perjantai 16. joulukuuta 2016

Kim van Alkemade: Lapsi nro 8


Kim van Alkemade: Lapsi nro 8
Harper Collins Nordic 2016
Orphan nro 8
Suomentanut Päivi Paju
416 sivua
Yhdysvaltalainen romaani

Mikä se olikaan? Muistin päättömät ympyrät, joita seurasin sormenpäilläni, ympäri ja takaisin, uudelleen ja uudelleen. Luin taulukkoa alaspäin, löysin numeron 8 ja seurasin sormellani sen riviä.
Siinä minä olin, kaikkein suurimman säteilyannoksen saanut.

Aloitan itsestäni: Minä en ihminen, joka lukee kurjista lapsikohtaloista tai ihmiskokeista. Minä en ole ihminen, joka viehättyy sentimentaalisista tarinoista, joissa on väkivaltaa, nöyryytystä, sukurutsa-aikeita tai viihteen kaapuun puettua vakavuutta. Enkä takuulla ole ihminen, joka kiinnittäisi huomiota kirjaan, jonka nimi on Lapsi nro 8.

Vai olenko? Leena Lumi kirjoitti marraskuussa Kim van Alkemaden kirjasta Lapsi nro 8. Kiinnostuin. Olin jo jonkin aikaa kaivannut luettavakseni vetävää lukuromaania, joka pitäisi otteessaan, ei olisi ihan tyhjänpäiväinen eikä jäisi liikaa vaivaamaan mieltäni. Ajatus juutalaislasten orpokodissa tehdyistä ihmiskokeista kauhistutti siinä mielessä, että ennen lukemista kirja toi mieleeni joskus lapsena (salaa vanhemmiltani, totta kai) näkemäni kauhuelokuvan, jossa Mengelen kokeita käytettiin lasten klonaamiseen. Kauhistuttavaa oli elokuvan samanaikainen huonous ja kiehtovuus. Van Alkemaden kirjassa ei kloonata, vaan kokeilla sen sijaan on todellisuusperää, sillä orpolapsille tehtiin erilaisia lääketieteellisiä kokeita 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Ihmiskokeet eivät kuitenkaan olleet syy tarttua kirjaan, vaan ajatus vetävästä lukuromaanista.

Röntgen- ja muutkin kokeet ovat toki Lapsen nro 8 punainen lanka. Kaikki alkaa päähenkilö Rachelin lapsuudesta: Rachel on yksi kokeiden uhriksi joutuneista lapsista. Aikuisena Rachel työskentelee sairaanhoitajana vanhainkodissa ja saa hoidettavakseen hänelle kokeita tehneen lääkärin. Rachel joutuu moraalisen dilemman eteen: kostaa vaiko ei? Selviytymistarinan ohella Lapsi nro 8 pitää sisällään myös maailmansotien välisten ajan jälkeisen ajan Yhdysvaltain muutoksia New Yorkista Coloradoon, ripauksen juutalaiskulttuuria, lesboutta ja sukulaissuhteita. Lopussa oleva kirjaa avaava esseemäinen teksti on antoisaa luettavaa, joka historiallisesti taustoittaa romaanin eri aihepiirejä.

Aineksia on paljon, mutta van Alkemade kuljettaa tarinaa niin sujuvasti, että huomasin viihtyväni romaanin parissa paremmin kuin halusin itselleni edes myöntää. Toki Lapsi nro on monilta osin juuri pelkäämäni kaltainen, raflaaviin aiheisiin pohjautuva helppolukuinen kertomus. Rachel-parka: Että yhdelle ihmiselle täytyykin osua kohdalle niin paljon. Äidin menehtyminen järkyttävissä olosuhteissa, joutuminen orpokotiin ja ihmiskokeiden uhriksi ei riitä, vaan Rachel kohtaa myös lähentelyä, insestiaikeita ja tietenkin harvojen läheistensä petturuutta. Toisaalta hän tutustuu myös ihmeellistä apua tuoviin ihmisiin ja saa kokea onnenkin hetkiä. Hyvät ovat liiankin hyviä, pahat pahoja. Useammin kuin kerran on ällistyttävää, miten Rachel joutuu taas kokemaan kaikenlaista ja kuinka hän käsittämättömän helposti selviää kaikesta. Vaikka pitäisi ehkä järkyttyä ja liikuttua, ei voi olla pyörittelemättä päätään. Rachel on todellinen Tuhkimo!

Tässä vaiheessa blogitekstiä kaikille on takuulla selvää, ettei Lapsi nro 8 ole hyvä romaani niillä mittareilla, jotka minä hyväksi katson. Van Alkemaden teos ei sisällä mitään uutta teksuaalisesti. Sisällöllisestikin se on jossain määrin epäuskottava. Kaikesta huolimatta Lapsi nro 8 puhuttelee. Se koskettaa ja saa eläytymään paitsi Rachelin hahmoon, myös muutamaan vuosikymmeneen Yhdysvaltain historiassa. Se on vetävä historiallinen viihderomaani ja hyvä niin. Se täyttää tehtävänsä mainiosti: otteessaan pitävää ajanvietekirjallisuutta, jonka jännittävä juoni ja rakkauskertomus sovittuvat hyvin yhteen. Rachelin rakastetun henkilöllisyyskin on eräänlainen arvoitus.

Uskoisin, että van Alkemaden romaani olisi myös mieluisa joululahja kaikille heille, jotka haluavat lukea vetävää historiallista romaania. Kaikkein eniten teos on näpäytys minulle itselleni. Lapsi nro 8 muistutti siitä, millaista on upota viihteen vietäväksi, ahmia kirjaa pikkutunneille ja eläytyä tarinaan silloinkin, kun ei niin sanotusti osta aivan kaikkea. Aivan kuin olisin saanut hetken lapsuuteni kirja-ahmisiästä takaisin. 

Niinhän siinä siis kävi, että minä olen ihminen, joka juuri luki kirjan nimeltä Lapsi nro 8.

-
Kirjan ovat Leenan lisäksi lukeneet muun muassa Riitta, Ulla ja Mari.

16 kommenttia:

  1. Minä olen ihminen, joka nyt just lukee tuota kirjaa.

    VastaaPoista
  2. Minuakin alkoi tuo kirja kiinnostaa kun luin Leenan arvostelun.Ja nyt ehkä vieläkin enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tässä on paljon kiinnostavaa, mutta kovin hyvä tämä ei ole.

      Poista
  3. Jos Alkemade olisi malttanut karsia juonesta noita naiviuksia ja Rachelin tielle ihmeellisesti ilmaantuvia pelastavia enkeleitä, teos olisi ollut paljon jämäkämpi ja vakuuttavampi. Vaikka uskottavuus horjui täälläkin, tunnustan viihtyneeni:) Lääketieteellisten kokeiden ja orpolasten kohtaloiden todellisuuspohja oli vahva, kiinnostava - ja surullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta K, osin kyllä juuri noin. Tarina ei vakuuta, vaan on aika uskomaton. Minäkin kyllä viihdyin, sujuvaa ajanvietettä tämä.

      Poista
  4. Kiitos Tästä postauksesta Katja. Kirja alkoi kyllä kiinnostaa. Joskus on todella mukava lukea vetäviä lukuromaaneja, uppoutua kirjaan ja antaa kaiken muun olla. - Ihanaa joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, eipä kestä. Minua tämä kirja tosiaankin muistutti siitä, miten viihderomaanillakin on paikkansa. Oli aika rentouttavaa viettää aikaa tämän parissa.

      Samoin, ihanaa joulun aikaa sinne Joensuuhun!

      Poista
  5. Ihan selkeesti kirja, joka ei ole yhtään mulle.:D Kiitos Katja, ei tarvii tämän lukemista enää miettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, joo! Ei ole ollenkaan sinun kirjasi. :D :D Onneksi parempaa luettavaa on vaikka millä mitalla.

      Poista
  6. Minun lääkärini lukee nyt tätä kirjaa! Hän kiinnostui heti, kun näki ne mustavalkokuvat eli onhan tässä todenperää, sitä kyseenalaista lääketieteen historiaa. Monta olisi ollut, jotka olisivat tätä tänä jouluna lahjaksi halunneet. Kirja, joka onnistui yllättämään minut. Tuli ihan puskista.

    Pidin siitä, miten tässä kuvattiin lesboutta. Pidin siitä, että tässä oli mukana faktaa. Pidin jopa siitä Kalliovuorijutusta, vaikka se tuntuikin uskomattomalta, mutta se olisi ollut mahdolista tapahtua.

    Ihanaa, että luit tämän kirjan, josta ei voi näppejään irrottaa ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tässä kirjassa lopussa se essee kuvineen on kyllä antoisaa luettavaa. Lääkärisi saa tästä varmasti paljon irti.

      Minäkin pidin lesbouden kuvaamisesta. Se peilasi jo melkein Sarah Watersia: siis miten salailu, aikakausi jne. sovittuvat tarinaan. Mutta muuten tämä oli minulle liian kepeä ja hetkittäin käänteiltään liiankin naiivi tai epäuskottava.

      Silti viihdyin ja kiitän sinua kirjavinkistä. ♥

      Poista
    2. Katja, hän oikein innostui!

      No minä en pidä liian keveyestä, mutta onneksi kirjan yhden funktion sallitaan edelleen olevan viihdyttäminen. Minä en niin tässä viihtynyt, sillä aihe on tosi ja rankka, mutta kun päähenkilö pääsi aikuiseksi tuli siitä yhdestä tai kahdesta jutusta huolimatta viihtyvyyttä, joka ei olisi sallinut jättää kirjaa kesken.

      Morton on kevyttä:) Paitsi Paluu Rivertoniin, jossa on taikaa.

      Ole hyvä♥ Vuoroin vieraissa...Suojelus sekä Kiuru ja Termiitti.

      Poista
    3. Leena, ihanaa että hän innostui.

      Minustakin kirjan yksi funktio voi olla viihdyttäminen ja joskus suoranainen viihde on paikallaan. Minulle tämä kirja oli koukuttava ja lukukokemuksena nautittava, mutta kauttaaltaan viihdyttävä - aihepiiristään huolimatta. Mutta ei se mitään, koska tämä kirja rentoutti.



      Poista
  7. Minä en usko olevani ihminen, joka tähän tarttuisi. Heh, vaikka näpäytys voisi tehdä hyvää! Mutta ai että miten se on ihanaa, kun kohdalle osuu kirja, jota voi ahmia, vaikka se ei ihan täydellinen olisikaan. Niitä hetkiä ja kirjoja kaipaan paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, ja minä en usko, että sinä tästä pitäisitkään. Mutta tosiaan, tulin näpäytetyksi siksi, että viihdyin. Täydellisyyttä tämä kirja ei ole lähelläkään, vaan pikemminkin sellainen kepeä viihdepläjäys, mutta ajanvietekirjoja tarvitaan joskus.

      Poista