PoistaNo voihan... enpä ole tästä kirjasta tiennytkään. Iliman muuta tämä on luettava ja pian. Nämä kun naputtelen niin heti kirjaston sivulle tarkistamaan löytyykö tuo Rovaniemeltä. Ite "hellarina" (= helluntaiseurakuntaan kuuluvana)olen tosi kiinnostunut kirjasta. Ja Katja, kun kyselit, että onko muita "helluntailaisuutta keskiöön nostavia romaaneja", niin tokihan niitä on. Mutta tekeekö ne sen näin kuin lukemasi kirja - sitä en tiedä ennen kuin luen esittelemäsi kirjan. Itekin kirjoitin yhden, mutta se on dekkarityylinen eikä kovin syvälle tiiraile helluntaiseurakuntien elämää, mutta jonkin verran kuitenkin. Sen esittelyn voit lukea sivultani, jos kiinnostaa. Iso kiitos tästä - nyt kirjaston sivulle!
VastaaPoistaEsa, kiitos kommentistasi. Arvelinkin, että kyllä helluntailaisuutta on paljonkin romaaneissa, mutta suurten kustantajien kirjoista en äkkiä muistanut - en ainakaan sellaisia, joissa se olisi näin keskiössä. Törmälehdon kirja lie sellainen, että saa aikaan paljon keskustelua. Mietin tässä, että se sopisi muuten hyvin vaikka lukupiirikirjaksikin.
PoistaLöytyi kirja Rovaniemen kirjastostakin. Varauksia oli jo viisi, ja omani tuli kuudenneksi, joten voipa se lukeminen nyt vähän viivästyä. Mutta luenpa odotellessa jotakin muuta.
PoistaTämä vaikuttaa aivan erityisen kiinnostavalta kirjalta, ja mielenkiinnolla odotan, miten Kainuun ja Bogotan yhdistelmä toimii. Minä tunsin teinivuosinani aika monta helluntailaista, joten muutamat mainitsemistasi asioista (esim. kielillä puhuminen ja uskon esiintuominen) ovat minulle tuttuja asioita. Kirjan kansi on muuten älyttömän kaunis.
VastaaPoistaKia, Kainuu ja Bogota ovat ihan eri maailmoja, mutta päähenkilön elämään molemmat kuuluvat. Minä en lapsenakaan tuntenut kuin yhden helluntailaisperheen, mutta emme koskaan puhuneet uskonnosta, kun kävin heillä leikkimässä. Kirjan kansi on upea.
PoistaKiinnostava esikoinen, kaikessa tyypillisyydessäänkin. Minulla oli käynnistysvaikeuksia mutta lopulta totesin, että vallan vahva romaani tässä kyseessä on.
VastaaPoista