sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Satu Taskinen: Täydellinen paisti


Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Teos 2011
307 sivua sivua
Kansi Jussi Karjalainen

Kotimainen, Itävaltaan sijoittuva romaani
Aterimet kilkkasivat lautasia vasten. Kynttilät valaisivat pöytää. Sianpaisti oli hienon näköinen. Oli melkein sääli syödä se. Maggikraut-kastikkeen puuttuessa olin aivan valmistuksen loppuvaiheessa tiputellut sianpaistin ihrapäällisen neliöiden koloihin aavistuksen verran soijakastiketta antamaan ekstraväriä, mikä näytti toimineen hyvin. Paistin pinta kiilteli ruskeana ja rapeana. Minun amerikkalainen kalkkunapäivälliseni.
Wienissä itävaltalaisen puolisonsa, Itävaltalaisen, kanssa asuva Taru Korhonen on tärkeän tehtävän edessä. Hän valmistaa sianpaistia, jota miehen äiti ja sisko ovat tulossa syömään - eikä juuri mihinkään muuhun tunnu liittyvän niin paljon kultuurisia ja perhesidoksia kuin sianpaistiin. Sen on oltava täydellinen. Oikotietä täydellisen paistin valmistamiseen ei ole, apua tarvitaan myös eläkkeeltä olevalta naapurilta, näyttelijätär Frau Bergeriltä, jolla hänelläkin on omia, eri syistä voimakkaita näkemyksiään.
Satu Taskisen Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon vuona 2011 voittanut Täydellinen paisti nostaa keskiöön kysymykset ulkopuolisuudesta ja tarpeesta kuulua joukkoon. Suomalaisena Taru on aina muukalainen, mutta toisaalta hän tekee itsekin eroa itävaltalaisista esimerkiksi kutsumalla puolisoaan Itävaltalaiseksi ja peilaamalla omaa suomalaisuuttaan wieniläisten tapoihin – kaikki isot ja pienet erot yksilötasolta yhteiskunnalliselle valottuvat (ja hämärtyvät!) Tarun ajatuksissa.
Mitä mieltä juhlien järjestämisessä oli? Mikä merkitys yksittäisen ihmisen yhdellä panoksella?Tarusta Taskinen luo mainion peilin kulttuurien välille. Taru on ihana ja ärsyttävä. Hän sählää, unohtuu muistoihinsa, hyppää ajatuksissaan nykypäivään. Hän on fiksu ja nokkela, hetkittäin miltei hysteerinen, ja koko ajan hän on hirvittävän yksinäinen. Sianpaisti puolestaan toimii paitsi illallisen pääruokana, myös itsestäänselvänä kulttuurisuodattimena: miten monia merkityksiä siihen mahtuukaan.
Kaikki tapahtuu yhden päivän aikana, mutta tajunnanvirtaromaanina Täydellinen paisti kattaa tietenkin paljon Tarun omasta elämänhistoriasta, eurooppalaisuudesta, juutalaisten kohtalosta, nykyajan maahan- ja maastamuutosta, parisuhteesta, sukulaisuudesta, kulttuurista tavoista ja niin edelleen. Täydellinen paisti onkin (luultavasti) ikuisesti ajankohtainen, sillä Taskisen käsittelemät teemat ovat ikiaikaisia ja sellaisina aina kiinni ”tässä” päivässä.
Miten joku romaani voikin olla samalla kertaa näin hersyävän hauska ja pakahduttavan surumielinen? Taskinen onnistuu kuvaamaan täydellisesti Tarunsa mielenliikkeitä – sitä, millaista on olla hetkessä läsnä ja silti ikuisesti ulkopuolinen.

13 kommenttia:

  1. Tämä on ihana ja hurjan älykäs kirja - sain sen tuon ilmestymisvuoden jouluna lahjaksi vanhemmiltani ja luin kirjan heti ahmien. Vahvat jäljet jäivät, mutta huomasin, että päähenkilön nimen olin unohtanut täysin. Taru Korhonen ei soita mitään kelloja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisku, ehkä nimen sijasta muistat kirjan pakahduttavan vahvan tunnelman...

      Poista
    2. Maisku, tämä on tosiaan jotenkin ihana kirja. Surullinen ja hauska, fiksu. Minä panin tämän merkille toki heti kirjan ilmestymisen jälkeen, mutta syystä tai toisesta en tähän tarttunut ennen kuin nyt. Tämä onneksi sillä tavalla ajaton, että voi lukea myöhemminkin.

      Leena, ja ehkä Taru Korhonen on nimenä sellainen kovin tavallinen. :)

      Poista
  2. Oi, tämä täytyisi ottaa lukuun. Yhtäaikaa hersyvä ja pakahduttavan surumielinen; tuntuu aika täydelliseltä lukupaketilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, suosittelen tätä. Kiinnostava romaani monella tapaa - ja vie mukanaan!

      Poista
  3. Tarun sähläys liikutti ja ärsytti (ei ole tietääkseni muuten sukua :)) Ulkopuolisuutta kirja kuvaa hienosti. Usein unohtuu sekin, että suomalainenkn on mamu, muuualle muuttaessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, Taru on tosiaankin samalla kertaa ärsyttävä ja omalla tavallaan suloinen (hih, teitä Korhosia riittää ;))). Tämä on hieno romaani, johon voisin ehkä joskus palatakin.

      Poista
  4. Pääsin tähän kirjaan kiinni vasta kun olin kuullut sitä luettuna radiosta. Hyvä ulkopuolisuuden kuvaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, totta, kirja on hyvä kuvaus siitä millaista on olla ulkopuolinen. Minä luin tästä aikoinaan paljon, mutta syystä tai toisesta luin vasta nyt.

      Poista
  5. Tässä oikea kirja voitti, sillä tämä on niin sikahyvä! Nyt painotus sanalla sika:)

    Hyvä tiivistys sinulta: Sekä olla niin hetkessä läsnä että niin ulkopuolinen! Siinä oli Tarun tragedia.

    Muistan miten nopeaan tämän luki...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä en enää edes muista mitä muita oli ehdolla, mutta kyllä tämä palkintonsa ansaitsi! Ja :)

      Taru on tosiaankin aika traaginen hahmo, ja jotenkin karikatyyrisenäkin niin tosi.

      Poista
  6. Tämä täytyisi kyllä ehdottomasti lukea! Taskisen Katedraali on ollut yksi kovimmista kotimaisista, joita olen blogiaikana lukenut. Ihan mielettömän hyvä kirjailija. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, muistankin miten pidit Katedraalista. Minun pitäisi lukea se - ja sinun tämä! ♥

      Poista